Olen jo pienestä lähtien halunnut taiteilijaksi ja sinne päin pyrkinyt. Olen saanut tässä vuoden sisällä suuren palon sisälleni ja varmuutta että saattaisin hyvinkin onnistua hankkeessani jos tarpeeksi aherran. Ongelmani nyt ovat vain että elämäni aikana olen kokeillut niin akryyleitä vesivärejä mustetta sekamediaa digi ja gouassi värejä joihin nykyään olen pysähtynyt ja monenmoista mutten tahdo löytää mitään omaa missä onnistuisin ja se tuntuisi "helpolta" tuntuu että olen vieläkin tuuli ajolla omasta tyylistäni vaikka sellanen nyt tietyllä tavalla onkin. Tiedän mitä teen ja haluan tehdä mutta en tiedä että miten :P gouassi väreissäkin teen helposti kuvat liian raskaaksi ja esim akryyleistä en tiedä kun ne kuivuvat nopeaan ja muokkaamattomiksi vähän ajan päästä. Öljyväreissä vihaan tinnerin hajua ja en tiedä olisiko ne liian raskaat yksityiskohtaisiin töihini. Yleensä olen kuvia tehnyt tussilla ja siihen päälle maalaamalla tai pelkästään gouassi väreillä mutta sekään ei sammuta janoani. Vesivärit ovat minulle liian vaikeat koska en yksinkertaisesti saa toivomaani jälkeä niillä ne ovat liian haaleat. Digi maalaus on vielä hieman vaikeata eikä niistä näyttelyitä pidetä. Haluaisin tehdä synkkiä mutta värillisesti loistavia kuvia yksityiskohtineen. Minulle värimaailma on hyvin tärkeä kuvissa. Kertokaapas ihmiset mitä tässä kannattaisi koittaa? onko muilla yhtä vaikeata löytää omaa mediaansa vai olenko yksin hukassa?
auttakaas nyt hieman :/
narinanna
18893
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ensinnäkin, ei taiteen kuulu millään tapaa tuntua helpolta. Muutenhan kaikki olisi taiteilijoita. Harjoittele. Jos teet kuvista liian raskaita, harjoittele tekemään kevyempiä. Jos et saa vesiväreillä aikaan jälkeä jota haluaisit koska et osaa, harjoittele. Digimaalaus on vaikeaa, akryylivärit on vaikeita, vesivärit on vaikeita... Mitä hittoa oikein odotit? Ei kai kukaan taiteilijaksi synny ihan harjoittelematta ja yhtäkkiä vaan ala tehdä loistotöitä.
olen 25 vuotias ja harjoitellut olen tässä jo 8 vuotiaasta asti. Ei sitä tarvitse heti tuomitsemaan lähteä että mitä hittoa odotan. kyllä elämän varrelta on kokemusta jos toista tullut ja innollani kokeilenkin ja harjoittelen kaikkea. Silti se tuntuu että se joskus ei jotenkin onnistu minulla se materiaalin hallitseminen. Joskus on hyviä päiviä että maalaukset loistaa ja piirrustuksista tulee hienoja ja kaikki onnistuu mutta monesti se on sitä että joudun 3 kertaan tekemään kuvan uudestaan ennenkun se onnistuu. ehkä siis kysymykseni voisi olla mikä on anteeksiantavin materiaali?
siihen että minulle kuvat muovautuvat sitä mukaa kun sitä teen.. nykyisellä tekniikallani en saa siihen kuitenkaan vapautta koska kaiken tarvii olla niin viimeisen päälle mietittyjä. Toivoisin siihen muutosta
jatkoviestisi perusteella voi todeta kaksi asiaa: paniskelet osittain samojen ongelmien kanssa kuin jokainen taiteilija ja että vaikuttaa siltä että yrität jakaa itseäsi turhan monen tekniikan kanssa, mitä myös aloitusvietisi kertoo.
Jokainen taistelee joskus, toiset usein jotkut muut harvoin, tekemisessään vaiheessa tee-pyyhi, tee-pyyhi, pese kaikki pois ja tee-pyyhi. Taiteemme historian suurin nimi, Shjerfbeck, oli varsinainen raaputtaja-pesuri, ja kaikki tiedämme lopputuloksen.
Kun kysyt anteeksiantavinta materiaalia niin eiköhän ylivoimaisin ykkönen ole digitaalinen taide ja perinteisistä ehkä öljymaalaus, jonka haittana silloin on pesun ja päällemaalauksen hitaus.
