omasta suustanne kun olitte pieniä?

Hesellä kun oltiin syömässä, oli minulla tapana nyppiä ranskisten päät, "sojottajat", pois. Siinä sitten meni aikaa kun ensin nyppii, sitten syö ranskalaiset, ja vielä viimeiseksi "sojottajat".
Kun näin ensi kertaa tummaihoisen miehen läheltä, hän oli siskoni ystävävä, kiljaisin kovaan ääneen: Kattokaa kaikki, ihan musta! Onkohan tuo nyt oikea neekeri?
Opin lukemaan kun olin juuri täyttänyt 4. Kuljimme kaupungilla ja luin äidilleni mainoksia. Ihmiset hymyilivät, kun pikkutyttö oli jo niin taitava, ja sitten vasta hymyilivätkin kun kovaan ääneen kailotin Näkki-juomukondomeista, jotka lisäävät tuntoa... Kun kerran kyltissä niin luki.
Nämä nyt tuliu mieleen, jos äiti kertoo jotain muuta, kerron lisää. Olen tykännyt täältä seurata toisten lasten juttuja, oma kun on vielä masussa, niin eipä aiemmin tullut omat jutut mieleen :)

Broileri oli minulla "loireli", ja mökillä ihastelin kovaan ääneen, että onpas paljon isoja "mulkkuja" täällä (murkkuja, jos joku ei tajunnut), kun naapurin muumot ja vaarit oli kylässä.

Onhan niitä paljon, mut ei oikein nyt muuta muistunut mieleen.

Paljain jaloin oli minulle ja isosiskolleni "ilman raipaita (varpaita)", ja ilman housuja oli "ilmaspeppulaisena". :D

Isälläni on autokorjaamo ja lapsena vietin siellä paljon aikaa kesäisin ja muutenkin. No siellä opin sanomaan sellaista levyä missä on pyörät alla Hallihuoraksi, siksi sitä isäni nimittää ja silloiset kaksi työntekijääkin. No sattuipa sitten koulussa muistaakseni toisella luokalla kun juteltiin vanhempien ammateista niin sanoin että isäni korjaa autoja ja sillä on siellä hallihuoria! Jälkeenpäin äitini kertoi että olivat olleet kummatkin opettajan jututettavana

Minulla oli ihan pienenä nukke ja annoin sille nimen 'Viistoista yli'. :D Olin ilmeisesti kuullut äitini joskus sanovan viistoista yli ja minusta se oli oikein sopiva nimi juuri sille nukelle.

Äiti tuli peittelemään minut illalla nukkumaan mennessäni ja sanoi 'äiti rakastaa sinua kovasti' ja kysyi sitten rakastanko minä äitiä, johon minä vastasin 'joo, mut mä rakastan hiljaa'.

Leppäkerttu oli 'Peppatettu ja sen alla on gående' eli leppäkerttu jonka alla on jalat. Gående on suomeksi kävellen jos joku ei ymmärtänyt.

Kerran en suostunut pesemään hampaita koska hammasharjassa oli 'kavvoja'
eli karvoja. Äiti siinä sitten tarkasteli ja yritti löytää niitä karvoja tuloksetta. Kun äiti sitten sanoi ettei tässä mitään karvoja ole että näytä äidille. No siihen minä että 'no noi valkoset'. Tyhmä minä!!

'Mulla on synttärit eräpäivänä.' Mistähän moinenkin on päähäni tullut..??

Minusta on kuva ihan pikkuisena pötkönä lattialla puhelimen luurin kanssa ja koska se vaan tuuttasi tyhjää sanoin 'Ei mitään ketään'. Totta, eihän siellä ketään ollut. :D

Ehkä paras on kuitenkin kun sain nuken isovanhemmiltani kun he olivat käyneet ruotsissa. Yritin vissiin silloin vielä olla kovin suomenkielinen ainostaan, vaikka täysin kaksikielinen minusta lopulta saatiinkin tehtyä. Nukke oli sellaista puhuvaa mallia kun vatsasta painoi ja sen kauppanimi oli Skrållan.
No, se nukkehan puhui tietenkin sitä ihan oikeaa ruotsia, eikä mitään suomenruotsia mitä isäni minulle puhuu.
Nukke sanoi sitten 'Kom och leka med mig' mutta kun sen oikein vääntää riikinruotsiksi ja vielä puhekielellä 'Kom å leka me mej' niin sitä ei kerta kaikkiaan voi pieni tyttö ymmärtää.
Minun korvissani se vaan sanoi 'Kyllä miekka menee'
Hahaha! Oli siinä äidillä ja isällä nauramista!

Ja nämä kaikki siis sellaisia joita äiti on vauvakirjaan kirjoittanut ja kertonut. En muista niitä itse.

