seurustelen miehen kanssa, jolla on lapsi entisestä suhteestaan. mies käytännössä muutti luokseni asumaan hyvin pian tapaamisemme jälkeen, mutta on virallisesti kirjoilla vanhempiensa luona (ainakin toistaiseksi).
lapsi on reilun vuoden ikäinen. lapsen vanhemmat ovat parikymppisiä ja minä muutaman vuoden vanhempi. olen aikaisemminkin seurustellut (asunut yhdessä) miehen kanssa, jolla on lapsi ja uusperheen ongelmat ovat varsin tuttuja minulle, mutta eivät vielä poikaystävälleni ja tämän entiselle kumppanille.
mies ei ole tunnustanut lasta. siihen ei kai ole mitään kummempaa syytä. pari oli yhdessä lapsen syntyessä, mutta eivät naimisissa. elatusasioita ei ole toistaiseksi sovittu. itse olen ehdottanut, että ottaisivat kumpikin tahoillaan selvää asiasta ja sen jälkeen kävisivät yhdessä lastenvalvojalla tekemässä virallisen sopimuksen.
osaan ajatella asioita niin lapsen, kuin vanhempien kannalta. siitä huolimatta jotkin asiat tuntuvat jo nyt hieman kipeiltä. toivoisin onnistumisia ja yhteisiä kompromisseja jatkuvan riitelyn ja epäselvyyksien sijaan (jotka kävivät liiankin tutuiksi edellisen suhteeni myötä).
lapsen äitiä en ole tavannut, eikä se tunnu ajankohtaiselta tai tarpeelliseltakaan. tämä on kysellyt minusta jonkin verran exältään ja tuntuu siltä, että tämä hyväksyy minut edes jossain määrin. olen toistaiseksi pyrkinyt olemaan puuttumatta asioihin, tai jos olen antanut neuvoja, olen tehnyt sen asiallisesti ja puolueettomasti.
muutamasta asiasta meillä on kuitenkin ollut jo ongelmia. lapsen äiti oli sairaana ja ppoikaystäväni meni tämän luokse hoitamaan lasta. hän aikoi jopa jäädä sinne yöksi. ajatus ei olut mukava ja kerroin kantani. yöpyminen ei tuntunut tarpeelliselta, koska kysymyksessä on hieman yli vuoden vanha poika ja tuon ikäiset lapset jo useimmiten nukkuvat yönsä hyvin. mielestäni olisi riittänyt, että isä on paikalla lapsen nukkumaanmenoaikaan asti ja lähtee yöksi itse pois. miehellä oli joka tapauksessa seuraavana aamuna töihinlähtö ja lapsen äidin ystävä oli tulossa heti aamulla lapsenhoitoapuun.
toinen minua vaivaava asia oli miehen ystävän lapsen 1-vuotissyntymäpäivä. lapsen äiti kieltäytyi antamasta lasta miehen mukaan, jollei itse pääse myös. koska pari ei ole enää yhdessä, minusta ei tunnu hyvältä, että nämä käyvät yhteisten tuttavien luona perheenä. mies ymmärsi tilanteen ja meni lopulta juhliin yksin, mutta jälkeenpäin ilmoitti minulle, että hän ei tule antamaan kaikessa periksi.
minusta näissä tilanteissa kysymys ei ole kenenkään vaatimuksiin suostumisesta, vaan kompromisseista ja toisten huomioonottamisesta ja toisten tilenteiden ja tuntemusten ymmärtämisestä. yritinkin selittää miehelle asiaa esimerkin avulla. kysyin, mitä tämä mahtaisi pitää ajatuksesta, että minä lähtisin yhdessä oman exäni kanssa yhteisen ystävämme juhliin. asia tuli onneksi ymmärretyksi. noissa syntymäpäiväkekkereissä kun ei kuitenkaan ollut kysymyksessä lapsen etu, sillä vuoden ikäinen lapsi ei vielä ymmärrä syntymäpäiväkestien päälle.
mies tapaa lastaan toistaiseksi lapsen äidin asunnossa. tilanne tuntuu vähän ikävältä, mutta olen kuitenkin lapsen äidin kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että lapsen ei ole hyvä vielä tässä vaiheessa tavata minua. suhteemme ei ole niin vakaalla pohjalla, että voisin vakuuttaa tämän kestävän. olisi väärin lasta kohtaantotuttaa tätä kerta toisensa jälkeen isän uuteen tyttöystävään. silti pohdin, kauanko joudun sulattamaan sen, että mies vierailee enemmän tai vähemmän säännöllisesti exän luona.
