Yläkoulun jälkeen ystävät lähtivät omille teilleen ympäri Suomea. Vuotta myöhemmin minä muutin pois siitä pienestä tuppukylästä. En silti ole saanut vuoden aikana täältäkään kuin kusipääkavereita joihin ei voi luottaa. Koulussa meillä on kiva ryhmä, mut en silti tunne kuuluvani siihen. Toki juttelin niiden kanssa aina koulussa, mutta koskaan koulun jälkeen ei menty minnekään. Yläkoulun kavereita olen nähnyt kerran vuodessa, joitakin en ole nähnyt 2 vuoteen, mutta mesessä tulee juteltua ja kuulumisia vaihdettua.
Syy miksi jotkut kaverini ovat tulleet etäisemmäksi on homouteni. Se karkoittaa ihmisiä ympäriltä ja toisaalta taas tuo uusia ystäviä. Silti näen niitäkin lesbo- ja homoystäviäni hyvin vähän. Minulla on ollut kuluneen vuoden aikana ollut parisuhdesotkuja. Heteroystäviltä on jotenkin vaikea saada empatiaa. Jotkut ovat ihan suoraan sanoneet etteivät voi kuunnella homojen parisuhdesotkuista koska eivät tajua homoudesta mitään. No mesessä ja sähköpostien välityksellä sitten olen purkanut oloani homoseksuaaliystävilleni. He kuitenkin ymmärsivät tilanteeni eivätkä tuominneet. Jotkut niistä heterotuttavista hihkui riemuissaan kun suhteeni päättyi. Olen ottanut etäisyyttä heihin ja he ovat tehneet samoin. Ystävä ja parisuhde sotkuja. On vaikeaa enää luottaa kehenkään. Jotkut haluavat mitätöidä olemassaoloni ja sen vuoksi olen alkanutkin miettiä syvemmin syitä miksi olen täällä ja miksi minä sain taakakseni homoseksuaalisuuden.
Yksin asuessa aikaa menee lemmikkieläinten (on koiraa ja kissaa) hoitoon, siivoamiseen, ruoanlaittoon, asioiden hoitamiseen (Kela, laskut, ym. vastuuta) ja kouluaikana läksyt. En jaksa aloittaa mitään uusia harrastuksia. Ei ole aikaa eikä rahaa, toki on ilmaisiakin ja halpoja harrastuksia. Yksi syy ehkä miksi monet ajattelevat että olen tylsä, koska minä en vietä riehakasta nuorten elämää. Olenko sitten liian aikuinen. Olen kuullut jo pari kertaa sen "olet tylsä ku et lähde baariin sit ku oot täysi-ikäinen" ym. syitä miksi olen tylsä.
Nyt loman aikana olen möllöttänyt täällä elukoideni kanssa. Olisin varmasti jo tullut hulluksi ilman niitä. Jos ei olisi koiraa, ei olisi syytä lähteä ulos tai lenkille. Välillä tosin olen käväissyt mökillä. Alkaa tuntua tosi masentavalta varsinkin kun on synttärit lähellä.
En aio pitää juhlia, koska niihin tulisi vain vanhempia sukulaisiani eikä juurikaan ikäisiäni enkä jaksa viettää juhlia sukulaisteni kanssa. Serkkuni tuskinpa haluaa tulla kun heilläkin on omat riehakkaat elämänsä. Olen ilmoittanut etten aio ottaaa vieraita vastaan sinä päivänä. Minulle saa soittaa ja lähettää kortteja jos haluaa mutta en vaadi. Tosin aion pitää puhelimen kiinni sen päivän. Tai sen jälkeen kun vanhemmat ovat soittaneet.
En ole juhlinnut syntymäpäiviäni enää pitkään aikaan koska huomasin ettei niihin koskaan tullut ikäisiäni kavereita. Aina oli kiire tai jotain muuta syynä. Ei se minua haittaa, olen hyväksynyt sen että vietän syntymäpäiväni yksin ja lahjoista en ole välittänyt enää. Mutta nyt tämä päivä kun täytän 18 tuntuu vähän että ihan sama, mutta toisaalta kun olen kuullut miten muut ovat viettäneet (ei tietenkään kaikki) 18-vuotissynttäreitään niin minusta vaan tuntuu jotenkin pahalta olla yksin. Tietenkin muutama hyvä ystäväni tulisi, mutta heidän on vaikeampi tulla pidemmästä matkasta enkä aio vaatia heitä tulemaan.