Mulle on isoveli kertonut erään aika huvittavan jutun. Minä olin ollut 4-5 -vuotias, ja isoveli noin 15-vuotias, kun veljeni kaveri pimpotteli ovikelloamme ja avasin hänelle oven. Tämä kaveri kyseli veljeäni ja minä sitten huusin veljelle, että "Tule tänne, täällä ovella on joku sun homo-hintti kaveri". Kyllä tais veikkaa vähän hävettää.

ripustamassa ulkonarulle pyykkejä.

Olin silloin 2-vuotias.

Siskolle maittoi nauru kun kysyin totisella naamalla: "Kuule, olenko minä pentu vai sika?"


ja itsekin nauran sille aina joskus :D

olivat meille eskarissa opettaneet. Vanhempia ihmisiä pitää tervehtiä kättelemällä ja silmiin katsomalla. Otin sen sitten ihan kirjaimellisesti ( varmaan luokioikäisetkin olivat silmissäni niitä vanhempia ihmisiä..)
Kerran oltiin sitten isäni kanssa kävelyllä ja minä tyttö kättelin vastaantulevia "vanhempia ihmisiä" ja isäni minun perässä kätteli heidät ja esitteli itsensä myöskin. Useamman ihmisen tervehtimisen jälkeen alkoi isäni ihmettelemään, miten tunsin niin paljon ihmisiä naapurustosta. Siihen olin todennut, etten tunnekkaan, mutta näin sitä tutustuu.

Minusta oli 3-4 vuotiaana kivaa katsella kun äitini laittoi kainaloon roll-onia. Hänellä oli hauska tapa kuivatella kainalot heiluttamalla käsiään sivuilla, mikä tietysti sai hänen etumuksensa hieman hyllymään. Ilmeisesti siitä loogisesti päättelin, että kyseinen aine oli "tissinpoisteluainetta".

Olin alta kymmenen vanha ja pikkusiskoni oli noin 6.n vanha ja isämme oli ollut edellisenä iltana erään tukkurin iltajaisissa(yrittäjä kun on) ja tuli vasta seuraavana päivänä kotia. Olimme olleet sinä päivänä ulkona haravoimassa ja kun olimme päässeet kaikki saunaan niin äiti ja isä olivat olleet keskellä minä ja pikkusisko reunoilla minä iskän puolella ja sisko äidin puolella ja olimme keskustelleet siitä että eroavatko vanhemmat vai eivät (muistaakseni olivat olleet suutuksissa toisilleen), minä olin sitä mieltä että eivät eroa ja sisko oli sitä mieltä että eroavat, mutta ovat vieläkin tänä päivänä yhdessä. ;)

Meillä oli maapaikka kotona ja lehmiä ym eläimiä, äiti ja isä jutteli lehmän astuttamisesta, että pitäis käyttää astuttamassa ( siihen aikaan vielä käytettiin oikeilla sonneilla)
Minä ymmärtämättömänä olin sanonut, että eikös sitä voi asteluttaa tuossa pihalla, kun ymmärsin että sitä pitäis kävelyttää...ymmärsin jutun vasta muutamien vuosien jälkeen mistä oikeesti oli kyse:))

Minä kun pienen olin kirkossa perheeni kanssa kysyin äidiltäni että "mitä jos tolle tarjoojalle ei maksa" kun kolehtia kerättiin.

kyllä tuli nauru ku näitä luki :D

pienenä sanoin toiselle mummolleni että pohjosen mummu(toinen mummu asui siis lapissa)on vanhempi ku sä, koska sillä on enemmän ryppyjä. todellisuudessa pohjosen mummu oli nuorempi..

pienenä myös luulin että jos on jalkasieni, niin silloin jalassa kasvaa sieniä, siis tatteja ym.
luulin myös että kun miehillä on aatamin omena, niin se on oikea omena siellä kurkussa. ja joskus luulin että jos yskin kovaa niin keuhkot lentää pihalle(olin luultavasti kuullut kun joku oli sanonut että yskii keuhkojaan pihalle.. ). samalla tavalla luulin joskus että jos oksentaa, vaikka oksennustaudissa, niin jossain vaiheessa oksentaa kaikki sisäelimet pihalle.. en tiedä mistä tuo johtuu, luultavasti jotain lisäajatuksia tuosta keuhkojen pihalle yskimisestä olen keksinyt.

Hauskoja tosiaan :D

Omasta vauvakirjastani poimin seuraavan, äidin kirjoittamana tietysti. Olin joku 3 - 4-vuotias.

Olin ollut kovin tuhma, enkä totellut isäni kieltoja. Isä sitten kysyi minulta: "Miksi sinä et usko, kun sanotaan?" Rempseänä tyttönä vastasin isälle: "Koska minä olen niin uskomaton" :D

Klassikkotarina, jota olen saanut kuulla useasti:

Tapahtui ruuhkabussissa. Ikää minulla on alle 4 vuotta ja olin matkalla äidin kanssa.

