Onko normaalia, että 15v poika on kiltti?Hän hoitaa pienempiään ,ei käy missään nuorten riennoissa, hoitaa koulunsa hyvin, vain harvoin ränkkää vastaan yms. Tässä kun olen lukenut toisten äitien textejä on yleensä ongemia tämän ikäisten alkoholin käytön , kotiintuloaikojen ym asioitten kanssa, olen tosi tyytyväinen poikani käytökseen , mutta onko siinä jotain poikkeavaa?Ystävieni mielestä poikani on fiksu ja hyvin kasvatettu. Olen 4 lapsen yh-äiti ja vähän huolissani jääkö pojalta lapsuus/nuoruus elämättä ja kostaantuuko se myöhemmin? Eli rupeaako poika täyden iän saavutettuaan kokeilemaan kaiken näkösiä mömmöjä mieleen on tullut sellainenkin asia , että hän haluaa säästää minua ja odottaa täysi ikäisyyttään ja alkaa sitten elää omaa nuoruuttaan kun en enään ole hänestä "vastuussa".Lapseni saavat elää melko vapaata elämää niin ettei ainakaan ole kysymys siitä etteikö saisi mennä ja olla , rahakaan kohtuudessa ei rajoita. Perheessämme on myös 13v likka joka on myös täys kotimyyrä ehkä tempperamenttisempi kuin veljensä, mutta muuten kuin ihmisen mieli.Vaikuttaisiko tähän tilanteeseen se , että olen pitkiä päiviä työssä? Vai ovatko jotkut teinit vain kilttejä?
kertokaa
minulle
141239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
..vaan on suoranuottisempia murrosiässäkin kuin tytöt. Meillä oli samantapainen tilanne, ei suurempia ongelmia, poika kävi harrastuksissaan, hoiti koulunsakin ihan ookoo ja oli kotona "kiltti". Biletys-aika koitti sitten kun lähti muualle opiskelemaan, mutta silloin oli jo järkeäkin päässä,joten ei ihan ryöstäytynyt käsistä.Nyt käy töissä, asuu avoliitossa ja elämä mallillaan :)
Heippa!
Minäpä tuota samaa kiltteyttä, olen miettinyt, meillä pojat 20 ja 19 molemmat tosi kilttejä, koulussa ihmetelläänkin.
He ovat lievästi kehitysvammasia, toinen enemmän, mutta siltikin. Tekevät kaikkia ruokaa ym. ovat pienten lasten kanssa ulkona ja leikkivät.
Komento on aina ollut, mutta nytkin omissa oloissaan koulun asuntolassa ja ei mitään harmia.
Koputan puuta...
Ovat kohteliaita ja vain toinen polttaa, ei muuta, hän on se enemmän "heikompi" joten en viitsi alkaa rettelöimään siitä tupakasta, aluksi kyllä mekastin, mutta hän ei päässyt irti.
Joskus mietin olenko ollut liian jyrkkä heille, mutta ei kai, heiät on aina huomioitu kaikessa ja kotona ollaan, niin valvonnan alaisena.
Joten ollaan tyytyväisiä ja surraan sitten jos tarvetta ilmenee.Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.
kiltteyttä vaan mielestäni hän on hyvin kehittynyt kypsä poika. Minä itse olin kuten kirjoitit pojastasi se on kuin minun 15 vuotiaana eletty elämäni.
Poikani oli myös "kiltti" 15 vuotiaana ja elämä on ollut erittäin tasapainoista ja voin olla siitä ylpeä loppu ikäni. Anna poikasi kehittyä rauhassa ja älä painosta häntä sinne minne hänellä ei ole haluja. Nauttikaa elämästä.
Turhaan huolehdit. Ei murrosikäiset aina ole epäluotettavia riiviöitä, jotka mellastavat kylillä ja juovat ja polttavat salaa. Kaikkia sellainen ei vain kiinnosta.
Meilläkin nuo pahimmat vuodet menivät aika iisisti ohi. Toki kummallakin oli omat kokeilunsa, mutta kaikki pysyi rajojen sisäpuolella. "Kiltteydestä" huolimatta kummastakaan ei ole kasvanut mitään nössöä: sekä poika (pian 17) että tytär (pian 20) ovat asiallisia, hommansa hoitavia nuoria ihmisiä, joilla on selvästi oma tahto tallella. Tai siis, ainakin toistaiseksi he ovat sitä, mutta kukaanhan ei tiedä miten elämä heitä tulevaisuudessa heittelee.....
Niin, eli ethän sinä voi tietää, mitä ne sun lapset OIKEASTI puuhaa! Voihan ne aina vaikuttaa kilteiltä. Joskus yökylään mennessä saattaa ollakin juomat mukana, yövytään kaverin luona ja tullaan taas enkelinä kotiin. "Meen Saaran luo", ethän sä epäile mitään koska saara on kympin oppilas ja kiva, muutaman vuoden nuorempi ku oma tyttö. Mutta oikeasti sitä mennäänki sitten Sannin luo, joka on 17, polttaa ja juo. Saattaa tosiaan olla ettet oo huomannu vielä kaikkea.
