Mulla on jo pidemmän aikaa ollu sydämellä eräs asia, jonka haluan jakaa kanssanne. Tiedän että monet hyökkäävät heti vastaan ja eivät usko tätä, mutta kerron vain sen, minkä uskon jumalan avanneen mulle.
Suomen mustalaiset on siitä erikoisia, että noin 95% uskoo Jumalaan, mikä on todella hyvä asia, mutta kun ihminen tuntee totuuden, eikä ota vastaan, siitä on viisaus kaukana.
Eräs sukulainen oli uskossa, mutta lankesi juomaan. Puhuin sit hänelle, että onko uskossa vielä, vaikka juo, mut hän vastasi "Miten ihminen joka juo, voi olla uskossa?"
Mua jäi mietityttää tää asia, sillä Jumala sanoo sanassaan, että EI hylkää ihmistä. Jumala on todella mustasukkainen meidän sieluista, eikä siksi hylkää meitä koskaan.
kysymys kaikille: Missä kohtaa raamattua lukee, että ihminen ei kelpaa Jumalalle, vaikka tekis tietoisesti syntiä?
Miten juominen eroaa muista synneistä?
Raamatussahan lukee, että MIKÄÄN synti EI ole toista syntiä suurempi, paitsi pyhän hengen pilkka, jota ei voi saada anteeksi. Pyhän Hengen pilkka on se, että et ota Jumalaa koskaan vastaan, joten sitä ei voi saada anteeksi.
Miksi siis monet meikäläiset jättävät Jumalan kun tekevät syntiä, vaikka Jumala ei jätä heitä? Jumala on antanut kuitenkin lupauksen, ettei hylkää omiaan! (tähän syyllistyy siis muutkin kun romanit)
Otetaanpa esimerkki.
Pastori joka johtaa seurakuntaa on hyvin tunnettu kristitty ja pitää todella hyviä puheita. Jumala tekee myös hänen kauttaan paljon ihmeitä. Pastori on kuitenkin vain tavallinen syntinen ihminen ja välillä puhuu tietoisesti muista pahaa, tai tuomitsee ihmisiä kadotukseen. Siltikään pastori ei luovu uskostaan, koska ymmärtää olevansa vain syntinen ihminen, joka tekee syntiä, vaikka ei haluaisi. (nämä synnit ovat vain esimerkkejä.. synnit voivat olla mitä vain)
Sitten seuraavaksi toinen pastori, jota myös Jumala käyttää. Tämä on myös tunnettu evankelista, joka antaa kaikkensa Jumalalle. Myös tämä on vain tavallinen ihminen joka tekee syntiä, mutta tietoisen synnin tehtyä hän luopuu uskostaan, koska ei usko että hän kelpaa Jumalalle.
Mitä näille kahdelle tapahtuu kuoleman jälkeen, kun Jumala tuomitsee heidät?
Pastori A menee taivaaseen, jossa kohtaa Jumalan ja kuulee syntinsä. Jumala kuitenkin antaa hänelle anteeksi, koska hän on Jumalan lapsi ja Jumala on luvannut aina olla hänen kanssaan. Pastori A saa viettää siis ikuisuuden Jumalan kanssa paratiisissa.
Pastori B menee taivaaseen ja Jumala sanoo, ettei tunne häntä. Pastori B hätääntyy ja sanoo "Luovuin uskosta siksi, kun synnin tekijä ei voi olla uskossa". Jumala vastaa hänelle "En minä hyljännyt sinua, vaan sinä minut".
Pastori B ei siis päässyt taivaaseen, koska ei uskonut Jumalan sanaan, vaan hylkäsi Hänet.
Mää en oo hyvä kirjottaa, mutta toivon teidän jokasen miettivän oikeesti näitä asioita, koska Jumala EI HYLKÄÄ KOSKAAN. Se on aivan varma juttu. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistään.
Syntiä ei pidä koskaan hyväksyä, mut se pitää hyväksyä, että ihminen on syntinen, eikä siitä synnitön tule tässä elämässä.
Kirjotuksellani ei ollut myöskään tarkoitus kertoa, että voit juoda ja jatkaa synnin tekoa, vaan halusin rohkaista pitämään Jumalasta kiinni. Paholainen opettaa meitä luopumaan, ei Jumala.
