Asumme otakotitaloalueella, jolla asuu paljon lapsiperheitä. On ihanaa kun elämää on ympärillä ja lasten kirkuna ja nauru kuuluu pihoilla, mutta olen viimeaikoina kohdannut ongelmaksi asian josta en tiedä kenelle valittaisin. Aitanaapurissamme asuu 2 aivan ihanaa pikkutyttöä jotka ovat uteliaita tottakai. Heistä saa mukavia apulaisiakin välillä pihalla ja ovat ihanan energisiä ja avuliaita :) nyt on vaan käynyt niin, että nämä kyseiset pikkutytöt ovat käyneet hieman liian uteliaiksi. On mukavaa olla se naapurintäti jonka luona voi käydä joskus juomassa mehua, mutta en voi enää kävellä bussipysäkiltä kotiportille rauhassa. Tulen töistä viiden aikoihin ja tämä taitaa olla tyttöjen pihalla leikkimisaika. Pysäkiltä asti ne juoksevat vierellä ja kyselevät ja kyselevät. Kotiportilla tekee pahaa sanoa että ei ei ette te nyt voi tulla sisälle eikä täti nyt lähde kanssanne puistoon. Ymmärrän että lapset ovat lapsia, mutta kun sama toistuu joka ikinen päivä! Ymmärtääkö kukaan? Rakastan lapsia, mutta on harvinaisen mukavaa myös tulla kotiin rauhassa työpäivän jälkeen. En missään tapauksessa syytä lapsia, eivät he sitä voi tietenkään ymmärtää. Olen pannut merkille, että tyttöset juoksentelevat muillakin pihoilla ja ovat uteliaita...tällainen voi saada ihmiset kiusaantuineiksi? Sattuvat vaan olemaan vielä juuri siinä iässä, että joka ikinen asia kerrotaan kotona. Mietin vain eikä vanhemmilla olisi tähän jonkinlainen velvollisuus puuttua? Nämä vanhemmat eivät vaan välitä yhtään vaikka kuulevat kaukaa oma tyttärensä äänen "MiKSI SULLA ON TOLLASET HOUSUT?!?"
Tuntuu pahalta valittaa tästä...
Tuntuu pahalta valittaa tästä...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jep, mulla itselläni on lapsia ja omat lapset ihan yes, mutta en minäkään tykkäis, että mulle aletaan sirkuttaan jotain tuollaista ja aletaan kyläileen jatkuvasti tms. Olen pannut merkille, että etenkin tytöt osaa olla just tuollaisia ja myös erittäin julmia. Pojat on paljon rennompia. Omille lapsille olen terästänyt, että tervehtiä voi ja muutaman sanan vaihtaa, mutta yleisesti ihmiset haluavat olla omissa oloissaan ja toisten pihoihin ei saa mennä. Ketään ei saa haukkua eikä arvostella ainakaan hänen kuultensa ja yleisillä paikoilla ollaan hiljaa. Omalla pihallakaan ei suvaita meillä ylenpalttista mesoamista ja huutamista kuten kirkumista. Hyvät tavat kaunistavat!
Ymmärrän tilanteesi ja ettei se ole sinulle mukava. Jotkut lapset osaavat olla hiton tungettelevia ja just tuota tyyliä "miks sulla on tollaset housut".
Voisitko puhua suoraan ja rauhallisella äänen sävyllä tyttösille. Mieti vaikka etukäteen lauseita: "Minulla on nyt pitkä työpäivä takana ja olen menossa kotiin lepäämään. Haluan nyt kävellä ihan rauhassa", tungetteleviin kysymyksiin: "En vastaa tuollaisiin kysymyksiin." tai "Kysymyksesi on minusta tungetteleva" (ja sitten joudut selittämään mitä se tungettelu on.)
Vaikea tilanne, kieltämättä. Miten olla rauhassa saamatta paskatädin tai jopa lapsenvihaajan mainetta.
Yritä jaksaa toistaa ja toistaa ja selittää tyttösille sinun näkökulmaasi.
Alunperin ei kannata alkaa liian tuttavalliseksi kenenkään kanssa. Voisit kyllä varmaan sanoa ihan, että joo, ei nyt jaksa jutella tms. Ja tästä lähtien olla vähän neutraalimpi, moikata ja jatkaa vain kulkuaan välittämättä tytöistä tai niiden kommenteista.
Nyt kun uudelleen ajattelin asiaa niin ehkä on tosiaan paras että meet vaan ohi, oot mahdollisimman vähäpuheinen, älä katso kohti, älä kumarru, älä pysähdy.
Taidat olla liian kiltti ihminen. Et tarvi muuttua pahaksi tai "pahaksi". Liian kiltin ja paskatädin välillä on jotain. Tilannekohtaisesti. Ole vain viileän neutraali pikkukimuleille.
Kyllä minusta aiempi neuvosi oli parempi eli selittää, että täti on nyt väsynyt ja haluaa mennä yksin kotiin. Kyllä ne lapset sen tajuaa. Ja kun tapahtuu tarpeeksi usein niin innostus roikkua lipeissä hiipunee pikku hiljaa.
Yht'äkkinen kylmäksi muuttuminen ei nimittäin ole kivaa lasten kannalta, ihmettelevät varmaan että mitä on tapahtunut.
Positiivistahan tässä on, että aika parantaa tämänkin ongelman, kun lapset kasvavat pian.
ihmeen takia sä niitä outoja housuja? Tässä lähistön useammatkin naapurit on ihmetelleet myös sitä samaa, yhdessä ja erikseen. Katsohan nyt peilistä itsekin, kun takapuolesi näyttää niissä niin julmetun suurelta ja edestä ne "vetää" niin todella syvälle vakoon.
