Älkää ajako masennus foorumiin - en halua kieriä itsesäälissä ja haluan saada vastauksia niiltä, jotka ovat selvinneet samankaltaisesta tilanteesta.
Olen lähes nelikymppinen mies, jonka elämä on kääntänyt, kuin puolivalmiin räiskäleen.
Olen eronnut jokin aikaa sitten ja pienen lapsen yksinhuoltaja samalla jätin pitkäaikaisen työpaikkani ja menin toiseen yritykseen. Muutin asumaan eri paikkakunnalle ja ...kas, tuli masennus ja jouduin sairaslomalle.
Masennus toi mukanaan unettomuutta, pelkotiloja, itseinhoa, turhautumista. Olen näitä lääkinnyt pienillä määrillä alkoholia ja lääkkeillä (nukahtamis ja relaksoivilla).
En ole kuitenkaan ihan avuton rääpäle. Olen halukas jatkamaan elämää, mutta vaikka alusta asti olen hakenut apua, en ole saanut tarkkaa kuvaa siitä mitä minun pitäisi tehdä. Itse olen aika kyvytön masennukseni vuoksi tekemään päätöksiä.
Minulla ei ole akateemista koulutusta. Olen työskennellyt puolet elämästä ammatissa, jota en ole halunnut koskaan oikeasti tehdä. Vanhempani kamppaavat minua ammattiin, jossa itse menestyvät, mutta en oikein koe sitä omakseni. He uskovat kovasti, että seuraan heidän jalanjäljissään ja haluavat minulle pelkkää hyvää. Itse olen rajoittunut monessa suhteessa tällä hetkellä ja yhteiskunta, lompakon ohella, vaatii minua jo takaisin työelämään.
Jumaliste, pitikin ryhtyä tätä kirjoittamaan... olen käynyt kallonkutistajalla, mutta se prosessointi on kovin hidasta. Jos joku on ollut samankaltaisessa jamassa niin kerro ihmeessä miten pääsit masennuksen syövereistä?
Olen lähes nelikymppinen mies, jonka elämä on kääntänyt, kuin puolivalmiin räiskäleen.
Olen eronnut jokin aikaa sitten ja pienen lapsen yksinhuoltaja samalla jätin pitkäaikaisen työpaikkani ja menin toiseen yritykseen. Muutin asumaan eri paikkakunnalle ja ...kas, tuli masennus ja jouduin sairaslomalle.
Masennus toi mukanaan unettomuutta, pelkotiloja, itseinhoa, turhautumista. Olen näitä lääkinnyt pienillä määrillä alkoholia ja lääkkeillä (nukahtamis ja relaksoivilla).
En ole kuitenkaan ihan avuton rääpäle. Olen halukas jatkamaan elämää, mutta vaikka alusta asti olen hakenut apua, en ole saanut tarkkaa kuvaa siitä mitä minun pitäisi tehdä. Itse olen aika kyvytön masennukseni vuoksi tekemään päätöksiä.
Minulla ei ole akateemista koulutusta. Olen työskennellyt puolet elämästä ammatissa, jota en ole halunnut koskaan oikeasti tehdä. Vanhempani kamppaavat minua ammattiin, jossa itse menestyvät, mutta en oikein koe sitä omakseni. He uskovat kovasti, että seuraan heidän jalanjäljissään ja haluavat minulle pelkkää hyvää. Itse olen rajoittunut monessa suhteessa tällä hetkellä ja yhteiskunta, lompakon ohella, vaatii minua jo takaisin työelämään.
Jumaliste, pitikin ryhtyä tätä kirjoittamaan... olen käynyt kallonkutistajalla, mutta se prosessointi on kovin hidasta. Jos joku on ollut samankaltaisessa jamassa niin kerro ihmeessä miten pääsit masennuksen syövereistä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
en tietenkään juuri tuota,mutta niin syvällä elämän vaatimuksissa,että oli huudettava
psalmin sanoin:syvyydestä minä huudan Sinua Herra.
Jokainen tekee se omalla tavallaan,mutta luota siihen,että apu tulee!
