Aika epätoivoista tämä sopivan kumppanin etsiminen on. Pitäisi lähteä liikkeelle kepeällä mielellä ja olla ikään kuin ei ystävää haluaisi tai tarvitsisikaan. Jos lähtee liikkeelle liian tosissaan voi toinen ahdistua. Jos taas lähtee liikkeelle liian kevyesti voi toinen ajatella, että onko tuo edes tosissaan? Niin tai näin aina väärin päin. Tunne treffeillä on sitten suurin piirtein sama kuin olisi työhaastattelussa. Jos pitää pitkiä taukoja puheessaan voi tulla vaivaannuttava hiljaisuus, jos taas puhuu itse koko ajan ei toinen saa suunvuoroa. Miksi kaikki oli niin paljon helpompaa nuorempana? Nyt vuoden yli 40-vuotiaana alkaa tuntua siltä, että se minun elämäni rakkaus on jo kävellyt ohi tai sitten sitä ei ole koskaan ollutkaan. Hyvää loppuelämää vaan kaikille. Kivempi on elää yksin, sillä pettymyksiä pettymysten perään on kova kestää. Aina tuntuu siltä, että vika on minussa ja ainoastaan minussa.
Rakkauden
kaipuu...
2274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pidä uskoa. Jos niissä kehotetaan esittämään jotain roolia niin parempi olla rehellinen.
Ei vika ole kenessäkään jos ei löydy yhteyttä. On vain erilaisia ihmisiä, joiden maailmat eivät aina kohtaa.
Nuorempana parinsa löytäminen on helpompaa, kun vielä etsimme itseämme emmekä niin tiedä minkälaista kumppania etsimme ja tarvitsemme. Nuorena hormonit ja vaistot ohjaavat, vanhempana olemme tietoisempia mitä haluamme ja jos emme sitä tiedä niin ainakin sen mitä emme halua. Tämä on aika rajoittavaa ja tietysti se ettei tarjontaa ole niin paljon.
Olen huomannut, että ihmiset yleensä puhuvat itsestään kovin mielellään ja tätä on hyvä käyttää hyväkseen uusiin ihmisiin tutustuttaessa. Kyselee toiselta mitä mieleen ikinä juolahtaa ja niin kauan, että juttu siitä avautuu ja lähtee rullaamaan.
Ihmiset kaikkoavat vaatimuksia. Esim. se, että kaipaa toiselta rakkautta voi tuntua ahdistavalta vaatimukselta olla sellainen kun toinen haluaa sen sijaan, että kelpaa toiselle omana itsenään ja toinen haluaa rakastaa ja tehdä hyvää. Kun et vaadi mitään ja teet toisen olon hyväksi, alkaa tunneside kehittyä.
Kaikki kohtaamiset ovat opettavaisia ja arvokkaita, vaikka kestäisivät vain minuutin. Jokainen ihminen on kohtaamisen arvoinen, ei kukaan ole toistaan huonompi. Ihmiset eivät ole toisiaan varten tarkoitettuja, mutta yhteistä elämää voi jakaa molempien suostumuksesta ja halusta. Kenenkään tehtävä ei ole tehdä toisen elämästä onnellista. Eikä kenenkään tehtävä ole tehdä toisen elämästä hankalaa. Jokaisen tehtävä on tehdä oma elämä niin hyväksi kuin kyvyillään voi, johon toisen on sitten hyvä liittyä mukaan elämään omaa rinnakkaiselämäänsä.