Mutta onhan niitä muita syntymäpäiviä sitten kun ajattelee jotain 30 tai 40 v synttäreitä jne. eikä tämä nyt mikään maailmanloppu ole, koska varmasti on muitakin jotka eivät ole erityisemmin juhlineet. Tosin saatan olla yksin silloinkin. Enpä voi homoseksuaalina perustaa sitä idyllistä perhettä minkä heterot voi. Se on minulta poissuljettu seksuaalisuuteni takia. Hyväksyn senkin, vaikka se hieman tekeekin kipeää. Voi olla myös riskinä että olen koko loppuelämäni yksin, koska homojen suhteet on sitä sun tätä.
En ole autokoulussa koska ei ole rahaa korttiin. En ole hankkimassa autoa moneen vuoteen. Moni tuttuni hehkuttaa nyt uutta autoaan ym. Ei se minua kiinnosta.
En halua viettää baarielämää kun olen täyttänyt 18. Tiedän kokemuksesta ettei alkoholi sovi minulle. En halua mitään aikuistumisriittiä että sitten baariin kun tulee täysi-ikäiseksi. Eksäni ehdotti että viettäisin sen päivän hänen kanssaa, en koskaan. En enää sen jälkeen mitä hän teki minulle. Olemme "kavereita" mutta tuntuu että ei enää sitäkään.
Mitä minä oikeastaan valitan, kunhan jotain vuodatan. Olen ollut yksin syntymäpäiväni muutenkin joten ei pitäisi olla ongelmaa ja koska olen tylsä ihminen niin oma on vikani jos muut eivät pidä minua mielenkiintoisena. Voisin alkaa muuttaa itseäni enemmän sosiaaliseksi mutta tulisiko siitäkään mitään hyvää. Tämä on vaan paska vaihe ja kun syntymäpäivä on ohi niin pitäisi palautua taas normaaliksi olo. Tai sitten ei.
Syy miksi jotkut kaverini ovat tulleet etäisemmäksi on homouteni. Se karkoittaa ihmisiä ympäriltä ja toisaalta taas tuo uusia ystäviä. Silti näen niitäkin lesbo- ja homoystäviäni hyvin vähän. Minulla on ollut kuluneen vuoden aikana ollut parisuhdesotkuja. Heteroystäviltä on jotenkin vaikea saada empatiaa. Jotkut ovat ihan suoraan sanoneet etteivät voi kuunnella homojen parisuhdesotkuista koska eivät tajua homoudesta mitään. No mesessä ja sähköpostien välityksellä sitten olen purkanut oloani homoseksuaaliystävilleni. He kuitenkin ymmärsivät tilanteeni eivätkä tuominneet. Jotkut niistä heterotuttavista hihkui riemuissaan kun suhteeni päättyi. Olen ottanut etäisyyttä heihin ja he ovat tehneet samoin. Ystävä ja parisuhde sotkuja. On vaikeaa enää luottaa kehenkään. Jotkut haluavat mitätöidä olemassaoloni ja sen vuoksi olen alkanutkin miettiä syvemmin syitä miksi olen täällä ja miksi minä sain taakakseni homoseksuaalisuuden.
Yksin asuessa aikaa menee lemmikkieläinten (on koiraa ja kissaa) hoitoon, siivoamiseen, ruoanlaittoon, asioiden hoitamiseen (Kela, laskut, ym. vastuuta) ja kouluaikana läksyt. En jaksa aloittaa mitään uusia harrastuksia. Ei ole aikaa eikä rahaa, toki on ilmaisiakin ja halpoja harrastuksia. Yksi syy ehkä miksi monet ajattelevat että olen tylsä, koska minä en vietä riehakasta nuorten elämää. Olenko sitten liian aikuinen. Olen kuullut jo pari kertaa sen "olet tylsä ku et lähde baariin sit ku oot täysi-ikäinen" ym. syitä miksi olen tylsä.
