...luoksetulo, ei, paikallaan olo ja irti ovat tärkeitä komentoja.
Koiran olisi myös hyvä osata rauhoittua, jos näyttää siltä että kierroksia alkaa olla liikaa. Itse teen tämän käskemällä koiran omalle paikalle hetkeksi.
Koiran tulee myös osata oma nimensä ja ymmärtää mitä "hyvä/hieno" (tai mitä kehu-sanaa sitten käyttääkään) tarkoittaa.
0Äänestä
peruskoulutukseen kuuluu
Yksin jäämiseen totuttaminen, tarpeiden teko, omistajan/vieraiden vastaan ottaminen(ei hypi ym..) Luokse tulo, rinnalla kulkeminen ja omistajan ja koiran välinen suhde kunnossa eli omistaja on pomo jota totellaan. Tietenkin koira on syystä sosiaalistaa sillä tavalla, että sen kanssa tulee toimeen missä nyt haluaa liikkua. Mutta luetelkaapa vaikka 5 tärkeintä ominaisuutta koiran omistajasta.?
0Äänestä
tuli mieleeni
* rauhallinen ja looginen toteutuksissa = johdonmukaisuus * ystävällinen ja empaattinen (koira ei sovi tunneköyhille) * ei välinpitämätön * osaava ja tietoa hakeva että arkielämä sujuu
.....ja yksi tärkeimmistä koiran pitää saada hoitoa kun se sairastaa tai kun loppu on lähellä se olisi tuskaton ja nopea. Ylenmääräiset hoidot sairaalle koiralle ei välttämättä anna laatua sen elämään ts. olisi kyettävä tekemään raskaita päätöksiä.
* pitäisi myös ymmärtää, että koira on eläin eikä ihminen
0Äänestä
peruskoulutukseen
kuuluu kaikki se/ne asiat, jotka omistaja koirallensa haluaa opettaa. Tai jotka sen kuuluu omistajansa mielestä osata.
Sanoisin että ellei koira kolmanteen ikävuoteensa mennessä näitä asioita osaa, on omistajalla peiliinkatsomuksen paikka.
Toki jokaisella koiralla, kuten omistajallaan, on päivänsä jolloin kaikki/ei_mikään suju niinkuin pitäisi/toivoisi, mutta se kuuluu vain elämään.
0Äänestä
kannattaa miettiä
Sisäsiisteys, luoksetulo kutsusta, paikallaan olo, yksin oleminen ja remmissä kulkeminen lienevät minimi.
Mielestäni myös sosiaalistaminen eli että koira oppii olemaan ja osaa käyttäytyä myös muiden ihmisten ja koirien kanssa. Riippuu myös koiran luonteesta miten paljon täytyy kouluttaa, toisilla voi olla enemmän ei-toivottua käytöstä kuin toisilla.
Suosittelen lukemaan jonkun hyvän perusoppaan aiheesta, esim. Tuire Kaimion Pennun kasvatus, löytyy varmaan kirjastoistakin. Pennun kasvattamisessa on kuitenkin aina työtä jonkin verran, eikä oikotietä onneen ole. Jos jotain laiminlyö niin siihen sitten törmää myöhemmin, eikä silloin voi syyttää hauvaa vaan katsoa peiliin.
Onnea matkaan (ilmeisesti chihun kanssa?)!
0Äänestä
Briard
On tietenkin ihmisestä kiinni, mitä hän haluaa/jaksaa koiralleen opettaa, mutta mielestäni koiralle tulisi ensisijaisesti kouluttaa sisäsiisteys ja talon tavat; saako sohvalle mennä, sänkyyn tms, haukutaanko kun ovikello soi, miten käyttäydytään kun vieraat tulee jne. Mutta sitten myös luoksetulo, hihnassa kulkeminen, muiden koirien kohtaaminen, istuminen, maahanmeno, siinä on myös muutamia, mitkä tulisi mielestäni opettaa koiralle. Se ei pelkästään auta ihmistä hallitsemaan koiraansa paremmin vaan kouluttaminen ja hyvä perustottelevaisuus parantavat koiran ja omistajansa suhdetta.
