Mikään ei ole enää erikoista. Kaikki on kaivettu esiin. Yksityisyyttä ei enää liene muualla kuin salaisissa ajatuksissamme. En enää hämmästele mitään, mitä luen kuulen, näen. Arvostan elämää. Ihmisen oikeutta elää näkemystensä mukaisesti. Lain sallimissa rajoissa.
Kaikki se, mikä ei ole erityisesti kiellettyä, on myös sallittua. Niinhän? Hehän löytävät kuitenkin ne porsaareiät, niin lakiteksistä kuin moraalikäsityksistämmekin. He, jotka haluavat tehdä, he myös toimivat. Piittamatta yhteiskuntamme asettamista normeista, yleisesti hyväksytyistä käyttäytymistavoistamme.
Häpeä? Se outo kummajainen, joka meillä joillakin on vielä tallella, niin uskon. Eivät he häpeä, betoniposket, jääkylmät ja
tunteettomat. Piittaamattomuus on maailman palkka. Oma napa on on lähinnä, armottoman kova voiton maksimoiti kiihoittaa, tuottaa tyydytystä. Muusta ei väliä.
Oliko niin ennen? Ei kai? Kaikesta tästä huolimatta hymyilen tällaiselle kehitykselle. Ikä on sellainen elementti, että sillä on halua ja tahtoa ymmärtää. Se myös tekee varovaisemmaksi, ei ole enää voimia varpailleastujaksi, tyrkkijäksi. So,so, sormella osoittaminenkaan ei tunnut hyvältä. Antaa ajan kulua, ikä tasoittaa pahankin mielen.
Onneksi kasvoin lapsuuteni kaduilla, joiden jalkakäytävillä ei
ollut pysäköityjä autoja, baarien ja pysäkkien edessä tupakantumppeja, kerjäläisä kadunkulmissa. Kun jäätelö maistui vielä jäätelöltä, tomaatit tomaateilta eikä leivässä ollut vielä lisäaineita.
Se oli sitä aikaa kun tytöt olivat vielä tyttöjä ja kaiken mitä piti tietää, oppi vessojen seiniltä ja tanssilavojen lankkuaidoista tai hyvältä kaverilta, joka tiesi kaiken, tai ainakin oli tietävinään kaikesta jotain.
Silloin ei ajatellut eikä ihmetellyt maailman muuttumista. Kaikki olivat rauhallisia ja niin rehtejä ja rehellisen tuntuisia. Ihmiset ahkeroivat, työ kuin työ kelpasi. Kylässä käytiin kysymättä. Julkisuus ei ollut vielä takertunut seurapiiri-ihmisten yksityiselämän salaisimpiin sopukoihin. Elämä tuntui niin mielettömän hyvältä.
Ehkä aikamme lapset jäävät jotain paitsi.
Kaikki se, mikä ei ole erityisesti kiellettyä, on myös sallittua. Niinhän? Hehän löytävät kuitenkin ne porsaareiät, niin lakiteksistä kuin moraalikäsityksistämmekin. He, jotka haluavat tehdä, he myös toimivat. Piittamatta yhteiskuntamme asettamista normeista, yleisesti hyväksytyistä käyttäytymistavoistamme.
Häpeä? Se outo kummajainen, joka meillä joillakin on vielä tallella, niin uskon. Eivät he häpeä, betoniposket, jääkylmät ja
tunteettomat. Piittaamattomuus on maailman palkka. Oma napa on on lähinnä, armottoman kova voiton maksimoiti kiihoittaa, tuottaa tyydytystä. Muusta ei väliä.
Oliko niin ennen? Ei kai? Kaikesta tästä huolimatta hymyilen tällaiselle kehitykselle. Ikä on sellainen elementti, että sillä on halua ja tahtoa ymmärtää. Se myös tekee varovaisemmaksi, ei ole enää voimia varpailleastujaksi, tyrkkijäksi. So,so, sormella osoittaminenkaan ei tunnut hyvältä. Antaa ajan kulua, ikä tasoittaa pahankin mielen.
Onneksi kasvoin lapsuuteni kaduilla, joiden jalkakäytävillä ei
ollut pysäköityjä autoja, baarien ja pysäkkien edessä tupakantumppeja, kerjäläisä kadunkulmissa. Kun jäätelö maistui vielä jäätelöltä, tomaatit tomaateilta eikä leivässä ollut vielä lisäaineita.
Se oli sitä aikaa kun tytöt olivat vielä tyttöjä ja kaiken mitä piti tietää, oppi vessojen seiniltä ja tanssilavojen lankkuaidoista tai hyvältä kaverilta, joka tiesi kaiken, tai ainakin oli tietävinään kaikesta jotain.
Silloin ei ajatellut eikä ihmetellyt maailman muuttumista. Kaikki olivat rauhallisia ja niin rehtejä ja rehellisen tuntuisia. Ihmiset ahkeroivat, työ kuin työ kelpasi. Kylässä käytiin kysymättä. Julkisuus ei ollut vielä takertunut seurapiiri-ihmisten yksityiselämän salaisimpiin sopukoihin. Elämä tuntui niin mielettömän hyvältä.