Ääliöitä riittää. Niistä ei kannata välittää. Suomi24 suorastaan houkuttelee tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä. Fiksut jäävät helposti noiden loiskärpästen varjoon, ikävä kyllä.
Melko kinkkinen tilanne on..mutta voin sanoa, että tuskin olet ainoa tuollasen ongelman parissa. Vanhemmat tässä tapauksessa ovat melko syypäitä jos eivät lapsilleen opeta miten pihapiirissä kuuluu käyttäytyä. Oli lapsi tai ei, kaikille on olemassa jonkinlaiset pelisäännöt myös omakotitaloalueella. Tietysti lapsen kohdalla on lieventäviä seikkoja, mutta sitä suuremmalla syyllä vanhempien pitäisi olla valppaana. Itse lähtisin varmasti ottamaan yhteyttä muihin naapureihin kyselemällä, kokevatko he asian ärsyttävänä. Ei nyt tietenkään juorurinkiä perusteta, mutta jos yhtään on välit kunnossa naapureiden kanssa voi tuota ohimennen ihan hyvin kysäistä. Jos kanssasi saman ongelman kohdanneita ilmaantuu, voisi asiasta ottaa yhteyttä lasten vanhempiin. Tai voihan siitä huomauttaa vanhemmille ihan noin kylmiltäänkin, mutta voisit aluksi haistelemalla muiden mielipiteitä varmistua siitä, että oikeasti lapset synnyttävän ongelman (Tuntuu minustakin vähän hölmöltä puhua lapsista näin). Itse tilanteissa toimiminen riippuu sitten ihan miltä itestä tuntuu..hiljaa oleminen, ohi kävely mitään sanomatta..lapsi ei vältämättä tästä ymmärrä, että haluat olla rauhassa, mutta saattaa kyllä ainakin sen hetken osalta jättää tilanteen siihen..en tiedä sitten kuinka uteliaita pentuja ovat? Ilmeisesti melko uteliaita :D
Kun haluat viestittää niin, että he ymmärtävät sanat kannattaa tietysti valita niin, ettei kenellekkään tule paha mieli. Sanot vaikka, että sovitaan joku päivä milloin voi tulla kylään tms? Lapset kuitenkin vaikuttavat pitävän sinusta, ja sehän on vain positiivinen asia! :)
Meilläkin on samanlaisia naapurien tyttöjä ja muutama poikakin. Osa on kasvanut pälätysvaiheensa ylitse ja ovat nyt tiukasti vain kaveriensa kanssa, eikä "enää mitään pikkukakaroita". Ja kyllä, se pälätys on tosi uuvuttavaa välillä, mutta minulla on auttanut ihan systemaattinen aikuisen ihmisen auktoriteetin käyttö. Lapsille voi ja pitääkin sanoa, että nyt mä olen väsynyt ja jutellaan ylihuomenna uudestaan. Lapsien yksi hienoin ominaisuus on se, ettei heille tarvitse teeskennellä ja suurin osa suhtautuu vilpittömän mutkattomasti totuuteen kuin aikuiset, jotka vastaavassa tilanteessa tietysti ottaisivat itseensä.Joten älä mieti kultaisia käytössääntöjä, vaan ole rehellinen ja napakka.
Yhtä lailla tyhmiin kysymyksiin voi sanoa, että se oli tyhmä kysymys ja niin et saa kysyä minulta enää uudelleen. Tarvittaessa voi selittää tarkemmin, miksei, mutta edelleenkin: lapset ovat suoria ja sinun pitää olla myös yhtä suora. Et muutu ikäväksi naapurin tädiksi sen takia, vaan paremminkin päinvastoin saatat saada vain hyvän tyypin maineen josta voi olla iloa kun autosi tulevaisuudessa jymähtää lumihankeen ja melkein aikuiset naapurin kersat haluvat auttaa kuin jolkottaa ohitse.
Älä IKINÄ sano lapsille että kyselevät tyhmiä vaan ohita vaikka sillä toteamuksella että olet väsynyt. Etkö ikinä ole kuullut sanontaa että "tyhmiä kysymyksiä ei olekaan". Tuo koskee nimenomaan lapsia joiden luontainen tiedonjano pitää säilyttää ja tukea rohkeutta kysyä. Et voi tietää, miksi lapsi kyselee esim. toisen housuista. Omaavat hiukan erilaisen maailmankuvan :)
vaikuttaa siihen, mitä saat toiselta kysyä ja mitä et?? Tunkeileva kysely toisen vaatteista ei todellakaan ole suotavaa. Lapsi ei ymmärrä, näin se on. Tässä sitä vanhempien vastuuta ollaankin spekuloitu jo jonkin verran. Itse olen omille lapsille tehnyt selväksi, että me asumme tällä puolella ja naapurit toisella puolella aitaa, säilytettäköön siis yksityisyys sen mukaisena. Tottakai naapureiden kanssa kuuluu olla yhteyksissä ja osittain saan jopa kiittää omia kersoja, että välit ovat niinkin hyvät naapurin vanhan pariskunnan kanssa. Kuitenkaan jatkuva aidassa renkuminen ja sellanen lapsille tyypillinen "esittäminen" ei ole meillä ainakaan sallittua. En myöskään salli lasteni menevän toisten pihoille ilman lupaa tai tungetella jokaiseen asiaan tai kommentoida jokaista ohikulkijaa. Ja jos mennään naapuriin mehulle ja pullalle olisi kiva käydä kotona ilmoittamassa. Tosin myös ihmisillä jotka päästävät naapurit pennut kotiinsa sisälle olisi pidettävä huoli, että lapsosilla on lupa tulla.