Onko tosiaan näin ?
Haluan pienen , koulutettavissa olevan näppärän koiran. Näitä kahta rotua olen harkinnut. Kääkistä olen opiskellut lähes kaiken mahdollisen ja ikäväkseni kuulen niin hirveästi huonoa palautetta rodusta. Vaikeita yksilöitä on ihmisillä paljon. Siitä en ole varma, onko vika AINA huonon kasvatuksen ja koulutuksen vai onko rotua tosiaan näin hankala. Ko. palautteen takia , olen alkanut harkitsemaan kääpiävillakoiraa, koska ilmeisesti on niiiin helppo kaikin puolin. Paitsi tietyski turkin hoito.
Kokemuksia,mielipiteitä :D
Haluan pienen , koulutettavissa olevan näppärän koiran. Näitä kahta rotua olen harkinnut. Kääkistä olen opiskellut lähes kaiken mahdollisen ja ikäväkseni kuulen niin hirveästi huonoa palautetta rodusta. Vaikeita yksilöitä on ihmisillä paljon. Siitä en ole varma, onko vika AINA huonon kasvatuksen ja koulutuksen vai onko rotua tosiaan näin hankala. Ko. palautteen takia , olen alkanut harkitsemaan kääpiävillakoiraa, koska ilmeisesti on niiiin helppo kaikin puolin. Paitsi tietyski turkin hoito.
Kokemuksia,mielipiteitä :D
Vastaukset 7
Vanhimmat
on pieni iso koira joka omaa dominanssia ja vilkkautta joka voi aiheuttaa tietyillä omistajilla vaikeuksia..rodussa ei ole mitään vikaa kunhan omistaja tiedostaa että kääpiöpinseri vaatii hyvän peruskasvatuksen siinä missä isot vaativammatkin rodut. Kääpiövillis on hyvä valinta heille jotka ei osaa hallita koiran dominanssia..sillä villis on sopeutuvampi eikä sano niin "julkeasti" omia mielipiteitään ;) muistuttaa kultaista noutajaa siinämielessä mutta pienempi
sanoisin ota se mikä kiehtoo eniten ja minkä kuvittelet osaavasi kouluttaa molemmat hienoja rotuja. :)
Kiitos yhdestä järkevästä vastauksesta.. Muut jaksaakin tänne sit ihan vaan huomautella näinkin oleellisia juttuja :) No jooo....
Joo kyllä mä uskon että KÄÄPIÖpinseristäkin kelpo koiran saapi, mutta keskusteluita seuranneena tuntuu että niitä ongelma koiria on ilmaantunut, vaikka koira olisi koulutettu. Tiedä sitten? Villiskin olisi kiva , koska kuitenkin on myös koulutettavissa, fiksu ja mukava helppo koira. Itse olen ajatellut sitoutuvani pinserin koulutukseen, ja olettasin saavan "normaalin" koiran. Silti tuntuu että täällä palstoilla eniten juuri puhututtaa ongelma-asioissa kääkkä.
...kääkkää etkä pinseriä? ;)
niinhän siellä lukee !! ihania nää lapelliset vastaukset. oi että !!
.. tulin keskusteluun vastaamaan, mutta huomasin, että eihän tämän minua koskekaan. Eli otsikosta lähinnä huomautin :p
sanotaan kääpiöPINSERIÄ. : )
Itselläni on nyt vajaa 10-vuotias kääpiöpinseri ja kyseessä on lievä ongelmatapaus. Tämä on tosin pentuna kiertänyt useassa eri kodissa, kun ko. omistajat eivät ole osanneet varautua kääpiöpinserin luonteeseen.
Kääkät kun eivät pienestä koostaan huolimatta ole seurakoiria, vaan metsästys- ja vartiokoiria, joten niitä voi luonteeltaan verrata suoraan vastaaviin koirarotuihin.
Luonnetta ja mielipiteitä näiltä siis löytyy :) Virtaa riittää myös ja lenkkeilyä vaativatkin melkoisesti. Oma kääkkä veti nuorempana helposti 10km pyörälenkin sen kummemmin väsymättä. Myöskin agilityyn ja muihin harrastuksiin nuo sopivat mainiosti, rotu kun on tunnettu touhukkuudestaan ja innostumisestaan.
Oma koirani on tosiaan ongelmatapaus lähinnä muiden koirien kanssa, kaikkia uroksia se ei pysty sietämään ollenkaan, vaikka hänet on kastroitu. Lapsia ei myöskään siedä, tosin se johtanee juurensa pelosta. Osoittaa sen lähinnä rähisemällä ja yrittämällä paimentaa lapset johonkin nurkkaan.
Uskon kuitenkin tämän koiran ongelmien olevan lähtöisin juurikin tuosta kodin vaihtamisesta useamman kerran. Kääpiöpinseri kun on pohjimmiltaan yhden ihmisen koira, eikä nuo oikein kestä sitä kodin vaihtamista.
Apulaa lukiessa saa helposti selville urosten joutuvan myyntiin siinä 1,5-vuoden iässä, jolloin niillä on pahin murrosikä meneillään. Silloin saattavat pissata sisälle yksin ollessaan ja machoilla vähän turhan paljon. Nämä ongelmat kyllä saa karsittua tiukalla koulutuksella.
Haukkuherkkä tämä rotu myös on; omani ilmoittaa hyvin äänekkäästi ovikellon, koputuksen, oudot äänet pihalta ja rappukäytävästä. Haukunestopanta on ihan hyvä väline tuon tavan kitkemiseen ja siihen kannattaakin paneutua jo heti pennusta asti.
Kaikenkaikkiaan ongelmista huolimatta pidän tästä rodusta tavattomasti. Luonteikkuutta löytyy seurakoiria enemmän ja touhuta jaksaa mukana vaikka millä mitalla :)
Rotuun kannattaa tutustua todella tarkoin ennenkuin päättää moisen hankkia. Pennun hankittuaan se tulee pitää loppuelämänsä ajan, itse kun en kestäisi nähdä yhtään aikuista kääkkää myynnissä enää, niille kun omistajasta luopuminen on vaikeampaa kuin useimmille muille roduille. Eroahdistus on näiden piireissä yleistä kodinvaihdon jälkeen.
Luonteeltaan voisi ehkä verrata pk-rotuun, mutta kompaktimmassa koossa :)