Mutta ennen kaikkea opettele ensin yksi tekniikka kunnolla ennen kuin alat jakaa voimia. Jatkuva hyppiminen tekniikasta toiseen ei anna aikaa perehtyä mihinkään kunnolla ja se näkyy taatusti tuloksissa. Älä suotta pidä kiirettä, sinulla on aikaa vuosikymmeniä tehdä ja oppia uutta mutta parasta on tehdä se yhden kunnolla opiskellun antamalla varmuudella, tietoisuudella, että tuon ainakin osaan.
Kiitos vastauksestasi. Ehkä tuntuu hieman paremmalta tietää että se kuuluu prosessiin tämä jatkuva pyyhi pois tee uudestaan jatkumo (en omista paljoa taiteilija ystäviä etten tiedä) Se on totta että olen koittanut hajottaa itseäni moneen suuntaan sen takia myös tuntuu etten löydä itselleni sitä oikeata materiaalia. Noh jos teen nyt niin että jatkan tuon gouassin kanssa ja koitan masteroida sitä. Niissä on niin upeita värejä että senkin takia olen sen valinnut. Kumpa pääsisin siitä jyvälle kunnolla joku päivä eikä se oikkuilisi minulle aina välillä. En kyllä usko että sen käyttämistä olisin lopettanutkaan mutta etsin täältä jonkinlaista muuta vaihtoehtoa.. ehkä sitä ei olekkaan.. Digi töistä on huono alkaa näyttelyä pitämään mutta sekin tekniikka on kyllä harjoittelun alla. Ehkä tämä tästä tän päiväisestä maalaamisen tuskista :D elämä jatkuu
systä tai toisesta eivät ole "minun juttuni", en niiden tekemisestä paljonkaan tiedä. Vierestä katsoen olen kuitenkin todennut, että niiden taitava käyttö antaa mahtavan skaalan lähes hernnon akvarellin tunnusta voimakkaaseen öljymaalaukseen. Yhteisillä maalausmatkoilla olen todennut yhden kollegan todella lotraavan värien kanssa ja saavan aikaan upeita laseerauksia, joita täydentävät peittävät yksityiskohdat ja/tai alueet. Onko tämä sinulle tuttua, oletko kokeillut? Paperin pitää ilmeisesti olla jotakin 300...400 grammaista akvarellipaperia eli ei mitään aivan halpaa lystiä.
Juu sellaisiin 300 - 400 grammaisiin olen yleensä maalaillutkin. Suuria iloja on elämässä mennä hiplailemaan niitä kalliita papereita taideliikkeissä että josko ostaisi :) guassi tekniikoista en paljoa tiedä.. Vuosi sitten tein guassi maalauksen a2 kokoon ja rupesin katselemaan sitä lähemmin tässä muutama kuukausi sitten että siihen on ilmestynyt murtumia! olin ihan kauhuissaan mutta koska maalaus ei ole enää minulla en sitä voi mennä korjailemaan millään tavalla. Nyt olen siis vasta alkanut tajuamaan sen että ehkä se johtuu siitä että olen käyttänyt maalia liian paksuna siihen kohtaan juuri. No ehkä siitäkin kokemuksesta oppii. Se olikin kaikista isoin ongelmakohtani siinä maalauksessa ja kohta jota työstin kovasti että sain sen oikeaksi. Vaikka eihän se siinä tietenkään näy että maalia olisi paksusti. Gouassi on minun valinta monestakin syystä mutta silti joskus se takkuaa ja muutenkin olisi tosi hienoa saada jotain neuvoja ja kikkoja mitä uutta sen kanssa voisi tehdä. Esimerkiksi kun jotkut käyttävät alkoholia akvarelleissa tekemään efektejä tepsiikö se myös gouassiin? Tuntuu monestikin että guassia ei paljon oikein käytetä missään
tavat ovat sinulle noin tuskaisia niin ulkopuolisen on vaikea sanoa yhtään mtään. Mutta sen sanon, että jos olisin vasta aloittelemassa eikä ikää turhan paljon niin valitsisin digin. Siinä näyttää jo nyt olevan aivan eri tavalla mahdollisuuksia monipuoliseen tekemiseen kuin noilla perinteisillä tavoilla ja se on aivan varmasti tulevaisuuden valtalaji. Periaatteessa sillä voi "tehdä" kaikkea samaa kuin muilla tavoilla mutta välineen vuoksi jakelumahdollisuudet ovat tuhatkertaisia. Vaan omahan on valintasi.
