Tervehdys ! Mitä mieltä olette eri tanssiorkestereista ? Lavoilla soittaa nykyään paljon orkestereita ja esiintyjiä, jotka ovat hyviä, mutta eivät kuulu lavoille. Eli heidän musiikkia on kiva kuunnella, mutta mahdoton tanssia. Kuten eilen molemmat Ämyrin orkesterit.
Tanssiorkesterit ?
Tanssittajamies
242736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Näin sitä on kovin erilaisia kokemuksia. Minusta oli parasta tanssimusiikkia pitkästä aikaa. Harvoin on tullut tanssittua lähes kaikki kappaleet, mutta nyt tuli. Vain pari biisiparia taisi jäädä väliin.
Nyt myös tanssien järjestäjät ovat huomanneet sen että tavaalista ja niin tylsää tanssimusiikia soittavat eivät oikein hyvin vedä tanssilavojen tulevaisuuden kannalta tärkeitä nuoria tanssijoita. Varsinkin nyt kun lavoilla on alkanut käymään myös nuorempia miehiä, niin heidän pitämisensä lavojen vakioasiakkaina on erittäin tärkeää, ja siihen nuorekas menevä musiikki on paras tae. Juuri niin kuin eilen Ämyrin bändit oli hyvä esimerkki. Ämyrikin oli taantumassa, mutta rohkeammat bändivalinnat ovat tuoneet sinne runsaastikin uusia tanssijoita, ja ennen kaikkea nuoret ovat löytäneet Ämyrin tanssilavan.
...viime vuosina on lavoille otettu lippukassaa kartuttamaan myös tanssiorkestereiksi soveltumattomia yhtyeitä ja varsinkin lähinnä iskelmämusiikkiin erikoistuneita solisteja.
Sellaiset tuovat yleensä enemmän yleisöä kuin puhtaasti tanssiorkestereiksi mielletyt. Myös ravintolapalveluja sellainen yleisö useimmiten käyttää enemmän.
Menettely on liiketoiminnan kannalta täysin ymmärrettävää. Varsinkin silloin, kun tuollaiset esiintyjät (esim. Yö, Elonkerjääjät, Joel Hallikainen, Jean S, Gebardi jne) otetaan esiintymään muuna kuin kyseisen paikan normaalina tanssi-iltana onkin asia vallan ok.
Hiukan tai enemmänkin harmistusta syntyy silloin, kun lavan tanssi-iltaan otetaan kassamagneetti toiseksi yhtyeeksi ja tanssijoiden suosima korkealuokkainen tanssiorkesteri toiseksi. Joskus on harmistus jo suurempikin, kun taitavien tanssijoiden tuoma etu menee osittain hukkaan näiden pääosan poistuessa tavanomaista aikaisemmin.
Eilen Jenkkapirtillä oli juuri tuollainen tilanne. Sinitaivas on ehdotonta 1A-luokkaa oleva tanssiorkesteri, mutta kakkosena ollut yhdistelmä Presto & Kake Randelin ihan jotakin muuta. Meteli oli aivan kauhea, eikä musiikki tanssillisesti antanut juuri mitään. Fanittajia kyllä oli kuin Lauri Tähkän illoissa. Tanssilattia oli sitten myös fanittajien jäljiltä vallan juomien loiskuttelusta pilalla.
"Yö, Elonkerjääjät, Joel Hallikainen, Jean S, Gebardi"
Hallikaisen kuuluminen tähän listaan kuulosti aluksi oudolta. Kunnes tajusin yhteisen tekijän, ts. minulle nämä kaikki ovat enemmän poistyöntäviä kuin puoleensavetäviä, mutta eivät välttämättä sietämättömiä.