Heleällä lapsenäänellä:
"Äiti kato, tolla sedällä on parta!"
..Pieni tauko..
"Isälläkin on parta!"
..taas pieni tauko..
"Äitilläkin on parta, mutta se on peppussa!"

Minä,isosiskoni ja kaverini päätimme tehdä eräästä kaverimme lelusta maskottimme,ja nimesimme tämän kumisen kanin "Kani Koomaksi" xD Vieläkin on tallessa pari siskoni ja kaverini väsäämää Kani Kooma-lehteä. Olimme silloin 6-8-vuotiaita.

Minulta löytyy myös paperinukke-koira nimeltä "Jurri"

Ei nyt tule muita juttuja mieleen :)

paljon hauskoja juttuja.

Yksi oli mm. Äiti viikkasi vaatteita laatikoihin ja kaappeihin ja minä 3-vuotias avulias neiti auttelin tietenkin. Käteeni osuivat isän shortsit. "Kato äiti isin sorssit", no huomasin virheen ja korjasin: "Ups, isin pössyt."

Ollessani 3-vuotias huusin kerran kaupassa että "HOMOT RAISKAAVAT JA TAPPAVAT VAUVOJA PERKELEEN HOMOT MINÄ TAPAN KAIKKI MAAILMAN HOMOT AIKUISENA". Palkinnoksi homofobiastani sain nuken jota olin jo pitkään toinut mutta jota en ollut saanut koska se oli niin kallis.

Olin 3-4 vuotias kun olin isäni kanssa kävelyllä ja näin auton alle jääneen siilin ja sanoin "siilistäkkään ei oo ku vaa piikit jälellä"

Isäni oli alle koulu ikäisenä jäänyt kotiin kun isäni äiti oli lähtenyt käymään kauppa autolla. Mummoni ei kerennyt tulla kotiin ennen kuin lehmän astuttaja (onkohan se ees se sana mutta kaipa tuosta ymmärtää) kerkesiki tulla. Isäni oli sanonut astuttajalle "äet tulloo kohta se läks käämää kauppa-autolla" johon astuttaja sanoi "en minä sitä äitiä kun niitä lehmiä.."

Pikkusiskoni suuttui jostakin ennen aamupalaa ja tuli vihaisena pöytään ja voita ottaessaan sanoi että "ja varmana muuten kaivan montun!" siihen voirasiaan

En muista omia sanoja koska niitä ei ole minulle kerrottu.
Perheemme muistaa kuitenkin erään iso- ja pikkusiskoni välisen keskustelun. Isosisko oli jo teini-iässä. Isä ja äiti olivat töissä. Isosisko laittoi ruokaa nuorimmaiselle pikkusiskolle joka oli n. viisivuotias.

Isosisko: "Satu, mitä ruokaa sinä tahdot että minä laitan?
laitanko spagettia vaiko perunoita?"
Satu: "Spagettia."
Isosisko: "Siis spagettia."
Satu: "Siisspagettia."
Isosisko: "Niin, laitetaan siis spagettia."

Tästä Satu ymmärsi että spagetti on siisspagetti.
Tämän jälkeen Satu pyysi aina isosiskoa laittamaan siisspagettia kun hän tahtoi spagettia. Spagetti oli Satun mieliruokaa. Vielä tänäkin päivänä puhumme joskus siisspagetista Satun kanssa.

Omasta vauvakirjasta luettua. Olin alkanut kysellä nelivuotiaana äidiltäni että mistä vauvat tulevat. Äiti sitten selitti että isä antoi äidille siemenen joka sitten mahassa kasvoi minuksi.
Olin hetken mietteliäänä katsonut kaukaisuuteen ja sitten todennut: Olipa hyvä ettei minusta tullut kukkasta!

Muistan tämän itsekin, oli varmasti sen verran noloa että jäi mieleen!
Oltiin menossa uimarannalle, minä ja kaksi vanhempaa siskoa. Olin noin 4-vuotias, siskot muutamaa vuotta vanhempia. Oltiin saatu rahaa että voidaan matkalla ostaa limsat ja pullat evääksi. Poikettiin kauppaan, pullatiskille valitsemaan. Iskin silmäni isoihin muhkeisiin munkkirinkilöihin ja sanoin vanhemmalle siskolle "otetaan noita hevosenpersereikiä"!
Voi herranpieksut miten sisko nolostui, myyjä yritti pidätellä naurua ja minä tajusin mitä olin suustani päästänyt! Olisin halunnut vajota maan alle siitä paikasta! Sitä en muista ostettiinko sitten niitä "reikiä" vai ei...

