Erottamaton

Missä olet ollut koko tämän ajan kun siitä
edellisestä on jo niin aikaa....liian kauan,
ja siitä pikku lämmin nootti jos tämä nyt
Sinut tavoittaa - tavoittaa kyllä.

Olet kuin sulkenut itsesi - mihin ja minne -
ei kai vain mielikuvitusmaailmaan mutta
täällä on todellista elämää niin iloineen
kuin suruineen ja - Sinä kuulut tänne
meidän muiden joukkoon.

Kysyt ehkä; että miksi kuuluisin mutta
sisimmässäsi kuitenkin sen tunnet ehkä
hyvinkin syvältä...eikä kyyneleet välttämättä
ole surun kyyneleitä vaan onnen tuomia
hippuja,jota Aika mittaa rinnallasi tulla ulos.

Ja Sinä tulit. Yhdessä kuin samaa
tiedostamatonta polkua joka kuitenkin
on niin tuttu ja turvallinen kohdata täälläkin.

Olet löytänyt itsestäsi pienen runon mutta
niin syvällä oli ja aikaa kesti tänne tulla
kuin itsensä - Sielunkumppanin - samalla
löysi.

Aarteita ei rahalla eikä omaisuudella löydetä,
sitä sisintä joka palaa syvällä,sen vai tunne
löytää jos vain antaa sen itsestään löytyvän.

Tervetuloa Bele... ja syvä ehkä satuttavakin
tunne ei kaipaa suuria,pitkiä sanoja sen voi
tunteella aistia ja antaa vapaana virrata,
vaikka Sielunkumppaniin ja hän ottaa sen
vastaan.

Otsikkosi : Erottamaton ;- on myös
tunteesi Rakkauteen...kuin elämä
itsessään ja jokaisella on niistä vain
yksi,siitä pidä hyvää huolta !

ps...eikä deletystä Rakkaudelle.

huikea runo,
ei mitään liikaa vaan kaikki
on niin kohdallaan kuin olla ja voi.

Kaunis,
vähin sanoin toteutettu runo.
Viimeinen lause on kruunu kokonaisuudelle.

Olet lyhyesti mutta niin kauniisti
kirjoittanut tämän runosi, mie tykkäsin!