Tuo.mitä Kristus jätti meille sanassaan,etsivä löytää,----ja kolkuttavalle avataan,on totta.Sen sain kokea,ja olen syvästi kiitollinen.
Siunausta elämääsi,pidä huolta lapsestasi,ja uskoa ja iloa elämääsi.
Oletko tosiaan masentunut vai ahdistaako sinua kaikki nämä muutokset joita on tapahtunut? Ihmisen pää on siitä sukkela, että se ei kestä liikaa kerrallaan ja nämä muutokset joista kerroit ovat sentään aika isoja asioita. Ei ihme jos ahdistaa.
Olen itse ollut joskus parikymmentä vuotta sitten samankaltaisessa tilanteessa ja valitettavasti siihen ei auttanut kuin aika. Nykyään kun ajattelen sitä aikaa, olen todella tyytyväinen etten tehnyt silloin mitään peruuttamatonta.
Sinä vaikutat kuitenkin positiiviselta ihmiseltä. Sinulla on asioita elämässä jotka ovat hyvin, kuten lapsi ja välit vanhempiin. Anna itsellesi aikaa sopeutua tilanteeseen, älä yritä väkisin tehdä päätöksiä. Tyydy vaikka nyt siihen vanhaan ammattiin edes siksi aikaa että saat talouden kuntoon. Ei kaikkia asioita ja päätöksiä tarvitse tehdä heti. Olet kuitenkin nuori vielä ja mahdollisuuksia on.
Vanhemmilla on kaikenlaisia toiveita lastensa suhteen, ne vaan kaikki eivät aina toteudu=).
Alkoholi pahentaa masennustasi, älä käytä sitä. Lisäksi huomaat kohta tottuneesi siihen. Sen jälkeen alkaa lapsesikin voimaan huonosti. Yritä nauttia niistä asioista jotka ovat hyvin, mene takaisin sinne vanhaan ammattiisi että saat talouden kuntoon, koska jos se menee, masennut taas lisää. Mene sinne sillä mielellä, että haet parempaa, kunhan keksit mitä se parempi on.
Vaikka tulee itseinhoa ja pelkotiloa, muista aina, että joku nainen on valinnut sinut lapsensa isäksi, eli et voi olla kovin huono ihminen. Ja muista aina sekin, että lapsellesi olet maailman tärkein ihminen ja hänellä on sinusta huoli. Teit sitten työksesi mitä tahansa.
Koita jaksella=)
Olen aika hyvin jättänyt alkoholin ja hulina elämä alkaa olemaan takana. Alkoholi ja krapula lisäävät pelkotiloja ja masennusta. Se on tullut minullekin selväksi. Ainoastaan tarvitsen nykyään nykahtamislääkitystä. Joskus olen valvonut lähes kolme vuorokautta putkeen, kun lääkitys on loppunut.
Työpaikalleni en voi kyllä palata vielä. Toimeentulo on turvattu toistaiseksi, mutta epävarmaa on mihin asti. Nykyinen työpaikkani ahdistaa minua tiettyjen asioiden takia. Olen hakeutunut psykiatriseen kuntoutukseen, mutta hidasta on ja jonot pitkiä. Taidan kuntoutua paremmin itsekseni.
Kiitos tuesta ja ilmoista huolimatta, hyvää kesää.
Olen masennuksesta selvinnyt, mutten ongelmista. Kukaan ei pääse ongelmista eroon vaikka kuinka yrittäisi. Ongelmien kanssa on vain opittava elämään. Kaikilla on OMAT ongelmansa ja jokainen räpiköi elämänsä tyylillään. Ei ole valmista selvitysohjetta jokaiselle ongelmalle eikä ole yliluonnolista olentoa, joka odottelemalla järjestäisi asiat. Mikä edes on ongelma?