Kerran Hallikaisen iltaa mainostettiin perinteisinä tansseina ja sehän piti käydä tutkimassa, mitä perinteinen tarkoittaa, kun muutakaan tarjontaa ei ollut. Nyt oli perinteisten tanssien kannattajilla loistava tilaisuus näyttää kuinka paljon heitä edelleen on, ei niitä paljoa tullut. En tiedä oliko tämä hämäystä, kun orkesteria ei ilmoituksessa mainittu, enkä itsekään sitä saanut selville. Orkesteri soitti ihan kelvollisesti monipuolista musiikkia bugista slowareihin ja tangosta lattareihin, ainakin ennen Hallikaista. Nyt vaan ei ollut tanssitettavia, kun osaavat tulivat pareina ja muut kai tulivat niiden perinteisten toivossa. Menisin uudestaan, jos saisin houkuteltua mukavan tanssitettavan mukaan, ainakin alkuillaksi.
Tässä ei kikkailtu maksimaalisen yleisön saamiseksi ykkös- ja kakkosbändillä, vaan solistilla ja epäsuorasti bändillä jättämällä se mainitsematta.
Tanssikurssikulttuurilla on aika iso merkitys sen suhteen mitä pitää hyvänä tanssibändinä ja myös hyvänä tanssimusiikkina. 90-luku ja myös osittain 2000-luvun alku oli aika jäykkää tanssimusiikin soveltamisen suhteen ja käsitys tanssimusiikista erittäin tiukasti sidoksissa tanssilajityypillisyyteen. Tansseja opetettiin tarkasti tietylle nopeudelle ja musiikin piti olla tarkasti tanssilajityypillistä. Ensimmäiset vapaamman tyylin kurssit kävin tosin jo 80luvulla.
Vasta nyt 2000-luvulla on tanssin opetus vapautunut jäykistä muodoista ja määreistä. Varsinkin tarkoista nopeuksista on pyritty eroon, jos se on muuten tanssilajille mahdollista. Todellisuudessahan vain osa tanssilajeista on nopeuden suhteen kriittisiä. Esimerkiksi tangon nopeusalue on yksi tarkimpia. Valssin nopeusalue on jopa 80-180 iskua minuutissa, vaikkakin se pitää sisällään sitten kaikki valssit. Foksi ja swingien alueet ovat vieläkin suuremmat.
Tanssin opetus onkin viimeaikoina muuttunut siihen suuntaan että tarkasta tekniikasta on annettu periksi ja tilalle on tullut enemmän musiikkin mukaista tanssimista. Tarkka tekniikkaopetus mahdollisti tietyn tarkan tanssilajikohtaisen tekniikan tietylle nopeudelle. Mutta nopeus kun muuttuu niin se vaikuttaa yllättävänkin paljon siihen tarkasti määriteltyyn tanssilajitekniikkaan, eli tekniikka muuttuu nopeuden mukaan.
Osittain bändit ovat yhdenmukaistuneet, mikä sopii hyvin 90-luvun kaavamaisen tanssin omaksuneille. Lisäksi valtasoundista eriytyneitä bändejä, ja näiden tahdit eivät aina miellytä 90-luvun kurssin käyneille. Uutena ilmiönä on "räväkän musiikin bändit". Nämä räväkät bändit koetaan nopeaa musiikia soittaviksi, vaikka käytännössä juurikaan nopeammasta musiikista ei ole kysymys - se vaan kuulostaa nopeammalta. Moni nopeaksi koettu kappale on vaihtarina lähinnä hidasta foksia, korkeintaan keskinopeaa. Muutama ohjaaja onkin ottanut ohjelmaan hitaan lavafoksin opettamisen näihin räväköihin kappaleisiin.
Monet näiden räväköiden bändien iskelmät ovat parempia tanssibiisejä kuin mitä alkuperäiset iskelmät.
Puhut nyt siis Jani & Jetsettersistä ja Mikko Mäkeläisestä & Myrskylyhdystä? Kummallakin porukalla on mainiosti tanssimiseen soveltuvaa musiikkia, jos vaan osaa tulkita musiikkia ja mukauttaa tanssinsa siihen.
