Oon ollu jätkän kans noin 8kk. Täs vähän aikaa sitten sil oli sutinaa toisen tytön kans mutta se lopetti sen ja myöhemmin juttu paljastu, ja meni aika lailla luottamus. Tyyppi on muute tosi ihana, ja aito ja toi toisen kaa juttu oli vaan jotain.. sekoilua.. Koska ei se jätkä OIKEASTI oo mikään pelimies, vaan sellane söpö ja herkkä tapaus. Mutta mutta.. Se on tosi ihana mut.. Mä oikeasti haaveilen siit et se pettäis mua taas. Että vaikka näkisin sen suutelemassa sitä toista tyttöä tai jotain.
Mä voisin hyvällä omatunnolla olla vihainen. Haukkua sen lyttyyn, jättää sen.. Mutta se on enkeli. Ei se enää mitään sellasta tee. Ja mun tunteet laimeni aika lailla kun toi juttu paljastu. Ollaan jo sovittu kaikki ja päätetty jatkaa ku mitään ei olis tapahtunu mutten mä vaan saa tätä mielestäni. Se oli pikkujuttu, kun ei ne ees paneskellu, kuhertelua, suutelua jne vaan mutta silti.. Se sattuu ja kaikkee..
Mut mä en vaan voi noin vaan jättää sitä, vaikkei täs oo mun puolelta enää paljon tunteita mukana. Jos mä nyt teen jotain, mä kadun sitä aivan helvetisti parin päivän päästä ja sit mä anelen sen takas enkä pysty enää jättää sitä. Mä TIEDÄN että siinä kävis noin.
Ja jos en anelis sitä takas, tai se mua, niin sitten meilt vois mennä välit, meidän koko kaveriporukka hajois enkä kestäis nähä sitä koulussa. Sitten olisin kuitenki mustis jos se löytäis jonku uuden jne.
Tää on varmana sairasta. Mä haluun että se pettäis mua. Se olis jotain.. niin ihanaa. Ehkä mä oon vähän masokisti.
Tää ei oo normaalia??
Mä voisin hyvällä omatunnolla olla vihainen. Haukkua sen lyttyyn, jättää sen.. Mutta se on enkeli. Ei se enää mitään sellasta tee. Ja mun tunteet laimeni aika lailla kun toi juttu paljastu. Ollaan jo sovittu kaikki ja päätetty jatkaa ku mitään ei olis tapahtunu mutten mä vaan saa tätä mielestäni. Se oli pikkujuttu, kun ei ne ees paneskellu, kuhertelua, suutelua jne vaan mutta silti.. Se sattuu ja kaikkee..
Mut mä en vaan voi noin vaan jättää sitä, vaikkei täs oo mun puolelta enää paljon tunteita mukana. Jos mä nyt teen jotain, mä kadun sitä aivan helvetisti parin päivän päästä ja sit mä anelen sen takas enkä pysty enää jättää sitä. Mä TIEDÄN että siinä kävis noin.
Ja jos en anelis sitä takas, tai se mua, niin sitten meilt vois mennä välit, meidän koko kaveriporukka hajois enkä kestäis nähä sitä koulussa. Sitten olisin kuitenki mustis jos se löytäis jonku uuden jne.
Tää on varmana sairasta. Mä haluun että se pettäis mua. Se olis jotain.. niin ihanaa. Ehkä mä oon vähän masokisti.
Tää ei oo normaalia??
Vastaukset 5
Vanhimmat
fyysisestä kivusta
tiedän.. se on ns. inhottavan "kiihottavaa".
on mullakin ollu tollaisia tunteita, että haluais että toinen tekee jotain väärin, että saisi haukkua häntä oikein kunnolla ja olla oikeutetusti vihainen. itekki oon miettiny että täytyy olla aika kiero ihminen että ajattelee näin, mutten olekkaan ainoa :D huom. en siis tarkoittanut pilkata sinua, vaan lähinnä itseäni, mutta takaisin asiaan.
Välillä minustakin tuntuu siltä että haluaisin että jotain oikein traagista tapahtuisi, jotta saisin huomiota. ehkä sinä siis kaipaat huomiota?
Ja luultavasti nuo tunteesi johtuvat siitä, että olet vielä hänelle vihainen siitä mitä hän teki. Ja koska olet päättänyt leikkiä, ettei sitä edes ole tapahtunut, olet tuskin saanut kunnolla purkaa tunteitasi tälle sinun jätkällesi. Joten suosittelen että koittaisit puhua asiat hänen kanssaan oikein kunnolla puhki, jos et vielä ole sitä tehnyt.
hah, kumma fetissi!
Laita joku sun kaveri sen sun poikaystäväs kimppuu, niin kun että se toinen tyttö vaikka suutelis sitä saman tien niin että poika ei ehi estää sitä, ja sitten sä ilmestyt samalla samaan aikaan "sattumalta" paikalle.