Ongelma voi olla nälkä, jos ei ole rahaa ruokaan. Ongelma voi olla kylmäntunne, jos ei ole riittävää vaatetusta tai suojaa. Ongelma voi olla ikävä, jos kaipaa omaa lastaan eikä pääse häntä näkemään. Nämä ovat joskus isoja ongelmia, jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, kun tunteet lyövät voimalla päälle. Ongelmat ovat siis meidän tunteemme. Onko nälkä, kylmä ja ikävä "huonoja" tunteita? Tunnemmeko tällöin itsemme huonoksi ja kelpaamattomaksi tähän maailmaan? Ei ole olemassa hyviä ja huonoja tunteita, on vain tunteita. Ei ole olemassa hyviä ja huonoja tunteita, onnistuneita ja epäonnistuneita ihmisiä. Ei ole oelmassa onnistuneita tai epäonnistuneita suhteita. On olemaas vain tunteita, ihmisiä ja suhteita. Me omassa tietyn kaavan mukaan opitussa ajatusmaailmassamme annamme lisäselitteet näille asioille, jotka saavat olomme miksikä saavatkin.
Mitä sinulle on aiemmin tapahtunut, (naimisissa olo ja eri työpaikka) eivät ole enää tässä hetkessä, eivätkä seuraavassakaan, eivätkä edes äskeisessäkään. Ne olivat silloin kun olivat etkä voi niihin enää palata. Sinä itse olet jo eri kuin sekunti sitten ja koska seuraavaa sekuntia et ole vielä elänyt mitä siis kannattaa murehtia edellistä ja tulevaa! Elät tässä ja nyt, jotka nekin menivät jo :)..
Minua auttoivat sen asian ymmärtäminen, että ei ole mennyttä eikä ole tulevaa, jota kannattaisi surra. Kun keskittyy rauhallisin mielin jokaisen hetken elämiseen ja katselee ympärillä ja itsessä tapahtuvia asioita ei jää aikaa murehtimiseen eli masentuneisuutta aiheuttavien asioiden päässä pyörittämiseen. Muistojen ja "mitä olisi pitänyt tehdä toisin" -ajatusten väkisin päässä pyörittely on turhaa ajan ja elämän haaskausta. Mille ei voi mitään (eli ei tulevallekaan..) ei kannata uhrata ajatuksiaan. Sunnittelee ja katsoo sitten miten homma etenee ilman sen kummaisempia etukäteisasenteita, niin elämää alkaa soljua miellyttävämmässä olotilassa.
Masentuneena ei kykene näkemään itseään kovin voimakkaana persoonana. Syvin masennustila kun on päällä se vie toimintakyvyn ja tuo tilalle epätoivon ja huonon itsetunnon.
En mieti mennyttä, että mien olisi pitänyt tehdä toisin. Olen tehnyt omat vaikeatkin ratkaisuni. Ne olivat mielestäni oikeita, enkä niitä kadu. Tulevaisuus huolettaa kyllä, koska uskon omilla toimillani olevan merkitystä.
Olen alkanut kuntouttamaan itseäni. Olen jättänyt alkoholin, tupakan ja alkanut harrastamaan liikuntaa. Sitten oma pää kuntoon, kunhan löydän sopivan kallonkutistajan.
kiitos vastauksesta ja hyvää kesää.
Olepa hyvä vaan ja kiitos kiitos, hyvää kesää sinullekin!
Noin se minullakin lähti toipumishomma etenemään, eli aloin puuhastella kaikenlaista mikä toi hyvää mieltä ja piti minut toimintakykyisenä. Mutta sitä ennen tuli maattua sisätiloissa useampikin viikko mieli mustana ja keho puutuneena voimattomuudesta. Juuri ja juuri jaksoin raahautua vessaan ja jääkaapille. Silloin en voinut kuvitellakaan, että selviän hengissä siitä tilasta päivää pidemmälle. Ajattelin että seuraavasta unesta en enää jaksa herätä, ja ilman lastani en olisi halunnut herätäkään. Lapsella on ihmeellinen elämänvoima, joka pitää pihdeissään. Sen avulla jaksoin elää ja pidin huolta etten laiminlyö lastani tilastani huolimatta. Siitä olen vieläkin ylpeä itsestäni :)..
Minkälaista merkitystä katsot teoillasi olevan ja mitä seurauksia pelkäät?