Max Mannerin K18 s. 57 kuuluu repliikki: "Mitäs munkki, maistuuko hamppari?". Olen takuuvarma, että olen lukenut täsmälleen saman letkautuksen jostakin muusta dekkarista tänä keväänä / kesänä.
Koska merkkaan lukemani kirjat ylös, voin tarkistaa luettua taaksepäin. Tietysti se on hieman vaivalloinen matka kirjaston kirjojen osalta, mutta asia kiinnostaa niin paljon, että ehkä tässä tulevina viikkoina teen matkaa taaksepäin.
Kolme luettua tarkistettavaa tulee heti mieleen ja ne ovat Läckbergin Saarnaaja, Peltomaan Pimeä portaikko ja Kilven Kadotetut. Peltomaalla ja Läckbergilla on sama kustantaja, muutoin kaikilla eri.
Asia kiinnostaa kovin. Mistä saman letkautuksen käyttö voi johtua? En jaksa muistaa oliko Max Manner alter ego vai ei. Toisaalta kustannustoimittajien pitäisi olla tarkempia. Meitä dekkarinharrastajia on Suomessakin ja se on hirveän epämiellyttävä tunne lukea jotain sanasta sanaan samaa, mitä on jo lukenut. Todella epämiellyttävää.
Tässä keväällä pähkäilin jo hieman samaa asiaa, koska Karin Alvtegenin suomennoksella ja Eppu Nuotion uusimmalla dekkarilla ovat täysin identtiset (suomenkieliset) nimet. Minusta tässä asiassa saisi olla tarkempi. Kustannustoimittajien ryhtiliike...
Musiikkibisneksessä näitä "samankaltaisuusasioita" ratkotaaan enemmän kuin dekkarikirjallisuudessa.
Mutta sinänsä epämiellyttävä lukukokemus Mannerin kohdalla. Hänelle sai antaa muistaakseni palautetta kotisivuillaan, pitää kysyä asiaa.
Koska merkkaan lukemani kirjat ylös, voin tarkistaa luettua taaksepäin. Tietysti se on hieman vaivalloinen matka kirjaston kirjojen osalta, mutta asia kiinnostaa niin paljon, että ehkä tässä tulevina viikkoina teen matkaa taaksepäin.
Kolme luettua tarkistettavaa tulee heti mieleen ja ne ovat Läckbergin Saarnaaja, Peltomaan Pimeä portaikko ja Kilven Kadotetut. Peltomaalla ja Läckbergilla on sama kustantaja, muutoin kaikilla eri.
Asia kiinnostaa kovin. Mistä saman letkautuksen käyttö voi johtua? En jaksa muistaa oliko Max Manner alter ego vai ei. Toisaalta kustannustoimittajien pitäisi olla tarkempia. Meitä dekkarinharrastajia on Suomessakin ja se on hirveän epämiellyttävä tunne lukea jotain sanasta sanaan samaa, mitä on jo lukenut. Todella epämiellyttävää.
Tässä keväällä pähkäilin jo hieman samaa asiaa, koska Karin Alvtegenin suomennoksella ja Eppu Nuotion uusimmalla dekkarilla ovat täysin identtiset (suomenkieliset) nimet. Minusta tässä asiassa saisi olla tarkempi. Kustannustoimittajien ryhtiliike...
Musiikkibisneksessä näitä "samankaltaisuusasioita" ratkotaaan enemmän kuin dekkarikirjallisuudessa.
Mutta sinänsä epämiellyttävä lukukokemus Mannerin kohdalla. Hänelle sai antaa muistaakseni palautetta kotisivuillaan, pitää kysyä asiaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.