Tuo vaatimus mukauttaa rytminsä oikein on hiukan vaativa. Jo pelkän perusrytmin ja peruskuvioiden vaatimus on 80 %:lle liian kova. Jos siihen lisätään vaikeusasteita niin voi arvata mitä tapahtuu. Positiivista on, että 'iskelmämusiikki tms' tuo mukaan uutta lavaporukkaa, mutta ikävä kyllä ei tanssimaan vaan seisomaan idolinsa edessä lavalla haittaamassa muiden tanssimista. Bugga lienee oikeasti ainoa mikä on tuonnut tullessään uusia, nuoria tanssijoita. Tanssikurssit soittajille olisi tervetulleita, jotta he ymmärtäisivät kenelle ja mihin tarkoitukseen he soittavat.
on musiikin tulkinta siis tanssikin vaikeaa. Siis jos musiikki miksataan liian kovalle kuten usein nykyisin Mäkeläisen keikoilla on, ikävä kyllä!
Ei mainittujen bändien musiikkiin tanssiminen juurikaan eroa muiden bändien musiikkiin tanssimisesta. Ainoastaan hitaissa biiseissä on jonkin verran haasteellisuutta, mutta hitaudesta johtuen niiden fiilistelyt on aika helposti hallittavissa ja myös aika suorakin askellus niihin toimii. Kaikkein hankalimmiksi muutamille tanssijoille on osoittautuneet ne vanhojen tuttujen kappaleiden tutusta poikkeavat sovitukset, koska askellus ei kuljekaan enää sen saman kaavan mukaan kuin mihin on tottunut.
Nopeat biisit näilläkin bändeillä on aika helppoja. Muutama biisi tuntuu nopealta, mutta todellisuudessa onkin aika hitaita.
Hyvää tanssittavaa kaikin puolin tavallisellekin tanssijalle, mutta lisäksi antaa tulkinta ja fiilistelyvaraa kokeneemmille tanssijoille.
Nämä bändit tekevät myös tanssilavojen tulevaisuuden kannalta hyvää työtä, koska ne vetävät myös nuoria runsain joukoin lavatanssin pariin.
Kumpi sitten parempi, kun muutamalla herkkäkorvia uskovalla bändillä soi niin hiljaa että salin keskellä ääni vaimenee niin paljon, että rytmin tunnistaminen on vaikeaa ja melodia kuulostaa lähinnä suttuisen tunkkaiselta. Yleensä bändit jotka eivät herkkäkorvaisimpia kuuntele, soivat kaikista parhaiten. Jos pidättäydytään korkeintaan 85-88 desibelin äänenvoimakkuudessa, niin silloin laulajan ja yksittäisen soittimen äänenvoimakkuus jää helposti taustamelun alle ja soinnista tulee tukkoista, koska eri soittimet eivät erotu.
Siis vetääkö se Jetsers jossain runsaasti väkeä?
Olen yllättynyt. Ihmeiden aika ei siis ole ohi !
Jani ja Jetsetters on yksi bändeistä joka on saanut nuoria hyvin liikkeelle. Ainakin heidän tansseissa nuorten määrä on selvästi suurempi kuin monella tavallista tanssimusiikkia soittavan bändin tansseissa. Faniryhmä on usein silmiinpistävän suuri ja pääasiassa nuoria. Ja kokonaisuudessaankin jetsetters vetää aika hyvin. Ainoastaan niissä paikoissa, missä käy pääasiassa vanhan ajan tanssijoita, tanssijoiden kokonaismäärä jää selvästi niukaksi - näissä paikoissa ovat joutuneet soittamaan lähes "tyhjällekin lattialle".
En ole yllättynyt heidän suosiostaan, en myöskään pidä sitä minään ihmeenä.
On muitakin paikkoja ollut tungokseen asti täysiä näillä bändeillä, ei Ämyri siinä suhteessa ollut mikään poikkeus.
Olen samaa mieltä siitä, että ko. bändit houkuttelevat nuoria lavoille. Kumpikin bändi myös soittaa kohtalaisen tanssittavaa musiikkia, mutta sopiiko se sitten kaikkien tanssilattiaa kuluttavien musiikkimakuun?
Itse en Jetsetterisistä juuri välitä, vaikken olekaan keski-ikäinen ja kurssejakin tullut käytyä vasta tämän vuosituhannen puolella. Mäkeläisestäkään en viitsisi maksaa mitään, hyvä ääni, mutta kovin on yksipuolinen repertuaari.. Myrskylyhty on bändinä parempi kuin solistinsa, mutta ei sekään ykköskastiin pääse. En lähtisi kummankaan bändin keikalle nimenomaisesti heitä varten.. kakkosbändinä ovat melko mukiin meneviä.
