Onko kukaan muu kokenut suhteessaan fyysistä väkivaltaa? Mä itse olen nyt siinä tilanteessa, että mietin, pystyykö tästä jatkamaan eteen päin, kun riita on muutaman kerran kärjistynyt äärimmilleen. Riitelymme on mennyt muutaman kerran sekä henkiseksi että fyysiseksi väkivallaksi, josta on selvitty muutamilla mustelmilla. En syytä tilanteista kokonaan pelkästään toista osapuolta, vaan ollaan molemmat syyllisiä tilanteeseen. Tiedän kyllä, että tämä ei ole normaalia, enkä ole aiemmin ollut tällaisessa tilanteessa.
fyysinen
väkivalta
5236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Fyysisen väkivallan käyttäjät eivät lopeta.Jos oma henkesi on sinulle tärkeä,niin lopeta suhde.
Muutaman kerran? Minun entinen tyttöystäväni oli aika räiskyvä persoona myös suuttuessaan ja hän saattoi heitellä tavaroita jne. Annoin sen aina anteeksi kun hän joka kerta kuitenkin pyysi ja sanoi ettei se olekaan oikein. Puhuimme asiasta ja mainitsin silloin myös että minua pelottaa hänen käytöksensä joskus. Sitten tuli riita, jonka aikana hän kävi minuun käsiksi.
Olin tilanteessa myös hyvin vihainen mutta en huutanut tms ja olin huoneen eri puolella. Tiesin heti että en voi ikinä luottaa siihen ihmiseen. En tuntenut häntä enää. Hän ei voinut olla se sama ihminen jonka kanssa olin viettänyt ihania ja helliä hetkiä ja ollut onnellinen.
Mielestäni on parempi myös väkivaltaiselle ihmiselle, että hän hakee apua ja hoitaa ainakin ensin asiansa kuntoon, ennekuin ryhtyy suhteeseen. Siedän aika paljon kuitenkin. Huutamista jonkin verran, rumia sanoja, oven paukkumista, mutta omaa turvallisuutta omassa kodissani en ikinä aseta enää minkään suhteen edelle. Voimia sinulle
Menkää pariterapiaan. Jos toinen ei suostu, lähde suhteesta.
(Hyvin harvoin olen eron kannalla.)
Sitä yritin ehdottaa mutta toinen ei suostunut. Aion yrittää vielä kysyä nätisti uudestaan, kun tilanne on parempi. Oon sitä mieltä, että meidän ongelmat voisi olla ratkaistavissa (mutta kaiken tapahtuneen jälkeen) ei ehkä enää ihan meidän omin avuin.
on ollu semmosta, että tyttis (joka on siis naisellisempi, fyysisesti se heikompi) on saattanu jonkun riidan aikana läppäistä poskelle. Mä en semmosta hyväksy, koska vanhempani ollessani pieni hakkasivat toinen toistaan, kieltäydyn siis viimeiseen asti väkivallasta ja sitten kun riidat oli riidelty niin otin asian puheeksi ja sanoin,että vaikka se ei niinkään fyysisesti satu, niin henkinen kipu onkin sitä suurempi ja siitä ei ole keskustelun jälkeen tarvinnut puhua ja sitä ei ole sen jälkeen ikinä tapahtunu.
Itse olen sellainen että heittelen tavaroita jos olen äärimmäisen vihainen, mutta en ikinä osaisi silti kuvitella lyöväni ketään ihmistä, jos siihen ei ole todellinen tarve oman tai jonkun läheisen turvallisuuden takia.