Teillä keillä on tai on ollut bordercollie, minkälainen se oli pentuna? Mitä haasteita koitte sen kanssa, mitä ongelmia sen kanssa oli? Mikä oli helppoa?
Itselläni on 3 kk vanha urospentu. Se oppii todella nopeasti uusia asioita, "paikka" meni perille jo kolmannella harjoituskerralla. Kumpi käsi- namileikki meni perille heti, että tassulla pitää näyttää kummassa kädessä nami on jotta sen saa. ym ym. istu ja maahan, tänne se jo osaa.
Mutta piru vie osaa olla itsepäinen. Ja välillä näykkii lahkeita, pohkeita. Ei hauku jos ovikello soi, ei hauku vieraille ihmisille, vaan päinvastoi on hyvin kiinnostunut kohtaamaan uusia ihmisiä. Edes toisille koirille ei ainakaan vielä ymmärrä haukkua. Mutta komentaa meitä haukkumalla. Kun syömme, ja kielletään hyppimistä pyötää kohti, saattaa aloittaa hirveän haukkumisen. Samoin jos kieltää näykkimisien, tai jonkin muun asian mitä se haluaisi tehdä, alkaa haukkumaan.
Muuten kaikki onkin mennyt loistavasti. Ensimmäiset 4 viikkoa oli nätisti kotona itsekseen, ei ollut pahemmin ulvonut eikä tuhonnut mitään. Mutta nyt ollaan taas oltu viikko lomalla ja yhdessä kokoajan, tänään oli tunnin yksin ja oli haukkunut täällä ihan hysteerisesti.
Itselläni on 3 kk vanha urospentu. Se oppii todella nopeasti uusia asioita, "paikka" meni perille jo kolmannella harjoituskerralla. Kumpi käsi- namileikki meni perille heti, että tassulla pitää näyttää kummassa kädessä nami on jotta sen saa. ym ym. istu ja maahan, tänne se jo osaa.
Mutta piru vie osaa olla itsepäinen. Ja välillä näykkii lahkeita, pohkeita. Ei hauku jos ovikello soi, ei hauku vieraille ihmisille, vaan päinvastoi on hyvin kiinnostunut kohtaamaan uusia ihmisiä. Edes toisille koirille ei ainakaan vielä ymmärrä haukkua. Mutta komentaa meitä haukkumalla. Kun syömme, ja kielletään hyppimistä pyötää kohti, saattaa aloittaa hirveän haukkumisen. Samoin jos kieltää näykkimisien, tai jonkin muun asian mitä se haluaisi tehdä, alkaa haukkumaan.
Muuten kaikki onkin mennyt loistavasti. Ensimmäiset 4 viikkoa oli nätisti kotona itsekseen, ei ollut pahemmin ulvonut eikä tuhonnut mitään. Mutta nyt ollaan taas oltu viikko lomalla ja yhdessä kokoajan, tänään oli tunnin yksin ja oli haukkunut täällä ihan hysteerisesti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä ihmeessä yritä opettaa 3 kk vanhalle pennulle noita kaikkia, istu, maahan jne!
Sehän on vielä ihan vauva ja saakin elää vauvan elämää. Tietenki rajat asetetaan jo pienenä, mutta ns. temppujen opettelu alkaa hyvin hitaasti ja pieninä annoksina! Vähän kummastuttaa, että pentusi jo osaa paikka, tänne, istu ja maahan...
Tuon ikäisen keskittymiskyky on hyvin hyvin lyhyt, joten harjoitusten (jos sinun on jostain syystä ne jo nyt aloitettavat) tulee kestää vain pari minuuttia ja sitten leikkiä.
Täytyy myös muistaa, että tuon ikäisen tulee saada nukkua ja olla vaan tosi paljon!
Itse puuttuisin ensin tuohon näykkimiseen, kielto ja vaikka joku lelu suuhun, että tietää mihin niitä ikeniä voi jäystää kun kutiaa.
En siltä kuitenkan vaadi täydellistä osaamista, mutta kuitenkin se on oppinut ne hyvin hyvin nopeasti. Itse en näe siinä mitään haittaa, koska koira näistä, juuri parin minuutin opetushetkistä, silminnähden nauttii, koska rakastaa niin paljon herkkuja. Ja jotakin aivotyöskentelyä se jo vaatii, borderi kun on..