0Äänestä
mennessä
Joku kirjoitti että kolmeen ikävuoteen mennessä tietyt asiat, meillä tuo raja on ollut 6 kk paikkeilla.
Jos siihen mennessä ei hallussa ole EI, luoksetulo, paikka ja rauhoittuminen kun esim vieraita tulee, toteaisin että nyt on omistajalla peiliin katsomisen paikka ja on mietittävä missä on tehty väärin.
Eli tuossa nuo asiat mitä minä pidän tärkeänä.
0Äänestä
Hukka-Musti
Koiran on opittava tottelemaan sanontoja >>tänne>> ja >>istu>>.
0Äänestä
ohhoh.....
Hirveän aikaiselta kuulostaa tuo 6kk. Koirallahan tulee siinä vielä monet uhmaiät ja teineilyt ja vaikeat kaudet, joiden aikana se koettelee rajojaan. Eli en ollenkaan ihmettelisi, jos vielä vuoden ikäisenä koira muuttuu yhtäkkiä "kuuroksi", eikä todellakaan tule luokse vaikka kuinka maanittelee, käskee, kehuu, mitä nyt ikinä...
Toisaalta paine on kova omistajalla saada se koiran peruskoulutus kuntoon. Oma koirani on nyt 9kk ja välillä huomaan vaativani siltä liikaa, sillä kaupungissa asuessa se peruskoulutuksen tarve mielestäni korostuu vielä lisää. Joka päivä on paljon vastaantulijoita, muita koiria, liikennettä jne ja tilanteita, joita ei jossain maalaistalossa asuessa tulisi vastaan. MUTTA pidän visusti mielessä just sen, että koirani on VAIN 9kk ja vallaton ja ihana ja riehuvainen ja onnellinen pentu, joka ei tarkoita pahaa, vaan kasvaa normaalisti ja käy läpi niitä vaiheita joita siihen kuuluu. Meillä on todellakin peruskoulutus hallussa - niiltä osin kuin se vain voi olla hallussa noin nuorella koiralla! Itse pidän tota jonkun mainitsemaa kolmea ikävuotta aika realistisena ikänä, jolloin odotan että se koira tottelee joka kerta ilman mitään mutinoita, siihen asti on oltava kärsivällisyyttä ja huumoria roppakaupalla.
0Äänestä
tuutupappa
voithan tietenkin opettaa koirallesi peruskoulutuksena istu, maahan, avaa ovi, hyppää, jne. Mutta mitä peruskasvatukseen kuuluu ihan ensimmäisestä päivästä lähtien:
TÄNNE: opetetaan niin sisällä kuin ulkona. Saa käyttää namia, kunhan sen tekee oikein. VÄÄRIN: "Musti tänne!" (iloisella äänellä) Pentu haahuilee, ei ymmärrä eikä "tottele" "MUSTI TÄNNE!" (ääni alkaa säröillä ja on toruva) Pentu haahuilee vieläkin, kiertää ympyrää eikä ymmärrä mistä ollaan vihaisia. Omistaja hakee HK:n sinistä kaapista ja näyttää sitä pennulle: "Musti tänne!" Pentu lähtee tulemaan kun näkee makkaranpalan ja sitten omistaja kehuu kuinka ihana pentu se on kun tulee luokse niin hienosti. OIKEIN: Ensin opetetaan sisällä hihnassa. "musti tänne!" (aina iloisesti) nykäiset pienesti hihnaa -> musti lähtee tulemaan luoksesi KEHUKEHUKEHURAPSUTAKEHUKEHURAPSUTALEIKI kun se tulee luoksesi. Välillä voi bonuksena kehujen ja rapsutuksien lomassa antaa namipalan. Aina tästä sitten lähdetään haastavampaan päin.
