Kalvakan valkeana.
Hymysuisena.
Kivun repiessä olemusta.
Tanssin.
Tanssin ja ilakoin.
Pyöritä.
Oi pyöritä.
Minä rakatan tanssia.
Yleisönä sekava joukko.
Tanssijoina minä ja velimies.
Kummallista kuka ties.
Haudantakaa tanssitaan.
Sieluni rakastunut.
Rupinen haava.
Kuljen ja pyörähdän.
Olen zombina elämässä.
"Jos Hän kyyneliin sut saa"
Laulaa Jorkka.
Ja minä tanssin.
Yhtyy joka sorkka.
Ja pidot paranee.
Minä herään.
Ja kipu jatkuu.
On mennyt velimies.
Tanssii tähtien kans kuka ties.
Rakastan kuitenkin.
Tanssia zombien.
Hymysuisena.
Kivun repiessä olemusta.
Tanssin.
Tanssin ja ilakoin.
Pyöritä.
Oi pyöritä.
Minä rakatan tanssia.
Yleisönä sekava joukko.
Tanssijoina minä ja velimies.
Kummallista kuka ties.
Haudantakaa tanssitaan.
Sieluni rakastunut.
Rupinen haava.
Kuljen ja pyörähdän.
Olen zombina elämässä.
"Jos Hän kyyneliin sut saa"
Laulaa Jorkka.
Ja minä tanssin.
Yhtyy joka sorkka.
Ja pidot paranee.
Minä herään.
Ja kipu jatkuu.
On mennyt velimies.
Tanssii tähtien kans kuka ties.
Rakastan kuitenkin.
Tanssia zombien.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ompahan mahtava runo Sinulta Margitta.
Vaikka kipu raastaakin sisintä,
niin tanssien saa senkin ainakin hetkeksi
unohtumaan.
Rakastetaan, kärsitään ja unohdetaan - eletään !
Runo oli todellisuutta.
Unessa elin.
Kuollut veljeni.
Ja minä.
Minä vain sairaana.
Unenhoureissa näin.
Olin zombiena.
Kunnes heräsin raastavaan tuskaan.
Ja en muistanutkaan.
Minähän elin.
Rakastin ja tanssin.
Näin syntyy runot.
Kummalisuuksien punot.
Liittää elämän ja kuoleman.
Rakkauden ja tuskan.
Kiitos ja viikonloppua.
Sadepisaroita ja aurinkoa.
Nyt jo osaan taas hymyillä.
Kipu on poissa.
Odotan terveyttä.