Viel on jälellä viitonen, kahviin ja pullaan...
jossain joskus laulettiin.
Yli viidenkympin tullaan
siks uuteen riviin vaihdettiin.
Kahville näin aamutuimaan
jotta auki silmät revähtää,
sitten vaikka uimaan
viel hetken voi levähtää.
Nurkka tarjoaa runojaan
ja yhä uutta kaipailaan.
Niitä siis yhä punomaan
runoja lisää antamaan.
Iloa on runonurkkassa
kuvausta elon hetkistä.
Istutaan runopulkassa
ja nautitaan retkistä.
Kaikille runon kirjoittajille
ja lukijoille kiitos suuri,
Meistäpä muodostuu
tää runonurkka juuri.
Helteestä huolimatta
sanoja aattelematta
ei jää tulematta
runopolulle kulkematta
ettei jäisi iloitsematta
toisiamme moikkaamatta
ei voisi olla jatkamatta...
jossain joskus laulettiin.
Yli viidenkympin tullaan
siks uuteen riviin vaihdettiin.
Kahville näin aamutuimaan
jotta auki silmät revähtää,
sitten vaikka uimaan
viel hetken voi levähtää.
Nurkka tarjoaa runojaan
ja yhä uutta kaipailaan.
Niitä siis yhä punomaan
runoja lisää antamaan.
Iloa on runonurkkassa
kuvausta elon hetkistä.
Istutaan runopulkassa
ja nautitaan retkistä.
Kaikille runon kirjoittajille
ja lukijoille kiitos suuri,
Meistäpä muodostuu
tää runonurkka juuri.
Helteestä huolimatta
sanoja aattelematta
ei jää tulematta
runopolulle kulkematta
ettei jäisi iloitsematta
toisiamme moikkaamatta
ei voisi olla jatkamatta...
Vastaukset 54
Vanhimmat
Aurinko hellii
säteillään
ajatukset liikaa
kohta lämmössä
klimpissä.
Suomen kesässä
mökillä tai
järvenrannalla.
No, silti
jatketaan.
Jatketaan
kun joudutaan
nyt on kiire uimaan
onneksi ei puimaan
kuitenkaan.
Kesästä me nautitaan
sitten taaskin jaksetaan.
Ylöskömpiytyneenä
vielä vähän hölmistyneenä
katselen mä ympärille
onko kaikki kuten ennen
kirkkaasti alkaa päivä tää
ei nyt sitten enempää.
Päivittäisiä lyhennyksiä
silmissä ihan vilisee
kaikenlaisia päivityksiä
ei ihminen kaikkeen repee
kaikkea pitäisi googlelta katsoa
mitä mikäkin merkitsee
tietoa pitäisi osata hakea
siinähän päiväkin hupenee.
Ei tahdo aina mukana pysyä
eikä koko-ajan kysyä
mitä mikäkin merkitsee.
Nimeä kukalle
Sitä tiedustelin
Puoliskolta tietävältä
kukkapallot varrenpäässä
pitsiset, retliinin on väriset,
kukan läpi valo somasti hohtaa.
Kauniimpi vastasi kohta,
-- akkaan se nimi jotenkin liittyy.
Löytyihän nimi lopulta
Se oli Ukonlaukka.
Komea onkin Ukonlaukka
onkohan sama kuin jättilaukka
ja Ukonhattu on myöskin nätti
sen moni kotipihalleen kukkimaan jätti
ja muistaa lapsuuskodin seinustoilla
monet perinnekukkaset kukkivat noilla
kuten päivänkakkarat, särkyneet sydämet
akileijat ja päivänliljat monet.
on runosi nyt siin
ei syynä ollut viin
vaan kauneutta kesän
kukkasien että kaalinkerän
ruohikolla jänöjussi
sekä tuossa rastas
täynnä matopussi
sauna siintyy siinä
ei haittaa vaikka pilaantuukin piimä.
Mulla ystäväksi asti tuli
mustarasta, syömmein suli.