Nyt loman aikana olen möllöttänyt täällä elukoideni kanssa. Olisin varmasti jo tullut hulluksi ilman niitä. Jos ei olisi koiraa, ei olisi syytä lähteä ulos tai lenkille. Välillä tosin olen käväissyt mökillä. Alkaa tuntua tosi masentavalta varsinkin kun on synttärit lähellä.
En aio pitää juhlia, koska niihin tulisi vain vanhempia sukulaisiani eikä juurikaan ikäisiäni enkä jaksa viettää juhlia sukulaisteni kanssa. Serkkuni tuskinpa haluaa tulla kun heilläkin on omat riehakkaat elämänsä. Olen ilmoittanut etten aio ottaaa vieraita vastaan sinä päivänä. Minulle saa soittaa ja lähettää kortteja jos haluaa mutta en vaadi. Tosin aion pitää puhelimen kiinni sen päivän. Tai sen jälkeen kun vanhemmat ovat soittaneet.
En ole juhlinnut syntymäpäiviäni enää pitkään aikaan koska huomasin ettei niihin koskaan tullut ikäisiäni kavereita. Aina oli kiire tai jotain muuta syynä. Ei se minua haittaa, olen hyväksynyt sen että vietän syntymäpäiväni yksin ja lahjoista en ole välittänyt enää. Mutta nyt tämä päivä kun täytän 18 tuntuu vähän että ihan sama, mutta toisaalta kun olen kuullut miten muut ovat viettäneet (ei tietenkään kaikki) 18-vuotissynttäreitään niin minusta vaan tuntuu jotenkin pahalta olla yksin. Tietenkin muutama hyvä ystäväni tulisi, mutta heidän on vaikeampi tulla pidemmästä matkasta enkä aio vaatia heitä tulemaan.
Mutta onhan niitä muita syntymäpäiviä sitten kun ajattelee jotain 30 tai 40 v synttäreitä jne. eikä tämä nyt mikään maailmanloppu ole, koska varmasti on muitakin jotka eivät ole erityisemmin juhlineet. Tosin saatan olla yksin silloinkin. Enpä voi homoseksuaalina perustaa sitä idyllistä perhettä minkä heterot voi. Se on minulta poissuljettu seksuaalisuuteni takia. Hyväksyn senkin, vaikka se hieman tekeekin kipeää. Voi olla myös riskinä että olen koko loppuelämäni yksin, koska homojen suhteet on sitä sun tätä.
En ole autokoulussa koska ei ole rahaa korttiin. En ole hankkimassa autoa moneen vuoteen. Moni tuttuni hehkuttaa nyt uutta autoaan ym. Ei se minua kiinnosta.
En halua viettää baarielämää kun olen täyttänyt 18. Tiedän kokemuksesta ettei alkoholi sovi minulle. En halua mitään aikuistumisriittiä että sitten baariin kun tulee täysi-ikäiseksi. Eksäni ehdotti että viettäisin sen päivän hänen kanssaa, en koskaan. En enää sen jälkeen mitä hän teki minulle. Olemme "kavereita" mutta tuntuu että ei enää sitäkään.
Mitä minä oikeastaan valitan, kunhan jotain vuodatan. Olen ollut yksin syntymäpäiväni muutenkin joten ei pitäisi olla ongelmaa ja koska olen tylsä ihminen niin oma on vikani jos muut eivät pidä minua mielenkiintoisena. Voisin alkaa muuttaa itseäni enemmän sosiaaliseksi mutta tulisiko siitäkään mitään hyvää. Tämä on vaan paska vaihe ja kun syntymäpäivä on ohi niin pitäisi palautua taas normaaliksi olo. Tai sitten ei.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikään erikoinen 18v syntymäpäivä. Asun vielä kotona kun käyn lukiota pienellä paikkakunnalla. Kirjekuoren sain aamulla missä oli rahaa lahjaksi ja siivosin koko päivän näkemättä ketään tuttuja, niin kuin en lomilla ikinä näe.