Minkä ikäisenä muuten itse aloittaisin nuo em. harjoitukset koiralle? Mitä koiria sinä olet kouluttanut ja minkälaisia tuloksia olet saanut?
Kun pentu tuli (paimensukuinen) oli alku aika pitkälle vain leikkimistä ja ylipäätään tapojen opettelua (mitä purraan mitä ei jne). Pikku hiljaa istumista ja maahan menoa, koira oli tuolloin varmaan n. 4 kk, mutta ihan pikkuriikkisin harjoituksin, palkka siitä kun peppu osui edes maahan jne.
Voi olla, että käsitin aloitusviestisi väärin, kun sanoit, että koira osaa istua, maahan jne. Koska meillä liikkeen osaaminen tarkoittaa sitä, että koira menee yhdestä käskystä pyydettyyn asentoon ja pysyy siinä kunnes toisin sanotaan.
Koira on nyt 2 vuotias ja nyt vasta pikku hiljaa voin sanoa, että se osaa edellä mainitut liikkeet. Tulokset on kuitenkin ollu tosi hyviä, vaikka pikku hiljaa ja hitaasti ollaan edetty, tai ehkä juuri siksi tulokset on hyviä ja luotettavia.
Juuri tuossa 3-4kk iässä lahkeessa roikkuminen oli aika kaameeta. Pentu vielä joskus murisi samalla. Silloinhan se lahkeeseen tarrasi kun joku liikkui. Meillä lopetti parhaiten kun ei kiinnitetty siihen huomiota, eli kädet vaan puskaan ja katse kohti taivasta. Pentu huomasi ettei tavoittanyt käytöksellään mitään. Jostain silloin luin, että tärkeintä olis tietää mitä pentu käytöksellään tarkoittaa ja sitten sen mukaan pitää valita oma käytös. Eli johtuuko se siitä, että se yrittää pomottaa/nousta lauman hierarkiassa, vai siitä että se haluaa miellyttää (sekin on kuulemma mahdollista) vai vaan siitä että pentu haluais leikkiä. Me ei kyllä osattu arvioida että miksi noin käyttäytyi!
Pentu tosiaan oppi nopeasti ja kyllä meilläkin 3kk eteenpäin opetettiin noita istu, maahan jne pieninä annoksina esim ruoan antamisen yhteydessä pentu pyydettiin istumaan. Mutta näin jälkikäteen kun aattelee, niin tärkeintä kuitenkin oli sen arkitottelevaisuuden opettaminen, mikä on kiellettyä jne..
Haasteita meille toi pennun paimentausta. Lampaita se saa paimentaa mutta olis halunnut kaikkea muutakin, ehkä 4kk iästä eteenpäin, esim autoja, kissaa, tuulilasin pyyhkijöitä auton kyydissä, kesän tullessa myös veneen airoja jne..! Kolinapurkkia käytettiin kieltämiseen ja nyt on nuo asiat takanapäin, joskus täytyy muistutella..
Helpointa taisi olla se että pentu tuntui rakastavan (ja edelleenkin:) ) aivan kaikkia ihmisiä, ei pelännyt ketään vaikka muuten olikin aika epävarma. Maalla kasvaneelle pennulle kaupungin hälinä oli tosi pelottavaa, samoin tilaisuudet missä oli paljon ihmisiä.Niihin tutustuttiin sitten aluksi tosi kaukaa ja nykyään koira on rauhallinen näissäkin tilanteissa.
Itsepäisyyttä löytyi myös. Yhdessä vaiheessa pentu loukkaantui todella, jos joutui olemaan hihnassa pitkään esim jossain tapahtumassa eikä saanut kulkea vapaasti niin kuin kotipihassa. Kun sitten tultiin jostain kotiin ja päästettiin pentu vapaaksi, oli se loukkaantunut eikä suostunut tulemaan edes luokse.
Meillä ei pentu oikeastaan haukkumalla koskaan koittanut komentaa mutta piippaamalla kyllä. Ja sen kanssa taistellaan vieläkin joskus.