Minä ja äitini olimme museossa. Siellä oli eräs kaunis nainen, näin äitini kertoo. Minä istuin vaunuissa, osoitin naista ja huusin: "Nukke! Nukke!"

En osannut pienenä sanoa K-kirjainta vaan korvasin sen T:llä.

Noh, isovanhemmillani oli tuolloin koira nimeltä VIKU.... ;) Ja kun sitten ruokakaupassa isovanhempien mukana ollessa kyselin ostetaanko koirallekin ruokaa ja antaako mamma sen ruuan sitten, niin jo oli vanhoillisilla vanhuksilla häpeilemistä! ;D Ja samaan Vikuun liittyen: jo tuolloin eläinrakkaana hyppelin tanssahtelin pihalla ja lauleskelin hymyssä suin "VITU VITU VI**UU VITU VITU VI**UU" :P

Kamala kakara, eikä se kiroilu siitä ainakaan laantunu ole.... Heh

Aina katseltiin kun laiva lähti satamasta ja isi lähti töihin. Silloin kyselin aina äityliltä "äiskä, milloin minä pääsen laivalle?" ja aina odotti sama vastaus "kun sä olet vähän isompi tyttö."

Toisena päivänä törmättiin erittäin terhakkarintaiseen naiseen. Siitäkin heräsi kysymys: "äiskä, milloin minulle kasvaa isot tissit?" sama vastaus: "sitten kun sä olet vähän isompi tyttö."

Ja taas lähti isukki töihin. "Äiti, milloin minä pääsen laivalle?" sama vastaus. Huokaisin pitkään ja totesin "niin. minä pääsen laivalle vasta kun minulla on isot tissit". :D

vauvakirjastani poimittuja:

Äidilläni oli tapana viedä minut makuuhuoneen ikkunaan kun isä tuli töistä, ja kysyä: "Kuka tuli kotiin?" NO, kerran sitten oltiin autossa, minä takapenkillä, ja luettelin: "äiti, Lotta (minä), kuka, äiti," jne... Äiti tajusi silloin että kutsuin isää nimella Kuka. Siitä lähtien äiti sanoikin sitten ikkunan luon "ISÄ tuli kotiin".

Luullakseni tämä osuu vuoteen -94 kun äitini odotti pikkuveljeäni. ainakin aiheesta päättelen niin. Olin neljä, ja tietysti minua kiinnosti mistä vauvat tulee 3-vuotiaan siskoni kanssa. No, siihen kysymykseen joutui vastaamaan mummo. Ja äiti kuuli kuinka selitin asiaa siskolleni:
"Isillä on sellaisia siemeniä, joita se sitten antaa äidille."
juu, ihan oikein mummo selitti asian, mutta kun minä tyttöparka luulin pitkään että ne siemenet on samalaisia kuin esim. ruohonsiemenet! ja muistanpa kuinka kerran etsin niitä keittiöstä... ^^'

Ja vielä tämä: Isä korjasi käkikelloamme. Kaikki ne kivat pienet osat olivat sohvapöydällä, ja minua oli kielletty koskemasta niihin. Kiertelin sitten pöytää ympäri kerta toisensa jälkeen, jolloin äiti totesi: "katos Lottaa, se kiertää tuota kuin kissa kuumaa puuroa!"
Johon minä osia mulkaisten: "Ai, onko TUO kuumaa puuroa!?"

Tää on jotenkin oireellista: porukka muistaa omat koomisuutensa, mutta tuolla omien lasten kommenttien puolella on lähes pelkästään pervouksia ja sitten ällöjä kommentteja. Näissä tämän ketjun jutissa muuten on mielestäni kahdenlaisia itseironiaa sekä silkkaa itserakkautta manifestoivia juttuja - edelliset ovat mielestäni kivoja.

Minä about 4v isomummon kuoltua: "Äiti, itkettääkö sinua nyt kun mummo on mennyt pilalle?" :D

Olin 4v ja olimme menossa kävellen äitini ja äidin hoitotytön 3v kanssa kauppaan. Seisoimme suojatien edessä ja minä horjahdin tielle. Onnekseni autoa ei tullut. Tähän hoitotyttö tokaisi: Ajattele Jenni jos olisit jäänyt auton alle, olisit kuollut sukupuuttoon :D

Ollesaan 5 vuotias siskoni istui isoäitimme sylissä ja katseli isoäidin käsiä. Kädet olivat aika ryppyisiä, vanhan ihmisen kädet.
Sisko: fammo, kun ihmiset ovat vanhoja niin he saavat paljon sairauksia, eikö niin?
Isoäiti: joo, joskus käy niin, kuinka niin?
Sisko: no, kun ne saa niitä sairauksia niin kuolevat, eikö?
Isoäiti: joo, joskus.
Sisko: saanko minä sun kultaisen rannekellon kun sinä kuolet?

