mään lasten kuolemantapauksista sijaisperheissä. Olen kuullut, että ko. lasten kuolleisuus on 10 kertainen ikäluokkaan nähden. Mistä johtuu? Tiedän pari pienen lapsen kuolemantapausta. Onko näistä tilastoja?
Yhdeksi syyksi arvelen, että sijaisvanhempi ei hoida yhtä lähellä lasta pienokaisia, kuin oma äiti ja ei siten tunnista esim. vakavaa sairautta tai sairaustilaa.
Yhdeksi syyksi arvelen, että sijaisvanhempi ei hoida yhtä lähellä lasta pienokaisia, kuin oma äiti ja ei siten tunnista esim. vakavaa sairautta tai sairaustilaa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
hae?
Olet kuullut...mistä? Luetettavaltako taholta? Mihin nämä pari pientä kuolivat?
siinä perheessä, jossa sukulaiseni on. Kaikin puolin oli omitunen ja sekava juttu. saimme 1½ vuoden kuluttua kuolemasta vasta tietää asiasta jotakin - sijaisperheen biologisen lapsen kummilta - sun muualta. (Mutta kummillekin oli syötetty väärää tietoa).
Yksi pieni oli kuulemma pudonnut kaivoon - toisessa sijaisperheessä. Ko. sijaisvanhemmat olivat lopettaneet tämän jälkeen toimintansa.
Minun sukulaiseni sijaisperhe sen kuin porskuttaa...
että näitä ikäviä kaivoon putoamisia, sadevesisaaviin hukkumisia, rantaveteen hukkumisia ym. tapahtuu myöskin lapsille jotka ovat biovanhempiensa hoivassa!
Tässä taas yritetään pelkästään mustamaalata ilman mitään todisteita.
Hae se tutkimus joka kertoo sen kymmenkertaisen riskin, kiitos!
kuten päivähoitoa tarjotaan. Kun lapsi menee sijoituksessa kaivoon, niin kuolemantuottamus siinä on kyseessä. Ei se ole mustamaalaamista vaan se on rikos. Miksei niitä tuomioita ole julkistettu kuten päiväkodin hoitajien tuomiot. Tai kuten tämän päivän uutisissa perushoitajaa epäillään murhista. Sijaisvanhemmilta kaivoon menneet tai epämääräisesti kuolleet tai sijoituksen jälkeen kuolleet pitää tutkia, kaivaa tarvittaessa haudasta. Kyllä sijaisvanhemmat osaavat insuliinia tykittää tai lääkeyliannostuksen antaa siinä kuin muutkin viranomaiset.
pikkulinnut lauloivat?
Olet jostain kuullut ja tällä kyselet tilastoa....etsi ensin tilastot ja todisteet ja tule sitten aukomaan päätäsi.
Meille sijoitettu lapsi oli todella sairas fyysisesti tullessaan ja kuukausien kuluessa hoidimme hänet kuntoon.
Että näin.
Minunkin sukulaiseni oli sijaisvanhemman mukaan todella kehityksessään viivästynyt heille mennessään, mutta sitten muutaman kuukauden kuluessa otti ikätasoisen kehityksen kiinni. (Ei voi muuta kuin nauraa!).
Et sinäkään parhaimmillasi olisi, jos sinut laitettaisiin esimerkiksi afrikkalaiseen alkuasukaskylään aivan valmistelematta, ilman ainaoaakaan tuttua. Vai mitä?
Kyllä sitä tuollaisessa traumatilanteessa (joka tahallaan ja turhaan lapselle aiheutetaan) tulee vaikka millaisiasairauksia.