onko kenelläkään antaa käytännön vinkkejä siitä, miten saada asiat rullaamaan alusta asti? toistaiseksi olemme siis välttyneet suuremmilta ongelmilta, mutta pelkään aikaisemmasta kokemuksesta, että kaikki ei tule jatkossa olemaan yhtä helppoa.
lapsi on reilun vuoden ikäinen. lapsen vanhemmat ovat parikymppisiä ja minä muutaman vuoden vanhempi. olen aikaisemminkin seurustellut (asunut yhdessä) miehen kanssa, jolla on lapsi ja uusperheen ongelmat ovat varsin tuttuja minulle, mutta eivät vielä poikaystävälleni ja tämän entiselle kumppanille.
mies ei ole tunnustanut lasta. siihen ei kai ole mitään kummempaa syytä. pari oli yhdessä lapsen syntyessä, mutta eivät naimisissa. elatusasioita ei ole toistaiseksi sovittu. itse olen ehdottanut, että ottaisivat kumpikin tahoillaan selvää asiasta ja sen jälkeen kävisivät yhdessä lastenvalvojalla tekemässä virallisen sopimuksen.
osaan ajatella asioita niin lapsen, kuin vanhempien kannalta. siitä huolimatta jotkin asiat tuntuvat jo nyt hieman kipeiltä. toivoisin onnistumisia ja yhteisiä kompromisseja jatkuvan riitelyn ja epäselvyyksien sijaan (jotka kävivät liiankin tutuiksi edellisen suhteeni myötä).
lapsen äitiä en ole tavannut, eikä se tunnu ajankohtaiselta tai tarpeelliseltakaan. tämä on kysellyt minusta jonkin verran exältään ja tuntuu siltä, että tämä hyväksyy minut edes jossain määrin. olen toistaiseksi pyrkinyt olemaan puuttumatta asioihin, tai jos olen antanut neuvoja, olen tehnyt sen asiallisesti ja puolueettomasti.
muutamasta asiasta meillä on kuitenkin ollut jo ongelmia. lapsen äiti oli sairaana ja ppoikaystäväni meni tämän luokse hoitamaan lasta. hän aikoi jopa jäädä sinne yöksi. ajatus ei olut mukava ja kerroin kantani. yöpyminen ei tuntunut tarpeelliselta, koska kysymyksessä on hieman yli vuoden vanha poika ja tuon ikäiset lapset jo useimmiten nukkuvat yönsä hyvin. mielestäni olisi riittänyt, että isä on paikalla lapsen nukkumaanmenoaikaan asti ja lähtee yöksi itse pois. miehellä oli joka tapauksessa seuraavana aamuna töihinlähtö ja lapsen äidin ystävä oli tulossa heti aamulla lapsenhoitoapuun.
toinen minua vaivaava asia oli miehen ystävän lapsen 1-vuotissyntymäpäivä. lapsen äiti kieltäytyi antamasta lasta miehen mukaan, jollei itse pääse myös. koska pari ei ole enää yhdessä, minusta ei tunnu hyvältä, että nämä käyvät yhteisten tuttavien luona perheenä. mies ymmärsi tilanteen ja meni lopulta juhliin yksin, mutta jälkeenpäin ilmoitti minulle, että hän ei tule antamaan kaikessa periksi.
minusta näissä tilanteissa kysymys ei ole kenenkään vaatimuksiin suostumisesta, vaan kompromisseista ja toisten huomioonottamisesta ja toisten tilenteiden ja tuntemusten ymmärtämisestä. yritinkin selittää miehelle asiaa esimerkin avulla. kysyin, mitä tämä mahtaisi pitää ajatuksesta, että minä lähtisin yhdessä oman exäni kanssa yhteisen ystävämme juhliin. asia tuli onneksi ymmärretyksi. noissa syntymäpäiväkekkereissä kun ei kuitenkaan ollut kysymyksessä lapsen etu, sillä vuoden ikäinen lapsi ei vielä ymmärrä syntymäpäiväkestien päälle.
mies tapaa lastaan toistaiseksi lapsen äidin asunnossa. tilanne tuntuu vähän ikävältä, mutta olen kuitenkin lapsen äidin kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että lapsen ei ole hyvä vielä tässä vaiheessa tavata minua. suhteemme ei ole niin vakaalla pohjalla, että voisin vakuuttaa tämän kestävän. olisi väärin lasta kohtaantotuttaa tätä kerta toisensa jälkeen isän uuteen tyttöystävään. silti pohdin, kauanko joudun sulattamaan sen, että mies vierailee enemmän tai vähemmän säännöllisesti exän luona.
