Vaistoni varoitti,
ehkä ääni kaukaa,
tuoksusi tuulessa.
Kuulinko askeleesi
vai miksi tiesin?
Se olit sinä,
sama julma, ihana sinä.
Kaipaan. Vihaan.
Paljon.
Koko auki revitty elämä,
hiipii hiljaa, huutaa.
Sydän arpinen taas
hetken saa vuotaa,
ihanaa tuskaa.
Tunsitko sinä sen?
Mitään?
Tuntuiko jäässä
edes railon repimä pisto?
Olisin antanut kaiken,
repinyt sieluni lautaselle,
värjännyt verellä meren
hetkestä punaista viiniä,
yhden pisaran vain.
Tiedän, osaan lentää.
Sinä et.
Lennän kaukana, korkeammalla,
et voi koskaan saavuttaa.
Vuorasit siipesi lyijyllä,
et voisi lentää.
Ja katso nyt: Minä lennän.
Kärsi.
Silti, rakkaani tiedäthän,
ovi on kiinni,
sen takana on huone.
Sinun huoneesi on aina lukittu
etkä koskaan lähde sieltä pois.
Huuda, revi, raivoa.
Se on suljettu.
Silti rakkaani, aina, AINA sinua rakastan.
En ole koskaan muita osannut rakastaa,
En ennen, myöhemmin varmasti.
Rakkaani, pidän sinut.
Kukaan muu ei sinua saa, koskaan.
Olet täällä, aina, AINA rakkaani.
Mutta muista:
enemmän kuin itseäni,
enemmän kuin ketään vielä,
aina, AINA sinua rakastan.
ehkä ääni kaukaa,
tuoksusi tuulessa.
Kuulinko askeleesi
vai miksi tiesin?
Se olit sinä,
sama julma, ihana sinä.
Kaipaan. Vihaan.
Paljon.
Koko auki revitty elämä,
hiipii hiljaa, huutaa.
Sydän arpinen taas
hetken saa vuotaa,
ihanaa tuskaa.
Tunsitko sinä sen?
Mitään?
Tuntuiko jäässä
edes railon repimä pisto?
Olisin antanut kaiken,
repinyt sieluni lautaselle,
värjännyt verellä meren
hetkestä punaista viiniä,
yhden pisaran vain.
Tiedän, osaan lentää.
Sinä et.
Lennän kaukana, korkeammalla,
et voi koskaan saavuttaa.
Vuorasit siipesi lyijyllä,
et voisi lentää.
Ja katso nyt: Minä lennän.
Kärsi.
Silti, rakkaani tiedäthän,
ovi on kiinni,
sen takana on huone.
Sinun huoneesi on aina lukittu
etkä koskaan lähde sieltä pois.
Huuda, revi, raivoa.
Se on suljettu.
Silti rakkaani, aina, AINA sinua rakastan.
En ole koskaan muita osannut rakastaa,
En ennen, myöhemmin varmasti.
Rakkaani, pidän sinut.
Kukaan muu ei sinua saa, koskaan.
Olet täällä, aina, AINA rakkaani.
Mutta muista:
enemmän kuin itseäni,
enemmän kuin ketään vielä,
aina, AINA sinua rakastan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ajattele miten monesta vaivasta pääsee blokkaamalla koko homman.
Tää on älykäs, mutta hieman tutun oloinen.
Satuttavaa, melkeinpä raastavaa on runosi sisältö.
Monesta säkeestä tunnistan oman elämäni käänteitä,
samaa käynyt joskus läpi.
Vahva ja aito runo,
josta voi lukea sisinpääsi ainakin osin.
Eikähän kaikkea ole tarkoitettukaan
julkaistavaksi. Sydän kätkee varmaan
paljon sellaista, joka jää VAIN sinne.
Kiitos lukuhetkestä ja tervetuloa joukkoomme.
Ainiin, unohdin sanoa, että viimeinen säe
on ehdottoman kaunis ja kruunaa runosi.
Kiitos kovasti sanoistasi.
Tätä "runoa" ei ole mitenkään erityisemmin mietitty, sen ääriviivat tulivat päähän ja ne oli pakko johonkin purkaa :)