Lappeenrantaan sitä karhua perskavoihin.. Tai eihän teistä vitun hampaattomista oo edes siihenkään !!
Minä lataan kiväärini ja ammun jos kohalle sattuu !!
Minä lataan kiväärini ja ammun jos kohalle sattuu !!
Hörhöt hei!!
Menkää puremaan !!
6291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eise mikään karhu ollu joku metästäjä oli pyöriny kännissä mullassa ja luuli että joku peto tulee sitä häirii niin yritti säikäyttää sitä tiehensä ,kun eihän niitä vaarallisia nallukoita oo olemassakaan joku metästäjä siellä varmaan taas kännissä sekoilee tai sitte se lenkkeilijä oli pyssyn kanssa ilta lenkillä kun eihänne muuten päälle käy hyvää kesän jatkoa terveisin itä suomi
Uskallatte !!
http://yle.fi/alueet/etela-karjala/2009/07/karhu_on_purrut_lenkkeiljiaa_lappeenrannassa_844252.html
Tuolla tarvittais just teidänlaistanne..... Purtavaa.. ;))
Olen metsästävä nuori nainen. Kahdesti olen nähnyt karhun metsällä lähimmillään koiran ajossa 150m päästä. Ymmärrän että se ja varsinkin pennullinen emo on vaarallinen taajamassa jossa paljon ulkoilevia ihmisiä.
Kuitenkaan en ymmärrä tätä lopettamispäätöstä!!!
Onhan se täysin ymmärrettävää että se puolustaa pentujaan mutta ei varmasti ole tarkoituksella paennut suoraan keskustaan päin!
Oikeanlainen ohjaaminen, tilanteen rauhoittaminen ja mahdollisuuden antaminen karhulle viedä pentue pois alueelta olisi voinut toimia.
Lopettaminen vasta äärimmäisenä, viimeisenä keinona!!
ja todennäköisesti olisikin, mutta mitä jos ei olisikaan toiminut? Jos karhu olisi hyökännyt vielä jonkun muun kimppuun. Tilanteesta vastuussa olevat (poliisit) olisi sen jälkeen saaneet syyt niskoilleen.
Totta kai sääliksi käy pentuja, mutta päätös mielestäni ollut aivan oikea.
monenlaisia ja hulluimmat on niitä jotka uskoo, että kerran ihmisen päälle hyökännyt karhu ei tee sitä toistamiseen. Karhu oppii kokemuksesta ja pelko ihmistä kohtaa vähenee, koska se huomaa olevansa tilanteessa vahvoilla. Sääli pentuja kohtaan on ymmärrettävää, mutta emonsa ohjauksessa niistä olisi saattanut kehittyä todella vaarallisia.
Voidaan tietysti keskustella eläinten oikeuksista,mutta tahtoo se kiihkeinkin eläinte suojelija muuttua kiihkeäksi vihaajaksi jos itelle sattuu vahinkoja, esimerkkejä on.
Keneltä pennut oppinsa ottavat? Kun ne pääsevät näkemään, kuinka emo hoiteli ihmisen pois edestään, niin ne eivät kohta väistä ollenkaan, vaan muodostuvat entistä pahemmaksi uhaksi, ja turha surra väistämätöntä, kun luontokin kerran hoitelee silmittömän raa,asti asioita.
Joskus eläimet katkaisevat kinttunsa, ja kituvat viikkoja, ja joskus pennut joutuvat orvoiksi, kun emo kuolee tappelussa toista karhua vastaan, eikä luonto oo moksiskaan.
Me ihmiset siinä hurskastelemme, omaksi iloksemme, mutta emme voi torjua hirveää julmuutta, jota luonnossa joka päivä tapahtuu.-
Joten parasta toimia vaan päättäväisesti, ja ennakoiden. Eikö niin.