tolleripentu

No hei... Jos tuollaiset ihan normaalit ja arkiset jutut pennun kanssa tuottavat päänvaivaa, niin silloin kyllä ihan oikeasti kannattaisi lukea joku hyvä pennunkasvatusopas läpi ajatuksella. Kasvattajan myös ainakin pitäisi olla se, joka neuvoo sinua ja ottaa vastuuta siitä, että pennun kehitys ja tapakasvatus sujuvat ongelmitta. Tietenkin minä tai joku muu voisi ne samat asiat tähän referoida, mutta paljon paremmin opit kun itse luet, kasvattajasi kanssa keskustelet ja asioita pohdit. Jokin käytännön pentukurssi voi olla myös suureksi hyödyksi.

Suosittelen edelleen tuota Tuire Kaimion kirjaa. Kaimio on jäsennellyt kirjansa koiran erilaisten kehitysvaiheiden mukaan. Luovutusikäisestä pennusta murrosikään ja aikuisuuteen saakka on kaikki tarvittavat niksit tarjolla. Ei tarvitse heti lukea koko kirjaa vaan se vaihe riittää, joka kulloinkin on menossa. Sen lisäksi, että löydät sieltä vastaukset esittämiisi kysymyksiin, osaat myös varautua moneen muuhunkin seikkaan mitä tulevaisuudessa eteenne tulee. Kaimion suosimat hyvin pehmeät metodit myös toimivat tälläisellä herkällä rodulla hienosti.

Tollerin omistajana voin vakuuttaa, että edessäsi on paljon suurempiakin haasteita kuin hihnakävelyn opettaminen tai pikkuinen pureminen. Voimia ja kärsivällisyyttä siis vaan kasvatukseen. Kyllä se siinä kahden vuoden jälkeen sitten helpottaa... Muista, että vaikka tolleri onkin joskus todellinen jääräpää, se on silti sisältään yleensä hyvin herkkä koira. Huomioi tämä koulutuksessa ja käytä hyödyksi siinä määrin kun pystyt. Muista tarjota paljon aktiivista harrastelua, nenänkäyttöä, markkeerauksia ja noutoja jo ihan pennusta lähtien, niin koira ei sitten kehitä itselleen niin paljon ei-toivottua viihdykettä.