Poikani vihittiin kesäkuun alussa.Heillä oli häät.
Taustatietoa.....
Olemme eronneet pojan isän kanssa jo n.20v sitten.Olemme kuitenkin ihan puheväleissä.Poikani asuu morsiammensa kanssa samalla paikkakunnalla ex:ni kanssa kuin myös morsiammen vanhemmat.Molemmat yrittäjiä ja erittäin hyvin toimeen tulevia...
En tunne tytön vanhempia sen paremmin mutta olin odottanut että tapaisimme häissä.
Jo kirkkoon mennessämme;olimme avoni kanssa ensimmäiset, (kun tulimme 200km:n takaa)ja odotimme muita saapuvaksi.
Sinne saapui morsiammen suku, tytön äiti(joka ei edes katsonut päin)ja joka ei mitenkään tervehtinyt vaikka nyökkäsin heitä päin(olimme sulhasen puolella ensimmäisenä).Ei puhuttu ei pukahdettu.
Hääjuhlassa meidät oli laitettu valmiiksi istumajärjestykseen.
Olimme ns. vanhempien pöydässä, jossa istuivat ex:ni nykyisine avokkeineen , morsiammen vanhemmat ja morsiammen vanhin sisko miehineen lapsineen meidän välissämme ja me avoni kanssa pöydän laidalla.
Olin hieman yllättynyt siitä,että morsiammen sisko perheineen oli meidän välissämme emmekä vaihtaneet yhtäkään sanaa morsiammen vanhempien kertaakaan hääjuhlan aikana.Yyritin monasti mutta morsiammen äidillä oli aina perheelleen jotain sanottavaa.
Myöskään uutta miniääni sain kauan houkutella tulemaan samaan kuvaan kanssamme.
Tunsi itseni jotenkin loukatuksi...
Sillä poikani on tyttönsä kanssa käynyt meillä useasti ennen naimisiin menoaan mutta nyt heillä on aina jotain menoa, kun olen heitä käymään pyytänyt, tai jo minä heillä kyläilisin...
Enkä tiedä mitä olen tehnyt?
Taustatietoa.....
Olemme eronneet pojan isän kanssa jo n.20v sitten.Olemme kuitenkin ihan puheväleissä.Poikani asuu morsiammensa kanssa samalla paikkakunnalla ex:ni kanssa kuin myös morsiammen vanhemmat.Molemmat yrittäjiä ja erittäin hyvin toimeen tulevia...
En tunne tytön vanhempia sen paremmin mutta olin odottanut että tapaisimme häissä.
Jo kirkkoon mennessämme;olimme avoni kanssa ensimmäiset, (kun tulimme 200km:n takaa)ja odotimme muita saapuvaksi.
Sinne saapui morsiammen suku, tytön äiti(joka ei edes katsonut päin)ja joka ei mitenkään tervehtinyt vaikka nyökkäsin heitä päin(olimme sulhasen puolella ensimmäisenä).Ei puhuttu ei pukahdettu.
Hääjuhlassa meidät oli laitettu valmiiksi istumajärjestykseen.
Olimme ns. vanhempien pöydässä, jossa istuivat ex:ni nykyisine avokkeineen , morsiammen vanhemmat ja morsiammen vanhin sisko miehineen lapsineen meidän välissämme ja me avoni kanssa pöydän laidalla.
Olin hieman yllättynyt siitä,että morsiammen sisko perheineen oli meidän välissämme emmekä vaihtaneet yhtäkään sanaa morsiammen vanhempien kertaakaan hääjuhlan aikana.Yyritin monasti mutta morsiammen äidillä oli aina perheelleen jotain sanottavaa.
Myöskään uutta miniääni sain kauan houkutella tulemaan samaan kuvaan kanssamme.
Tunsi itseni jotenkin loukatuksi...
Sillä poikani on tyttönsä kanssa käynyt meillä useasti ennen naimisiin menoaan mutta nyt heillä on aina jotain menoa, kun olen heitä käymään pyytänyt, tai jo minä heillä kyläilisin...
Enkä tiedä mitä olen tehnyt?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaikea sivullisen on tietää, mitä kaikkea on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta.
Tarinasta ei ilmene, olitko tavannut morsiamen vanhempia ennen häitä.
Varallisuudella en usko olevan asian kanssa mitään tekemistä.
En ollut tavannut, mutta valokuvista nähnyt heidät, joten niistä tunnistin...Ja mitä voisi olla tapahtunut?Enhän edes tunne heitä.EX-mieheni tuntee kun samalla paikkakunnalla asuvat....
