Lahjoitin alaikäisille lapsilleni palan metsää. Pidin itselläni hallintaoikeuden. Tein leimikon, ja saaduilla tuloilla maksoin lahjaverot,muokkaus-ja istutuskulut. Verottaja sanoi puunmyyntitulon olevan minun tuloa, ei lasten. Holhoustoimi katsoi myös näin olevan. Asia kunnossa. Parin vuoden päästä holhoustoimi muutti kantansa ja ilmoitti että metsänmyyntitulot olivat lasten. Minun olisi pitänyt toimittaa metsänhoitosuunnitelma heille sekä 3 myyntihintatarjousta. Toimella ehkäistäisiin mahdollinen haluni "parturoida" metsät. Tämähän nyt ei missään nimessä ollut tarkoitus. Vapaaehtoisesti luovutan heille maitani. Lakimieheni sanoi, että tulo on minun. Holhoustoimi taas: lasten. Jos hankin sijoitusyksiön ja sijoitan saatuja metsärahoja siihen, niin prosessi holhoustoimen kautta? Mikä on yleinen mielipide? Siis kenen tuloja? Kenen käyttöoikeus?
Metsät lapsille
Raivaaja
4506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vuotuisesta metsän kasvusta saamasi myyntitulo kuuluu hallintaoikeuden haltijalle. Sen ylittävä tulo kuuluu omistajalle eli lapsillesi. Siinä ehkä riitanne ydin.
Metsänhoitosuunnitelmalla maistraatti valvoo, että metsää ei ylihakata vaan lapsillesi säilyy tuo edellä mainittu vuotuisen kasvun ylittävä metsävarallisuus omistuksessaan.
Yksiön hinnan suuruinen metsämyyntitulo saa epäilemään, että metsää on hakattu yli edellä mainitun. Näin yksiöstä ainakin osa kuuluisi lapsillesi.
Lue paremmin:..."sijoitan saatuja metsärahoja siihen"...Ja lisäksi: en ole hankkimassa yksiötä Hesasta. Ja mitään riitaa ei ole. Se olisi kehittymätöntä.Ihmettelen vain tätä jojotusta.Kiitti muuten kommentista.
Haltija saa hakata vuotuista tuottoa enemmänkin jos tästä on saantokirjassa maininta.
Tervetuloa sinäkin tutustumaan uudistuneeseen holhouslakiin. Melkoisen paljon on ollut lain tulkinnassa 'soveltamis'-vaikeuksia kun valvonta on siirtynyt Maistraateille.
Väärinkäytösten 'pelossa' ollaan helposti näkemättä punaista lankaa ja holhoaminen vaikeuttaa normaalia perhe-elämää. Tuttua
monelle alaikäisen leskivanhemmalle.
Pistää mietityttämään kannattaako omaisuutta siirtää alaikäisille tietäen mahdollisen valvontabyrokratian.