Isoäitimme oli tuolloin vasta 68 vuotias. Hän jätti kultakellon samana päivänä kaappiin hienoon rasiaan eikä käyttänyt sitä sen jälkeen. Kuollessaan 93 vuotiaana hän jätti kultakellon siskolleni :)

Olisinko ollut 4-6v, lähes joka kerta bussissa tai junassa menin jonkun vieraan ihmisen viereen kysymään, että voisinko laulaa hälle jotakin... Jos vastaus oli kieltävä (ei kiitos tai ei tarvitse tms.) totesin vain, että "ei se mitään, laulan kuitenkin..." Ja laulettuani sitten siirryin seuraavan "uhrin" viereen...

Olin päästänyt paukun lentokoneessa ja huutanut kovaan, toruvaan sävyyn "ÄI-TI!"

Kerran junassa edessämme istui nuorehko mies sanomalehteä lukien. Pokkana olin äidiltä kysynyt, että "onko tuolla miehellä pippeli?". Mies lehden takaa nolona kurkkas, että mitäs se äiti vastaa... "no eiköhän sillä ole..."

Oma tyttöni joskus 3-4v neuvolassa kuulotestissä, piti toistaa kuiskaten mitä täti kuiskasi:

Täti: porkkana
Tyttö: porkkana
Täti: appelsiini
Tyttö: appelsiini
Täti: omena
Tyttö: omena
Täti: vesimelooni
Tyttö: mä tykkään siitä

Kyllä revettiin nauruun... X)

Mun sisko näki pienenä kaupassa pojan, jolla oli kuulokkeet päässä ja sanoi isoon ääneen että: "Äiti kato tolla pojalla on kuolaimet!"

ja kuolaimethan on oikeasti hevosen suitsissa se suuhun menevä osa...

Ja toinen sisko, olisiko ollu 3, kasasi sohvalle tyynyjä ja peittoja ja muovipusseja ja laski sen keon päältä liukumäkeä alas. Kerran sitten kävi niin että siskon ollessa korkean keon päällä se kaatuikin ja sisko lensi päälteen lattialle ja vauvan makuupussi putosi päälle.
Sisko kuitenkin totesi: "Onneksi ei sattunut kun oli pehmuste alla", ja jatkoi laskemistaan :DD

Istuin ihan pienenä äidin sylissä, kun yllättäen ulkona jyrähti ukkonen. Olin alkanut nauraa hekottaa ja sitten katsoin äitiä ja pyysin: Jyristäppäs vielä äiti!

Meille tuli vieraita ja pikkuveljeni, jotain 4-5 -vuotias, juoksi avamaan heille oven huutaen: Sinne vaan, saluunaan!

Samainen pikkuveli suuttui jostain äidille ja juoksi vihoissaan ulos, ovella kääntyi vielä ja karjaisi: Sianpaskaa!

Äiti puolestaan oli kerran vihainen pikkuveljelle ja meinasi vahingossa kirota. Koska paha sana oli jo tulossa, hän säikähti ja häkeltyneenä yritti vetää takaisn; Pe-p -pa-parkele! Veli otti heti onkeensa ja alkoi ilkkua: Parkele! Parkele! He-he, tarkotti perkele!

Olin jostain luultavasti pyhäkoulun hengellisestä vihkosesta lukenut, että tärkein asia maailmassa, mitä ihmisen pitää tavoitella, on sielunsa autuus. Koulussa joskus alaluokilla opettaja pyysi meitä kirjoittamaan, mistä haavelemme. No, minä ajattelin olla viisas ja fiksu lapsi, ja kirjoitin haavelevani sieluni autuudesta. Ihmettelin, kun opettaja ei ollenkaan kehunut minua eikä ottanut minua hyväksi esimerkiksi kaikille.

Ai niin, pikkuveljestä vielä: Silloin 60-luvulla puhuttiin paljon ilmansaasteista ja muutenkin maailman saastuttamisen vaaroista. Veli oli tehnyt omatekoisen julisteen ja ripustanut sen olohuoneen seinälle. Koska hän yritti olla vielä vitsikäs ja kirjoittaa "kansankielellä," julisteessa luki suurin kirjaimin: ÄLÄ PILLUA ILMUA!

Veli toimitti omatekoista lehteä. Siinä oli mm. kuva-arvoitus "Etsi yhtäläisyydet" eli kaksi aivan erilaista itsepiirrettyä kuvaa, joissa kuitenkin oli neljä tai viisi samanlaista elementtiä. Etsittiin isän kanssa niitä tarkkaan, mutta ainakaan kaikkia ei löydetty, koska jouduttiin katsomaan ratkaisu toiselta sivulta. En muista muita, mutta yksi yhtäläisyys oli: pojan pää ja kaatopaikan töhkä. Hmm, siis ne olivat täysin samanlaiset. Naurettin isän kanssa ihan hillittömästi.