Että sädekehän loisto himmetköön!
ei vaadita täydellistä tieteellistä todistusvelvollisuutta.
kolme kertaa suurempi, kuin muilla. (Siis tämä Heikki Hiilamon kirjoituksesta 14.9.2008 HS):
Alla pätkä kirjoituksesta:
"Ruotsissa sijoitettujen lasten elämää on seurattu monin tutkimuksin. Tulosten mukaan käytöshäiriöiden vuoksi sijoitettujen poikien kuolleisuus on lähes kymmenkertainen muihin poikiin verrattuna. Moninkertaiset riskit näkyvät sekä pojilla että tytöillä myös itsemurhayrityksissä, vankilatuomioissa, teinivanhemmuudessa, toimeentulotuen saannissa ja vähäisessä koulutuksessa.
Suomesta tiedetään vain, että sijoitettujen lasten kuolleisuus on noin kolme kertaa suurempi kuin muiden lasten.
On hämmästyttävää, ettei sijoitettujen lasten myöhempää elämää tutkita Suomessa enempää. Jos viranomaiset erottavat lapsia vanhemmistaan, eikö heillä olisi velvollisuus seurata, millaiseksi juuri näiden lasten tulevaisuus muotoutuu?"
sanoin, että lapsi oli FYYSISESTI huonossa kunnossa, ei jälkeenjäänyt.
Hän oli jo kotonaan sairastellut pitemmän aikaa.
Ja häntä tosiaan hoidettiin kuukausia, krooninen keuhkoastma kun oli, ei mitään hauska kuunneltavaa, kun yöllä usein pelkäsin, että hengitys lakkaa vallan.
Joten pidähän itse suusi kiinni asioista mistä et mitään tiedä.
Ja pidä sinä mielisairautesi itselläsi, älä tyrkytä niitä muille.
mieleen mielisairaudet?
aikaa keuhkoastman kanssa.
Lainaus jonkun rouvan (otaksun) kirjoituksesta tuolta vähän ylempää:
"Kyllä sitä tuollaisessa traumatilanteessa (joka tahallaan ja turhaan lapselle aiheutetaan) tulee vaikka millaisiasairauksia"
Now and forever.
Hiilamon kirjoitukseen, kuten toteat, tuo on vain pätkä siitä.
kylmä, kova, asiaton ja ilkeä ihminen kirjoituksissasi, että olisin tuskissani, jos olisin joutunut kasvattilapseksesi, tuskin olisin elossa.
joka siunatun kirjoituksesta ja lisäksi SEKIN ärsyttää täällä jotain lukijoita, että laitetaan linkkejä kirjoituksiin. Ja monet taas vaatimalla vaativat, että pitää olla linkki. Mulla todennäköisesti Hiilamon kirjoitus löytyy, mutta ILMAN LINKKIÄ.
onhan mulla jo täysi-ikäinen lapsi ja toinen murrosiässä ja ukkokin on edelleen sama, joten kai minä neiti olen ikuisesti
ei ole mitään merkitystä; pääasia on että lapset voivat hyvin.
Elossa ja hyvinvoivilta näyttivät äsken kun lähtivät pihalle leikkimään.
Luuletko, että kirjoituksesi on muuta kuin hyttysen surinaa, aivan turhaa.
Sinä et meitä tunne emmekä me onneksi sinua.
mielenkiintoisiin juttuihin:
http://www.hs.fi/haku/?haku=Heikki Hiilamo
Luukutettu köyhyys hyökkää silmille
Jera Hänninen, Jyri Hänninen: Kallis köyhyys. Eli kuinka hyvinvointivaltio purettiin ja köyhyydestä tehtiin bisnestä. WSOY / Barrikadi. 192 s. 15 e. Matti Salminen: Sadan vuoden inhimillisyys. Pelastusarmeija kovaosasten miesten auttajana. Like. 202 s. 23 e.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Luukutettu köyhyys hyökkää silmille/HS20081202SI1KU01mh0
Nyt lapsi on sijoitus, joka pitää saada tuottamaan
Uudenlainen investointiajattelu rantautumassa Suomeen
Lasten pahoinvoinnin syitä ei ole tutkittu
Julkaistu: 15.3.2006 lehdessä osastolla Oma elämä
A A
hannele tulonen
Miltä kuulostaa lasten kasvattaminen sijoitustoimintana?
