tekisi mieli räjähtää.
Mutta asiaan. Olen 16 vuotias tyttö joka seurustelee täysi-ikäisen tytön kanssa, olemme olleet yhdessä yli 2kk. Elämme kaukosuhteessa, ja kuten arvata saattaa, ikävä on julmettu. Ongelmaksemme on tullut äitini. Tyttöystäväni kutsutaanko häntä vaikka Annaksi oli meillä tämän viikon, pitkään saimme äidin kanssa siitä vääntää kättä tuleeko vai eikö anna tule. Mutta lopulta saimme sovittua että hän tulee meille. Aluksi kaikki sujui mutkattomasti, kunnes tuli ilta, ja tottakait oletin että saan nukkua samassa huoneessa Annan kanssa, mutta ei. Nukuimme sitten yhden yön erikseen, seuraavana päivänä minulla oli hoitoneuvottelu (sairastan masennusta ja olen avo-osastolla hoidossa), siellä sitten keskustelimme asiasta, ja tuntui että itku ei ollut kaukana. Äidiltäni ei herää ollenkaan minuun luottamusta, vaikka mielestäni sen ansaitsen. Hän pelkää että alamme vetelemään Annan kanssa lääkkeillä yliannostuksia, molemmilla sitä on ollut, mutta ei enään moneen kuukauteen. No sovimme äidin kanssa että puhumme nukkumisjärjestelystä myöhemmin, olin todella iloinen että saamme asiat kuntoon, koska inhoan riitelyä.
Lähdimme sitten annan kanssa nuoriso psykiatrian polilta kaupungille pyörimään ja kun saavuimme kotia, äiti ei puhunut minulle mitään, tiuski ja mökötti. Ihmettelin suunnattomasti sitä. Miksi moinen käytös? No viimme sitten meni samalla mallilla, joskus puhu, mutta todella heikosti, oli kylmäkiskoinen. Tuntui että itku ei ole kaukana. Paljon sain sellasia heittoja että tuntui kun kaikki olisi minun syytäni, että olen typerä nuori ja kusipää. Mutta saimme nukkua samassa huoneessa. Olimme luottamuksen arvoisia, käyttäydyimme vastuullisesti, söimme mielialalääkkeemme oikein yms. Mutta ei, sekään ei käynyt.
Tänään Anna sitten lähti takaisin kotia. Kun astuin autoon, teki mieli repiä äidiltäni hiukset päästä, olin niin pettynyt. Hän sanoi ennen Annan tuloa että tehään jotain yhdessä, ei tehty. Houkuttelimme leffaan, ei hän lähtenyt, ei kiinnostanut. Olo on jotenkin petetty. Niin kauan kun äitini tahto täyttyy tässä talossa on sopu. Olo on surkea..
En tiedä mitä enään tehdä. Ennen olen aina ollut todella miellyttävä persoona, ja nytten kun tahtoisin tehdä jotain omalla tavalla se aiheuttaa riitoja. Olen ihan väsynyt tähän. Niin loppu. Voisin pakata kamani ja lähteä. Haen syksyn yhteishaussa, haen toiselle paikkakunnalle, sinne missä tyttöystäväni asuu, on päästävä pois kotoa, en jaksa tätä enään. Minua pidetään kuin 10 vuotiasta, ei luottamuksen luottamusta. Ei mitään.
Ymmärtäisin hänen reaktionsa jos olisin tehnyt jotain ja minä en ansaitsisi luottamusta, mutta kun en ole tehnyt mitään. Ei ainuttakaan onnittelua seurustelustani. Arvatkaapa kaksi kertaa kuka jaksaa tällästä menoa täällä?
Mutta asiaan. Olen 16 vuotias tyttö joka seurustelee täysi-ikäisen tytön kanssa, olemme olleet yhdessä yli 2kk. Elämme kaukosuhteessa, ja kuten arvata saattaa, ikävä on julmettu. Ongelmaksemme on tullut äitini. Tyttöystäväni kutsutaanko häntä vaikka Annaksi oli meillä tämän viikon, pitkään saimme äidin kanssa siitä vääntää kättä tuleeko vai eikö anna tule. Mutta lopulta saimme sovittua että hän tulee meille. Aluksi kaikki sujui mutkattomasti, kunnes tuli ilta, ja tottakait oletin että saan nukkua samassa huoneessa Annan kanssa, mutta ei. Nukuimme sitten yhden yön erikseen, seuraavana päivänä minulla oli hoitoneuvottelu (sairastan masennusta ja olen avo-osastolla hoidossa), siellä sitten keskustelimme asiasta, ja tuntui että itku ei ollut kaukana. Äidiltäni ei herää ollenkaan minuun luottamusta, vaikka mielestäni sen ansaitsen. Hän pelkää että alamme vetelemään Annan kanssa lääkkeillä yliannostuksia, molemmilla sitä on ollut, mutta ei enään moneen kuukauteen. No sovimme äidin kanssa että puhumme nukkumisjärjestelystä myöhemmin, olin todella iloinen että saamme asiat kuntoon, koska inhoan riitelyä.