Nurmikolla sateen jälkeen hakee
madon suuren poikasille makee,
näyttämään kun nousee aidalle
hyvin perso hän on kehuille.
Edes takas tanssii siinä niin,
tuo ystävyys saa minut pyörryksiin.
Tämä kesä ensimmäinen on,
kun se huomaa et oon toimeton.
Yrittääkö sanoa vaan mulle,
et täs ois mummu kuule ruokaa sulle.
vai pitäiskö mun kaivaa madot esiin
et ois hällä kantaa ruokaa pesiin.
No tätä mietin vielä tässä,
aitiossain kesän lämpimässä.
Kyllä helle hellii meitä
talven kylmettyneitä
Mukava kun voi vaatteita vähentää
varmaan se ihmisiä lähentää
iloisia ilmeitä kaduilla nähdä saa
kyllä kesä on sentään ihanaa.
Yhtä varmasti kevät
ja näsiä yllättää
nupuillaan
metsätien reunassa
viiltävän yksinäisenä,
myrkyllisenä ja suojeltuna,
v iettelevänä
hankien keskellä vielä,
nuput violetinvalkoisina.
Miten vanha lienee
pensas, mutta kukkii..
Olen miettinyt ja pähkäillyt
ja pähkäilyissä päätynyt
kai johonkin ois lähdettävä
vaihteluun ois tähdättävä
kesäaikaan helpompaa
kuitenkin olis matkustaa
joka kesä kuitenkin
on matkusteltu jonnekin
vaikka vain pienempiä matkoja
nekin saa aikaan jotain katkoja.
Tekee ihmiselle vaihtelu terää
myös mielikuvitus paremmin herää.
Kesämatka torille on tuttu
ihan vanha tämä kyllä on juttu
Hakaniemen torilla kun melkein asua sain
oli kymmenen askelta matkaa vain.
Silloin sieltä kalat ja perunat murkinaksi
tuli kai sitä aina muutakin ostetuksi
kun oli halpaa ja tuoretta tarjolla aamusta heti.
Kyllä se tunnelmakin torille veti.
Silloin ei ennättänyt edes lomalle
vain siihen lähimmälle rannalle
Ympyrätalon ohitse koiran kanssa iltaisin
siellä Paasitalon luonakin veneitä ihailin.
Toisin on maalla ollut, metsässä samoillut
ja omalla takapihan nurmella makoillut
silloin kun muut matkustivat Espanjaan
nahkaansa etelään tummaksi paahtamaan.
Eipä ne matkat pitkiä tässäkään kesässä
vaikka viimeisin on selkeästi mielessä
kun me chattarit Seinäjoella tapasimme
kesämatkamme lopuksi haikeina halasimme.
Mitä sitä koko ajan matkustamaan
tuonne vain polulle tallustamaan
kunhan tässä taas eilisistä menoista toipuu
vanhan kintut liiasta vauhdista joskus uupuu.
Kesämatkaa tässä on minulla tarpeeksi asti
tuonne Laukaalle on karttaani merkitty rasti.
Siellä tanssitaan tänään, sinne matkan pää.
Siihenpä ne matkat taas hetkeksi jää.
Pieni on toivo kuitenkin matkasta seuraavasta
sen pää voi löytyä vaikka laituritansseista.
Kukapa sen tietää, onhan loppuviikko viellä,
millainen onni odottaa sunnuntaina siellä.
kirjoitta väärään ketjuun,
en huomannut numeron vaihtuneen.
Mut haitanneeko tuo nyt mittää,
korjaan virheen seuraavaan.
Minäkin sen tein
edelliseen runon vein.
Ei haittaa se lain
hymyn aikaan sain.
Runot luetaan
ja huomataan,
vaik ketju vaihtunut ois
niin eipä katoa pois.
Kolmosen kevennyksessä
kaksi söpöä ketunpoikaa
sai minut muistamaan taas sitä kesää
kun yksinäinen ketunpoika
mökinpihalla harhaili
eikä arkaillut ollenkaan
vaan uteliaisuus sai sen
jopa nousemaan
portallekin minua katsomaan.