Mitä hellempää hoivaa ja laadukkaampaa aikaa lapsille antaa, sen suuremmat tuotot voi nostaa tulevaisuudessa: vastuuntuntoisia kansalaisia, jotka hyvin koulutettuina paahtavat veroeuroja työelämässä, sairastelevat vähän eivätkä sorru rikoksiin ja säästävät siten yhteiskunnan varoja. Niinkö?
Perinteisen hyvinvointivaltion sijaan esimerkiksi Britanniassa kehitetään jo hyvää vauhtia niin sanottua social investment state -ajattelua. Se kiinnittää erityistä huomiota lapsiin, mutta pyrkii investoimaan kaikenlaiseen inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan.
EU on ottanut saman teeman esille; 2001 valmistui raportti, joka määrittelee hyvinvoinnin peruskiveksi "lapsikeskeisen sosiaalisen investoinnin strategian".
Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiö ITLA ja lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula olivat kutsuneet tiistaina koolle kymmeniä elinkeinoelämän, politiikan, tutkimuksen ja kansalaisjärjestöjen vaikuttajia makustelemaan, miten brittien sijoitusajattelu istuisi Suomeen.
Alustajaksi oli saatu brittiprofessori Ruth Lister, jonka mukaan lasten asemaan on
Tony Blairin hallituksen aikana saatu parannuksia uuden ohjelman myötä. Hän muistutti kuitenkin kotimaansa olevan vahva ehdokas, kun etsitään lasten kannalta kamalinta paikkaa Euroopassa.
Lister analysoi kriittisesti sijoitusajattelua - se johtaa helposti lasten välineellistämiseen, ja takana ovatkin aikuisten tarpeet.
Hyödyllisiä aikuisia kehitettäessä saattaa unohtua esimerkiksi leikin ja hauskanpidon tärkeys lasten kasvulle, hän sanoi.
Helposti käy myös niin, etteivät kaikki lapset olekaan yhtä arvokkaita, jos katsotaan, etteivät kaikki tuota aikuisina yhtä paljon, vaikkapa vammaiset.
"Lapsi on arvo sinänsä, ei hänen vaalimiseensa tarvitse löytää taloudellisia perusteita", jyrähti Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Christoffer Taxell.
Kirkon diakoniatyön johtaja Heikki Hiilamo arveli sijoituspuheet retoriseksi strategiaksi, jonka avulla kuitenkin "julmaa markkinatalouden mekanismia" tuodaan lapsuuteen.
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen puolsi sitä, että sosiaalipolitiikassa osataan antaa asioille myös taloudelliset perusteet.
Maria Kaisa Aulan mukaan lapset saa talouspuheen avulla nostettua paremmin näkyviin keskustelussa.
Keskustelu tiivistyi lopulta sen ihmettelemiseen, miksi lapsilla menee Suomessa yhä huonommin, vaikka taloudellisesti asiat eivät ole koskaan olleet näin hyvin.
Vanhempien työkiireet ja suorituspaineet käytiin läpi tuttuun tapaan, mutta sosiaalityön professorin Mirja Satkan sanoin: Emme tiedä tarpeeksi siitä, miten lasten hyvinvointia tuotetaan. Perheen, päiväkodin ja koulun lisäksi siihen vaikuttavat lasten harrastuspiirit, toverit ja muut tekijät, joista ei ole tutkimustietoa.
"Toimimme ikään kuin perinnetiedon varassa", Satka sanoi.
Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Eeva Kuuskoski on huomannut, että mitä enemmän tietoa, tutkimusta ja lapsipuhetta riittää, sitä vahvemmin nuorilta tulee viestiä, että heistä ei välitetä.
"Tuntuu siltä, että leivän ja rakkauden balanssi on häiriintynyt", hän sanoi.
Tutkimuskaan ei kerro, mikä kaikki hyvinvointivaltiossa on toisin kuin 20 vuotta sitten, runsastuneen materian lisäksi.