Asuimme lähellä kunnalliskotia, jossa oli myös mielisairasosasto. Totuin jo pienenä erilaisiin sen ajan avohoidokkeihin, joita vaelteli ympäri kyliä. Äidin kanssa luettiin joka ilta iltarukous, jossa lopuksi pyydettiin Jumalaa siunaamaan kaikkia ihmisiä. Kerran kysyin sinä kohdassa äidiltä aivan ihmeissäni: Jaa kunnalliskodin hullujakin?
Äiti vain totesi, että kyllä, niitäkin. Sen jälkeen rukoilin pitkään Jumalaa siunaamaan kaikkia ihmisiä ja kunnalliskodin hulluja. Hohhoijaa. Tämä oli silloin "pimeällä" viisikymmenluvulla, jolloin hoidokkeja sai ihan vapaasti vielä sanoa hulluiksi.

siskoni oli hokenut sanaa rakkori ittekseen ja yhtäkkiä se traktori, se innostu siitä nii että juoksi isän luo ja sano: "Mä osaan sanoo sen!" Ja isä kysy: "Minkä?"
"Emmä enää sitä muista." sano systeri :D

Minä olen semmoinen tyyppi että v*tuttaa kuunnella vuosikymmeniä mitä typeryyksiä olen joskus vaahtosammuttimen kokoisena suustani päästänyt.
Ei huvita paljon sukulaisten kanssa olla tekemisissä kun kaikki lapsuuden ja nuoruuden rasitteet vaikuttavat edelleen heidän asenteeseensa, en ole enää se sama henkilö mielestäni nyt aikuisena.

Ymmärrän tuon tietyn v-tutuksen, koska se on totta, että varsinkin sukulaiset ylläpitää helposti omaa käsitystään ihmisestä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, vaikka tää ihminen olisi muuttunut ihan totaalisesti elämänsä aikana. Mäkin olen aina se, joka oli niin kova hiihtämään ja urheilemaan ja kova touhuamaan kaikenlaista muutenkin, vaikka mä olin sitä vain ja ainoastaan lapsena, nykyään ei voi samaa sanoa millään.

Olen kuullut monienkin sanovan, että just sen takia ovat muuttaneet pois kotiseudultaan, kun siellä ovat vain ja ainoastaan joku "Pietu-Villen poika" tai "niitä Marjamäen tyttäriä." Vaikka olisit mitä tahansa, niin siellä kotikylässä et leimastasi pääse.

Toisaalta, kun vanhenee, tämä asia ei enää vaivaa yhtä paljon ja itse asiassa saattaa kääntyä ihan päinvastaiseksi. Jännä ilmiö.

Mutta nämä lasten suusta -jutut on kuitenkin vain ja yksinkertaisesti hauskoja. Ei niitä tartte noin haudanvakavana ottaa.

Itseäni huvittaa vieläkin muutamat jutut. Esim. työpaikallani kävi usein perhe, jossa oli pieni poika ja tyttövauva, jonka nimi oli Johanna. Kuulin kerran, kun he siinä jotain juttelivat keskenään, ja poika kysyi siskostaan, että "Ai toi Hojanna?"

Kerran yksi pikkupoika (nyt jo aikuinen mies) kysyi lastenkirjaa "Viiru tateissa." No Viiru-kirjat tiesin, mutta tuo tateissa -sana hämmensi. Poika auttoi itse, sanoen: "No kun mää sanon toon teeksi." Selkishän se sitten, kirja oli "Viiru kateissa" ja poika sanoi koon teeksi.

Minä olin ilmeisen onnistunut häpeätunteiden herättäjä vanhemmissani.

Eräs kauppareissu olin jäänyt kassalla toljottamaan 4 vuotiaan innokkuudella hienosti pukeutunutta rouvaa ja hänen hopeakettuista "puuhkaansa". Toiselta puolelta kaulaa rotkotti hieno häntä ja toiselta puolelta otuksen pää silmäreikineen. Nainen näki katseeni, kumartui puoleeni ja tarjosi ketun pehmeää turkki silitettäväksi : koitapas miten ihanan pehmeä se on.
En koittanut mutta olin huutanut kovaan ääneen silmät säkenöiden: senkin MURHAAJA!

Kukaan ei vieläkään osaa sanoa mistä tämä aatteellisuuteni kumpusi. Olen yhä kovin eläinystävä, mutta mikään kettutyttö greenpeaciläinen en ole koskaan ollut.

Olen ollut kova puhumaan kassoilla vanhempieni naaman punaiseksi. Eräs klassikoista on ollut kiristysvälineenä käytetty "perjantai olut".
"Äiti, minä haluan limpparia".
"Nyt ei osteta, kotona on appelsiinimehua".
"Niin, mutta kun minä haluan limpparia!"
"Ei osteta!"
Kovaäänistä mutinaa: Kyllä sitä itselle kannetaan aina selkä vääränä olutta mutta lapselle ei voida ostaa edes yhtä pientä limukkapulloa.

