kyselenpä muiden mielipidettä...
eli meillä 1,5kk vaavi ja 1 vuotis hääpäivä lähestyy.
uskaltaisko vauvan laittaa mummolle hoitoon illaksi/yöksi vai jääkö näin pikkuselle traumoja kun noin pienenä äipästä erossa...?
täys imetyksellä mennään vielä....
mitä mieltä?montako tuntia olisi sopiva hoitoaika?
olis kiva jos äiti ja iskä saisi vähän omaa aikaa näin vuosipäivän kunniaksi :) tosin ilman alkomahoolia mentäisiin...
eli meillä 1,5kk vaavi ja 1 vuotis hääpäivä lähestyy.
uskaltaisko vauvan laittaa mummolle hoitoon illaksi/yöksi vai jääkö näin pikkuselle traumoja kun noin pienenä äipästä erossa...?
täys imetyksellä mennään vielä....
mitä mieltä?montako tuntia olisi sopiva hoitoaika?
olis kiva jos äiti ja iskä saisi vähän omaa aikaa näin vuosipäivän kunniaksi :) tosin ilman alkomahoolia mentäisiin...
Vastaukset 29
Vanhimmat
Voipi tulla mummolle tiukat paikat, mutta jos jaksaa itkevää vauvaa, niin ei kai siinä mitään estettä ole. Vauva "kadottaa" sinut joka kerta kun nukahtaa tai menet toiseen huoneeseen. Ei tuon ikäinen vauva pysty pitämään äitiä mielessä eli hän on sinut jo "kadottanut" varmasti useaan otteeseen, koska ei kukaan pysty pitämään vauvaa sylissä koko aikaa. Jos mummo suhtautuu rakastavasti vauvaan, niin ei vauva siitä traumatisoidu. Tärkeintä on, että hän osaa lohduttaa vauvaa, syöttää ja vaihtaa kuiviin. Ei kukaan voi antaa sinulle sopivaa tuntimäärää. Se on sinun neuvoteltava mummon kanssa. Itse en tosin jättäisi vauvaa kovin pitkäksi aikaa, koska meillä mummo ei suostuisi siihen operaatioon ja itse hätäilisin koko ajan miten vauvalla menee ja koko yö muualla menisi pilalle sen vuoksi.
oli viikko vanha kun jäi ensimmäisen kerran isän ka kahdestaan pariksi tunniksi ja varmaan kolme viikkoa kun jäi isovanhempien ka. Jus luotat heihin ja he pitävät vauvelista ja hoitavat häntä mielellään niin totta kai voit jättää häntä. jos et ole pullosta maitoa antanut niin kokeile ennen sitä että hän varmasti juo. Yleensä teen niin että syötän häntä ja lähden, sitten joku toine anaa pumpattua maitoa n. 3 tunnin päästä ja sitten tuun kotiin ennen kun hänellä on taas nälkä, mutta toki kaksikin syöttöä pullosta mene. Ainut on se että mun tissit esim. ei kestää ku n. 6 tuntia "syömäväleä", mutta voithan toki pumpata se sielä jossain pois. Niin ja maitohan voi pakasta, jos tiedät että jätät häntä viikon päästä niin pumppaa pakkaseen valmiiksi joka päivä vähäsen niin "maitotuotanto" ei häirinty sen takia.
vielä ollenkaan hoitoon. Haluan, että aina, kun lapsi herää unilta, joko mieheni tai minä olemme ensimmäisiä, jotka vauva näkee.
Täällä jotkut sanovat, ettei vauva saa traumoja hoidossa ollessaan, mutta mistä he voivat sen tietää? Ei nyt varmaankaan mitään elämää suurempaa haittaa yhdestä hoitokerrasta, mutta voi siitä jokin ikävä muistijälki aivoihin jäädä. Monet lastenpsykiatrit ovat kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että alle vuoden ikäinen ei saisi olla yhtäkään yötä/päivää erossa vanhemmistaan. On ihan selvää, että jos pieni vauva on ollut hoidossa liian pitkään, hän on unohtanut vanhempansa ja ei esim. katso heitä, kun häntä tullaan hakemaan kotiin. Se on vauvan keino selviytyä erosta. Varsinkin täysimetetylle vauvalle voi olla aika kova tälli yhtäkkiä joutua eroon äidistä ja tissistä.