Lähdimme sitten annan kanssa nuoriso psykiatrian polilta kaupungille pyörimään ja kun saavuimme kotia, äiti ei puhunut minulle mitään, tiuski ja mökötti. Ihmettelin suunnattomasti sitä. Miksi moinen käytös? No viimme sitten meni samalla mallilla, joskus puhu, mutta todella heikosti, oli kylmäkiskoinen. Tuntui että itku ei ole kaukana. Paljon sain sellasia heittoja että tuntui kun kaikki olisi minun syytäni, että olen typerä nuori ja kusipää. Mutta saimme nukkua samassa huoneessa. Olimme luottamuksen arvoisia, käyttäydyimme vastuullisesti, söimme mielialalääkkeemme oikein yms. Mutta ei, sekään ei käynyt.
Tänään Anna sitten lähti takaisin kotia. Kun astuin autoon, teki mieli repiä äidiltäni hiukset päästä, olin niin pettynyt. Hän sanoi ennen Annan tuloa että tehään jotain yhdessä, ei tehty. Houkuttelimme leffaan, ei hän lähtenyt, ei kiinnostanut. Olo on jotenkin petetty. Niin kauan kun äitini tahto täyttyy tässä talossa on sopu. Olo on surkea..
En tiedä mitä enään tehdä. Ennen olen aina ollut todella miellyttävä persoona, ja nytten kun tahtoisin tehdä jotain omalla tavalla se aiheuttaa riitoja. Olen ihan väsynyt tähän. Niin loppu. Voisin pakata kamani ja lähteä. Haen syksyn yhteishaussa, haen toiselle paikkakunnalle, sinne missä tyttöystäväni asuu, on päästävä pois kotoa, en jaksa tätä enään. Minua pidetään kuin 10 vuotiasta, ei luottamuksen luottamusta. Ei mitään.
Ymmärtäisin hänen reaktionsa jos olisin tehnyt jotain ja minä en ansaitsisi luottamusta, mutta kun en ole tehnyt mitään. Ei ainuttakaan onnittelua seurustelustani. Arvatkaapa kaksi kertaa kuka jaksaa tällästä menoa täällä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensiksi - olet vasta 16 -vuotias lapsi. Toiseksi - tuskinpa äitisi koskaan kuvitteli saavansa lesbotyttären. Vaikka aika on mitä on ja homsoeksuaalisuus on ollut tapetilla ja laillakin suojattua niin ei yksikään vanhempi toivo lapsestaan tulevan homoa , jos ja kun näin tapahtuu se on hyväksyttävä mutta toiveissa se ei varmasti ole ollut.
Ja kolmanneksi - sinulla on ollut masennusta, lääkeaineiden väärinkäyttöä eli huoli on taustalla - jospa uusi suhde aiheuttaa uusia mielialan matalóitumisía - teini-ihastukset kun tunnetusti ovat mitä ovat.
Äitisi on ollut samanikäinen ja vaikka miten väität vastaan niin kyllä hän muistaa ne sen ajan koukerot. Kirjoituksestasi paistaa kapina eli olet murrosiässä ja tekisit varmasti mitä vaan huomion ja hyväksynnän vuoksi.
Kumppanisi on täysi-ikäinen, mutta ikävuodet ovat vähäisiä eli ylilyöntejä ja virhearviointeja kyllä tapahtuu sieltökin puolelta.
Äitisi antoi jo periksi paljon antaessaan kaverisi tulla viikoksi vaikka tiesi, että kyseessä on teini-ikäisen tyttären homostelusuhde.
Katso maailmaa ja itseäsi nyt aikuisen silmin vaikka vaikeaa olisikin.