Kuumaa maissa
onken otin
järvellä
paatista onkin.
Lahnan sualasin
savukalaksi.
Huamenna
perunan särpimenä
lautasella kellii.
Tulitaiteilijat,
illalla,
kun valo jo hiipuu.
Lammen nurmella kisaavat.
Neljä soihtua jokaisella,
Olihan se mahtavaa katsottavaa.
Vielä kun perhoset ,
tulisivat,
lammen rannan kukkiin.
Neitoperho ja amiraali ainakin.
Kuvaisin ne purkkiin.
suruvaippa hieman epäilyttää
josko se jotain tietää.
Mutta mitäs tässä,
Kesän riemua tanssii,
tulet ja perhoset.
Vieläkö on maalla olemassa kiiltomatoja
en ole nähnyt niitä kuin lapsena?
Näin ihminen kaupungissa vieraantuu
luonnosta ,ja se kostautuu
ei enää tiedä mitä maalla on
osa onkin painunut unhohon.
Jäi kysymys mieltäni vaivaamaan
menin siis googlettamaan
ja sieltähän selvisi moni juttu
ei ollut ennestään tuttu
että kiiltomato onkin joku koppakuoriainen....
Kuunpuolikas ikkunastani kurkistaa
kai hyvää yötä jo toivottaa
ja laskeutuu juuri naapuritalon taakse
sälekaihtimien välistä vilkuttelee
lähtiessään.
Huomisillalla tavataan taas.
Aamuvarhaisella takapihalleni hiivin
kahvimuki kädessäni höyryää.
Lintu lensi oksaltaan virkein siivin
puun alla kissa möyryää.
Istun aamun lämpimässä
kahvistani nauttien.
Hiljaista, aamussa tässä
kissa jotain pyytää naukuen.
Kinkunsiivun leivältäni annan,
tyytyväisenä vastaan ottaa sen.
Mielessäni nään jo uimarannan
sinne pian pyöräilen.
Järvenpinta auringossa kylpee
jokunen uimassa äheltää.
Kotikunnasta kauniista oon ylpee,
kuuma, jo uikkarille vaatteet vähentää.
Ihana ja kaunis on suomenmaa
tänäänkin luonto meitä rakastaa.
Kesä kaikkineen taas avautuu
hymyyn vetää suun, ikävyydet unohtuu.
Niin monta on heitä kuitenkin
jotka eivät hellettä pakoon pääse
he sisällä odottavat
maaten tai istuen
että joku tulisi avaamaan ikkunan
tai toisi jotain virvoittavaa
kun itse ei liikkeelle pääse.
Voi, liian paljon on heitä
yksinjääneitä
sairaita.
Joillekin helle ja kuumuus on liikaa.
Monet kulkee
ohi auttamatta,
moni huomaamatta.
Moni ei välitä,
montaa ei liikuta.
Kiire vie ajan -
veruke,
päättäminen on
vaikeaa
pitää säästää -
auttamisessa.
Ja kuitenkin -
joku yhä
odottaa.
Nykyrunoa
onko tuttua?
Alkaa tympiä
Sikapyssy Suomenlinnaan
Miten joku ihminen Suomessa...
Luottokortti...
Sääksenpesällä tapahtuu
Onko perinteistä apua?
Taloyhtiöiden ja....
Kahvipirtti...
Runonurkka
Viileyden virkistämät
Läähättäkää ja nauttikaa...
Eipä paljon läähätetty
lattiat on vastapesty
matot ulkona liehuu
uudet perunat kiehuu
suihku jokivedellä
vesi jo aivan kielellä
sitten nurmelle lukemaan
sielukin tässä ravitaan
hauskaa päivää kaikille
miehille ja naisille
illemmällä tavataan
sitten jos nähdään halataan...