EI-SANA: VÄÄRIN: Pentu puree sukkaa huoneen nurkassa ja omistaja saa kiinni itseteosta ja karjuu: "EI! EI LUPPIS SAA OTTAA MAMMAN SUKKAA! EI!" Pentu luimistelee, pelkää ja on arka. Omistaja luulee, että kyllä se helvetin pentu tietää, että nyt tuli tehtyä väärin, kun se noin käyttäytyy, ja kyllä se nyt ainakin tietää mitä tarkottaa "ei". OIKEIN: Opetetaan sana pennulle erikseen. Laitetaan namipala lattialle ja sanotaan pennulle "ei". Kun pentu sen yrittää ottaa, liu'utetaan se hellästi pitkin lattiaa ja toistetaan "ei". Samaa toistetaan kunnes pentu ei sitä yritä ottaa, ja lopulta hetken päästä annetaan sille lupa ottaa se. Tätä toistetaan muutaman kerran viikossa, ja n. kuukauden päästä pentu on oppinut ei-sanan. Ei-sana on aina tiukka, mutta ei koskaan iloinen tai vihainen. Koiralle ei IKINÄ menetetä hermojaan (ainakaan koiran edessä... juokset sitten vaikka ulos karjumaan ja tulet takaisin kun olet rauhoittunut). Hyvä johtaja pitää aina pokkansa.
ODOTA/PAIKKA: VÄÄRIN: istutetaan pentu sohvalle ja painetaan sen peppua maahan kunnes se tajuaa että siitä ei nousta prkl! ollaan vihaisia kun se edes silmiään muljauttaa ja tyytyväisiä kun se luimistelee siinä käden alla. OIKEIN: Itse opetin näin, mutta on muitakin tapoja: Laitoin pennun hihnaan, pyysin istumaan ja sanoin odota. Jos pentu yritti liikkua, nykäisin hihnasta ja sanoin "ei" ja uudestaan "odota". Kehuja KOKO ajan kun se istua tapitti paikallaan. Kun se tämän oppi, otin yhden askelen taaksepäin, ja jos pentu liikkui, sanoin "ei" ja uudestaan "odota". Kehujakehujakehuja koko ajan kun se teki oikein. Jos peppu nousi maasta, palasin takaisin, sanoin ei ja odota, ja aloitin askeleiden oton uudestaan. Lopulta muutaman viikon harjoittelun jälkeen pentu odotti nätisti kun pääsin huoneen toiseen päähän ja takaisin. Palkitsin kehuilla ja kuten luoksetulossa: välillä sai bonuksena namin. Nyt pentu on n.9kk ja jos sanon "odota" niin se iskee peppunsa maahan vaikka se olisi juoksemassa kilpaa toisen koiran kanssa.
Nuo "temput" kuuluvat kasvatukseen. Kasvatukseen kuuluu myös se, että opetat pennulle mikä on oikein ja mikä väärin. Kuinka lujaa saa purra vai saako purra ollenkaan. Mitkä lelut ovat sallittuja ja mitkä ei. Seuraaminen huoneesta toiseen ei ole sallittua ellet erikseen sitä pyydä. Olen oikeudenmukainen, leiki, kehu paljon jokaisesta jotta pennulle kasvaa itseluottamusta, telmi, pidä vapaana ja harjoittele luoksetuloa.
Aikuisen koiran kanssa voi harjoitella kokonaisuudessaan tunnin. 10min harjoittelua - 10min taukoa - jne. Ja tätä muutaman kerran viikossa. Pennun kanssa pidempiä taukoja ja lyhyempiä harjoitteluminuutteja. Pentu kyllästyy ja väsyy todella helposti, jolloinka sen keskittymiskyky herpaantuu eikä suoritukset onnistu kuten odotetaan vaikka se ne osaisi jo. Ja mitä tästä seuraa? Pentu on väsynyt -> ei jaksa esimerkiksi "odottaa/olla paikallaan" -> ei tee suoritusta -> sinä joudut luovuttamaan kesken ja pentu ajattelee: "koska mua ei nyt huvittanut niin toi luovutti eli mä voin jatkossa tehdä näin"
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
koiralle on osata 'LUOKSETULO' kun käsky kuuluu.