Muistakaa, että mikään synti ei ole toista syntiä suurempi
- SYNTI (synnin arvo) (pelastus)
* Pahan puhuminen kuolema Jeesus
* Humaltuminen kuolema Jeesus
* Tuomitseminen kuolema Jeesus
* Aviorikos kuolema Jeesus
* pahat ajatukset kuolema Jeesus
* Pyhän Hengen pilkka kuolema ei ole
SYNTI ja sen alapuolella on lista erilaisista synneistä.
(synnin arvo) kuvaa synnin suuruutta.. Huomatkaa siis että kaikki on yhtä suuria, paitsi viimeinen.
(pelastus) kertoo vastauksen, jonka kautta voit pelastua. Lisätäänpä tuohon Jeesus vastaukseen vielä paria asiaa, jotta se on selkeämpi.
Eli usko Jeesukseen. Hän ei hylkää omiaan mistään hinnasta. Sama se on ihmisellä. On isä ja poika.. Isä ei tahdo koskaan luopua lapsestaan. Näin myös Jumala ajattelee meistä. Tehtiin me mitä tahansa, niin se rakkaus ei koskaan sammu!
Ne ketkä ymmärtävät, kiittäkää Jumalaa.
Ne ketkä ei ymmärrä, rukoilkaa viisautta.
Siunausta!
Suomen mustalaiset on siitä erikoisia, että noin 95% uskoo Jumalaan, mikä on todella hyvä asia, mutta kun ihminen tuntee totuuden, eikä ota vastaan, siitä on viisaus kaukana.
Eräs sukulainen oli uskossa, mutta lankesi juomaan. Puhuin sit hänelle, että onko uskossa vielä, vaikka juo, mut hän vastasi "Miten ihminen joka juo, voi olla uskossa?"
Mua jäi mietityttää tää asia, sillä Jumala sanoo sanassaan, että EI hylkää ihmistä. Jumala on todella mustasukkainen meidän sieluista, eikä siksi hylkää meitä koskaan.
kysymys kaikille: Missä kohtaa raamattua lukee, että ihminen ei kelpaa Jumalalle, vaikka tekis tietoisesti syntiä?
Miten juominen eroaa muista synneistä?
Raamatussahan lukee, että MIKÄÄN synti EI ole toista syntiä suurempi, paitsi pyhän hengen pilkka, jota ei voi saada anteeksi. Pyhän Hengen pilkka on se, että et ota Jumalaa koskaan vastaan, joten sitä ei voi saada anteeksi.
Miksi siis monet meikäläiset jättävät Jumalan kun tekevät syntiä, vaikka Jumala ei jätä heitä? Jumala on antanut kuitenkin lupauksen, ettei hylkää omiaan! (tähän syyllistyy siis muutkin kun romanit)
Otetaanpa esimerkki.
Pastori joka johtaa seurakuntaa on hyvin tunnettu kristitty ja pitää todella hyviä puheita. Jumala tekee myös hänen kauttaan paljon ihmeitä. Pastori on kuitenkin vain tavallinen syntinen ihminen ja välillä puhuu tietoisesti muista pahaa, tai tuomitsee ihmisiä kadotukseen. Siltikään pastori ei luovu uskostaan, koska ymmärtää olevansa vain syntinen ihminen, joka tekee syntiä, vaikka ei haluaisi. (nämä synnit ovat vain esimerkkejä.. synnit voivat olla mitä vain)
Sitten seuraavaksi toinen pastori, jota myös Jumala käyttää. Tämä on myös tunnettu evankelista, joka antaa kaikkensa Jumalalle. Myös tämä on vain tavallinen ihminen joka tekee syntiä, mutta tietoisen synnin tehtyä hän luopuu uskostaan, koska ei usko että hän kelpaa Jumalalle.
Mitä näille kahdelle tapahtuu kuoleman jälkeen, kun Jumala tuomitsee heidät?
Pastori A menee taivaaseen, jossa kohtaa Jumalan ja kuulee syntinsä. Jumala kuitenkin antaa hänelle anteeksi, koska hän on Jumalan lapsi ja Jumala on luvannut aina olla hänen kanssaan. Pastori A saa viettää siis ikuisuuden Jumalan kanssa paratiisissa.