Pidän itse monipuolisesta lavamusiikista, lajityypillisesti soitettuna.. jos bändi kuuluttaa cha-cha:ta, odotan myös cha-cha:ta tulevaksi.. ja pelkkä triangelin kilkuttelu siellä täällä ei tee foksista cha-chata (Mäkeläisen bändi ainakin kertaalleen on tarjoillut cha-chana jotain josta sai cha-chan lähinnä vilkkaalla mielikuvituksella). Monipuolisuus on juuri se joka minuun iskee parhaiten.. eri lajeja hyvin soitettuna, vanhoja klassikoita, nopeita ja hitaita, ulkomaisia ja kotimaisia..
Tyyli joka ei oikeasti iske yhtään, on tämä iskelmäradionkin suoltama iskelmäpullamössöannaerikson tyylinen diipadaapa mauttomuus. Biisit toinen toistensa kopioita, tuntuu, maistuu ja haisee samalta, vaikka esiintyjä ja sanat välissä vaihtuisivatkin. Sellaista yksipuolista soopaa ei jaksa kukaan tanssia koko iltaa. Eikä siihen yleensä kykene tyydyttävästi tanssimaan kuin korkeintaan foksia/fuskua tai buggia. Tylsäksi käy viidenkin tunnin lavailta, jos noilla kolmella tanssilajilla yksinomaan on hiihdeltävä.
Nyt on kuitenkin muistettava, että esim Jetsetters on kuitenkin suhteellisen nuori kokoonpano verrattuna esim. Finlandersin 25 vuoden ammattitaitoon. Bändit kehittyvät ajan kanssa ja taidot & repertuaari paranevat. Joskus käy tosin kuten Yölinnulle.. bändi aloitti taipaleensa lavoilta, mutta sopii nykyisin paremmin kapakoihin ja tanssiravintoloihin, kuin lavatanssibändiksi. Näidenkin bändien kohdalla aika näyttää suosion suunnan ja syvyyden.
Minulle mainitut bändit tuovat juuri kaivattua monipuolisuutta tanssimusiikkitarjontaan. Massamusiikkibändit soittavat kyllä hyvinkin monipuolisen tanssitarjonnan, mutta ovat niin kovin samankaltaisia, että kyllästymiseltä ei voi välttyä. Nykyisin jo pari massamusiikkimonipuolisuusiltaa peräkkäin saa hakemaan jotain muuta, vaikkapa juuri "jettien ja lyhtyjen" suunnalta. Nykyisin kaiken lisäksi tuntuu tanssien järjestäjillä olevan tapana järkätä kaksi supersuosittua massamusiikkibändiä samaan aikaan lavalle, niin peräkkäisinä iltoina samanlainen monipuolisuus ei voi olla tympimättä. Juuri tästä johtuen selvästi massamusiikin tarjonnasta poikkeavat bändit ovat monipuolisen tarjonnan tae. Kunnioitan näitä muutamaa bändiä juuri siitä syystä, kun pitävät kiinni omasta persoonallisesta, musiikin tarjonnasta ja ennenkaikkea ylläpitävät yllä tanssimusiikin monipuolista tarjontaa. Tanssimusiikin monipuolinen tarjonta on erilaisia tanssi-iltoja - soikoon sitten yhden illan aikana vaikka rock 'n' rollia koko illan. Pääasia että tanssit ovat erilaisia kuin edelliset - onneksi muutama bändi vielä poikkeaa massamusiikitarjonnasta.
...todella sitä mieltä, että esimerkiksi Varjokuva ja Sinitaivas tai Martti Metsäkedon tanssiyhtye ja Pekkaniskan Pojat eivät samankaltaisuutensa vuoksi sovi samalle lavalle tai peräkkäisille illoille?
Minusta ainakaan nuo eivät ole lainkaan samankaltaisia sen paremmin imagoltaan kuin musiikintarjonnaltaankaan.