...luoksetulo, ei, paikallaan olo ja irti ovat tärkeitä komentoja.
Koiran olisi myös hyvä osata rauhoittua, jos näyttää siltä että kierroksia alkaa olla liikaa.
Itse teen tämän käskemällä koiran omalle paikalle hetkeksi.
Koiran tulee myös osata oma nimensä ja ymmärtää mitä "hyvä/hieno" (tai mitä kehu-sanaa sitten käyttääkään) tarkoittaa.
Yksin jäämiseen totuttaminen, tarpeiden teko, omistajan/vieraiden vastaan ottaminen(ei hypi ym..) Luokse tulo, rinnalla kulkeminen ja omistajan ja koiran välinen suhde kunnossa eli omistaja on pomo jota totellaan.
Tietenkin koira on syystä sosiaalistaa sillä tavalla, että sen kanssa tulee toimeen missä nyt haluaa liikkua. Mutta luetelkaapa vaikka 5 tärkeintä ominaisuutta koiran omistajasta.?
* rauhallinen ja looginen toteutuksissa = johdonmukaisuus
* ystävällinen ja empaattinen (koira ei sovi tunneköyhille)
* ei välinpitämätön
* osaava ja tietoa hakeva että arkielämä sujuu
.....ja yksi tärkeimmistä koiran pitää saada hoitoa kun se sairastaa tai kun loppu on lähellä se olisi tuskaton ja nopea. Ylenmääräiset hoidot sairaalle koiralle ei välttämättä anna laatua sen elämään ts. olisi kyettävä tekemään raskaita päätöksiä.
* pitäisi myös ymmärtää, että koira on eläin eikä ihminen
kuuluu kaikki se/ne asiat, jotka omistaja koirallensa haluaa opettaa. Tai jotka sen kuuluu omistajansa mielestä osata.
Sanoisin että ellei koira kolmanteen ikävuoteensa mennessä näitä asioita osaa, on omistajalla peiliinkatsomuksen paikka.
Toki jokaisella koiralla, kuten omistajallaan, on päivänsä jolloin kaikki/ei_mikään suju niinkuin pitäisi/toivoisi, mutta se kuuluu vain elämään.
Sisäsiisteys, luoksetulo kutsusta, paikallaan olo, yksin oleminen ja remmissä kulkeminen lienevät minimi.
Mielestäni myös sosiaalistaminen eli että koira oppii olemaan ja osaa käyttäytyä myös muiden ihmisten ja koirien kanssa. Riippuu myös koiran luonteesta miten paljon täytyy kouluttaa, toisilla voi olla enemmän ei-toivottua käytöstä kuin toisilla.
Suosittelen lukemaan jonkun hyvän perusoppaan aiheesta, esim. Tuire Kaimion Pennun kasvatus, löytyy varmaan kirjastoistakin. Pennun kasvattamisessa on kuitenkin aina työtä jonkin verran, eikä oikotietä onneen ole. Jos jotain laiminlyö niin siihen sitten törmää myöhemmin, eikä silloin voi syyttää hauvaa vaan katsoa peiliin.
Onnea matkaan (ilmeisesti chihun kanssa?)!
On tietenkin ihmisestä kiinni, mitä hän haluaa/jaksaa koiralleen opettaa, mutta mielestäni koiralle tulisi ensisijaisesti kouluttaa sisäsiisteys ja talon tavat; saako sohvalle mennä, sänkyyn tms, haukutaanko kun ovikello soi, miten käyttäydytään kun vieraat tulee jne.
Mutta sitten myös luoksetulo, hihnassa kulkeminen, muiden koirien kohtaaminen, istuminen, maahanmeno, siinä on myös muutamia, mitkä tulisi mielestäni opettaa koiralle. Se ei pelkästään auta ihmistä hallitsemaan koiraansa paremmin vaan kouluttaminen ja hyvä perustottelevaisuus parantavat koiran ja omistajansa suhdetta.
