Pikkutunneille saakka jatkunut puhelu ystäväni kanssa -ystävän, jonka löysin melkein 20 vuotta sitten esikoisen synnäriosastolta, keskittyi lähes kokonaan yksin/kaksinhuoltajuuteen, hänen entiseen avioliittoonsa, nykyiseen ja siihen väliin sijoittuneeseen yksinhuoltajuusaikaan, ja minun ensimmäisen ja viimeisen eron jälkeiseen yksinhuoltajuuteeni ja sitä edeltäneeseen liittoon. Miehet sanoisivat, että me vatvoimme menneitä, meidän mielestä analysoimme lähihistoriaamme ja vertailimme tuntoja vuosien jälkeen.
Mitä hyvää ensimmäisessä liitossa?
Luja usko kaiken voittavaan rakkauteen, positiivinen sinisilmäisyys ja lapsen usko, että elämä on ruusuilla tanssimista, onni omasta kodista, kumppanista. Ainutlaatuisen rakkauden kokeminen ja yhteinen alkutaival jonka lapsen syntymä kruunasi.
Mitä huonoa?
Lapsellisuus ja itsekkyys, osaamattomuus ennakoida tapahtumia, spontaanisuus, virheelliset kuvitelmat tulevaisuudesta, osaamattomuus hoitaa parisuhdeongelmia/jatkuva riitely, väsymys arjen raskaudesta, ehdottomuus.
Mitä hyvää yksinhuoltajuudessa?
Itsellisyys, vapaus päättää omasta elämästä ja taloudesta, riidattomuus, rentous, joka kasvaa oman elämän hallinnan myötä.
Mitä huonoa?
Yksinäisyys, uuden suhteen aloittamisen vaikeus, suuri vastuu lapsista, väsymys arkiasioiden pyörittämisestä, epävarmuus tulevaisuudesta/sairastuminen/työttömyys/yms.
Mitä hyvää entinen toi uuteen liittoon?
Osaa arvostaa kumppaniaan vikoineen, arvostaa taloudellista vakautta ja toisen tukea, luja usko loppuelämän kestävään rakkauteen, lapset, onni omasta yhteisestä kodista, osaa avoimemmin puhua ongelmista ja ottaa toisen huomioon.
Mitä jäi kaipaamaan yksinhuoltajuudesta?
Yksinmääräämisoikeus omasta elämästään, ystävät, oikeus mennä ja tulla halujensa mukaan.
Sellaisia. paljon jäi kirjoittamatta, ja paljon varmasti sanomattakin, mutta parhainta on, että elämäntilanteiden, aviosäätyjen, lapsilukemien ja osoitteiden muuttuessa, tietyt ystävät on ja pysyy.
Entä, kaipaatko uutta parisuhdetta?
Kyllä ja en. Hyviä puolia lukiessani kaipaan, huonoja kelatessani en :)
Mitä hyvää ensimmäisessä liitossa?
Luja usko kaiken voittavaan rakkauteen, positiivinen sinisilmäisyys ja lapsen usko, että elämä on ruusuilla tanssimista, onni omasta kodista, kumppanista. Ainutlaatuisen rakkauden kokeminen ja yhteinen alkutaival jonka lapsen syntymä kruunasi.
Mitä huonoa?
Lapsellisuus ja itsekkyys, osaamattomuus ennakoida tapahtumia, spontaanisuus, virheelliset kuvitelmat tulevaisuudesta, osaamattomuus hoitaa parisuhdeongelmia/jatkuva riitely, väsymys arjen raskaudesta, ehdottomuus.
Mitä hyvää yksinhuoltajuudessa?
Itsellisyys, vapaus päättää omasta elämästä ja taloudesta, riidattomuus, rentous, joka kasvaa oman elämän hallinnan myötä.
Mitä huonoa?
Yksinäisyys, uuden suhteen aloittamisen vaikeus, suuri vastuu lapsista, väsymys arkiasioiden pyörittämisestä, epävarmuus tulevaisuudesta/sairastuminen/työttömyys/yms.
Mitä hyvää entinen toi uuteen liittoon?
Osaa arvostaa kumppaniaan vikoineen, arvostaa taloudellista vakautta ja toisen tukea, luja usko loppuelämän kestävään rakkauteen, lapset, onni omasta yhteisestä kodista, osaa avoimemmin puhua ongelmista ja ottaa toisen huomioon.
Mitä jäi kaipaamaan yksinhuoltajuudesta?
Yksinmääräämisoikeus omasta elämästään, ystävät, oikeus mennä ja tulla halujensa mukaan.
Sellaisia. paljon jäi kirjoittamatta, ja paljon varmasti sanomattakin, mutta parhainta on, että elämäntilanteiden, aviosäätyjen, lapsilukemien ja osoitteiden muuttuessa, tietyt ystävät on ja pysyy.
Entä, kaipaatko uutta parisuhdetta?
Kyllä ja en. Hyviä puolia lukiessani kaipaan, huonoja kelatessani en :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.