Meillä on noudatettu tiettyä koiran huomioimattomuutta jolla pyritään osoittamaan että me ihmiset olemme sen johtajia ja siksi päätämme milloin mitäkin tehdään. Esim kun tullaan kotiin, ei koiraa heti huomioida ja sama kotoa lähtiessä, juuri ennen lähtöä ei kiinnitetä huomiota. Myös jos koira ehdottaa leikkimistä, tuo lelua tai tulee silitettäväksi, ei siihen suostuta vaan me pyydämme koiran silitettäväksi tai leikkimään. Tietenkään ei tuota olla aivan ehdottomasti noudatettu. Ammattilainen en tässä asiassa ole, mutta saattaa olla että jos koira saa liikaa huomiota, se kokee olevansa oikeutettu määräilemään..?
Minä luin muiden kokemuksia (ja edelleenkin ) aika paljon sivuilta www.spky.fi ja www.sbcak.fi (näillä sivuilla sitä käyttäjäkokemusta:)) sekä www.koiraneuvola.fi
Aivan valloittava kaveri tuo on, pois en vaihtaisi! Tsemppiä kasvatukseen!
En tiiä onko tämä edes enää voimassa tämä viesti, mutta olipas pakko laittaa silti, ku nuo edellä mainitut itsepäisyyden elkeet on erittäin hyvin nähtävissä myöskin omassa pennussani. (Bortsu/seropi) Oon jo tässä pikku hiljaa kypsyny siihen ku se roikkuu tosiaan lahkeissa, ja kiellettäessä haukkuu/murisee/ käy vaan itsepäisemmin kiinni.. Leikkisästi kylläkin, että tosissaan ei pure tai murise.. Ja oon kyllä yrittäny noudattaa sitä että kielletään ja annetaan sopivampi tavara suuhun. Myöskin pari kertaa jouduttu eristämään täysin toiseen húoneeseen yksin, kun ei ole lopettanut. On vähän hankala käyttää tuota johtajuus elkeitä, koska kotona vielä asun, ja siis perheeseen kuuluu toinenkin koira ja muita ihmisiä. Mutta johtajuutta näytetty mm. ruokinnassa, ja pyrin jättämään koiran huomiotta lähtiessä ja tullessa. Pentu nyt tosin vasta 3kk.. Eli toivon tämän asian helpottavan, jossain vaiheessa. :) Kärsivällisyyttä vain koettelee päivittäin. Myöskin tuosta koulutuksesta.. meillä on aloitettu ihan perusasioilla. istu käsky alkaa olemaan jo hallussa.. ja taluttimessa kävelyä opetellaan kovasti. Myöskin kaikkea pientä ollaan kokeiltu, maahan, ryömi, seiso yms.. mutta nämä vasta opintien alussa. :)
Onko jollakin jotain muuta keinoa tuohon kieltämiseen. Mikä teillä on ollut avuksi tälläisissä tapauksissa..? Haluaisin kuitenkin koirasta tasapainoisen tottelevaisen koiran.
Bordercolliehan tosiaan on paimenkoira, joka paimentaa näykkimällä lampaiden, lehmien tms. jaloista. Siitä siis juurtaa juurensa myös ihmisten lahkeissa roikkuminen. Itselläni on kokemusta welsh corgista, joka kuuluu paimenrotuihin.
Meillä on tehonnut myös se, että pysähtyy paikoilleen ja kieltää tiukasti, jonka jälkeen huomioidaan koiraa tai lähdetään liikkeelle vasta kun riiviö on taas asiallisesti. Pahimpaan vimmaan tehosi suihkupullo, jossa oli etikkaa ja vettä. Sitä suihkautettiin koiran suupieliin, kun tämä "kiva" leikki alkoi. Ei tarvinnut kuin muutaman kerran suihkauttaa, niin loppui riekkuminen! Nykyään riittää pelkkä kielto ja pysähdys :) Huomasimme, että lahkeet alkoivat kiinnostaa eniten kun tuli ns. väsymyshepuleita samaan tapaan kuin pikkulapsilla.