rakastan miestäni ylikaiken mutta en vaan saa vauvakuumettani pois..
olen masentunu kun en voi saada sitä toista nyyttiä :( itkee pillitän asiaa joka ilta ja mies sanoo jyrkän ein!
joo,jotkut sanoo että ole tyytyväinen kun sulla on jo yksi, niin olenkin,todella onnellinen tuosta lapsoseta mutta jos haavena on ollut kaksi tai kolme niin mitä mä teen??
onko tää kivaa olla suhteessa missä toinen jankkaa vauvaa kokoajan ja toinen ei sitä halua?? se aina tulee puheeksi jostain ja taas entistä pahempi mieli :(
kertokaa mielipiteitä????
olen masentunu kun en voi saada sitä toista nyyttiä :( itkee pillitän asiaa joka ilta ja mies sanoo jyrkän ein!
joo,jotkut sanoo että ole tyytyväinen kun sulla on jo yksi, niin olenkin,todella onnellinen tuosta lapsoseta mutta jos haavena on ollut kaksi tai kolme niin mitä mä teen??
onko tää kivaa olla suhteessa missä toinen jankkaa vauvaa kokoajan ja toinen ei sitä halua?? se aina tulee puheeksi jostain ja taas entistä pahempi mieli :(
kertokaa mielipiteitä????
Vastaukset 5
Vanhimmat
tehnyt selväksi, jankkaamalla et saa kuin ärtymystä aikaiseksi, Hän ei toista lasta halua ja piste.
lapsen tekoon. On paitsi miehen kannalta ikävää, lapsen kannalta aivan kauheaa, jos toinen vanhempi ei häntä halua. Anna miehen olla rauhassa ja pohdi vauva-ajatuksia yksinäsi, jos siltä tuntuu. Saattaa sieltä se vauvafiilis vielä miehellekin pulpahtaa, jos hän saa olla sen verran rauhassa, että pakon ja pakotuksen tuntu häviää.
Tosin olen odottanut jo yli 3,5 vuotta, että mies suostuisi toiseen lapseen. Hän ei sanojensa mukaan vain tiedä haluaako toista vai ei. Musta tuntuu, että tämä vaikuttaa meidän suhteeseen tai ainakin mun käyttäytymiseen miestäni kohtaan negatiivisesti ja mietin asiaa päivittäin :( En toki haluaisi käyttäytyä niin ja tuntuu, että olen tulen katkeraksi ajan mittaan..en ole vielä keksinyt miten asian ratkaisisin..todella ahdistava tilanne. Täällä kans joudun vierestä seuraileen kuinka 4 läheistä ystävääni ovat nyt lähiaikoina saanet sen pienen nyytin syliinsä ja ovat menneet naimisiin. Mies ei edes 10 vuoden jälkeen tiedä haluaako naimisiin kanssani, joten tuokin osittain vaikuttaa käyttäytymiseeni, vaikka yritän käyttäytyä "normaalisti".. ;(
minulla on samaa ongelmaa, paitsi että mieheni ei halua edes sitä ensimmäistä..
olen toivonut jo kaksi vuotta että saisin sen pienen ihmeen elämäämme, välillä näyttää hyvältä että mies haluaisi myös sen lapsen, mutta heti kun ehdin innostua kunnolla (siihen menee about viikko kun olen hehkuttanut ystäville asiaa ja jutellut netissä ihmisten kanssa asiasta)..mieheni alkaa perääntyä ja peruu koko asian..olen murtunut jo useasti tämän takia..
rakkauteni miestä kohtaan vaan pitää minut täällä, haluan lapsen mutta..en tiedä..:/
juurikin tänään sain taas kuulla tämän ettei lasta ole tulossa, mies meni juuri tyytyväisenä nukkumaan, itselläni tässä rokki soi, pientä protestia, tiedän kyllä ettei se mihinkään auta..
miten saan mieheni ymmärtämään miten hän loukkaa tunteitani tällaisella kiusaamisella?olen kysynyt miksi hän kiusaa minua kun tietää kuinka kovasti aina innostun, vieläpä hänen aloittaessa asian puhumisen! vieläkään en saanut vastausta..
Olen itse samassa tilanteessa... Haluaisin kovasti lapsen, mieheni ei. Hänellä on jo kaksi jotka asuvat äidillään ja ovat meillä usein.
Hän haluaa kyllä, mutta joskus tulevaisuudessa eikä tiedä milloin. Välillä tuntuu että se on raastavinta. Jos mies sanoisi jyrkästi ei, olisin ehkä jo lähtenyt vaikka rakastankin miestäni valtavasti.
En halua löytää itseäni katkeroituneena 40-kymppisenä akkana 10 vuoden päästä. Olen itse vastuussa elämästäni, haaveistani ja toiveistani. Vaikka kuinka rakastaisi toista ihmistä, ovat olosuhteet välillä este unelmien toteutumiseen. Tuossa tilanteessa täytyisi päättää, haluaako luopua omistaan ja perustaa elämänsä vain kahden aikuisen ihmisen keskinäiseen rakkauteen vai haluaako elämältään enemmän.
Toista ei voi pakottaa lapsia tekemään, eikä siihen saa painostaa. Sekä lapsettomuus että "lapsellisuus" ovat molemmat yhtä arvokkaita valintoja, eikä kumpikaan ole toistaan parempi tapa elää. Täytyisi vain päättää oman elämänsä suunta, mikä on vaikeaa koska rakastaa toista niin paljon. Ja kun tuota aikaakaan ei ole hukattavaksi..
Vaikeaa on.