Viihtyykö vauva hyvin vaunuissa? Voisiko mummo kävelle lapsen kanssa parin tunnin lenkin? Ei siis tarvitsisi kävellä koko aikaa, mutta istua vaikka puiston penkillä ja sen verran heijata, että vauva nukkuisi koko ajan. Tai jos koette, että haluatte jo olla erossa kokonaisen yönkin, niin tietysti valinta on teidän.
jokainen tietysti tyylillään, mutta en näkisi pahaksi parin tunnin eroa vauvasta. Kyllä mielestäni äitien ja isienkin pitää pystyä elämään. Ja "virkistäytymisen" jälkeen on voimia hoitaa vauvaa iloisena.
Kyllä minä ainakin olen välillä joutunut kauempana kaupassa käymään ( kauppareissu vie n.1-2h ku välimatkaa on) ja vauvan jättämään kotiin isän hoteisiin. Mieluummin niin, kuin viedä vauvaa sinne marketteihin pöpöjen syötiksi. Mummu varmasti voi antaa pullosta maitoa jos tarvis tulee, lypsät vaikka omaasi. KErta pullosta (olettaen että vauva sen huolii) ei varmasti tee hallaa imetykselle. Ja pärjää vauva varmasti yönkin jos tarve on, mutta en itse raaskisi yöksi yksin jättää. Luulenpa, että tuon ikäisen vauvan psyykkinen kehitys on vielä niin alussa, ettei siit ämitään traumoja tule, mutta en ole psykiatri :)
ja sen kyllä huomasi varsinkin tästä lausahduksesta: "Luulenpa, että tuon ikäisen vauvan psyykkinen kehitys on vielä niin alussa, ettei siitä mitään traumoja tule, mutta en ole psykiatri :)"
Tämän voi vahvistaa ihan kuka tahansa lastenpsykiatri tai -psykologi eli mitä pienempi vauva/ihminen, sitä suurempia ovat mahdolliset psyykkiset traumat. Siksi esim. vuoden ikäisenä huonoista oloista huostaanotettu voi olla niin pahasti traumatisoitunut, ettei koskaan tule täysin normaaliksi.
Mutta tuo alkuperäisen kysymä muutaman tunnin hoito ei tietenkään mitään älytöntä traumaa varmastikaan aiheuta, mutta yöhoitoon en ainakaan noin pientä laittaisi.
Ja vielä edelliselle: Onko vauvasi isällään HOIDOSSA? Meillä ei ole, vaan isä on vanhempi siinä missä minäkin. Jos vauva on isänsä kanssa ja minä muualla, niin vauvahan on kotonaan oman vanhempansa kanssa eikä missään hoidossa.
mitenkähän selität sen homman, että on vauvoja, jotka joutuu olemaan sairaala hoidossa syystä tai toisesta. niille sitten varmaan tulee ihan hirveitä traumoja kun ei ole vanhemmat ihan koko aika läsnä. tai sitten ei kiintymys suhde synny oikeanlaiseksi.
Tutkimusten mukaan yli viikon sairaalahoito vauvaiässä aiheuttaa suurimmalle osalle myöhempiä käytösongelmia. Meidän vauva oli aikoinaan 3 viikkoa sairaalahoidossa 2 kk iässä mutta asuin sairaalassa hänen kanssaan. Tosin itsekin olin saman sairauden infektoima, joten jotta sain levätä infektioni kanssa, nukuin öitä aluksi toisessa huoneessa ja vauva oli sairaanhoitajien hoidossa. Hänellä oli myös niin paha infektio, ettei häntä jätetty monitorivalvontaan, vaan hänen vieressään valvoi sairaanhoitaja jatkuvasti. Luotan siihen, että se hoito, jota hän sai päivisin sairaalassa itseltäni ja öisin sairaanhoitajilta, ehkäisi suurten traumojen synnyn. Nyt myöhemmin me olemme käyneet monta kertaa läpi tuota jaksoa kuvien ja muisteloiden avulla. Tämä sairaalakokemus on yksi hänen lempikertomuksistaan, jonka hän haluaa kuulla yhä uudestaan ja uudestaan. Erityisesti se, kun häneen pistettiin tippoja ja vietiin äidin luota pois tippaneulojen laiton ajaksi ja äiti joutui kuuntelemaan sitä surkeaa itkua toisesta huoneesta.