Ehkä aikamme lapset jäävät jotain paitsi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
miehet oli rautaa laivat puuta, nyt päivastoin ja lahoomaankin alkavat.
Nyt ei saa lapsia ees tukistaa kun joutuu raastupaan.
Markkakaan ei enää oo eikä naisilla vyötäröö.
Mutta aina on tapeltu, ei vaan oo uutisia tehty joka kihhauksesta.
Jos meillä olisi vielä sama elintaso kuin silloin ollessamme 10 vuotiaita..
Kaupoista haettiin kahvi tee ja suola, maalaistaloista haettiin jauhot ja ryynit, perunat ja juurekset kasvoi jossain tuvan kulmalla.
Vilja puitiinkin riihessä talkoovoimin, olihan se luomua ja maultaan aivan mainio.
Vaatteita oli kun joku ompeli, valmiina ei saanut mitään.
Eipä ollut kunnolla edes sähköä syrjäisillä seuduilla, puhumattakaan edes mitään hankkeita.
Nyt sentään jotain....k ä n n y k k ä k i n.... ajatteles
Jokaisessa ajassa on hyvääkin, mutta yksi asia on muuttunut, Inhimillisyys.
Raha on tärkeintä, se ohittaa ihmiset. Nyt säästetään ja maksetaan kovin koroin myöhemmin nämä säästöt.
Ennen pidettiin huolta toisista, nyt mennään ohi. Ei pysähdytä vaikka kanssaihmisellä olisi hätä, painetaan kaasua ja nopeasti pois. Ei viitsitä kännykkää käyttää avun saamiseen. Mitäs meni kaatumaan, ei kuulu mulle. Sellainen on nykymaailma.
Suomen potiikkojen "ei neliötuumaakaan" johti Stalinin taholta sitten Mainilan laukauksiin. Toinen 'suuri saatana' Hitlerin Saksa lupasi Suomelle takaisin talvisodan rauhanehdoissa menetetyt alueet 'korkojen kanssa'.
Sitä sopii arvailla, missä mallissa kansantaloutemme, hyvinvointimme olisi nyt, ellemme olisi joutuneet niin kohtalokkaan toisenmaailmansodan osapuoleksi.
on aika muistot kullannut ja velatkin saataviksi muuttuneet!
"Kun Hyvä miettii, niin Paha toimii."
Ennen oli niin hyvä elää, kun ei tiennyt mistään pahasta maailmasta mitään. Tunsi ja tiesi vain sen oman pihapiirin, oman perheen, lähiomaiset ja saman kylän tuttavat. - Monet pahat asiat ei tullut koskaan pihapiirin tietoon tai ne vaiettiin. - Ruoka oli omavaraista - mitä jos joku kerjäläinen tai vaivainen joskus kulki sivu tuvan. - Kaikki asiat oli niin yksinkertaisia - ei ollut tv, puhelin ehkä rikkaimmassa talossa - kännyköistä ei edes uneksittu. Autokin oli aluksi harvinaisuus - eikä sitä nyt niin matkusteltu. - Ja jos oltiin sairaita, niin joko parannuttiin tai kuoltiin. - Ai, kun ennen oli selvä järjestys!
Niin oli ainakin maalla missä minä olen kasvanut , ei tiedetty mistä lapset tulee
saunan lattian alta sanottiin ja me uskoimme ,ei ollut grafiitteja aidoissa koska aidat oli pistaitoja tai piikkilankaa, ei ollut puhelinta sai olla rauhassa eikä ollut kiire mihinkään koska ei oltu mihinkään menossakaan.
Ei jäänyt lapsetkaan eikä vanhukset autojen alle koska jos kerran kuukaudessa
kulki auto kylän läpi kaikki tiesi etukäteen että AUTO on tulossa.
ei tiedetty julkkiksista koska ei ymmärretty mikä' se on, aamulla syötiin kaurapuuroa ennenkuin joku keksi että se on epäterveellistä, ei ollut ongelmia onko muodikkaasti puettu kun melkein kaikilla oli sama ompelija.Ei ollut mielenterveysongelmiakaan vaan joku oli vaan jotenkin hassu ja annettiin olla koska hyvin pärjäsi kyläläisten kanssa, jotkut tuli vanhuuden höperöiksi ei dementoitunut eikä tarvinnut hoitoa eikä lääkkeitä. Ja Alkoa kun ei ollut keitettiin pontikkaa ja ukot juoksenteli joskus poliisia pakoon pata päässä, se oli aikaa se.
Nykyisin on liian paljon TV:n katselua ja kaikkea muuta tajunnan täytettä!
Ongelmista ja asioista ajattelemiset, puhumiset ja hoitamiset jäävät vähemmälle
siitä syystä.