15-ja 17-vuotiaat pojat ovat ns."kilttejä"(ei ole murrosiästä ollut tietoakaan).Mielestäni he eivät kuitenkaan ole mitään "mammanpoikia",heitä ei vaan ole kiinnostanut kaupungille meno.Myös nyt 20-vuotias tyttäreni oli/on(ei asu enään kotona)"kiltti".Kävi silloin tällöin kaupungilla ja 18-vuotta täytettyään joskus diskossa,mutta eipä tuo tuntunut siellä hirveesti viihtyvän.Minä ainakin olen onnellinen "kilteistä" lapsistani,eipähän tartte viikonloppuisin miettiä missä ojassa sammuneena makaavat jne.
Ehkä nykyään on opittu siihen että jo n.10-vuotiaat on kaupungilla ns.perseet olalla...
Annetaan noitten "lapsien" olla lapsia eikä olla huolissaan, kyllä ne kerkii....Ja toiseks onhan se tiedossa että pojat kehittyy hieman myöhemmin kuin tytöt. Itelläni on pari vuotta nuorempi tyttö kuin poika ja enemmän pitää sen perään kattoo.
mutsi hyvällä tuulella varsinkin jos sillä on hysteriaan taipumusta.
vastauksia lukiessani tajusin , että pokani taitaa vain olla tyyppiä jota ei kiinnosta (ainakaan vielä)kaupungilla hilluminen. Siitä että hän olisi kavereillaan yötä ja mitä siellä tapahtuu ei minun tarvitse miettiä kun lapset ei ole kavereillan yö kylässä.Olen myös onnistunut pitämään poikani kanssa ns avoimet välit eli puhumme ihan kaikesta avoimesti, ja toivon hänen pystyvän olemaan avoin jatkossakin.
Älä ole niin varma tilanteestasi. Kyllä tuossa iässä suurinta osaa pojista kiinnostaa tytöt, ja voi olla aika kovaa tuskaa olla kotona silloin kun tietää, että muilla on samaan aikaan kivaa.
Itse elän nuoruutta sellaisessa perheessä, että mitään ei uskalla tehdä. En uskalla ilmaista omaa mielipidettäni tilanteesta vanhemmilleni, koska he vain nauraisivat. He kuvittelevat, että minua kiinnostaa kotona oleminen ja olen mielelläni heidän seuranaan, mutta asia ei todellakaan ole niin. He myös kuvittelevat, että voin puhua heille mistä tahansa asiasta ja olla avoin, vaikka he eivät tiedä minusta tällä hetkellä yhtään mitään. En ole puhunut luottamuksellisista asioista vanhempieni kanssa kuukausiin.
Huolestuttaa, mitä tapahtuu pikkusiskoni (13v) kanssa. Näen, että kapinavaihe on piakkoin edessä ja seuraankin mielenkiinnolla, tukahdutetaanko sekin niin kuin omani. Toivottavasti hän ei joudu näkemään elämän valuvan ohitse.
Elämä ei lopu johonkin tiettyyn ikään, vaikka nuorena tuntuukin siltä että kaikki pitäisi kokea nyt ja heti, ettei huomista ole. Ainakaan itse en osannut suunnitella edes vuotta eteenpäin - en osannut nähdä elämääni niin kauas, elin tässä ja nyt.
Minulla oli kait sitten se elämä ja niitä kokemuksia kaupungilta kavereiden (??) kanssa. En halua samanlaisia kokemuksia omilleni, siksi pidän tiukkoja kotiituloaikoja. Yksikään noista "ystävyyksistä" ei kestänyt teinivuosien jälkeen: heidän takiaan jätin vanhat "nynnyt" kaverini. Olen aika yksinäinen aikuinen . EI minulla ole teinivuosien eikä varhaisaikuisuuden ajoilta kavereita. Olisi kiva jos olisi, olisi sitä yhteistä taustaa.
Tarkoitan, että ennätät sinä vielä. Ennätät tehdä paljon ja enemmänkin.
Minä olen 13-vuotias ''kotimyyrä'' kuten itse ilmaisit. Olem kiltti, keskiarvo n. 9, en polta en juo. En ole edes harkinnut.
Tottakai tänne kirjoitetaan enimmäkseen ongelmista, joihin halutaan neuvoja.
on kiltti 16v.Olen sitä mieltä että kun pienenä tehtiin rajat selviksi ei ole niistä nyt enään tarvinnut tapella.Poikani on ruvennut nyt liikkumaan ulkona myöhempään ja minä tietysti valvon kun ainokainen on liikenteessä vaikka häneen luotankin ja kyllähän hän toi viikko sit tyttöystävän kotiin.
Kyllä ne ehtii kun järkikin on jo lisääntynyt niin kaikki on kaikille helpompaa.
koska sun lapset saa elää melko vapaata elämää, niin kun sanoit, niitten ei tarvii kapinoida....ehkä siks ne on niin kilttejä...