Siis tässäkin tilanteessa vauvan oli oltava välillä öitä vieraiden hoidossa koska itse yksinkertaisesti olin niin sairas, etten jaksanut...
niin kuin edellinenkin, eli sairaalahoito tosiaan aiheuttaa lapsen psyykeelle suuren rasituksen. Pidemmät sairaalajaksot voivat aiheuttaa kiintymyssuhteen syntyyn negatiivisesti myös äidin puolelta, vaikkakin tiedostamattomasti.
ikävältä kokemukselta. Ihan herkistyin itsekin täällä, kun mietin minkälaiselta äidistä on tuo tilanne tuntunut.:( Mutta sinä olet tehnyt juuri niinkuin pitääkin eli käynyt läpi tuota kokemusta lapsesi kanssa. Se, että lapsi haluaa kuulla asiasta uudelleen ja uudelleen kertoo juuri siitä, että hän työstää sitä kokemusta ja muistoa. Näin voidaan ehkäistä sen kummempien traumojen syntyä. Alintajunnassa vauvanakin koetut jutut voivat vaikuttaa vielä aikuisenakin, vaikka ei itse niistä mitään muistaisi.
haluaisin vastauksen vielä näiltä ihmisiltä jotka sanoo et vauvoille tulee pysyviä traumoja jos ei vanhemmat ole vierellä koko ajan sairaalassa, et miten kun syntyy aikasilla viikoilla ja jotkut vauvat joutuu olemaan syntymästä lähtien yhtä jaksoisesti sairaalassa lähemmäks vuodenkin ikää saakka. niin näillä vauvoilla ei sitten varmaan ole mitään mahollisuuksia saada hyvää kiintymys suhdetta vanhempiinsa. ja saa taatusti hirveitä traumoja.
en sano sitä että traumoja ei syntyis ollenkaan, mutta kohtuus kaikessa.
aina löytyy niitä täydellisiä äitejä jotka sanoo et varmaan asuisivat hekin sairaalassa jos vauva olis siellä, mutta veikkaanpa et sellaset jotka asian on kokeneet ovat toista mieltä. ei kukaan äiti ole niin täydellinen et jaksaa olla sairaalassa 24/7 vauvansa luona melkein vuodenkin ajan.
ko. tutkimukseen. Vuosi, otanta jne. Kiitos!
oikein haluat? Vastaus on, että kyllä niitä traumoja/ vaikutuksia lapsen psyykeeseen tulee ilman muuta, jos ensimmäinen elinvuosi vietetään sairaalassa. Luuleeko joku tosissaan, että olisi mitään mahdollisuuksia selvitä sellaisesta ilman vaikutuksia?
Nykyään onneksi, jos vauva/lapsi joutuu olemaan sairaalassa, niin vanhemmat saavat olla kaikki päivät lapsen vierellä. Tällöinhän kiintymyssuhde pääsee syntymään. Mutta hoidoista ym. tulee tottakai vaikutuksia, sekä myös kiintymyssuhteen häiriöt ovat suuresti mahdollisia, koska vanhemmat eivät usein tuollaisessa tilanteessa kykene normaalin kiintymyssuhteen syntyyn.
perhettä, jossa vauva/lapsi joutuisi sairaalahoitoon pitkäksi ajaksi esim. syövän takia? Minä tiedän muutamia ja tiedän myös, että kyllä he tosiaankin asuvat sairaalan läheisyydessä vanhemmille tarkoitetussa asunnossa ja ovat kaikki päivät lapsensa luona. Tai äiti ainakin. Yötkin olisivat varmasti, mutta tämä ei ole mahdollista useimmilla osastoilla.
kyllä satun tietämään hyvinkin läheisesti perheen joka on kokenut pitkän sairaala ajan. ja kyllä he olivat sairaalassa paljon, mutta ei kumminkaan 24/7 koska se sairaalassa oleminen on vanhemmillekkin todella raskasta. jo heidän jaksamisen takia on hyvä etteivät he ole koko ajan sairaalassa, vaan hoitavat myös itseänsä ja parisuhdettansa.
ja tässä alkuperäisen viestin laittaja ei ole vauvansa luonta pois älyttömän kauan, niin en todellakaan usko että mitään traumoja tulee, jotka aikuis iälläkin haittaa.
koska kyllä vauvat on selvinnyt esim. sairaalassakin ilman vanhempien JATKUVAA läsnä oloa ilman mitään suuria traumoja.
Jos vauvalla on turvallinen aikuinen joka antaa vauvan tarvitsevan hoivan niin ei minun mielestäni ole mitään ongelmaa jos on jonkun aikaa erossakin vauvasta. tuskin yhdessä yössä kerkee tulla mitään suurta traumaa.
En pysty, koska en voi millään muistaa kaikkien tutkimusten lähteitä, joista olen jostain kirjasta lukenut. Tämä on kuitenkin jostain englanninkielisestä lastenpsykiatrian opuksesta, jossa referoitiin useita tutkimuksia. En enää muista kirjan nimeä.
