Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään tää kaikkien vinkuminen tässä palstassa, ''mun elämä on perseestä, mä en kestä, teen itsarin,'' yms. Okei, palsta on tarkoitettu siihen että kerrotaan omista ongelmistaan, mutta siis oikea pointtini on se, että harvoin kukaan edes yrittää keksiä ratkaisua, mikä on kyllä täysin ymmärrettävää toivottomalta tuntuvassa tilanteessa. Jotkut eivät edes usko voivansa saada paremman elämän. Jotkut eivät edes yritä.
Kuitenkin, ihmisten pitäisi keskittyä keksimään ratkaisua murheisiinsa, mikä on hankalaa, mutta pakko sanoa suoraan.
Yksin kotona murehtiva ei voi saada ystäviä yksin kotona murehtimalla. Hänen täytyy saada rohkeutta kohdata ihmisiä jos hän haluaa ystäviä. Hänen täytyy puhua ihmisille.
Et saa ystäviä tilauksesta, saat ystäviä ystävystymällä.
Yrittäkää, vaikka epäonnistuisitte, sillä kukaan ei onnistu tekemättä mitään. Yrittäkää harrastuksia, yrittäkää koulussa puhua jollekkin, yrittäkää netissä jutella jonkun kanssa.
Vaikka pelottaisi. Ahdistaisi. Tuntisit itsesi huonoksi, oudoksi.
Koska sinulla on mahdollisuus.
Sinä et ole huonompi kuin muut.
Mutta jos et edes yritä, ei kukaan muukaan edes yritä hyväksyä sinua.
Kuitenkin, ihmisten pitäisi keskittyä keksimään ratkaisua murheisiinsa, mikä on hankalaa, mutta pakko sanoa suoraan.
Yksin kotona murehtiva ei voi saada ystäviä yksin kotona murehtimalla. Hänen täytyy saada rohkeutta kohdata ihmisiä jos hän haluaa ystäviä. Hänen täytyy puhua ihmisille.
Et saa ystäviä tilauksesta, saat ystäviä ystävystymällä.
Yrittäkää, vaikka epäonnistuisitte, sillä kukaan ei onnistu tekemättä mitään. Yrittäkää harrastuksia, yrittäkää koulussa puhua jollekkin, yrittäkää netissä jutella jonkun kanssa.
Vaikka pelottaisi. Ahdistaisi. Tuntisit itsesi huonoksi, oudoksi.
Koska sinulla on mahdollisuus.
Sinä et ole huonompi kuin muut.
Mutta jos et edes yritä, ei kukaan muukaan edes yritä hyväksyä sinua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
entä on kaikkee noista kokeillu ja "kavereita" onki mutta ku ei vaan ystäviks päädytä ei sitte millään. Näkeminen rajottuu just niihin kouluun ja harrastuksiin ja sitte muute ei niitä kamuja tapaakaan oikeen ku ei porukalla voi mennä ja salaillaan kaikkee ym..
Veit sanat suustani.
Eikö tämä alituinen "elämä on perseestä" vinkuminen ala jo teistä itsestänne kyllästyttämään?
Itse olen huomannut että vinkuminen ei toimita mitään eli se ei auta ketään.
Asialle täytyy tehdä jotain, eikä vain vinkuu.
Elämä on kivaa, kun ei yritäkään hankkia "kavereita".