Se ajaa mut raivon partaalle, kurkkii verhonraosta jalkakäytävälle.
Se liitää mun pään päällä. Ja kun mä katson, se katoaa pilven taa.
Mitä se ajaa takaa? Haluaako se koskettaa helmaa, polvea vai napaa?
Se on sekava varjo hätää, turhuutta ja itsensä outoutta, eksymistä pihaansa.
Sillä on portti kiinni ja kananpaskaa kukkapenkissään.
Se haisee.
Mä biletän, keskustelen ja rakastan. Se sulkeutuu, vihaa ja kaapii ikkunaa.
Rullaako se matot maanantaisin ja tamppaa rottingilla tonnikalaa?
Seisooko se pölyssä ja pitelee nenää, kun mä biletän ja rakastan,
kun kietoudun ihoon ja avaudun. Se pitelee päätään kun mä saan, kun tuun,
kun tulee ilmalaiva pilvistä ja pudottaa ankkurinsa mereen, rikkoo pinnan ja kiljuu lisää.
Kun se tulee, se on valtakunta, puhdas ja kirkas kuin kupliva tonic
Mä olen katu. Mä olen halu. Mä olen pöly sen nenässä, nitinä sen hikisessä rottingissa,
kadonneissa askelissa, soran rapinassa, puhalluksessa hiuksiin, jotta näkisi tarkemmin kaiken, vaikka sillä ei ole mulle mitään väliä.
Se liitää mun pään päällä. Ja kun mä katson, se katoaa pilven taa.
Mitä se ajaa takaa? Haluaako se koskettaa helmaa, polvea vai napaa?
Se on sekava varjo hätää, turhuutta ja itsensä outoutta, eksymistä pihaansa.
Sillä on portti kiinni ja kananpaskaa kukkapenkissään.
Se haisee.
Mä biletän, keskustelen ja rakastan. Se sulkeutuu, vihaa ja kaapii ikkunaa.
Rullaako se matot maanantaisin ja tamppaa rottingilla tonnikalaa?
Seisooko se pölyssä ja pitelee nenää, kun mä biletän ja rakastan,
kun kietoudun ihoon ja avaudun. Se pitelee päätään kun mä saan, kun tuun,
kun tulee ilmalaiva pilvistä ja pudottaa ankkurinsa mereen, rikkoo pinnan ja kiljuu lisää.
Kun se tulee, se on valtakunta, puhdas ja kirkas kuin kupliva tonic
Mä olen katu. Mä olen halu. Mä olen pöly sen nenässä, nitinä sen hikisessä rottingissa,
kadonneissa askelissa, soran rapinassa, puhalluksessa hiuksiin, jotta näkisi tarkemmin kaiken, vaikka sillä ei ole mulle mitään väliä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ilmavaivoja
Sä oot niin hauska että ihan lirahtaa housuun. Jotenkin pissa- ja kakka-, pieruhuumori ei oikein nappaa niitä oikeita synnapseja tässä modernissa takkupäässä. Siis vedän tiukempaa linjaa ja jatkan sonnan seuraamista, kun se höyryää jossain mielekkyyden ja sanavalmiuden hylkäämässä ruusupuskassa keräten kärpäsiä päälleen.
Ihastuttavaa menettää hermonsa, jotenkin vapauttavaa ja seesteistä.
t. Alpo Korvalle