Mun elämä on tällä hetkellä yhtä masennus aikaa...Mä seurustelin yhen jätkän kanssa melkein 2 vuotta ja sitä ennen me oltiin lähes 3 vuotta kavereita ja pari päivää ennen tätä ihanaa vuosipäivää hän ei enää halunnut seurustella.Mä näin kuinka se oli pitkään miettinyt sitä asiaa ja odotti vain oikeaa hetkeä jolloin kertoa...tottakai mun oli pakko hyväksyä hänen päätöksensä kun ei toista pakottaakkaan voi olemaan.Syynä seurustelun lopettamisen hän sanoi;Oman aikaa tarvitsee,liika turha riitely,haluaa löytää sen oman sinänsä ja nyt on hyvä olla yksin. Me käydään samaa koulua yms. Mä tiedän ja tunnen että hän on kokoajan vain lähellä mutta ei minun lähellä...Meillä molemmilla kumminkin on vielä tunteita toisiamme kohtaan mutta miksi hän ei vain halua jakaa niitä tunteita minun kanssa...Aina kun mä nään hänet mua masentaa vain entistä enemmän ja mä tunnen tuskaa ja elämän halun valuvan pois minusta.Kavereistakaan en ole oikein halua...ne vain voi,voi sanovat ja käskevät uutta miestä ruveta etsimään...mutta kun mä en halua...mä haluan vain sen yhden ja saman...Mä olen kertonut sille kaiken että kuinka mä hänet takaisin haluan ja kuinka häntä rakastan mutta mikään ei näytä riittävän!
Kun kaikki tuntuu helvetiltä..
Masennuksissa
5466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sait kokea sen julman kohtalon, että sidoit poikaystävääsi liikaa, tai sitten se oli vain tekosyy, koska se vain yksinkertaisesti alusi eroon susta. Näin kävi mullekin. Näin paremman näkösen naisen, joka oli kiinnostunut. Tuli kiire päästä vanhasta eroon, paras tekosyy oli sanoa, että sä sidot mua liikaa. Rakkaudella ja rakastamisella ei ollut mitään merkitystä.
Älä siis todellakaan jää haikailemaan vanhan perään, se ei kannata. Sun frendit on siinä ihan oikeessa.
Lopetin itse tänään poikaystäväni kanssa.
Olen miettinyt sitä tosi tarkkaan viimeiset 2 kuukautta!!!
Päädyin siihen tulokseen että rakastan häntä, mutta vain ystävänä!
Joskus niin vain käy!
Sinun kannattaa yrittää ymmärtää entistä poikaystävääsi!ehkäpä hän rakastaa sua vain ystävänä!
Joskus niin vain käy!
mutki on jätetty ja tiän miltä tuntuu!
sen jälkee ei mikää suhde oo tuntunut yhtä ihanalta. =(
ehkä hän haluu sut vielä takas joskus!
ja voi olla myös mahdollista et löydät jonku paljo paremman!
vaikka se tuntuu tosi mahdottomalta niin kaikki on silti mahdollista!
mä en ole koskaan ees kunnolla "seurustellu", ime siitä huumoria!! Olen ikisinkku ihan varmasti ja kuuluttanut koko suvulle ettei mitään lapsenlapsia tule koskaan olemaan, eikä häitä, kihlauksia saati seurustelua!
annat vaan asian olla.. yrität parhaas mukaan unohtaa, tai älä unohda vaan anna ajan parantaa haavat.mä en tiedä, mut nyt näyttää siltä että se ei ainakaan heti oo tulossa takasin.. yritä selvittää ajatukses, eihän kaikkee voi ikinä unohtaa, eikä pidäkkään mut "heard will go on" tai miten se nyt menikään. yritä selvitä