Tunnetko sen vieläkin
mikä kosketti ensikatseissamme
luodessamme niitä toisiimme
jotka sitten johdatteli öiseen hurmioon
sytyttäen soihtumme palavan.
Tunnetko sen
mikä höyhenen kevyenä
kulkee mukana päivien virrassa
mutta ihmeen raskaana tuntuu
aina sydämissämme
aitona ja oikeana.
Tunnetko
värinäni odottavan
sähköisyyden kosketuksissani
kun raotan verhojasi
päästäkseni kiinni paljaaseen
sinuun.
Tunne
rakkauteni.
mikä kosketti ensikatseissamme
luodessamme niitä toisiimme
jotka sitten johdatteli öiseen hurmioon
sytyttäen soihtumme palavan.
Tunnetko sen
mikä höyhenen kevyenä
kulkee mukana päivien virrassa
mutta ihmeen raskaana tuntuu
aina sydämissämme
aitona ja oikeana.
Tunnetko
värinäni odottavan
sähköisyyden kosketuksissani
kun raotan verhojasi
päästäkseni kiinni paljaaseen
sinuun.
Tunne
rakkauteni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
halusin taaskin jättää Sinun runosi
viimeiseksi tulkittavaksi. Ihan siksi, että
niissä tahtoo nykyään olla niin paljon pohdintaa.
Pohdintaa ja sisältöä, ettei kommentointi ole
kovinkaan helppoa.
Mutta yritän nyt jotakin sanoa.
Ensimmäisessä säkeessä ollaan nuoruuden
hurmassa ja rakkauden ensikatseissa,
öisessä hurmassa ja palossa. Mutta sitähän se on,
ei sellaista tunnetilaa enää myöhemmin saavutakaan.
Nuoruus on nuoruus kaikessa hehkussaan.
Hieno säkeistö.
Aivan ' höyhenen kevyenä
kulkee mukana päivien virrassa '
ja sydämissämme aitona ja oikeana.
Perinteistä, mutta lempeää tulkintaa.
Viimeinen säkeistöhän on itse sähkö !
Värinää, verhon raottelua ja odotusta - ah.
Elämän eliksiiriä, olla kahden ja antaa nautintojen
viedä mennessään - tuntea rakkaus.
Kokonaisuus on nautinnollinen, sydämellä ja sielusi
äänellä kirjoitettu. Mitään en ottaisi pois, kaikki on
runossasi kohdallaan.
... häntä oliko mikään kohdallaan,
ei tainut olla
mutta tälläinen tästä tuli vain
tollainen tekele.
kiitoksia rakas ystäväin ja mestarini sanoistasi
jotka aina ispiroi kirjottamaan
ja toivon päivääsi mitä parasta parhaimalle,
lämmöllä sydämestäni.
kerrassaan..Rakkauden kuvaamisen osaat, tosi upeasti.. Käytännössä ,ei varmaankaan,mene aina noin...Siihen sisältyy niin paljon pelkoa ja epävarmuutta..
Kiva on lukea runojasi,paljon tunnetta ja aidon,eletyn elämän maku..
Osaat taidokkaasti ilmaista tunteitasi.. Kiitos tästä lukuhetkestä,nautinnollista.
Mukavaa päivää ja alkavaa heinäkuuta..ILOA! t.Irkku
... mutta en sittenkään kovin hyvin.
no oikeassa olet,
ainoa varma on epävarma.
tavanomaista pähkäilyäni tämä no runoni
vain oli.
kiitos vierailustasi rakas ystäväin
ja toivon symppiksien päivään paljon aurigon tuomia
ilon ja onnen hetkiä,
lämmöllä sydämestäni.