Onpa kesä joutununna
onpa oikein suvi tullut
eipä tarvihe palella
eipä paitoja katella
pintaa saapi paistatella
kun ei liika korventele
kun ei maata rötköttele
auringossa pötköttele
kyllä voipi muuten olla
auringossa liikuskellen
tahi varjossa istuksia
riittää sinnekin lämmintä.
on mukava istuskella
kauniina päivänä
Espan puiston penkillä
katsella toinen toistaan
kauniimpia ihmisiä
kävelemässä
halailemassa
makailemassa ruohikolla
picnikillä
ja vaikka millä
helposti voi jutella
penkillä istuessaan
ihan tuntemattomien kanssa
eräs rouva tuli laivalta
halusi kertoa matkoistaan
mies levähti mustissa vaatteissaan
hänellä oli surua
yksi tuttava kertoi
lapsenlapsistaan
yksi kutsui Kappeliin
vaikka kahvia juomaan.
Näinkin voi viettää
kesäistä päivää
varjoisella penkillä
Espan puistossa
merituulen lempeästi
puhallellessa.
Pitäiskö jo rauhaan jättää
runonurkka
vai mikä mättää?
Mättäällekö pääni painan
jos yöretkelle lähtisin
kuuntelemaan kesäistä yötä
makuupussi tietysti myötä
ja hyvän laavun kyllä tiedän
usein siellä yöni vietän
nuotiolla kahvit keitän
ja herään auringon nousuun.
Joskus...
mitä se sana tarkoittaa tänään.
Minulla on koti
lapset ja lastenlapset,
minulla on lastenlasten lapset
joskus minulla oli rakastettu,
joskus me elimme perheenä,
mutta siitähän on jo ikuisuus,
sehän oli joskus silloin ennen.
Nyt on juuri tämä hetki
auringon nousu kesä aamussa
kuuma kahvi kupissa
sanomalehti pöydällä
tulevien päivien ohjelmointia
aikatauluttamista
yksinäisten hetkien täyttämistä.
Joskus....
silloin oli toisenlaiset kiireet.
Tämä hetki
hetki kohti elämän iltaa
mielessä muistot
monet eiliset päivät
kuumat hetket rakkaudessa
lemmen retket kesäisessä yössä
joskus, silloin ikuisuus sitten
kun elämä oli tässä ja nyt,
kun oli me, ei minä.
Joskus,
silloin joskus rakastin aidosti
jokainen soluni huusi rakkautta
vereni janosi
ja kehoni huusi..
miksi menit pois.
Joskus vielä,
tuleeko se hetki joskus..
Aurinko nousee ja laskee
kukaan ei puhu rakkaudesta.
Joskus vielä -
Ennen oli työ ja lapset
nyt vain harmaat hapset.
Ennen oli rakas mies
nyt on yksinäinen ties.
Vaan tämä on nyt tätä aikaa
paljon tästäi löytyy taikaa
minusta on hyvä näin
kun elellä saan yksinäin.
Ei enää osais niin täysin rakastaa
vaikka oliskin joku jota rakastaa
Tämä on nyt tätä aikaa
löytyy tästäi paljon taikaa.
vaikka olen vain
Juoseppi Jurvalainen
vaan Ruuneperiks vainen
mua tuolla luullaan jo
voi mikä ahdinko.
sellainen on se sana
ei sitä niin vain sanota
mutta rakasta lähimmäistä
onhan se jo käsky
siinähän se on
en enää neuvoton
rakastan lähimmäistä.
Silloin oli kevät
routa oli juuri sulanut
ruoho viheriöi pientareilla
kesän kukat nukkuivat mullassa
linnut rakensivat pesää
muuttolinnut vielä saapumatta.
Silloin oli se vuosi
se kevät joka ei unohdu
rakkautta ja lupauksia
vannottuja valoja
sormuksia
peruuttamattomat sanat -
Tahdon.
Tahdoimme yhdessä
ja saimme.
Silloin pilvinenkin päivä oli lämmin.
Silloin,
yhteinen tulevaisuus sai kulmakivet
elämä punoi kaksi yhdeksi
seiniksi ja katoksi rakkaus
ikkunoissa tulevaisuus
jalkojen alla luottamus
elämän kesä edessä.