Pastori B menee taivaaseen ja Jumala sanoo, ettei tunne häntä. Pastori B hätääntyy ja sanoo "Luovuin uskosta siksi, kun synnin tekijä ei voi olla uskossa". Jumala vastaa hänelle "En minä hyljännyt sinua, vaan sinä minut".
Pastori B ei siis päässyt taivaaseen, koska ei uskonut Jumalan sanaan, vaan hylkäsi Hänet.
Mää en oo hyvä kirjottaa, mutta toivon teidän jokasen miettivän oikeesti näitä asioita, koska Jumala EI HYLKÄÄ KOSKAAN. Se on aivan varma juttu. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistään.
Syntiä ei pidä koskaan hyväksyä, mut se pitää hyväksyä, että ihminen on syntinen, eikä siitä synnitön tule tässä elämässä.
Kirjotuksellani ei ollut myöskään tarkoitus kertoa, että voit juoda ja jatkaa synnin tekoa, vaan halusin rohkaista pitämään Jumalasta kiinni. Paholainen opettaa meitä luopumaan, ei Jumala.
Muistakaa, että mikään synti ei ole toista syntiä suurempi
- SYNTI (synnin arvo) (pelastus)
* Pahan puhuminen kuolema Jeesus
* Humaltuminen kuolema Jeesus
* Tuomitseminen kuolema Jeesus
* Aviorikos kuolema Jeesus
* pahat ajatukset kuolema Jeesus
* Pyhän Hengen pilkka kuolema ei ole
SYNTI ja sen alapuolella on lista erilaisista synneistä.
(synnin arvo) kuvaa synnin suuruutta.. Huomatkaa siis että kaikki on yhtä suuria, paitsi viimeinen.
(pelastus) kertoo vastauksen, jonka kautta voit pelastua. Lisätäänpä tuohon Jeesus vastaukseen vielä paria asiaa, jotta se on selkeämpi.
Eli usko Jeesukseen. Hän ei hylkää omiaan mistään hinnasta. Sama se on ihmisellä. On isä ja poika.. Isä ei tahdo koskaan luopua lapsestaan. Näin myös Jumala ajattelee meistä. Tehtiin me mitä tahansa, niin se rakkaus ei koskaan sammu!
Ne ketkä ymmärtävät, kiittäkää Jumalaa.
Ne ketkä ei ymmärrä, rukoilkaa viisautta.
Siunausta!
Vastaukset 9
Vanhimmat
onko se oikeeta uskoa kun PÄÄTETÄÄN että nyt mennään uskoon?
Seuraavassa hetkessä ei uskosta oo tietookaa ja taas huomenna uskossa jne....
suurin osa on justii näitä uskovaisia ja oon nähny näitä paljon
tilanteiden mukaan ollaan joko uskossa tai sitten ei.
SUURIA TEKOPYHIÄ SANON MINÄ
ENKÄ SITÄ SANO ON KAI NOITA "OIKEITAKIN" USKOVAISIA?
Usko on päätös. Päätös että haluat seurata, vaikka se ei aina hyvältä tuntuisikaan.
Miks ihmine ei vois tulla uskoon sillo ku se ite haluu? Oon kuullu monien sanovan että Jumala kutsuu 3 kertaa ja jos sillo ei ota vastaa, ni ei oo enää mahdollisuutta. Tämäkin totta, mutta kuinka kaua se kutsu kestää? Raamatussa ei mainita kutsun kestämisestä mitään. Voi olla että ne 3 kutsua on jaettu sun koko elämäs ajaksi.. Jos ihmine eläis vaikka 120 vuotta, niin se kutsu kestäis 3 x 40 vuotta.
et halunukkaa ees ymmärtää mitä tarkotin tolla päätöksenteolla mennä uskoon
se on sitä MIELIALA USKOA
tänää uskotaa
huomenna ei
ylihuomenna taas uskotaa jne......