Olen lapsena myös luullut, että vanhemman serkkutytön pöydällä ollut koeputki oli nyt se paljon puhuttu KONDOMI. Ja että peniksen sisällä on luu kun se voi kerran olla kova, tästä todisteeksi löysin jopa poron penisluun mummolan pihalta.

Lisäksi olin 6 vuotiaana niin älleä omasta SUURESTA iästäni, että korjasin kovaan ääneen ikäni äidin valehdellessa sen huvipuiston lippuluukulla jotta olisivat saaneet minulle alennuslipun. MUistan yhä äitini naaman :D

Pienenä aina jos äiti teki mielestäni jotakin väärin sanoin: "Paha äiti, yäk äiti, tyhmä äiti"
Kerran myös kunkuljin äitini perässä ja kiukuttelin niin äiti käski mun mennä pois huoneesta, lähdin ja sanoin samalla "paha äiti, yäk äiti"

Kerran kun katselin äitin ottavan pyykkejä pois narulta ja näin isän kalsarit niin sanoin "Isin pylly!"

2 vuotiaana kuullemma mietiskelin että "jumalauta ei ole paha sana"

Joskus kun olin viemässä märkää vaippaa roskikseen ja näin roskiksessa ruuantähteitä niin sanoin "Voi ei, kato vähän mitä täällä on.. kakkaa, äiti tuu kattoon!"

Joskus kun äiti oli tehnyt jauhelihakastiketta jossa oli ilmeisesti liikaa valkosipulia niin kysyin "Mikä täällä haisee?" "Se on jauhelihakastike joka haisee valkosipulille" sitten äiti jatko ja sano "Mm hyvää" johon mä vastasin "Ei ole, tää on järkyttävän makusta!"

Joskus äiti käski mun kantamaan mun mielestä liian paljon tavaroita ja silloin sanoin "Herää kysymys, pitääkö mun kantaa nää kaikki? Ei mulla ole tarpeeksi käsiä"

Äiti kertoi, miten pienenä puhuin kissankakkaroista ja päivänkelloista. :) Joissakin sukujuhlissa olin huudahtanut että "äiti äiti, nyt ne noita-akat tuli", kun nyt jo edesmenneen mummini naisystävät tulivat juhliin (nämä ystävät olivat silloin jo siis vanhahkoja ja kasvot ilmeisesti ryppyiset..). Näin 80-luvulla. :D

Olin jotain 7-vuotias, kun kysyin isolta siskolta vauvan siemenistä, ja hän kertoi että ne ovat samalaisia kuin sammakonpoikaset. Taisi näyttää kuvankin jostakin kirjasta. Kokoluokasta hän ei puhunut mitään. Niimpä hämmästys olikin suuri, kun monia monia vuosia myöhemmin ekaa kertaa näin spermaa. Ei siinä mitään sammakonpoikasia vipeltänyt.

Isäni kertoi minulle, että pienenä kun hän laittoi haalarinnappejani kiinni, me laskimme ne yhdessä.
Iskä: "Yksi nappi, kaksi nappia, kolme nappia"
Ja minä huusin aina päättäiväisesti "KAASAPPI!!!"

Olin myös osoittanut koirankakkaa, ja sanonut "Isi kato tossa on koiranpáska!"

Ihan pienenä tuli aina sanottua traktoria "kakaksi" ei mitään tietoa miksi

Muistan kun koko perhe joskus nauroi sille kun käytiin kaupungissa ja totesin kovaan ääneen "kattokaa, tossa ratikassa on takapuolen pyyhkijät!". Minulla on siis ollut loistavaa logiikkaa jo 5-vuotiaana :)

Pienenä olin, isäni leikattua päänsä kaljuksi, iloisesti kutsunut häntä puliukoksi, enkä tajunnut ollenkaan, miksi mummu suuttui niin... :)

Lastensiemenistä meillekin kerrottiin ja aiheutinkin sitten pienessä lähikaupassa suurta huvitusta, kun menin kyselemään kauppareissulla, että missäs heiltä niitä siemeniä löytyy, josta voisi kasvattaa vauvan... :)

Minä kun olin 5-vuotta, ja pikkuveljeni kaksi, hän kysyi minulta eräänä päivänä "onko vauva räkäpää?" (hän silloisesti puhui itsestään usein kolmannessa persoonassa ja sanoi itseään usein vauvaksi) vastasin epäröiden "joo-o". Sitten veljeni kysyi minulta: "Onko sisko räkäpää?" tarkoittaen minua. Sanoin "ei, mä oon ruusu". Siihenhän pikkuveli keksikin kysyä: "onko vauva räkäruusu?"