Öljymaalauksessa ei missään nimessä saa käyttää tinneriä! Ohennusaineena on öljymaalauksessa tärpätti. Öljymaalaukseen sopiva tärpätin tulee olla puhdistettua tärpättiä, joka ei haise juuri ollenkaan! Samaa voi käyttää penselien puhdistukseen. Mutta ns. hajuton tärpätti ei sovi, jos aiot maalata paljon, sillä se on terveydelle huonoa! Tärpätti poistuu kehosta kokonaan, eli jos ei aivan läträä tärpätillä, niin se on mahdollinen, jos sietää tuota puhdistetuua tärpättiä. Ranskalainen tärpätti esimerkiksi on tuollaista. Kyllä öljymaalaaminen vaatii omat tilat, sillä muutoin tulee pää kipeäksi katkuista. Temperamaalaaminenkin on hyvä tehdä ateljeessa.
Vesioheteiset öljymaalitkin on olemassa. Niihin sopii ohennusaineeksi vesi. Mutta kylllä kuivaamispaikan on oltava hyvin tuulettuva tuolloinkin.
Taitelijat pitävät öljymaalausta useimmiten parhaana. Tempera on tietenkin oma lajinsa.Sillä lienee aluksi vaikea tehdä sävytyksiä kunnolla.
Suosittelen vesiliukoisia öljyvärejä http://www.artshop.fi/news.php?article=5
Maalasin ensin vesiliukoisilla, mutta olen jättänyt ne jo kokonaan syrjään ja siirtynyt tavallisiin, sillä vesiliukoiset tuntuivat väreinä selvästi tönkömmiltä käsitellä. Vesi ei ole jotenkin vain luonnollinen ohennusaineena öljyväreissä. Tavalliset öljyvärit käyttäytyvät ainakin minulla paremmin juuri haluamallani tavalla ja notkeammin. - No, ehkä olen vain taitamaton ...
että lähtisit opiskelemaan alaa oikein kouluun? Kuvataiteilijan koulutuksessa käydään läpi kaikenlaiset tekniikat taiteilijoiden ja asiantuntijoiden johdolla, jotka osaavat antaa parhaat vinkit ja oikeat tekotavat joka tekniikalle. Voihan olla, että esim. Taidegrafiikan menetelmät sopisivat kuvakieleesi parhaiten, niitä et ilmeisesti ole kokeillut eikä niitä ole omin päin oikein mahdollista kokeillakaan. Myös monissa kansanopistoissa on erittäin hyvää taiteen perusopetusta.
Mitä tulee tuohon tuskailuusi, voin sanoa että olen ammattitaiteilija ja ihan samojen asioiden äärellä olen usein minäkin, vaikka olen jo vähän sinua vanhempikin. Tekeminen ei muutu helpoksi ja sujuvaksi, minulla on epävarmuutta ja tekniikan ja tekotavan valitseminen tuntuu hankalalta. Toisaalta ei kannata hajottaa keskittymistään liian moniin tekniikoihin yhtäaikaa ja toisaalta ei kannata jumittaa härkäpäisesti jossakin tekniikassa jos se ei kertakaikkiaan lähde sujumaan. Minulle öljymaalaus on aina ollut vaikea laji enkä ole sitä paljon harrastanut. Monet pitävät sitä taiteen "kuninkuuslajina", minusta turhaan, koska uusi taide on nykyään useimmiten jotakin muuta kuin perinteistä öljymaalausta. Monet, varsinkin harrastelijat, myös takkuavat turhaan öljymaalauksen parissa juuri siksi että luulevat että se on ainoaa arvostettua taidetta.
Tekniikkaongelmaasi en osaa ratkaista eikä varmaan osaa kukaan ulkopuolinen näkemättä töitäsi ja työskentelyäsi, mutta joka tapauksessa hyvän ja onnistuneen taiteen tekeminen vaatii työtä ja tuskaa eikä ole ollenkaan harvinaista että saman työn joutuu tekemään useita kertoja, joskus jopa viisi tai kymmenenkin kertaa. Se on turhauttavaa ja tuntuu, että aikaa menee hukkaan, mutta se on ainoa tapa oppia ja päästä lähemmäksi tekemisen "helppoutta." Älä siis pelkää työtä, jos haluat onnistua siinä.
Jos sinusta digitaide tuntuu hyvältä ja luontevalta, älä turhaan hyljeksi sitä siksi ettei siitä muka voi pitää näyttelyitä. Digitaidetta tehdään ammattitaiteilijoiden parissa nykyään paljon ja koko ajan enenevässä määrin. Digitaiteessa helppoa on se, että kuvaa voi rakentaa useista, jopa sadoista eri kerroksista ja palasista ja jokaisen kuvan osa-alueen voi halutessaan piilottaa tai poistaa napin painalluksella. Laadukkaasti tulostetut digityöt tulevat kuitenkin kalliimmaksi kuin voisi äkkiä uskoakaan, tulostus- pohjustus ym. -kustannukset nousevat pienemmissäkin töissä nopeasti satoihin euroihin.