Silloin ei ollut vanhuutta
ei yksinäisiä öitä
ei rakkaudettomia päiviä
ei riitaa eikä rikkauksia
silloin me elimme ikuisuutta.
Silloin en tiennyt
kun siitä keväästä on vuosikymmeniä
onko mitään jäljellä.
En unohtanut rakkautta
silloin
eräänä päivänä
se vain jätti minut seisomaan peruskalliolle.
Silloin murtuivat kulmakivet
rakennus sortui
ikkunoissa oli tummat varjot
nurmikolla kaikki kukat kukkivat
linnut kokoontuivat muuttomatkalle
sydämeni itki..
Silloin en tiennyt
tämä päivä oli vielä elämättä
nämä huomiset olivat kaukana.
Kokenut varmaan on jokainen
nuo Tuoksuvatun tunteet
rakkauden riemun
ja eron ikävän
mutta aina se järisyttää
jos vahvaksi luullut
perustukset pettävät.
Kun usein pettyy
ei enää usko ihmeisiin
ei rakkauden lupauksiin.
Rakkauden valan pitäisikin olla:
-Rakastan sinua tällä hetkellä
eihän kukaan voi huomista tietää.
Kovin kuivaks elämä käy
jos runoja ei lainkaan näy
mieltäni ne virkistää
ja päivääni myös piristää
joka ilta luen muutaman runon
ja itsekin niitä joskus punon
siitä tullut on tapa tärkeä
en tiedä liekkö siinä mitään järkeä.
Jokohan on helteet ohi
sitä aatella ei tohi
loppuiko jo kesä tähän
pelottaa se vähän
vaikka voimillekin ottaa
paljon iloakin tuottaa
kun etelän lämmöistä nauttia saamme
viimein, niin nauttikaamme
vaikka ilman housuja , paitaakin
siitä iloa tulla taitaakin.
Ensi yö, viimeinen hikinen olla taitaa
sittenkö etsitään taas yöpaitaa?
Niin ne mokomat sanoo,
jotka säätietoja punoo,
että loppu on helteet.
Taitaa saapua ukkoset
ja melkoiset sateet.
Ei helle ota voimille,
tekee hyvälle mielelle.
Hiki lensi eka kerran,
kun kävelin tunnin verran.
Keppien kanssa tietenkin,
sai siten vauhtia paremmin.
Heti saunaan vauhdilla
ja oikealla vastalla
syntistä pintaa hakkasin,
löylyä välillä nakkasin.
Nyt on oloni raukea,
runoni melko kankea.
Tummenevaa iltaa tuijottelen,
välillä hieman kirjoittelen.
Pilvisenä alkaa uusi aamu
raikkaampana
reippaampana
etsittävä päälle on jo kaapu.
Viikonloppu
siitäkö hoppu
monellekin alkaa
joillakin kutittaa tanssijalkaa
toisilla kesäloma alkaa.
Mitä alkaa minulla?
Taitaa ystävä tulla.
hetkeksi penkille torkahtaa"
lauleli joku ennenvanhaan.
Minulle on jäänyt tapa
myöskin junassa torkahtaa
kuten ennenvanhaan
työelämän aikaan
Helsingistä kun junaan nousin
Pasilassa jo nukahdin
monen monta kertaa
kuukausilippu kädestä
lattiallekin tipahti
ja konnarikin tiukkasi :
Onko sitä lippua ollenkaan?
Jos sivulla on tyyntä
siihen kyllä syynsä
Muistutetaan kaiken aikaa
kahvipirtin taikaa
kun siellä samat mammat
kirjoitta kuin ämmät...
ilman nimimerkkiä
täällä toisia härkkiä
kukaan muu ei sitä tee
kyllä se jo kirpasee.
Mut mitä sillä väliä
oon lukijana kävijä
tuskaa lisää tieto
kirjoitus tää mieto,
kovemmat jos otteet ois
rauha sivuille se tois.