Joku kirjoitti että kolmeen ikävuoteen mennessä tietyt asiat, meillä tuo raja on ollut 6 kk paikkeilla.
Jos siihen mennessä ei hallussa ole EI, luoksetulo, paikka ja rauhoittuminen kun esim vieraita tulee, toteaisin että nyt on omistajalla peiliin katsomisen paikka ja on mietittävä missä on tehty väärin.
Eli tuossa nuo asiat mitä minä pidän tärkeänä.
Koiran on opittava tottelemaan sanontoja >>tänne>> ja >>istu>>.
Hirveän aikaiselta kuulostaa tuo 6kk. Koirallahan tulee siinä vielä monet uhmaiät ja teineilyt ja vaikeat kaudet, joiden aikana se koettelee rajojaan. Eli en ollenkaan ihmettelisi, jos vielä vuoden ikäisenä koira muuttuu yhtäkkiä "kuuroksi", eikä todellakaan tule luokse vaikka kuinka maanittelee, käskee, kehuu, mitä nyt ikinä...
Toisaalta paine on kova omistajalla saada se koiran peruskoulutus kuntoon. Oma koirani on nyt 9kk ja välillä huomaan vaativani siltä liikaa, sillä kaupungissa asuessa se peruskoulutuksen tarve mielestäni korostuu vielä lisää. Joka päivä on paljon vastaantulijoita, muita koiria, liikennettä jne ja tilanteita, joita ei jossain maalaistalossa asuessa tulisi vastaan.
MUTTA pidän visusti mielessä just sen, että koirani on VAIN 9kk ja vallaton ja ihana ja riehuvainen ja onnellinen pentu, joka ei tarkoita pahaa, vaan kasvaa normaalisti ja käy läpi niitä vaiheita joita siihen kuuluu. Meillä on todellakin peruskoulutus hallussa - niiltä osin kuin se vain voi olla hallussa noin nuorella koiralla!
Itse pidän tota jonkun mainitsemaa kolmea ikävuotta aika realistisena ikänä, jolloin odotan että se koira tottelee joka kerta ilman mitään mutinoita, siihen asti on oltava kärsivällisyyttä ja huumoria roppakaupalla.
voithan tietenkin opettaa koirallesi peruskoulutuksena istu, maahan, avaa ovi, hyppää, jne.
Mutta mitä peruskasvatukseen kuuluu ihan ensimmäisestä päivästä lähtien:
TÄNNE:
opetetaan niin sisällä kuin ulkona. Saa käyttää namia, kunhan sen tekee oikein.
VÄÄRIN:
"Musti tänne!" (iloisella äänellä)
Pentu haahuilee, ei ymmärrä eikä "tottele"
"MUSTI TÄNNE!" (ääni alkaa säröillä ja on toruva)
Pentu haahuilee vieläkin, kiertää ympyrää eikä ymmärrä mistä ollaan vihaisia.
Omistaja hakee HK:n sinistä kaapista ja näyttää sitä pennulle:
"Musti tänne!"
Pentu lähtee tulemaan kun näkee makkaranpalan ja sitten omistaja kehuu kuinka ihana pentu se on kun tulee luokse niin hienosti.
OIKEIN:
Ensin opetetaan sisällä hihnassa.
"musti tänne!" (aina iloisesti)
nykäiset pienesti hihnaa -> musti lähtee tulemaan luoksesi
KEHUKEHUKEHURAPSUTAKEHUKEHURAPSUTALEIKI kun se tulee luoksesi. Välillä voi bonuksena kehujen ja rapsutuksien lomassa antaa namipalan.
Aina tästä sitten lähdetään haastavampaan päin.
EI-SANA:
VÄÄRIN:
Pentu puree sukkaa huoneen nurkassa ja omistaja saa kiinni itseteosta ja karjuu:
"EI! EI LUPPIS SAA OTTAA MAMMAN SUKKAA! EI!"