Jokaisessa tekniikassa on hyvät ja huonot puolensa, niitä pitää kovan työn ja kokemuksen kautta oppia käyttämään tarkoituksenmukaisesti. Vesivärit ovat "haaleat" koska niiden ideana on mahdollistaa läpikuultavat kerrokset, veden käyttäytymisen aiheuttanat muodostelmat paperilla ja paperin struktuurin vaikutus lopputulokseen. Guassi on peittävä ja värit intensiiviset mutta voivat myös helposti "sammua" sekoituksissa ja tulla nuhjuisen näköisiksi jos niitä ei osaa käyttää. Paksut kerrokset halkeilevat, kuten olet huomannut. Akryylit kuivuvat nopeasti ja niiden pigmentit ovat usein heikkolaatuisia, käyttäytyvät oudosti sekoituksissa ja eivätkä kestä aikaa, tosin tämä ei koske kalliimpia ammatilaisvärejä. Akryylivärien kuivumista voi hidastaa jonkin verran taidetarvikeliikkeestä saaatvalla hidastajalla eli retarderilla, jota myydään tuubeissa ja pienissä pulloissa juoksevana. Öljyvärien haittana on sitten hidas kuivuminen ja tärpätin haju sekä päänsärky, joka iskee nopeasti tuulettamattomissa tiloissa. Toisin kuin joku sinulle kertoi, tärpätti ei "poistu" elimistöstä vaan voimakkaana liuottimena tuhoaa aivosoluja sekä aiheuttaa hyvin herkästi hengitystiesairauksia ja esim. astmaa. Tämä koskee niin ranskalaista- kuin mineraalitärpättiäkin sekä myös hajutonta tärpättiä. Lamppuöljy on hiukan vaarattomampi ja toimii maalauksessa aivan yhtä hyvin. Tärpättiä kannattaa varoa ja käyttää mieluummin vesiliukoisia öljyvärejä jos tilaa ei saa kunnolla tuuletettua. Monilla taiteiljoilla tärpätti on aiheuttanut kroonisia sairauksia, astmaa ja allergiaa koko loppuelämäksi.
Temperaa voisit myös kokeilla, temperan avulla saa aikaan hienoja loistavia ja intensiivisä värejä ja se on käytetystä emulsiosta riippuen maalausominaisuuksiltaan oikeastaan mitä tahansa akryylin ja öljyvärin väliltä. Ohjeita löytynee kirjoista ja miksei vaikka netistäkin.
akryylivärien pigmenttien laatuun. Valmiiden värien asemasta voi ne sekoittaa myös itse. Hyviä pigmenttejä on saatavilla kuten myös tarvittavaa akryylimediaa. Jos kulutus on kohtuullisen pientä niin ne voi sekoituksen jälkeen valuttaa uusiin voidetubeihin, joita saa normaali apteekkituotteiden kokoja, esim. sadan ja kahdensadan gramman tuubit ovat varsin käyttökelpoisia kuten pienemmätkin. Vaiva ei ole suuri ja voi tehdä juuri haluamistaan pigmenteistä hyvän valikoiman. Kokeiltu on ja toimii.