Älä pohdi niin kamalasti vaan tee miltä hyväksi tuntuu. Jos kykenet itse jättämään yöksi hoitoon ja luotat mummon hoitotaitoihin niin jätä! Täältä on turha kysellä mitään kun täydelliset äidit tyrmää heti hoitoon laiton, korvikkeen, oman sängyn saatikka huoneen jne jne. Eli ihan totta, tee miten itse parhaaksi näet äläkä ainakaan kuuntele näitä ihmisiä! Mä tiedän monta nyt jo isompaa lasta jotka on ollut paljon tuttujen hoidossa pienestä pitäen eikä kenelläkään heistä ole minkään sortin käytöshäiriöitä tai traumoja.
jos vauvasi tuntee olonsa turvalliseksi ja perustarpeista huolehditaan ja vauva on tyytyväinen, niin tuskin mitään traumoja siitä jää, vaikka et aina ole läsnä 24/7.
On vaikea antaa tuntirajaa, koska vauvatkin ovat yksilöitä. Toinen vauva kokee "eroahdistusta" äidistään lähes välittömästi ja toinen ei. Eli luota äidinvaistoosi.
luin muiden kommentteja ja mielestäni äidin 24/7 läsnäolo ei kyllä takaa sitä, että vauvalle/lapselle ei tulisi jossain vaiheessa jotain tunnepuolen ongelmia tai vaikeuksia. Toki äidin ja isän läsnäolo itse kussakin kehitysvaiheessa antaa hyvät valmiudet kohdata elämän haasteet, riippuu tietenkin mitä tuo "läsnäolo" missäkin perheessä on.
En yritä tässä kiistää sitä, että ylipäätään jos vauvasta ei pidetä hyvää huolta (sinun tapauksessasi ei tästä siis ole kyse), niin jatkossa ei tulisi ongelmia; lähes satavarmasti tulee. Tarkoitin lähinnä, että paras mahdollinenkaan rakkaus ja hoiva ei aina takaa ongelmatonta loppuelämää vauvalle. Ja toisaalta äidin ja vauvan välinen pidempikään ero vauva-aikana (syystä tai toisesta) ei suoraan tarkoita sitä, että vauvalle tulisi jossain vaiheessa elämää tuosta johtuen jotain "ongelmia".
Kukaan meistä ei voi ennustaa tulevaa, joten parempi on elää tässä ja nyt. Se mitä tässä ja nyt (ja jatkossa tietenkin) voi tehdä, on antaa/taata omalle vauvalle se paras hoito.
Tsemppiä ja hyvää hääpäivää:)
Ystäväni muksu oli 6vkon iässä yöhoidossa ja kyllä tuo vielä äitinsä tunnistaa ja on terve iloinen normaalisti kehittynyt lapsi. Oma poika ei ole nyt 4kk ikään mennessä ollut yöhoidossa koska on tissimaidolla ja hankala äidinkin saada nukkumaan. Varmaan laittaisin mummolle yöksi jos olisi helpompi tapaus. En usko traumoihin.
olen samaa mieltä, että jos vauva laitetaan hoitoon (olipa kyse muutamasta tunnista tai yökyläilystä) ja tuona aikana vauvaa hoidetaan hyvin, niin en jaksa myöskään uskoa, että siitä mitään traumoja tai haittoja koituu.
kiittää hän vastauksista :)
eli vauva huoletta hoitoon...tosin tuskin raaskin sittenkään yöksi laittaa kun heräilee niin monta kertaa.
mutta hyvä hoitopaikka on mummin luona (mummilla itsellään lapset 3 ja 5v joten vauvan hoito vielä muistissa :)
taitaa vaan nyt suurimmaks ongelmaks jäädä se että miten minä äittyli itse pystyn rentoutumaan ilman ikävää...:)
no,menee miten menee...huomenna kokeillaan jo alustavasti huoliiko pikkumies pullon :) isi jää pariks tuntii pojan kaa kun äiti lähtee alemyynteihin :) juhuu!
vastaukset, joissa suositeltiin hoitoon jättämistä? Miksi tulit edes tänne kysymään mitään, jos kuitenkin olit jo tehnyt päätöksen? Hyvä, ettet sentään yöksi jätä. Jos lapsi on tähän mennessä saanut vain rintaa, on aika shokki yhtäkkiä saadakin vain pulloa.
