ongelma, varmaan tuttu monellekkin miehelle/naiselle, et on joku jääny ruikuttaa vaik itellä ei ois mitää tunteita.
vaik tän ois monesti sanonu täl, et jätä rauhaa, niin silti jaksaa vuosikaudet soitella laitella viestejä ja maileja ja yrittää sabotoida kaikki uudet parisuhteet valheilla ja levittelee kaupungilla perättömiä juttuja.
vaik poliisillakin on uhattu monet kerrat nii ei auta.
siispä kysynkin, miten te ootte päässy eroo tommosista?
miten mun kannattas toimia ku muija yrittää pilata kaiken ja häiriköi jo kavereitakin kyselyillä???
hei, apuja nopeesti, kiitos!
vaik tän ois monesti sanonu täl, et jätä rauhaa, niin silti jaksaa vuosikaudet soitella laitella viestejä ja maileja ja yrittää sabotoida kaikki uudet parisuhteet valheilla ja levittelee kaupungilla perättömiä juttuja.
vaik poliisillakin on uhattu monet kerrat nii ei auta.
siispä kysynkin, miten te ootte päässy eroo tommosista?
miten mun kannattas toimia ku muija yrittää pilata kaiken ja häiriköi jo kavereitakin kyselyillä???
hei, apuja nopeesti, kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo o. Siitä vaa tutkinta pyyntöö häirinnästä. Numeron vaihtaminen, mailin vaihtaminen yms helpottaa kummasti. Ja sitku rupee oikei vituttaa ni vaihappa kaupunkia. Eiköhän muutki älyy mimmonen kusipää tollanen ämmä on, joten voithan sä antaa sen vaa ruinata..
Kipin kapin lähestymiskieltoa hakemaan!!
asiat toisin päin, että se ruikuttaja oli mies. Kaupassakaan en saanut olla rauhassa vaan vaikka koitin olla siellä niin kuin hän olisi ollut näkymätön minulle, niin tultiin ihan nokan eteen puhumaan kovalla äänellä ja käveltiin vielä perässä, vaikka sanoin kovalla äänellä tiuskaisten, että; HÄIVY! (3x) Jätä mut jo rauhaan! Uhkasin poliisilla, niin sitten helpotti, kun toiset asiakkaat kaupassa jo tuijottivat "meidän" episodiamme.
Jaksoi vielä lenkkeillä ja pyöräillä talomme ympärillä joitakin vuosia.
On kai nyt löytänyt sitten uuden uhrin. Uhrista puheenollen en ollut ainoa ahdistettu nainen. Töissä eräs työkaverini (nainen) kertoi samasta tyypistä. Meillä oli jotain yhteistä... Ymmärsimme hyvin toistemme tunteet.
Jotkut eivät vain ymmärrä sitä, että aina ei saa vastakaikua.
Ymmärrän todellakin tuskasi. Osanottoni. Toivottavasti tilanne rauhoittuu.
eroon pääsin kun muutin kauemmas (30 km riitti onneks) Osoite salaiseksi ja puhelinnumero vaihtoon.. nämä onneksi toimivat meidän tapauksessamme. Ei onneksi saanut päähänsä tulla töihini skitsoamaan, olin tosin töissä hieman kauempana että liekö sillä vaikutusta.
Heti kun muutin yhteisestä asunnostamme pois, majailin aikani ystävien, perheen nurkissa ja järjestin asioita ja hankin tosiaan kämpän kauempaa, ettei tarvinnut pelätä että seisoo siinä ikkunan takana uhkailemassa..
kauttarantain kuulin, että elelee nykyään uudessa parisuhteessa (osanottoni vaan tälle uudellee vaimokkeelle)...
Jaksamista vaan kaikille tässä tilanteessa oleville, ei ole helppoa!