Ei täällä pauhaa myrskyt ei
on täällä rauhanpaikka, hei
siks tänne oon mä asettunut
kun muualla on pauhannut
en jaksa riitaa haastaa
en asioita kilpailuttaa
silloin kun vähän 'runotuttaa'
riennän kohti tätä nurkkaa
luen tietenkin muullakin
siihen se jäädä saakin.
Ajatuksia kaikenlaisia
kun on miehiä ja naisia.
Sydämessä iloa kannetaan
ystävyyttä näin jaetaan.
Kissakin se naamallaan
hymyyn saa kenet vaan.
Sekun silmiin tuijottaa
elon ihanuudesta muistuttaa.
Nurkassa on mukavaa
ja paljon luettavaa.
Runoilla saa matkustaa
tai seurata kulkijaa
muuten vaan haahuilla
miesten maiden tanhuilla.
Ystävien joukossa
ei olla ikävän loukossa.
Moitteita ei tunneta
kukaan ei niitä kuleta.
Tunteet voi iloa ja tuskaa
harmaata, valoa ja ruskaa.
Lukijat ja kulkijat
runontietä tukevat
nurkkassa kaikki hyvin
yhteishenki syvin.
On meillä kaikilla mukavaa
kirjoitellaan ja luetaan.
Seurallista iloista päivää, toivoo tulenlieskat
Tuon sanan kovin harvoin kuulla saa
vaan oisko maailmassa sanaa kauniimpaa
niin tärkeää on olla rakas jollekin
se tärkeää on meille itsekullekin
ja vaikka sanaa: rakastaa
ei itse aina kuulla saa
on helpompaa kun tietää;
voi aina itse rakastaa.
Nyt on rakkautta tulvillaan
runonurkkamme tää
oi kuinka antaa kauneintaan
ihmis-sydämet nää
kun voisi aina muistaa sen
ois mieli meillä onnellinen
ja joka päivä seesteinen
päivä vaikka harmaa on
niin tuntee sydän auringon.
Koko päivän touhusin,
niitä näitä puuhasin.
En sitten ehtinyt lenkille,
väsähdin pihapenkille.
Hetken taisin torkahtaa,
heräsin kun kuulin rapinaa.
Pikkuinen oravanpoikanen
katseli kirkkaine silmineen.
Arka se ollut ei lain,
siinä minua katseli vain.
Nälkähän sillä taisi olla,
oli niin kannalla odottavalla.
Armaani kahvin pihalle kantoi,
lämpimän korvapuustinkin antoi.
Tuostapa orava innostui,
hyvältähän se pulla tuoksui.
Annoinhan sille murusen,
annoinpa vielä toisenkin.
Halulla pisteli poskeensa,
loput kaiveli piiloonsa.
Taitaa tuosta kaveri tulla,
kahvihetken ystävä mulla.
Saattaa olla riesaksi asti
jos tuon ottaa todella tavaksi.
Heinäkuu paussin helteeseen teki
loppui iholta se juokseva hikireki.
Viileys päivää viihdyttää
vauhtiin askeleen kiihdyttää.
Torilla viihtyy kansa
kalatori oikea ansa.
Tuoksu ruuan kutittaa
ja nenää hierottaa.
Toripöydässä isä syöttää lasta
vuoden ikäistä vasta.
Tuuppaa suuhun lusikan kylkee
naamalle isän, ruuan sylkee.
Hymyillyttää ilme tuo
minkä isä kasvoilleen luo.
Lapsi kikattaa ilmettä isän
saa ruokailuun aimo lisän.
Varpunen siinä varuillaan
pöydän luona pikkutolpillaan,
oottaa jotain ruokaisaa
oottelu sille on antoisaa.
Heinäkuinen päiväretki
on pieni hauska hetki.
Siitä näinkin nauttia voi
ja upeasti torin haitari soi.
Nostin hänet syliini
rintamaidolle tuoksuvan käärön
sanoin rakas
tarkoitin sitä ja silmiini nousi kyyneleet.
Silitin hänen pientä kättänsä keskoskaapissa
koko keho nousi ja laski koneen hengittäessä hänen puolestaan
sanoin rakas ja itkin..
luulin hänet menettäväni.