16-vuotias on lähempänä nuorta aikuista, entä lasta. Juridisesti hän on kahden vuoden kuluttua täysi-ikäinen ja siten täysivaltainen henkilö, kaksi vuotta tuossa vaiheessa on pieni aika. Toiseksi osoittaa melkoista halveksuntaa, vähättelyä ja aliarvostamista toista henkilöä kohtaan puhua hänen tunteistaan teini-iän ihastumisena jotka tunnetusti ovat mitä ovat, vaikka nämä epäilemättä kertovatkin enemmän henkilöstä itsestään teini-ikäisenä. Äiti ei ehkä odottanut tyttärestään homoseksuaalia, eikä välttämättä montaa muutakaan asiaa riippuen siitä kuinka paljon hän on suunnitellut tämän elämää valmiiksi. Vääriä ratkaisuja voivat olla kaikki ammatinvalinnasta harrastuksiin ja perhemuotoon. Se kuinka paljon antaa toisen ihmisen määritellä omaa elämää ja kuinka paljon elää sitä itse on jo eri juttu.
Itse aloittajalle, voit unohtaa että käytös tuosta muuttuisi - niele se ja odota että pääset omaan kämppään. Voisi tuo tilanne nyt pahempikin olla, suosittelen myös ettet päätä opiskelupaikkaa vain sen sijainnin perusteella, tuleva alasi kun voi määritellä elämääsi huomattavasti pidemmälle entä nykyinen suhteesi (joka kaikesta huolimatta on vielä kovin tuore).
vähän päästä lööpit kirkuu, erosimme ystävinä, ja jo on uusi lempilämmittäjä' kyljessä...pari viikkoa...kyllä ne ns. aikuisetkin osaa tuon tunteitten aallokossa möyrimisen, saati sitten 16v lapsi!
Ja vaikka 0n 18v se ei tarkoita aikuisuutta, ei todellakaan, silloin on vasta nuori...ja tunteet myllää edelleen.
"Lapsi ja nuori
Tässä laissa pidetään lapsena alle 18-vuotiasta ja nuorena 18–20-vuotiasta"
lastensuojelulaki
"Tässä laissa tarkoitetaan:
1) nuorilla alle 29-vuotiaita;"
nuorisolaki
eli sinne saakka saa heilua surffilaudalla tunteitten aallokossa ihan vapaasti...
No, jotkut tosin syntyy viiskymppisinä jääpalikoina...
elämässäkin - seksi ei tosin taida olla enää lainvastaista.
Teini-ikäiset nyt kuvittelevat tietävänsä elämästä ja itsestään kaiken . 30-vuotta eteenpäin niin valkenee, että sitä oppimista riittää hautaan asti eikä sittenkään tiedä kuin murto-osan siitä, mitä pitäisi.
Äitisi lepsuilee kanssasi. Ja sinä haluaisit määrätä tahdin - kunhan joku maksaa sen elämisen ja olemisen.
- Suhteenne on kestänyt vasta 2 kk. Se ei ole kovin pitkä aika. Älä nyt vielä mitään muuttoa Annan paikkakunnalle suunnittele.
- Sinulla on masennusta ja itsetuhoisuutta, samoin Annalla. Eikö ole ihan ymmärrettävää, että äitisi pelkää että rupeatte lietsomaan toisissanne noita itsetuhoisia tunteita? Ehkä hän toivoisi, että sulla olisi joku tasapainoisempi ja terveempi kumppani, joka vois saada sutkin terveen kirjoihin.
- "Ymmärtäisin hänen reaktionsa jos olisin tehnyt jotain ja minä en ansaitsisi luottamusta, mutta kun en ole tehnyt mitään." Miten niin et ole tehnyt mitään?! Jos olet muutama kuukausi sitten vetänyt yliannostusta lääkkeillä, niin etköhän sä silloin ole tehnyt jotain, josta luottamus saattaa mennä ja aika pitkäksikin aikaa!? Kenestäkään äidistä tuskin on kiva kattoa kun tytär yrittää päättää päivänsä! Kyllä siitä luottamus menee ja palautumisessa saattaa mennä vaikka vuosia.
Lesbo, Homo, bi.. pääasia on että on onnellinen:). Äitisi on huollissaan noista sun masennuksista ja lääkkeen yliannostuksesta ja se nakertaa sitä luottamusta, niin ainakin minä äitinä olen huolissani jos tyttärelläni ilmaantuisi masennusta/lääkesekoiluita. Jokainen meistä reakoi ongelmiin eritavalla ja äidilläsi varmaankin on tapana tuo mistä kirjoituksessa kerroit. Koita jutella äitisi kanssa ja kysyä mikä on kaikenkaikkiaan ongelma.