ihan millä mielellä kukin tekopyhä sattuu olemaan
NÄIN SE MENEE
Hyvin vakivia asioita. Kyllä uskoon tuleminen, on prosessi, joka jatkuu varmaan koko elämän Se vaatii paljon tulla uskoon,mutta, romanien uskonto on liian mustavalkoinen. Heti kun on tehnyt, näkyvän synnin, luovuutaan uskosta. Ei ole tarpeen vaan uudestaan mukaan. Romanien uskonasia on liian ankara. Siksi ihmiset jättävät Jumalan liian helposti. Meidän yhteisö on yksi, joka "painaa" takana että, hän on luopio, kun hän on tehnyt sitä tai tätä. Sana kiertää ja lisäpaineita, sille ihmiselle tulee. Jos usko Jeesus Kristukseen olisi, niinkuin moni pitää sitä, minä en voisi olla uskossa ollenkaan. Hyväksyn että, olen ihminen ja kyllä Jumala tukee minua, vaikka, en ulkoisesti tee sitä mitä lasketaan synniksi mutta, sa ajatusmaailma minulla, hettelee joka suuntaan välillä. Katsotaan vain peliin ja ollaan rehellisiä, itsellemme, niin kyllä sitä ymmärtää niitä, jotka tekevät näkyvästi syntiä. Pyydetään heille apua. Ollaan yhteydessä, ilman tuomitsemita ja kuunnellan, miten voidaan taas saada ihmisen "kyytiin". Minä en ole ulkoisten asioiden kanssa niin kovassa tilanteessa mutta, se sisäinen, joskus niin pelottavia, ajatuksia ja arvosteluita. Se on inhimmillistä. Minä olen oppinut tallamaan hiljaa jo vuosia sitten mutta, kyllä ajatuksia on, parantamisen varaa. Ei ihminen niin vaan pysty lopettamaan uskossa olemista. Kyllä se on niin että, ajatus uskonasioista pysyy mukana vaikka, ollaan luopiota (hirveä nimitys)
Ei muuta kun takaisin baanalle ja parempaa tulevaisuutta.
Kyllä jokainen tietää sellaiset synnit jotka pitää yrittää välttää ja Jesus Kristus, tukee meitä.
Siunatuin terveisin RokkiHeluna
Kyseessä on vakava asia. Luulen, että ymmärsin ajatuksesi. Jos ajatus ajatellaan rehellisesti loppuun, se laittaa meidät miettimään uskon perusteita; Onko meillä heikko Jumala?
Miksi Jumala ei vapauta tavasta käyttää viinaa väärin kertalaakista?
Miksi tupakka ei jää sekunnissa?
Miksi kiroilu jatkuu?
Miksi kristitty sortuu ilkeilyyn?
Miksi kristitty ylipäätään tekee syntiä?
Miksi Jumala ei kuule, kun minä huudan?
Miksi kipeät asiani tuntuvat olevan hänelle yhdentekeviä?
Onko Jumala se, joka tässä menettää kasvonsa?
Vai minä?
Yksikään ihmissuhde ei säily niin, että lakataan puhumasta. Suhde voi säilyä, jos toinen huutaa minut hulluksi ja idiootiksi, mutta vaikeneminen tappaa niin talossa, kuin talon ulkopuolella.
Mitä tehdä, kun Jumalan selästä kimpoavat kaikki viestini takaisin, kun Jumala ei tunnu kuulevan? Miksi jatkaa?
En usko sellaiseen Jumalaan, joka on kuin sätkynukke. Kun ihminen kiskaisee narusta, niin Jumala hyppii suuntaan, jos toiseenkin. Jumala ei alennu moiseen. Uskoa ei oteta, kuin kaapin hyllyltä silloin kun itselle sattuu sopimaan. Kyseessä on usein monen vuoden prosessi. Usko annetaan lahjana.... ARMO....
Kristityn vaellusta verrataan usein matkaan. Se ei ole mikään hupireissu merenrantaan näkinkenkiä keräämään. Siinä matkassa on tärkeää päästä myös perille, eikä jäädä ikuisesti sinivalkoisten siipien kuljettamaksi. Tällä reissulla ihmisestä tehdään TODELLA pieni ja Jumalasta suuri. Kristitty joka ei tarvitse armoa on suuri teeskentelijä. Jos ihmisestä tulisi synnitön, hänestä tulisi jumala.
