sairaalan vanki

Makaan sairaalassa toista viikkoa äkillisen burn outin takia. Mikään ei kiinnosta minua, kaikki tuntuu tyhjältä. Katson kelloa, kohta 12. Tiedän että kahdeltatoista hoitajat aloittavat kierroksen. Ei mene kauaa kun huoneen ovi aukeaa. Sisään astuu Andreas niminen mieshoitaja. Mitenkäs voit, hän kysyy? Huokaisen. Sinulle on nyt aloitettu uusi lääkitys. Se varmasti auttaa. Menetkö vatsallesi makaamaan, niin annan pistoksen. MINUUN ET NOITA MYRKKYJÄ PUMPPAA, huudan ja nousen ylös.

Otahan ihan rauhallisesti nyt. Hän katsoo minuun tummanruskeilla silmillään. Istutaan alas, hän sanoo. Hivuttaudun sängyn oven puoleiselle laidalle ja istun alas. No niin, joko olet rauhoittunut. Tartun pöydällä olevaan maljakkoon. Heitän sen Andreasta kohti ja syöksyn ovesta ulos samalla. Maljakko ei osu häneen. Lähden juoksemaan pitkin käytävää kohti osastolta ulos johtavaa ovea. Koska osasto ei ole suljettu, ovet eivät ole lukossa. En uskalla edes vilkaista taakse.

Juuri kun olen tarttumassa oven kahvaan, tunnen vahvojen käsien tarttuvan minua vyötäröstä. Nyt menit liian pitkälle, Andreas sanoo vihaisena. Hän tarraa minua käsivarsista ja lähtee raahaamaan kohti huonettani. Ei, en halua sinne, hoen ja rimpuilen hänen otteessaan. Tulehan Ville avuksi, Andreas sanoo toiselle hoitajalle. Viedään tämä neiti nyt lepäämään. Ville ottaa minua kainaloiden alta. Hiki valuu kun yritän vastustella heitä. Lopulta he saavat minut sänkyyn ja laittavat lepositeisiin.

Andreas antaa minulle kaksi pistosta ja toisen jälkeen olen ihan veltto. Andreas istuu viereeni ja katsoo hikistä vartaloani. Pääsenkö suihkuun, kysyn vähän sekavana. Ole kiltti, mulla on tukala olo. Hyvä on nöpönenä, hän sanoo ja puristaa minua reidestä. Hän irrottaa lepositeet ja riisu minulta college puvun pois. Hän kietoo vartaloni pyyhkeeseen ja auttaa minut kylpyhuoneeseen. Istahdan kylpyammeeseen ja hän alkaa suihkuttaa vettä päälleni. Hän kastelee pitkän melkein mustan tukkani ja hieroo siihen shampoota. Olet niin kiltti vaikka olin sinulle inhottava, sanon. Älä huoli, rentoudu nyt vain. Kun hiukset on pesty, hän pursottaa ihanan tuoksuista vaahtoa pesukintaaseen ja alkaa pestä ensin selkääni.

Nojaa nyt taakse, hän sanoo kun on saanut selkäni pestyä. Nojaan ammeen reunaan. Hellästi hän hieroo kaulaa ja niskaa. Hän vetää pesukintaan rintojeni päältä, niin että ne menevät ihan vaahtoon. En oikein ehdi tajuta mitään kun tunnen hänen kätensä rinnoillani. Mitä sinä teet, kysyn ja tarraan häntä kädestä kii. Kyllä me molemmat tiedetään että sä haluat mua, hän vastaa. En todellakaan halua, päästä irti tai huudan. Samassa hän työntää kätensä suuni eteen ja jatkaa toisella kädellä hyväilyä. En jaksa taistella vastaan.

Hetken kuluttua hän huuhtelee saippuan pois iholtani ja pyytää nousemaan ylös. Vahvoilla käsillään hän nostaa minut ja kietoo pyyhkeeseen. Andreas nostaa minut syliinsä ja katsoo tummilla silmillään. Haluan sinua, hän kuiskaa. Tiesin sen heti kun tulit tänne. Ei, ole kiltti, vastaan. Ole nyt ihan rauhassa niin minun ei tarvi satuttaa sua. Hän laskee minut vuoteelle ja istuu viereeni. Hän silittää hiuksiani ja katselee minua lempeästi. Minun oma prinsessa…Samassa hän painaa huulensa omiani vasten ja antaa kuuman suudelman. Hän ujuttaa kätensä pyyhkeeni alle ja tunnen kun sormet alkavat lähestyä pilluani.

Kun sormet koskettavat häpyäni, pääsee minulta huuto. Samassa hän painaa kätensä taas suulleni ja sanoo ”nyt se turpa kiinni”. Hän repäisee pyyhkeen pois ja nousee hajareisin päälleni. Tunnen kuinka hän on kovana. Hän laskee housunsa pidellen suutani. Prinsessa, olen odottanut tätä hetkeä. Samassa hän työntyy sisääni, kuumana ja kovana. Yritän työntää häntä pois, mutta rauhoittavat on vieneet voimani. Hän liikuttaa kaluaan edes takaisin, yhä kiihkeämmin ja kiihkeämmin. Lopulta tunnen kuinka lämmin purkaus virtaa sisälleni ja hän huokaisee äänekkäästi. ”Prinsessa, tunnuit niin hyvältä”, hän sanoo noustessaan pois päältäni. Kyynel valuu pitkin poskeani. Raiskaaja, ajattelen ja suljen silmäni vaipuen lopulta levottomaan uneen.