Blaa blaa blaa, menepä sinäkin anttilaan ja osta sieltä elämä itsellesi!!! Mitä sitten vaikka jättäiskin yöksi?!?!? Tuon ikäinen kun saa syliä, ruokaa, unta ja puhtaat vaatteet ja vaipan niin ei mitään hätää!!!
oman vauvan (nyt 3kk) kanssa jouduttiin siirtymään täysimetyksestä pulloruokintaan vauvan ollessa 5 viikkoinen ja meillä vauva ei oirehtinut siitä mitenkään. Joten ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että yleistäminen "...Jos lapsi on tähän mennessä saanut vain rintaa, on aika shokki yhtäkkiä saadakin vain pulloa...." ei pidä paikkaansa. Vauvatkin ovat yksilöitä ja se mikä aiheuttaa "shokkia" yhdelle vauvalle, ei sitä välttämättä toiselle vauvalle aiheuta. Ei siis pidä yleistää kaikkia omia kokemuksia (vai mihin lie tuo väittämä perustuu).
kuitenkaan vaihtunut myös hoitaja?
Vauvan isä syötti alkuun pullosta, mutta en häntä laske "hoitajaksi". Tosin tuota ennen vauvaa oli pääasiassa täysin minun hoidossa.
luettu on koko ketju ja päälimmäiseksi jäi sellainen kutina että vaavin uskaltaa ihan hyvin antaa hoitoon...ei ainakaan kukaan kokemuksesta kirjoittanut että vauvalle olisi pahempaa traumaa siitä tullut.ja mielipiteitä täällä kyselinkin...tälläkertaa valtaosa puolsi :)jos olisin kirjottanut et "kiitos vastanneille,en missään nimessä jätä hoitoon" olisi varmaan vastaukseksi tullut jotain samaan tyyliin kuin sinulta...
huomenna pieni jää isukin ja pullon kanssa pariks tuntii...aloitetaan "pehmeällä laskulla" :)
Toivottavasti osaatte nauttia vauvan ollessa hoidossa. Kun ensimmäisen kerran meidän lapsi jäi mummon hoitoon ollessaan 2kk ikäinen, menimme siihen mummon naapuriin ystävällemme kylään pariksi tunniksi. Minä jouduin tekemään kaikkeni etten itkisi vaikka olimme ihan lähellä. Olin kyllä itse käynyt pari kertaa kaupoilla ja lapsi oli isän kanssa kotona mutta jotenkin tutui raskaalta kun vauvalla ei ollut kumpaakaan vanhemmista lähellään, vaikka olimme siis seinän takana. Meidän lapsi ei reagoinut mitenkään siihen että lähdimme, oli iloisena naureskellut mummolle koko ajan.
Yöksi jätimme ensimmäisen kerran kun lapsi oli 3kk ikäinen. Olimme edellisen yön koko perhe mummolla yötä niin että lapsi sai olla meidän kanssamme rauhassa tutustumassa mummolaan ja vieraaseen sänkyyn. Seuraavana iltana lähdimme mieheni kanssa illaksi ystävillemme ja lapsi jäi mummon kanssa mummolaan jossa nukkui läpi yön hertäten syömään kerran. Aamulla olimme taas mieheni kanssa paikalla. Lapsi ei taaskaan reagoinut mitenkään poissaoloomme. Kun toise kerran lapsi oli yön toisella mummollaan ja me olimme mieheni kanssa baarissa niin lapsi oli silloin vielä aamullakin mummon hoteissa. Kun haimme lapsen takaisin (oli silloin 5kk) niin minut nähdessään alkoi itkeä ja takertui kiinni. Koko päivä meni kiukutessa ja itkiessä. Lapsi rauhoittui aina kun isä piti sylissä mutta kun näki minut niin parku tuli. Silloin oli taas tällä äidillä itku silmässä ja vannoin etten enää koskaan veisi hoitoon. Olen kuitenkin pari kertaa senkin jälkeen jättänyt lapsen mummon hoitoon ja kaikki sujuu aina hyvin jos olemme ensin koko päivän siellä mummolla ja lapsi nukkuu parit päikkärit siellä mummolassa.
Jos vauva juo lorviketta tai pumpattua maitoa niin voi kyöö'ä juua alkoholia. Ja luulen että se mummu osaa hoitaa lapsia kun on varmaan joskus aikasemmin hoitanu, tuskin olisi muuten mummu :)
Hei relaa ja ajattele hieman itteeski niin jaksat vauvan kanssa paremmin.
Ei ole pakko olla superäiti, vaan kannattaa oikeesti rentoutua välillä.
Lisäksi tekee lapselle hyvää olla äidistä joskus erossa.