Silitin hänen kylmää kättänsä
laitoin siihen ruusun
ruusun jonka hän oli itse kasvattanut
sanoin rakas,
mutta hän ei enää kuullut.
Miksi niin harvoin sanomme rakas?
Sanoinkohan liiankin usein
joskus vain tuntui ettei sana merkitse kuulijalle mitään.
Rakastan
ja sanon sen heille joita rakastan.
Nyt ei ole myöhäistä
ja he kuulevat
vastaavatkin;
"Minäkin rakastan sinua."
Tiivistäen, iloa koen
kaiken summana
ihmisyyden meressä
olen sen löytänyt
kallion jolla seison
ja kiitollisuus täyttää
sisimpäni kuin aurinko
osaisimpa letkeästi
ilman paatosta vain
opeteltava olisi,vaan
onhan minunkin tavallani
kerrottava kuinka sen koen
riemulla se sisimpäni täyttää
on ihmisyys niin peevelin
upea asia.Kiittäen.
Jo laskeutuu hämärän verho
aurinko piiloutui metsän taa,
Ikkunaan lensi yöperho
siinä aamua odottaa.
Tuuli on herännyt hämärässä
se sadetta ennustaa
liikkuu puiden lehdistössä
rannan lainetta liikuttaa
Sade-aurinko sunnuntai
pilvet kulkee joutuisaan
hetkenpaistaa aurinko
kohta sataa jo
kun ulkovaatteet päälle saan
alkaakin jo satamaan
kovin nopeasti ohi on
nuo hetket auringon
vaihtelevaa tosiaan
säästä sanoa mä saan.
syksy kurkkaa
kesän keskeen
tuoden koleutta.
Viidesseittemättä
pohjantuuli
karkeloi luullen
kesän voittavansa.
Vihreä voitolla
loistaa yhä
kesän väreissään
lämpöä jakamassa.
Onpa kiva tänne tulla
asiaakin nyt on mulla,
mansikoita äsken hain
niitä sitten syödä sain.
Paljon niitä pakastan,
niitä kun mä rakastan,
mansikka on monen makuun
lettuihin ja pannukakkuun,
niitä lapset rakastaa
ja mummi rakastaa lapsiaan.
Uudesta kaalista keitin mä soppaa
hyvää se ,mutta suuta se poppaa
kaalia, sipulia ,pippuria mukaan heitin
niistä mä makoisan keiton keitin
sipulinvarretkin väriä antoi
poika terassille kattilan kantoi
ja kylläpä maistui soppa meille.
Ystävän mies saatettiin viimeiseen lepoon,
eilinen oli se päivä.
Tiedän surun, myötä elän,
niin tuoreena aika tuo minullakin.
Muistan pakahduttavan tuskan,
mikä rintaa painoi,
Muistan itkut, kysymykset?
Muistan vihan mitä tunsin,
kyselin miksi näin.
Kesti kaksi vuotta,
sitten saatoin jo seurata toisten onnea.
Nyt vuosien kuluessa,
ikävä hellittää, mutta vieläkin kyselen miksi?
Kysyn, mitä elämä olisi ollut, elää yhdessä,
seurata perheen kasvua?
Kysymyksiä riittää, vastauksia ei tule.
Voin vain ajatella, että hän,
mieheni pilven reunalta katselee
ja tulee vastaan, kun aikani koittaa.
Muistot kultaantuu,
yhteinen aika hyvänä näyttäytyy.
Paljon mahtui kovia sanoja,
mutta ne on kadonneet.
Ikävä seuraa mukana,
elämässäkuitenkin olen kiinni,
ei aika pysähdy,
vaikka siltä silloin tuntui.
Nyt osaan jo ojentaa käteni ystävälle,
lohduttaa ilman sanoja,
niitä ei tarvitse.
On vain tämä hetki,
vuoro itkun ja tuskan,
kunnes elämä taas seestyy.
Voimia Sinulle ystäväni.