Arvoitus on esimerkiksi, miksi mielenterveysongelmien lisääntyminen koskee erityisesti 15-19-vuotiaita, vaikka lisää oireilua on tullut kaikille.
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Nyt lapsi on sijoitus joka pitää saada tuottamaan/HS20060315SI1YO03ebp
"Sijoitettujen lasten määrä on häpeä"
Milloin lapsi on sijoitettava kodin ulkopuolelle?
Keskustele aiheesta
Suomessa oli vuonna 1987 8 000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta. Viimeisimpien tilastotietojen mukaan heitä on jo yli 16 000. Sijoitettujen määrä on kasvanut Suomessa joka vuosi jo 20 vuoden ajan! Kasvuvauhti on laman jälkeen seurannut melko tarkasti bruttokansantuotteen muutosta. Suomalaisen hyvinvointivaltion ehkä irvokkain paradoksi on, että sitä mukaa kuin yleinen taloudellinen hyvinvointi on lisääntynyt, marginaaliin joutuneiden lasten lukumäärä on kasvanut.
Sijoittamisen välitön tehtävä on turvata lapsen elämänmahdollisuudet. Sijoitettujen lasten mahdollisuudet ovat kuitenkin ratkaisevasti heikommat kuin biologisessa perheessään lapsuutensa viettäneiden lasten.
Toisin sanoen sijoittaminen ei turvaa lasten tulevaisuutta niin kuin se voisi sen tehdä. Se merkitsee lapsen syrjäytymistä vanhemmistaan ja mahdollisesti myös sukulaisistaan, ystävistään, koulustaan ja harrastuksistaan.
Ruotsissa sijoitettujen lasten elämää on seurattu monin tutkimuksin. Tulosten mukaan käytöshäiriöiden vuoksi sijoitettujen poikien kuolleisuus on lähes kymmenkertainen muihin poikiin verrattuna. Moninkertaiset riskit näkyvät sekä pojilla että tytöillä myös itsemurhayrityksissä, vankilatuomioissa, teinivanhemmuudessa, toimeentulotuen saannissa ja vähäisessä koulutuksessa.
Suomesta tiedetään vain, että sijoitettujen lasten kuolleisuus on noin kolme kertaa suurempi kuin muiden lasten.
On hämmästyttävää, ettei sijoitettujen lasten myöhempää elämää tutkita Suomessa enempää. Jos viranomaiset erottavat lapsia vanhemmistaan, eikö heillä olisi velvollisuus seurata, millaiseksi juuri näiden lasten tulevaisuus muotoutuu?
Kyse on myös kustannuksista. Yhden sijoitetun lapsen kustannukset olivat kuudessa suurimmassa kaupungissa vuonna 2007 noin 35 000 euroa. Karkeasti laskettuna kustannukset ylittävät siis reilusti yli puoli miljardia euroa, eli jokainen suomalainen osallistuu sijoitettujen lasten kustannuksiin yli sadalla eurolla. Sijaishuolto vie lähes neljä kertaa enemmän voimavaroja kuin ennalta ehkäisevä työ eli lastensuojelun avohuolto. Kaikissa virallisissa yhteyksissä korostetaan lapsiperheiden palveluiden ja tulonsiirtojen ennalta ehkäisevää merkitystä. Samalla tiedetään, että sijoitettujen lasten omat lapset usein sijoitetaan aikanaan kodin ulkopuolelle.
Sijoitettujen lasten määrän jatkuva lisääntyminen on häpeällistä ja vie uskottavuutta koko hyvinvointipolitiikalta. Näitä lapsia on niin paljon, ettei – lapsettomuusongelmien yleisyydestä huolimatta – sijaisperheitä löydy riittävästi. Lapsia ja nuoria sijoitetaankin yhä useammin perhehoidon sijaan ammatillisiin perhekoteihin tai laitoshuoltoon. Vaikeasti oireilevien lasten kohtaloista on tullut kunnille kauppatavaraa, jonka hinnoittelussa hoivayrittäjät ovat olleet vahvoilla.