äiti sai makeat naurut tuosta : )

Jos vaikka jalkani oli puutunut sanoin aina että "mun jalka rapisee"

Olin 4-vuotias, kun olimme perheeni kanssa kesälomareissulla mummolassani Pohjois-Pohjanmaalla. Silloin pääsin ensimmäistä kertaa mereen uimaan. Kun tulimme takaisin mummolaan, huusin jo ovelta aivan onnessani: "Minäpä kävin meressä uimassa!" Tätini kysyi minulta, kuinka syvälle uskalsin mennä. Minä nostin paitani helmat kainaloihin ja sanoin: "Näihin tissien pisteisiin."

Sinihomejuusto oli komohomojuusto ja kaikki liian pitkät sanat kuten ilmapallo ja asuntovaunu lyhennettiin ilmakaali ja asuntööli.

Olin 3v. kun menin ekaa kertaa satujumppaan. Jumppaohjaaja kysyi kaikilta osoitteet ja puhelinnumerot. Kun minun vuoroni tuli en osannut sanoa mitään, ujo kun olin..Jumppatäti kysyi uudelleen, "No missä sinä asut? "Naapurin vieres" vastasin.

Kaikkeahan sitä on tullut pienenä möläyteltyä, mut kerron tän kaikist parhaimman jutun mikä ei ihan heti unohu, iskäni kun jaksaa siitä aina muistutella ja kertoa kaikille tutuille: Olin jotain 3-4v, kun menin aamulla herättämään iskää. ''Isi, mie haluun iltapalaa, mie haluun munakikkeliä'' :D Yritin oli siis tarkoittaa aamupalaa ja munakokkelia.

Kun olin joku 3v, meidän talon yläkertaa vielä remontoitiin. Olin sitten joskus päiväkodissa mennyt sanomaan "Isä on kiva kun se aina hakkaa". Nauloja tietysti olin tarkoittanut, mutta hoitajat oli kuitenkin kysynyt asiasta porukoilla.

Samoin kun oltiin vielä veljen kanssa pieniä, isällä oli tapana kääriä meidät peittoon ja kantaa siinä ulos "roskiin". Olin myös kertonut samassa päiväkodissa lempileikikseni sen, kun "isä vie meidät aina roskiin". :D

Meillä oli myös päiväkodissa yksi ihana hoitaja, joka aina perusteli kotiinlähtönsä, että piti mennä keittämään Pekalle perunoita. Kerran olin tympääntyneenä sanonut: "Kuule Tarja. Sun pitäisi etsiä uusi mies ja vaihtaa niin kauan, kunnes löydät sellaisen joka osaisi itse keittää perunoita, niin sitten sä voisit jäädä seikkailemaan meidän kanssa"

Joskus päiväkodissa olin vielä kuiskaus yhdelle toiselle hoitajalle: "Sitten kun musta tulee iso ja mun pitää mennä naimisiin, niin mä haluun puolisokseni koiran. Oranssin koiran"

Sit kerran yritin tietä ylittäessä ottaa kaveriani kädestä kiinni, mutta kaverini ei halunnut, niin tokaisin vihaisena: "Ei sitten, mutta oma on vikasi jos kuolet!"

Piirsin pienenä pöydän ääressä ja sanoin: "Anna kiijottaa, kiijottaa!"
Sitten putosin tuolilta ja sanoin: "Annajje tuji piipii!..."

.......


Veljeni haki pienenä pyykkejä narulta äitin kanssa. Pyykit olivat hiukan märkiä ja veljeni totesi: "Nämähän on ihan märänneitä."

Olisinko ollut jotain 2-3 vuotias kun äitin kanssa laitettiin pihaa. Silloisessa kodissa oli aika syvä koristeallas (sen ikäiselle taaperolle) ja äiti käveli siitä ohi. No minä seurasin siinä äitiä ja kävelin SUORAAN ALTAASEEN!!! Siltä pääsin kyllä aika nopeasti pois ja tokaisin että: "Mistäs tuohon tommonen lälvi tuli" Tarkoitin siis järveä.

Itsellä ei ollut oikein mitään kummallisia sanoja, mutta veljilläni ja poikaystävälläkin muutama hauska;

Isoveikan sanoja;
Trakoti - Akkuriauto
Saksanpaimenkoira - Heppa

Pikkuveikan sanoja;
Orava - Oovava
Lusikka - Sulikka
Imuri - Urima (elää vieläkin)
Kaukosäädin - Kaasi (samoin tämä)

Poikaystävä;
Haarukka/Lusikka/Veitsi - Luski
Poliisiauto - Puliauto
Ambulanssi - Lappulanssi
Junarata - Junan jäljet
Lentokone - Lenkotin

:)