Sanoit, että asut 200km:n päässä pojastasi. Vaatii melkoisia järjestelyjä saada aikaiseksi lähteä moiselle reissulle, itse sen tiedän omien vanhempieni asuessa 300km:n päässä. Ja etenkin jos häätkin olivat vasta kuun alussa, niin voipi olla, että pari tosiaan haluaa vain levätä muutaman kuukauden.. On aina oma hommansa järjestää juhlat ja "tilanteen nollaaminen" vie aikansa.
Omat vanhempani ovat nähneet tulevan mieheni äidin vain kerran. Ja äitini ei tulevaa appiukkoani kertaakaan, isäni vain hetken ohimennen. En jaksa alkaa pohtimaan, tulevatko juttuun keskenään (tai siis kai ne nyt sen verran osaa käyttäytyä, että juhlat sujuu mutkitta), koska eivät ne toisiaan tule näkemään varmaan jatkossakaan. Niin kaukana asuvat toisistaan. Mielestäni olisi jopa varsin väkinäistä alkaa tutustumaan ja kaveeraamaan siinä vaiheessa, kun häät on. Jos ei ole tutustuttu sitä ennen, vaikka aikaa olisi ollut vuosikymmen, niin mitä järkeä siinäkään vaiheessa.
Lisäksi ihmiset on vain niin erilaisia.. Ehkäpä mainitsemasi morsiamen siskon perheellä on vain harvoin tapana vierailla vanhempiensa luona. Ennemmin minä silloin perheen kesken vaihtaisin kuulumisia, kun jaksaisin alkaa periaatteessa tuttavuutta tekemään.
Lisäksi tuo kirkon edessä tervehtimättä jättämisen voit jättää omaan varjoonsa. Häät tuntuvat olevan usein anopeillekin suuri stressin aihe ja voihan olla, että tämän saman paikkakunnan anoppi, morsiamen äiti, ei ollut saanut toiveitaan läpi häiden suhteen tmv. Tai oli vain huono päivä.
Suomalaiset on varmasti ainoa kansa, joka oikeasti jaksaa vatvoa tällaisia asioita ja vielä loukata niistä mielensä.
Älä koko ajan "kerjää" paria käymään luoksenne. Jatkuvat kyselyt ärsyttävät, usko pois.. Omakin äitini aina toisinaan kyselee, milloin ollaan tulossa siellä käymään ja on todella vaikea vastata, jos on tiedossa muuta ylimääräistä rahanmenoa tai jos mieheni on muutenkin tehnyt töissä ympäripyöreitä päiviä ja haluttaisiin tosiaan olla, sitten kun aikaa on, ihan vain kahdestaan.. Jos ovat käyneet ennenkin, tulevat varmasti vastaisuudessakin, kun tilanne rauhottuu.. Mitä jos vaikka kiittäisit mukavista juhlista (vaikka valkean valheen joutuisit kertomaankin) ja sanoisit, että ovat tervetulleita sitten kun joutavat.
Kiitinkin juhlista, molempia.Olenkin ajatellut etten kysele enkä soittele....joo, ja hääepisodi morsiammen äidin puolelta voi todellakin ola ihan mitä vaan?
Mut kyllä olen ihmeissäni, sillä itse pidän vanhempiini(ovat vielä elossa) yhteyttä miltei päivittäin(asuvat myös kaukana).Ja pyrin käymään ainakin kerran kuukaudessa.Mutta kait nykynuoriso ajattelee eritavalla siitä, mikä on välittämistä?
Mut katsotaan sitten kun heillä on lapsia;Kait sitä sitten tullaan käymään, jos mummu ehtii ottamaan heidät vastaan....
Kuulostaa todella kurjalta. Oletko kertonut pojallesi miltä sinusta tuntuu? Tuletko hyvin toimeen morsiamen kanssa? Jos et ole hänen sukuaan aiemmin tavannun niin taustallahan voi olla vaikka mitä typerää riitaa.
Puhu poikasi kanssa. Tai kirjoita kirje. Mutta yritä olla syyllistämättä häntä. Kerro miltä sinusta tuntuu, mutta älä painosta häntä ottamaan yhteyttä tai puhumaan asiasta. Tärkeintä, että hän tietää ja voitte jatkaa yhteydenpitoa.
nykyisillä kulku mahdollisuuksilla, kun joku pani sen piikkiin...
=)