Miten vaikeaa on
laittaa sana toisen eteen
kun haluaa kertoa
mitä tuntee, miksi ja ketä kohtaan.
Ei kerro tarpeeksi
tai tulee sanoneeksi liikaa.
Miten vaikeaa on
laittaa jalka toisen eteen
kun haluaa lähemmäs
sitä pehmeyttä, tuoksua ja makua
joka houkuttaa kuin hunaja
talviunesta herännyttä karhua.
Miten raskasta on
laittaa jalka toisen eteen
kun täytyy poistua
katkeran tappion kärsineenä
takaisin kylmälle matkalle
omien ajatusten pariin
kun puhui liikaa ja vääriä asioita
tai ei saanut sanottua tarpeeksi.
laittaa sana toisen eteen
kun haluaa kertoa
mitä tuntee, miksi ja ketä kohtaan.
Ei kerro tarpeeksi
tai tulee sanoneeksi liikaa.
Miten vaikeaa on
laittaa jalka toisen eteen
kun haluaa lähemmäs
sitä pehmeyttä, tuoksua ja makua
joka houkuttaa kuin hunaja
talviunesta herännyttä karhua.
Miten raskasta on
laittaa jalka toisen eteen
kun täytyy poistua
katkeran tappion kärsineenä
takaisin kylmälle matkalle
omien ajatusten pariin
kun puhui liikaa ja vääriä asioita
tai ei saanut sanottua tarpeeksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos yhtään lohduttaa
niin tiedän tuon tunteen
ymmärrän sinua
ihan täysin
pitäisi miettiä sanoja etukäteen
hyvin tarkasti
viilattuja puheenvuoroja
mutta eihän elämä itsessäänkään
ole ennalta viilattu
omien päätösten mukaan
kyllä se vielä joskus onnistuu
kunhan täysillä yrittää
toisinaan vain sattuu juuria polulle
helposti kompastuu mustelmille
tai jotain muuta sattuu
mutta yleensä siitä pian tokenee
ja muistaa ne juurien paikat
seuraavalla kerralla
että löytyy ymmärrystä.
Mietitty sana vaikuttaa jotenkin keinotekoiselta.
Ex tempore-sana menee usein ohi maalin.
Jälkimmäinen kuitenkin lähempänä elämää, epäonnistumisessaankin.
Kiitos. Muistetaan ne juurien paikat.
Runostasi.
Ja miten hyvin tiedän tunteen.
Sanonut liikaa ja silti aivan liian vähän.
Niin paljon sanomattomia sanoja jäi sydämelleni.
Ja ne sanat painavat ja silti leijuvat jossain välissämme.
Kiitos että pidät.
Sanojen valinnat kun saisi onnistumaan.
Silloin voisi vähempikin puhe riittää.
Miten osaavat leijuvat sanat kotiin, miten löytävät maaliin.
Miten ne painavat, haluavat tuoda itsensä julki.
tämän lahjan käyvän niin syvälle sydämiin, että minulle ei jää enää mitään sanottavaa. Sanonpa siis kysymyksen muodossa vaan, että miksi? Miksiköhän kaikki on meille niin vaikeaa? Ettei osata, vaikka elämä kuin yrittää opettaa?
Hyvää Yötä!
Miksi? Kiitos kysymästä.
Ei se johdu meistä, toivon mukaan.
Vaan elämä heittelee, menemme tuulen mukaan.
Syvällä sydämessä asuu toivo, kuitenkin.
Se astuu esiin, kun yö on synkin.
verottaa varmaankin sitä sanomisen taitoa, tasapaino täytyy kaikessa olla. :) Tunnistankohan kirjoittajan vähän toisenlaisista runoista, saattaa olla. Sana on hallussa, mutta rohkea rokan syö... ei ole oikeaa tai väärää, pääasia, että yrittää.
Runo kuvaa hyvin onnistumisen ja epäonnistumisen vastakohtaisuutta, jota ei oikeastaan ole kuin mielen maailmassa...
Kaunis tasapaino kaiken täydentää.
Kirjoittamisen vaikeudesta lähdin alunperin rustaamaan,
laajeni sittemmin puhuttuun kieleen
joka sentään on monin kerroin hankalampaa.
Rohkea rokan syö, niin tosiaan sanotaan
vaan jospa joutuukin itse soppakattilaan?
Kenties tunnistat jos oikein tarkan vainun omaat. :)
Vaan toisaalta voipi myös mennä vikaan. :(
Kun ottaa runot pelkkinä runoina
niin säästyy myös tekijä pahimmilta tomaateilta.
Näkökulmat vaihtelevat kuten valo taittuu timantin pinnalla
tai kuten repaleinen tuuliviiri heittelehtii pyörteisellä tuulella.
Ottaa runot vain runoina
niinpä niin
itsekin joskus sanoneena
kiva väittää puhua selittää
mutta käytännössä ihan liian vaikeaa
hillitä ihmisen tarvetta
etsiä merkityksiä
eikös se muuten ole
Fenix-lintu? :)
Voihan niitä olla kaksikin...
kukapa ei moisista linnuista pitäisi
Merkityksiä kai ihmisen mieli hakeekin.
Onko mikään kirjoitus koskaan täyttä kuvitelmaa
tyhjiössä syntynyttä, vailla kokemusta elämästä.
Samoin runossakin aina näkee sen tekijän
ja sielun silmät etsivät runon kohdetta.
Fenix? Onko se naisen nimi.
Felix ja Fenix - kaksin aina kaunihimpi.
saada sanotuksi...haikeaa on kun jää sanomatta...
Paljon puhuva runosi vangitsi kyllä lukijan mielenkiinnon,kiitos!
Kiitos kauniille Kauriille.
Onko tasapainoa sittenkään, kun oli liikaa sanottavaa
ja korosti niitä vääriä asioita oikeiden kustannuksella
mutta voiko tämä olla mitään taktiikkaa.
Millaisen vastakysymyksen on valmis kohtaamaan:
Miksi kerroit tuon? Miksi et kertonut tuota?
Vaikka vastaus molempiin taitaakin olla sama.
Onko oikeutettua raskauttaa toisen elämää
puhumalla asioista joita ei halua kuulla
jotka tekevät kaiken vain hankalammaksi.
Itsekästä kertoa kaikki juurta jaksain
jos sitä tietoa voi ilmankin tulla toimeen,
itsekästä vaieta kasvojensa säilyttämisen tähden
kuvitella olevansa tilanteen herra.
kuvastimen
sirpaleet
ehjätty
jokaisessa palassa
rikkinäinen
ehyempänä näkyy
kauempaa
Kiitos oikeasta katseesta.
Niin, ehkä aika ja etäisyys antavat oikean kuvan
ehyen jossa monen osan rikkonaisuus ei näy.
Liiankin läheltä näen särkyneen
jota mikään maailman liima ei kokoon saa.