Jotkut väittävät, että sijoittaminen on yleistynyt siksi, että lasten ongelmiin puututaan aikaisempaa tarmokkaammin. Käsitys on väärä. Kodin ulkopuolelle sijoittamisen yleistyminen ei ole yhteydessä esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden määrien muutokseen seutukunnissa. Sosiaalityöntekijöiden mukaan lasten elinolosuhteisiin olisi puututtava aikaisemmin ja resursseja tarvittaisiin lisää.
Kodin ulkopuolelle sijoittamisen yleistyminen näyttää kuitenkin liittyvän taloudellisen eriarvoisuuden kasvuun ja erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien vanhempien köyhyyden ja sosiaalisten ongelmien syventymiseen. Toimeentulo- ja alkoholiongelmien lisääntyminen on yhteydessä sijoitettujen lasten määrän kasvuun.
Miten
sijoitettujen lasten määrää voitaisiin vähentää? Ennalta ehkäiseviin palveluihin on sijoitettava enemmän. Pienten lasten vanhempien on päästävä helpommin ja aikaisemmin päihdehoitoihin.
Kouluttamattomien, nuorten sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien yksinhuoltajien palveluita ja tulonsiirtoja on kehitettävä. Ensimmäinen toimi on estää lapsilisien korotusten vähentäminen toimeentulotuesta.
-------------------------
(Lue linkistä loput)
HEIKKI HIILAMO
Kirjoittaja on Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikönjohtaja.
http://www.hs.fi/keskustelu/&%2334;Sijoitettujen+lasten+m%E4%E4r%E4+on+h%E4pe%E4&%2334;/thread.jspa?threadID=139202&tstart=0
"sosiaalityön professorin Mirja Satkan sanoin: Emme tiedä tarpeeksi siitä, miten lasten hyvinvointia tuotetaan. Perheen, päiväkodin ja koulun lisäksi siihen vaikuttavat lasten harrastuspiirit, toverit ja muut tekijät, joista ei ole tutkimustietoa. "Toimimme ikään kuin perinnetiedon varassa", Satka sanoi. "
Ei ole kyse vain omasta perheestä ja sen hyvinvoinnista, koska lapset viettävät niin paljon aikaansa myös muualla. Seuraavana tulee tietysti oma koti ja sen hyvinvointi, sekä henkinen että taloudellinen.
Kun yhteiskunta lopetti perheiden hyvinvoinnin tukemisen, sijalle otettiin huostaanotto, eikä mitään huostaanottoihin liittyvääkään ole koskaan Suomessa tutkittu perusteellisesti, laajasti ja puolueettomasti.
Lastensuojelu jos mikä toimii vielä tänäkin päivänä olettamuksen varassa siitä, mistä lasten ja nuorten pahoinvointi muodostuu. Yhteiskunnan osuutta ei haluta nähdä, koska silloin osoitettaisiin talouselämää ja sen arvostelu poliittisine kytköksineen on tabu lastensuojeluasioissa. Kaksinaismoralistinen ajattelu haluaa kieltää lastensuojelun väärinkäytökset viimeiseen asti. Ei iki kuuna päivänä meillä ainakaan vielä myönnettäisi sitä, että lapsista on tehty kauppatavaraa.
säveltä?
Olisiko viikko sitten kun joku häiriköi viimeksi kauheasti irvistellen tämän palstan kirjoituksia tukien puutteen ja lakien rikkomisen osalta. Mihinkäs se joku muumihahmo hävisi irvistelyineen? Minua on inhottanut jo monta vuotta, miten sijaripalstalla paasattiin jatkuvasti, miten jonkun alkoholistiperheen auttamiseksi "kaikki mahdollinen oli tehty". Mikä helvetin kaikki mahdollinen, kun päihdehuolto ei toimi, sitä ei anneta ja avohuollontukia ei ole! Vai onko ne muutamat harvat, jotka pääsevät kokeilemaan tai joille tarjotaan OIKEAA päihdekuntoutusta, mutta se ei tehoa, ovatko ne niitä perheitä, joiden lapset lopulta päätyvät s-perheisiin? En tajua, kyllä niin uskomattomalle valehtelulle sijaripalstankin kirjoitukset ovat tuntuneet. Tai jos se ei ole valehtelua, niin se on kuvittelua siitä, miten asioiden luullaan tapahtuneen.
