MUSTA LESKI

Sami oli valokuvannut kymmeniä malleja, hän oli hyvin taitava valokuvaaja. Mimosa oli toiminut mallina vasta muutamassa Anttilan kuvastossa.
"Tässä", Sami tokaisi tyytymätön ilme kasvoillaan, ja levitti uusimmat Mimosasta ottamansa valokuvat pieneen kahvilan pöytään. Valokuvia oli pöydällä viisi, ne tulisi julkistaa ensi viikon Anttilan kuvastossa. Mimosa oli liian väsynyt. Ja kiukkuinen. Masentunut. Sitä hän oli ollut aviomiehensä Tommin kuolemasta saakka. Tommi oli kuollut puolivuotta sitten, ja Mimosa oli vasta äskettäin alkanut jatkaa mallin töitään. Mutta masennus näkyi kuvista, eikä valokuvaaja Sami ollut tyytyväinen.
"Nämä kuvat julkaistaan nyt kuitenkin", hän sanoi. "Mutta ensi kerralla koita olla iloisempi. Vaikka hymyiletkin näissä kuvissa, silmistäsi näkyy suru".
"Okei".
Sami oli Mimosan ystävä ja valokuvaaja, ei muuta, koska Mimosa oli todellakin päättänyt olla sinkku koko loppuikänsä, vaikka olikin vasta 25 vuotias. Niin paljon hän oli Tommia rakastanut. Hän oli musta leski. Hänen tukkansa oli musta, kuin myös vaatteensa, hän oli gootti tyylinen, paitsi kuvauksissa pukeutui ja meikkasi tietenkin, kuten vaadittiin. Ja otti pois huuli ja nenärenkaansa, joita muuten piti aina.
Hän ei muistanut enää kunnolla mitään, muisti oli huonontunut masennuksen takia. Ei pahasti, mutta hän unohteli usein pieniä tärkeitä asioita. Kodistaan hän ei huolehtinut yhtään, hän oli liian väsynyt. Ja kiukkuinen ja masentunut, nyt vielä puolen vuoden jälkeenkin. Se teki Saminkin kiukkuiseksi ja väsyneeksi. Välillä Sami ja Mimosa riitelivät, välillä sopivat.