Myös Kinojake, Henkka ja kulkurit Volga & Pekka Nebelung sekä moni muu esittää kunnon vaihtelevaa tanssimusiikkia joka ilta, mutta kaikilla on oma tyylinsä ja repertuaarinsa. Oikein hyvin palvelevat vaativaakin tanssiväkeä.
Iskelmäfinlandian juuri saanut Finlanders on takuulla monipuolinen myös, kuten yhtyeen kotisivulta katsomassa käyden voit todeta: kappalevalikoima on hyvin laaja -kappaleita ainakin toista sataa.
Perskules... nyt kyllä osasit laittaa siihen nipun aika monipuolisia tanssiyhtyeitä, ja kaikki eivät ole edes kovin kuluneita!
Viimeisen vuoden aikana Metsäketo, Sinitaivas, Myrskytuuli, Pekkaniskan Pojat ja muukin vastaava tanssiyhtye tuntui olevan jatkuvasti siellä minne oli menossa tanssimaan. Vaikka näitä välttelinkin tarkoituksella, niin kymmenkunta kertaa jokaisen bändin olen kuullut viimeisen vuoden aikana ja Finkutkin ihan liikaa. Tanssimusiikissa ei mitään vikaa ole, mutta.... Metsäketokin on tullut liikaa kuultua saman ajan kuluessa, vaikka selkeästi kuuluukin monipuolisuutta lisäävään kategoriaan. Muut mainitsemasi onkin sitä monipuolisuutta lisäävää tarjontaa. Sehän tässä ihan hullulta tuntuukin, kun vanha "tähtivihaaja" jopa erityisesti on alkanut hakeutumaan tähtivetoisiin tansseihin tai ns.teematansseihin. Tietenkin oma vetovoima on noilla vähemmän tanssituilla yhtyeillä. Sitä mieltä olen edelleenkin että kovasti samankaltaisia tanssillisesti pääosin nämä suositut massabändit ovat. Näin kesäaikana löytyy monipuolisuutta laajemman tarjonnan johdosta hyvin ja ei tarvi saman bändin tahtiin tanssia useampia kertoja kuukaudessa, niin kuin talvella oli lähes pakko, jos yleensä tansseissa kävi.
noo joo
Valtaosa yleisöstä oli tyytyväisiä bändien tarjontaan ja muita tämän kesän bändejä ei ole toivottu uusintavierailulle läheskään kovin voimakkaasti, mutta näiden bändien uusintaa halusi useampikin illan tanssija. Kiitoksia bändeistä tuli useitakin. Moitteita ei käytännössä ollenkaan, joku soraääni, mutta nekin myönteisiä siinä mielessä kun nuoria oli paikalle ilmaantunut runsaasti. Järjestäjille illan suosio oli mieluisa kokemus vaikkakaan ei mikään yllätys. Ja olihan musiikki mitä parhainta tanssittavaksi.
Eilen Tanhuhovissa Avec& Leif Lindemannin illan musiikkitarjonta oli todella hyvää ja tanssittavaa.
Mitä se hyvä ja tanssittava tarjonta oli? En noita tunne, tämän perusteella en vielä osaa lähtöpäätöstä tehdä.
Äärettömän hyvää musiikkia eläkeläisille - suorastaan huippua.
Keppihumppaa?
Ei kaikkia eläkkeelläolevia voi yleistää samanlaista musiikkia haluaviksi. Minä olen eläkeläinen, haluan soitettavaksi hidasta ja nopeaa, noin 15-20 tanssilajia illassa. Hyvään tanssi-iltaan kuuluu ainakin 2-3 hidasta ja nopeaa valssia, hidasta foxia, buugia, buggia, salsaa, jiveä, rumbaa ja cha ccha chaata. Mieluummin olen ilman tangoa ja humppaa kuin näitä.
Joskus kun oli erityisesti vanhojen tansseja, niin näissä tansseissa bändit oli Sinitaivas-PNP-Yölintutyyppisiä vanhanaikista tanssimusiikkia soittavia bändejä.