nuorempana hakenut taidekouluun ja nyt tänä keväällä myös enkä mihinkään ole päässyt. Olen ammatiltani kuva artesaani että peruskoulutus minulla on taiteeseen ja siihen mitä kuva- artesaanin linjallani tein (animaatio). Onhan se ollut hieman epärohkaisevaa mutta enpä voi taiteen tekemisen paloani lopettaa vaikka minua ei paikkoihin hyväksytäkkään. Korkeakoulutusta siis olen etsinyt. Taiteen peruskoulutuksen tosin osaa nyt melkein kuka tahansa joten ei siinä mitään uutta ole tullut. Olen miettinyt jatkaako animaattorina oloani vai taiteilijana oloani koulutuksessa vaikka kumpaakin tulen varmasti tekemään elämäni varrella jopa tekniikoita yhdistäen.Tiedän miten taidegrafiikkaa tehdään vaikka en sitä itse ole kokeillut. Olen kyllä onnistunut jäljittelemään taidegrafiikan jälkeä noin kotitekoisesti ja se on minulle riittänyt.. Mukavaa puuhaa. Olen siis enemmän sellainen kuvittaja animaattori fantasia taiteilija kun mikään iso taiteilija persoona näyttelyineen ja herättävin ajatuksineen. Näyttelyä olen vasta nyt alkanut harkitsemaan josko saisin naivistisesta mielikuva maailmastani kerättyä kokoelman. Tieni on ollut epävarma sen takia että minulle on aina sanottu että ei taiteilijana mitään tienaa heh niinkuin se usein köyhyydessä meneekin ja se että olen ollut epävarma pääseekö minun tyylisellä "taiteella" mihinkään muualle kun kirjoja kuvittamaan jne vaikka se olisi hienoa hommaa kyllä jos sellaista löytyisi! Ehkä haluan todistaa toisin ja yritän saada näyttelyn aikaiseks ensi vuoden puolelle. Vaikka sitten sen toisen puolen itsestäni joka ei tee vaan kivoja kuvia :)
öljyvärit luultavasti ovat minulle se ei vaihtoehto. En usko että se sopii minulle. En ole kyllä koskaan kokeillutkaan enkä voi sanoa etten tule kokeilemaan mutta luultavasti se ei tule koskaan saavuttamaan minun suosiotani. Olen selainen monitaiteilija kyllä että tykkään tehdä monilla materiaaleilla. Hienointa olisi jos pystyisin vielä jotain muotoilemaan ja lisätä ulottuvuutta piirrustuksiini tai maalauksiini. Vielä en ole sitä kokeillut. Purin eilen ärsytystäni gouasseihin tänne ja tänään maalaus on onnistunut taas ihmeen hyvin :) kummallista välillä tämä taiteilijan arki. Kyllä uskon että pitää vain jatkaa tätä tietä ja tehdä sillä materiaalilla mitä kuva itse vaatii. Minulla on juuri sitä ongelmaa gouasseissa ollut että väri sammuu niinkuin sanoitkin. Ihmeellistä että joskus niin käy ja joskus ei enkä tiedä mikä ero siinä on ollut. Tulipa taas höpötettyä jotain en tiedä vastasinko tai valaisinko asioita yhtään heh eipä nyt muuta tässä
Jos on aikomus päästä taidekorkeakouluun tai taideakatemiaan, niin pitäisi käydä Kansalaisopiston kursseja. Niitä voi löytyä myös kesäyliopistoista, taiteenperusopetusta. Eli harjoittelua ja taiteenoppeja, joita tuolta oppii! Sieltä saa sitä harjoittelua, joka taiteessa on välttämätöntä! Ja jos mainitsee opettajalle, että on tarkoitus pyrkiä taiteen alalle, niin saa lisäneuvojakin. Kannattaisi käydä opettelemassa aivan perustaidot hyvin, sillä ne ratkaisevat paljon! Kolme kurssia innokkaalle talven ajan on mahdollista! Eli piirustusta, maalausta ja akvarellimaalausta esimerkiksi.
Mee mieluummin rikkaisiin naimisiin!....no älä tätä tosissasi ota jos todella maalata haluut! Tahtoo on mut ei voimaa vai.......aika paskaläjän joudut kahlaamaan jos Suomessa itseoppineena aijot itsesi läpi lyödä........! Tsemppiä vilpittömyydellesi!
En voi sille mitään että taide tulee minulle luonnostaan ettei siihen paljoa oppia ole tarvinnut. Tottakai kyseenalaistan itseäni taiteessa (tekniikoita ja ideoita) mutta niin tekevät varmasti monet muutkin. Olen itseni isoin kriitikko. Tietysti lisää haluaisin oppia myös koulunkin kautta jos jonain päivänä sisään pääsen. Uskon että se auttaisi minua eteenpäin asiassani. Osaan myös oppia ilmankin koulua. Tahtoa on ja voimaakin on. En ole missään vaiheessa sanonut etten jaksaisi tätä Ja jos paskaläjän joudun kahlaamaan niin sitten se kahlataan. En jätä mitään tekemättä sen takia että muut sanoisivat että voi voi kun sulla tulee olemaan vaikeata. Kyllä minä sen tiedän ettei mikään yleensäkään tässä elämässä ihan helppoa ole. Olen kuitenkin positiivisin mielin. Ei minusta mitään Salvador Dalia tule mutta minulle käy sekin että työskentelen taiteen parissa. Ja tsemppiä tarvitsen kiitos!
Sommittelu on tärkeä, ja jos osaa kultaisen leikkauksen säännön on pahin jo voitettuna. Lisäksi tietenkin perspektiivi ja väriperspektiivi.