onko kenelläkään antaa käytännön vinkkejä siitä, miten saada asiat rullaamaan alusta asti? toistaiseksi olemme siis välttyneet suuremmilta ongelmilta, mutta pelkään aikaisemmasta kokemuksesta, että kaikki ei tule jatkossa olemaan yhtä helppoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eikö tämä mies voisi lähteä lapsen kanssa vaikka ulos tms... ja siellä voisitte varivasti alottaa tutustumisen,jossain vaiheessa sekin on tehtävä ja ei se lapsi siitä kärsi jos nut puistossa sinut tapaa.
tilanne on vielä sellainen, että lapsen äiti ei anna miehen lähteä lapsen kanssa yhtään minnekään. ehdotin itsekin silloin yöpymistapauksen ollessa kysymyksessä, jos mies ottaisi lapsen mukaan omien vanhempiensa luo (joihin lapsi on jo totunut) ja olisivat siellä yötä, mutta ei. tiedän kuitenkin, että kovin kauan tilanne ei voi jatkua näin, tai sitten tämä suhde saa jäädä. vielä ei raasta niin kamalasti, vaikka mies tapaakin lasta exänsä luona, mutta tiedän kivun yltyvän.
mun miehellä on myös lapsi edellisestä suhteesta,mutta mä en voi sietää sitä räkänokkaista pentua,kun isänsä ei mielestäni ole tarpeeksi "esimerkkinä" esim.nenän pyyhkimessä,antaa rään valua niin kaun,kun mä käsken pyyhkimään.Tosi vaikeeta olla niinä päivinä,kun se hirviö räkäpoika tulee meille.
tunnu asenteesi kauhean kypsältä. vaikka toisen lapseen on vaikea sopeutua, niin ei se nyt mistään rään valumisesta ole kiinni. voithan itsekin ottaa nenäliinan käteen ja pyyhkiä.
Erosin itse aikoinaan lapsen isästä kun nuorempi lapsista oli 1½ v. Kyllä ne tapaamiset hoitui isän luona. Tai sitten isä meni vanhemmilleen = mummolaan. En edes kuvitellut, että tapaamiset olisi hoidettu minun kodissani! Olivat yökylässä siis viikonlopun.
Tässä nykyisessä uusperheessäni miehen lapset olivat kyllä isompia, päiväkoti-ikäisiä kun tapasimme, joten tapaamiset eivät siten samanlaisia ongelmia tuottaneet kuin sinun tapauksessasi.
Mutta minusta on hassua, ettei äiti anna isän ja lapsen mennä edes puistoon kahdestaan! Tai vaikka vaan kävelylle, lapsi rattaisiin. Miksi ei?? Ehkä nainen haluaa vielä tavata tätä miestä?
Kuulostaa, että suhde ei ole vielä lopullisesti ohi vaan edelleen voimissaan jollain tavoin. Mies myös tuntuu olevan aika lailla nerusta vedettävä, pitäisihän hänenkin osata vetää raja jossain kohti, muuten on naisen ohjailtavissa lopun ikää.
Olen kuullut tapauksista, jossa mies on ihan exänsä vietävissä: kun exä soittaa ja sanoo että on kipeä tai vast. ja tarvitsee kotiin nyt heti lastenhoitajaa tai remonttireiskaa tai auton renkaiden vaihtajaa, mies lähtee kuin vieterijänis vaikka miehellä on jo uusi vaimo ja lapsia . Mies peruu sovitut menot ja koti-illankin uuden perheensä kanssa, kun exä vähän vinkasee ja vaatii apua "lapsen parhaan nimissä".
Mieheni exä pyyteli mieheltäni apua auton huoltoon ja lasten fillarihuoltoon ja kaveriksi lasten synttärikemuihin. Mies sanoi EI. Hän ilmoitti, että hänellä on uusi suhde; hän ei huolla tämän autoa. Hän oli sitä mieltä, ettei mene edes lapsen synttärikemuihin, koska se olisi väärin minua kohtaan. Silloin asia ei minulle tärkeä ollut, mutta nyt olen iloinen että hän selkeästi veti rajan.
Lastensa fillarihuollon hän olisi tehnyt mutta jätti tekemättä, koska siinä välissä tuli exältä jotain nalkutusta ja riitaa, en muista enää aihetta, joku joutavanpäiväinen natkutus kuitenkin tai sitten esti tapaamista tai vast.
Minusta ei kuulosta hyvältä alulta tuo teidän uusperhekuvionne. Ei ollenkaan itsenäisen, kypsän miehen (isän) toiminnalta, ei ollenkaan eronneen miehen toiminnalta vaan miehen (ja naisen) joka on vielä kovasti kiinni entisessä suhteessaan.