kaikes ei tarvi olla järkee, niin ei oo tässäkään. :D
Eli oon tuos loppuvuodest 16-vuotta täyttävä tyttö jostakin päin suomea, mutta ei olu 1lk tuuria niin meninpä sen kaksi kertaa ja meen "vasta" ysille kun muut menee ylemmälle asteelle. En tiiä yhtää mihi menis sit opiskeleekkaa..
Tässä mä vaan tuumin sitä et oon vähän näitä kaverisuhteita, eihän mulla ole mitään kunnollista ystävää, vain kavereita, joita ei niitäkään paljon. Autan näitä niiden murheiden kanssa (ellei masenna, sillon vaan en pysty) niin hyvin kun pystyn, mut tää auttamine on vaa yks puolista, enhä mä mitää tukea tai kiitosta oo saanu, ikinä.
En oo viittiny mitää läheisempää suhteesee alkaakka kun oon tälläi vähä liianki kiltti nii käytettäis vaan hyväksi ja en oo jaksanukkaa kun o vähän masentanu.. En ny jaksa enempää, hyviä jatkoi kaikille teille jokka luki, ny meen nukkuu (oli ihme kun tuli noinki "pitkä") :DD
Eli oon tuos loppuvuodest 16-vuotta täyttävä tyttö jostakin päin suomea, mutta ei olu 1lk tuuria niin meninpä sen kaksi kertaa ja meen "vasta" ysille kun muut menee ylemmälle asteelle. En tiiä yhtää mihi menis sit opiskeleekkaa..
Tässä mä vaan tuumin sitä et oon vähän näitä kaverisuhteita, eihän mulla ole mitään kunnollista ystävää, vain kavereita, joita ei niitäkään paljon. Autan näitä niiden murheiden kanssa (ellei masenna, sillon vaan en pysty) niin hyvin kun pystyn, mut tää auttamine on vaa yks puolista, enhä mä mitää tukea tai kiitosta oo saanu, ikinä.
En oo viittiny mitää läheisempää suhteesee alkaakka kun oon tälläi vähä liianki kiltti nii käytettäis vaan hyväksi ja en oo jaksanukkaa kun o vähän masentanu.. En ny jaksa enempää, hyviä jatkoi kaikille teille jokka luki, ny meen nukkuu (oli ihme kun tuli noinki "pitkä") :DD
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juu itekin 16- vuotias tyttö ja aivan sama tilanne. Toivottavasti jotenki muuttuis lukiossa tää tilanne. Tsemppiä sinulle :)
En takaa että saat ystäviä yrittämällä saada ystäviä, mutta et saa ystäviä jos et yritä saada ystäviä.
joo, sama juttu. eihän se sinänsä mikään suuri ongelma ole jos ei ole mitään parasta kaveria. joillain ihmisillä on kuitenkin asiat paljon huonomminkin ja onhan itsellänikin kavereita. silti, tunnen kateutta niille joilla sitten on hyviä ystäviä joille voi kertoa kaiken kaikesta ja jotka tukevat ja antavat sinun olla juuri sinä. itse pelkään että kaverini "hylkäävät" minut ja jäisin taas aivan yksin. ei niin kuitenkaan tapahdu, toivon, ja jos tapahtuisikin niin kaipa se sitten parempi yksin oma itsensä kuin muiden seurassa joku toinen. välillä se harmittaa suuresti ja vaivuttaa epätoivoon. en kuitenkaan jaksa valittaa, eihän asialle mitään voi. pitää olla onnellinen siitä mitä on ja keskittyä asioihin joista ei tule paha mieli. kyllä niitä kuitenkin riittää