On talven aikojen pilvet menneet,
onnien haltiat hakivat kadonneen
Sysimetsän juurissa tyttö nukkuu hiljaista,
väsynyt reissusta yllättävän kuluttavasta
Ei tarvitse lähteä enää,
lehtien peitto, rauhaisaa lepää
Palautuu, voimia turvassa kerää
päivä päivältä parempi, ja pian kuin feeniks herää
Muistaa silti ehkä ainiaan, sen valonsäteen pohjoisen maan
Lämmitti sydäntä, ajatuksina oli päiviä monta
Nappisilmien kohtaamisessa, samojen siltojen ylittämisissä
kulki tytön yli kuin ukkosella sähköä, aiheutti kummaa hohtoa.
Kiersivät ohitseen eri mailla
Ei koskaan tilaisuutta ukkosen lailla
Ehkä joskus siinäkin onnea
Kuin salaman iskusta osua
onnien haltiat hakivat kadonneen
Sysimetsän juurissa tyttö nukkuu hiljaista,
väsynyt reissusta yllättävän kuluttavasta
Ei tarvitse lähteä enää,
lehtien peitto, rauhaisaa lepää
Palautuu, voimia turvassa kerää
päivä päivältä parempi, ja pian kuin feeniks herää
Muistaa silti ehkä ainiaan, sen valonsäteen pohjoisen maan
Lämmitti sydäntä, ajatuksina oli päiviä monta
Nappisilmien kohtaamisessa, samojen siltojen ylittämisissä
kulki tytön yli kuin ukkosella sähköä, aiheutti kummaa hohtoa.
Kiersivät ohitseen eri mailla
Ei koskaan tilaisuutta ukkosen lailla
Ehkä joskus siinäkin onnea
Kuin salaman iskusta osua
Vastaukset 1
Vanhimmat
suloisen kaunis