Hiilamo toistaa saman, mitä täällä on kirjoitettu tuhansia kertoja:
"Miten
sijoitettujen lasten määrää voitaisiin vähentää? Ennalta ehkäiseviin palveluihin on sijoitettava enemmän. Pienten lasten vanhempien on päästävä helpommin ja aikaisemmin päihdehoitoihin.
Kouluttamattomien, nuorten sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien yksinhuoltajien palveluita ja tulonsiirtoja on kehitettävä. Ensimmäinen toimi on estää lapsilisien korotusten vähentäminen toimeentulotuesta."
Onhan se nyt törkeyden huippu, että miljonääritkin saavat lapsilisän, mutta köyhyysrajan alapuolella elävä yh-perhe ei sitä saa. Miksi tuossa muuten puhutaan vain lapsilisien KOROTUKSISTA?
kyllä itseäni. Sorry, kun kirjoitin epäselvästi.
tämän tyyppisestä aiheesta, ja kyllä pitäisi olla todisteita ja linkkejä joka lähtöön.
Kerroin itse monta vuotta sitten esim. itse tv:ssä näkemästäni sosiaalityöntekijän haastattelusta (kasvoton, nimetön), jossa hän myönsi toimittajan kysymykseen, että lasta kinuavien sijaisvanhempien painostus saattaa vaikuttaa sossun huostaherkkyyteen.
Voi hyvänen aika, minkä huudon sijarit nostivat, että mitä, missä, milloin, eikä saa väittää, jos ei ole linkkiä. En pidä kirjaa joka siunatun asiasta, mitä tv:n ajankohtaisohjelmissa tulee kuulluksi, mutta onneksi joku muu antoi silloin linkin tuohon ohjelmaan. En tiedä, onko sitä kenelläkään enää tallessa, mutta paljon täällä on huudettu vuosien mittaan, että "ei tietenkään sijarit vaikuta huostien tekemiseen". Tjaa, mitenkähän on...
Toinen juttu on sitten Perhehoitoliitto, josta myös toimittajat ovat kertoneet, että ko. liitto on kieltänyt kaiken negatiivisen julkistamisen sijaisperheistä, ettei "hyvien sijaisperheiden maine kärsi". Niin että se siitä suomalaisesta avoimesta tiedonvälityksestä ja ainakin Perhehoitoliiton asemasta vääristyneen tiedonvälityksen tukipylväänä.
Tämänkin ketjun aloituksen kysymystä on monesti pohdittu täällä vuosien mittaan. Ottakaa sijarit itse ylös sellaiset linkit, jotka teitä niin mahdottomasti kiinnostavat. Vai kuuluuko tämä tieto "halutaan unohtaa" -otsikon alle s-vanhempipiireissä.
joista joku älähtää heti, jos tietyn tyyppistä tekstiä laitetaan esille.
Ja älähtää aika ajoin siitäkin, jos vakiokirjoittajat pitävät liikaa esillä pelkkiä laittomia ja aiheettomia huostaanottoja, tai yleensä lainrikkomuksia, jotka yleisesti ottaen koskevat kaikkia huostaanottoja ja koko huostaprosessia.
Räksyttäjien mielestä pitäisi paasata vain alkoholistiperheiden huostaanotoista, mutta esim. minä kun en yleensä toisten asioita vatvo, omat asiat kiinnostavat paljon enemmän :) sama juttu taitaa olla monen muunkin vakkarin kohdalla.