Pentu luimistelee, pelkää ja on arka. Omistaja luulee, että kyllä se helvetin pentu tietää, että nyt tuli tehtyä väärin, kun se noin käyttäytyy, ja kyllä se nyt ainakin tietää mitä tarkottaa "ei".
OIKEIN:
Opetetaan sana pennulle erikseen.
Laitetaan namipala lattialle ja sanotaan pennulle "ei". Kun pentu sen yrittää ottaa, liu'utetaan se hellästi pitkin lattiaa ja toistetaan "ei". Samaa toistetaan kunnes pentu ei sitä yritä ottaa, ja lopulta hetken päästä annetaan sille lupa ottaa se.
Tätä toistetaan muutaman kerran viikossa, ja n. kuukauden päästä pentu on oppinut ei-sanan.
Ei-sana on aina tiukka, mutta ei koskaan iloinen tai vihainen. Koiralle ei IKINÄ menetetä hermojaan (ainakaan koiran edessä... juokset sitten vaikka ulos karjumaan ja tulet takaisin kun olet rauhoittunut). Hyvä johtaja pitää aina pokkansa.
ODOTA/PAIKKA:
VÄÄRIN:
istutetaan pentu sohvalle ja painetaan sen peppua maahan kunnes se tajuaa että siitä ei nousta prkl! ollaan vihaisia kun se edes silmiään muljauttaa ja tyytyväisiä kun se luimistelee siinä käden alla.
OIKEIN:
Itse opetin näin, mutta on muitakin tapoja:
Laitoin pennun hihnaan, pyysin istumaan ja sanoin odota. Jos pentu yritti liikkua, nykäisin hihnasta ja sanoin "ei" ja uudestaan "odota". Kehuja KOKO ajan kun se istua tapitti paikallaan.
Kun se tämän oppi, otin yhden askelen taaksepäin, ja jos pentu liikkui, sanoin "ei" ja uudestaan "odota". Kehujakehujakehuja koko ajan kun se teki oikein. Jos peppu nousi maasta, palasin takaisin, sanoin ei ja odota, ja aloitin askeleiden oton uudestaan.
Lopulta muutaman viikon harjoittelun jälkeen pentu odotti nätisti kun pääsin huoneen toiseen päähän ja takaisin. Palkitsin kehuilla ja kuten luoksetulossa: välillä sai bonuksena namin.
Nyt pentu on n.9kk ja jos sanon "odota" niin se iskee peppunsa maahan vaikka se olisi juoksemassa kilpaa toisen koiran kanssa.
Nuo "temput" kuuluvat kasvatukseen. Kasvatukseen kuuluu myös se, että opetat pennulle mikä on oikein ja mikä väärin. Kuinka lujaa saa purra vai saako purra ollenkaan. Mitkä lelut ovat sallittuja ja mitkä ei. Seuraaminen huoneesta toiseen ei ole sallittua ellet erikseen sitä pyydä. Olen oikeudenmukainen, leiki, kehu paljon jokaisesta jotta pennulle kasvaa itseluottamusta, telmi, pidä vapaana ja harjoittele luoksetuloa.
Aikuisen koiran kanssa voi harjoitella kokonaisuudessaan tunnin. 10min harjoittelua - 10min taukoa - jne. Ja tätä muutaman kerran viikossa.
Pennun kanssa pidempiä taukoja ja lyhyempiä harjoitteluminuutteja. Pentu kyllästyy ja väsyy todella helposti, jolloinka sen keskittymiskyky herpaantuu eikä suoritukset onnistu kuten odotetaan vaikka se ne osaisi jo. Ja mitä tästä seuraa? Pentu on väsynyt -> ei jaksa esimerkiksi "odottaa/olla paikallaan" -> ei tee suoritusta -> sinä joudut luovuttamaan kesken ja pentu ajattelee: "koska mua ei nyt huvittanut niin toi luovutti eli mä voin jatkossa tehdä näin"