Kristityllä ei ole kuin yksi Jumala. Meillä ihmisillä on taipumus nostaa joku ihminen alustalle, saadaksemme palvoa häntä. Kun hänet on jalustalle saatu, ei kestä kuin hetken, kun hänet ammutaan sieltä alas. ihmisellä on halu etsiä sisäistä johtajaa, tietävää miestä tai naista, jonka voisi asettaa oppi-isäkseen. Meistä ihmisistä ei vain ole siihen hommaan. Jokaisella maallisella "kuninkaalla" on pimeä puolensa.
Tekee kipeää ja kristityn maineelle ilkeää, kun näitä "saarnamiehiä" tipahtelee tasaisin väliajoin jalustaltaan alas. Kyseessä saattaa olla Jumalan kannalta oikeanlainen prosessi. Hän ei anna kunniaansa ihmiselle.
Miten raamattu varustaa ihmisen tälle matkalle? Jumala: Minä olen teidän kanssanne JOKA päivä maailman loppuun saakka. Annan teille rauhani. Kristittyä kehoitetaan lopettamaan taaksepäin vilkuilu. Sanotaan, että katso eteenpäin, tavoittele sitä mikä on edessäpäin. se ei ole vielä tullut, se ei ole tässä, mutta sitä kohti pyrkikää.
Raamattu kertoo myös selkeästi, että vaikka kristitty on uusi luomus, se ei tarkoita synnitöntä, täydellisen ihmisen elämää.
Sen kanssa on elettävä.
"Joka aamu on armo uus,miksi huolta siis kantaa, varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa..."
Niin miksi siis jatkaa?
Vaikka on kysymyksiä, joihin ei saa vastausta?
Vaikka Jumala toisinaan tuntuu kuurolta?
Vaikka sortuu syntiin?
Siksi kun on tämän matkan kerran lahjaksi saanut. Sydämessä on se jokin, joka on paljon sinapinsiementä pienempi. Se pistää jatkamaan. Pieni ihme. Toivo siitä, että joskus näen ja ymmärrän paremmin.
Kannustetaan toisiamme. Annetaan vähän evästä, kun toiselta eväät loppuu. Otetaan myös itse evästä vastaan, kun joku sitä tarjoaa.
Hyvää matkaa!
Synti harvemmin tulee ihmisen elämään pakettina, jossa lukee päällä: räjähdysvaara.
Synti ui ihmisen elämään hurmaavana, ihanana, kauniina, hyvänä, hyödyllisenä ja kertakaikkisen vastustamattomana. Tätä minä haluan, tähän minä tartun - ja metsään mennään! Se mikä on minun syntini, ei välttämättä ole naapurini synti. Näitähän riittää.
Ihmisen omat eväät on äkkiä syöty. Tarvitaan lahjaa erottaa jyvät akanoista.
No eipä taida ihan pitää paikkaansa.
Vaikka toisaalta eihän se uskovaisuus tarkoita sitä että ihminen silloin toisista sen enempää välittäisi, ja miksi tarvitsisikaan kun on jo jumala puolellaan?
Vai miten se nyt meneekään?
95% jotka uskoo Jumalaan, ei tarkota että he olisivat uskossa.
Ja miksi Jumala ei vapauta meitä heti tupakasta tai muusta, on se että meille ei oo luvattu helppoa tietä kuljettavaksi. Meidän tulee myös itse taistella omia himojamme ja maailmaa vastaan.
kyllä näin on, pelastus on vihoviimeinen ja ensimmäinen mitä saatana tahtoo
vaikka
irtokarkin varastamisella tehdä , että sanot lopuvasi! koska uskon tunnustuskella suullasi sinä vahvistut ja HErrassa sinä pelastut. paha on kova
nauramaan kanssa-sisarien kautta että sinäkin muka uskovainen
olkaa uskossa Jumalan kunniaksi. siis hän voi, teidät perlastaa. iloitakaa siitä että
nimenne ovat taivaissa, eis iitä että saavutatte jonkin asteen, hengellisessä taivaltamisessa, tai että teidän kauttanne tapahtuu jotakin ihmeellistä , Herarn tekoja-