Tykkään yhdestä pojasta aivan älyttömästi ja se haluais alkaa seurustelemaan mun kanssa. Mutta kun se kysyy, oonko miettiny asiaa, meen ihan vaikeeks.
Haluaisin kyllä myös seurustella sen kanssa jne. Mutta:
Mun vanhemmat ei halua, että oon poikien kanssa misään tekemisisssä, varsinkaan, että seurustelisin. En vois tuoda tätä poikaa meille, vaikka se miten haluais. Koska sen jälkeen kellään ei oo hauskaa. Ärsyttää myös valehdella esim. että olen menossa ''Millan'' kanssa ulos, vaikka oikeasti tapaan tämän pojan. Ja pelkään, että jossain vaiheessa jään vielä valheistani kiinni. Enkä pahemmin jaksaisikaan valehdella olinpaikkaani jne.
Lisäksi en omista minkäänlaista kokemusta pojista ja tää poika on seurustellu vaikka miten paljon :/ Jännittää seki, miten se suhtautuu mun kokemattomuuteen jne. ku oon ihan surkea ja pilaan kaiken.
Vielä kaiken lisäksi: oon ihan hemmetin ujo (ainaki alussa), kunnes opin tuntemaan toisen kunnolla. Aina ku me tavataan, niin me ollaan aina aika hiljaa ja kaikkea..
Se kyllä tietää, että oon ujo jne. mutta tuntuu, että se vaan haukkuu mua siitä. Ihan ku voisin asialle jotain tosta noin vaan.
Olis kiva, kun voisin rupatella ihan mistä vaan (olis ensin niitä puheenaiheita) ja pitäis keksiä paikkoja, missä voitais viettää aikaa.. Koska mun pitäis päättää kaikki maailman puheenaiheet ja paikat, missä ollaan. Toki seki välillä päättää, mutta toki on ''reilua'', että minäki sitten sanon välissä jotain.
En tiedä, miten kertoisin edes vanhemmille. Miten voin vaan yhtäkkiä pamauttaa, että seurustelen, kun ne ei hyväksy poikia jne. Oon liian nuori seurustelemaan jne . muuta paskaa. Kotiintuloajatki on ihan päin peetä, ku vertaa muihin nuoriin, ketä täällä asuu. Tosin eipä tätä poikaa näyttäny vaivaavan yhtään, että kahdeltatoista pitää olla kotona. Ihan hyvin se otti sen. Tosin se ite saa olla keskellä yötäki ulkona (siis ihan vaikka neljältä jne..).
Tarvisin vähän vinkkiä esim. miten voin rupatella ns. kevyesti jotain ja missä me voitais viettää aikaa.. Uskon kyllä, että kun paremmin aletaan tuntemaan, niin jututki lentää ihan itestään ja on paljon tekemistä jne.
Mutta nyt oon vielä avuton pikku taukki! Auttakaas :)
Haluaisin kyllä myös seurustella sen kanssa jne. Mutta:
Mun vanhemmat ei halua, että oon poikien kanssa misään tekemisisssä, varsinkaan, että seurustelisin. En vois tuoda tätä poikaa meille, vaikka se miten haluais. Koska sen jälkeen kellään ei oo hauskaa. Ärsyttää myös valehdella esim. että olen menossa ''Millan'' kanssa ulos, vaikka oikeasti tapaan tämän pojan. Ja pelkään, että jossain vaiheessa jään vielä valheistani kiinni. Enkä pahemmin jaksaisikaan valehdella olinpaikkaani jne.
Lisäksi en omista minkäänlaista kokemusta pojista ja tää poika on seurustellu vaikka miten paljon :/ Jännittää seki, miten se suhtautuu mun kokemattomuuteen jne. ku oon ihan surkea ja pilaan kaiken.
Vielä kaiken lisäksi: oon ihan hemmetin ujo (ainaki alussa), kunnes opin tuntemaan toisen kunnolla. Aina ku me tavataan, niin me ollaan aina aika hiljaa ja kaikkea..
Se kyllä tietää, että oon ujo jne. mutta tuntuu, että se vaan haukkuu mua siitä. Ihan ku voisin asialle jotain tosta noin vaan.
Olis kiva, kun voisin rupatella ihan mistä vaan (olis ensin niitä puheenaiheita) ja pitäis keksiä paikkoja, missä voitais viettää aikaa.. Koska mun pitäis päättää kaikki maailman puheenaiheet ja paikat, missä ollaan. Toki seki välillä päättää, mutta toki on ''reilua'', että minäki sitten sanon välissä jotain.
En tiedä, miten kertoisin edes vanhemmille. Miten voin vaan yhtäkkiä pamauttaa, että seurustelen, kun ne ei hyväksy poikia jne. Oon liian nuori seurustelemaan jne . muuta paskaa. Kotiintuloajatki on ihan päin peetä, ku vertaa muihin nuoriin, ketä täällä asuu. Tosin eipä tätä poikaa näyttäny vaivaavan yhtään, että kahdeltatoista pitää olla kotona. Ihan hyvin se otti sen. Tosin se ite saa olla keskellä yötäki ulkona (siis ihan vaikka neljältä jne..).
Tarvisin vähän vinkkiä esim. miten voin rupatella ns. kevyesti jotain ja missä me voitais viettää aikaa.. Uskon kyllä, että kun paremmin aletaan tuntemaan, niin jututki lentää ihan itestään ja on paljon tekemistä jne.
Mutta nyt oon vielä avuton pikku taukki! Auttakaas :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minkä ikänen oot?
Oon 15-vuotta. Ihan muutaman kuukauden päästä 16 täytän
Kadut jos et ota sitä jätkää..
Selitä sille tilanne. Se on täys kusipää, jos ei ymmärrä..
Ja mitä vanhenpiin tulee.. Niiden ei tarvii tietää jos ne ei sitä hyväksy.
Kadun, itken, huudan, ''angstaan'' ja karjun. Jos menetä tän pojan! Koska tää vaan on niin sellanen, mistä ei varmasti moni haluis luopua :)
Kannattaa varmaan käyttää sanoja ja kertoo iha niinku asia on...
Ite oon saman ikänen kun sää. ehkä joku 13.v on viä vähän liian nuori seurusteleen, mut mun vanhemmat alko kyseleen multa jo sen ikäsenä pojista.. ellei ollu jo aikasemmin. Ite kyll pidin itteeni ihan kakarana sillon, niinku olinkin.
Eiköhän oo ihan normaalia jos nuoret seurustelee 15-16-vuotiaana? ;) Yritä tehä se vanhemmilles selväks! Sä tiiät mitä haluut, tarviiko sun vanhempien siihen puuttua.
Ja kerro toi sama juttu sille pojalle! mitä viestissä kerroit. Sano se syyks, miks meet niin vaikeeks. Luulis ymmärtävän. Ja voisitte keskenänn pohtii mitä tehdä sille asialle :)