Kesäterassit...

Terassit kuuluvat kesään ja niissä on elämäniloa. On kiva seurata ohikulkijoita ja voi helposti jutustellä naapuripöytään ja nauttia auringosta ja kesästä. On täällä pääkaupunkiseudulla ollut sen verran hellettä, että kyllä aina yksi siideri maistuu. - Lähelläni on meren rannalla aivan ihana terassipaikka ja moni tekee sinne iltalenkin (minä myös) ihastelemaan Suomen suvea ja upeata ulappaa. - Mielestäni myös katutason terassit ovat ihania, on paljon silmänruokaa ja on mukava nähdä suomalaisten olevan rentoja ja iloisia. Terassilla harva istuu juopotellekseen.

Iloa elämään kirjoitti:

Terassit kuuluvat kesään ja niissä on elämäniloa. On kiva seurata ohikulkijoita ja voi helposti jutustellä naapuripöytään ja nauttia auringosta ja kesästä. On täällä pääkaupunkiseudulla ollut sen verran hellettä, että kyllä aina yksi siideri maistuu. - Lähelläni on meren rannalla aivan ihana terassipaikka ja moni tekee sinne iltalenkin (minä myös) ihastelemaan Suomen suvea ja upeata ulappaa. - Mielestäni myös katutason terassit ovat ihania, on paljon silmänruokaa ja on mukava nähdä suomalaisten olevan rentoja ja iloisia. Terassilla harva istuu juopotellekseen.

Olen käynyt kirkonkylän terasilla tasan kerran tälle kesälle. Koen pienen paikkakunnan terassit sellaiseksi näyttäymisen paikoiksi "minäkin olen täällä".

Euroopan cityissä suorastaan rakastan istuskella terasseilla. Saa häiriöttä istuskella kun kukaan ei tunne minua, joten terassin perimmäinen tarkoitus toteutuu. Istuskella ja katsella ohikulkevia, ihastella ja kauhistella sekä nautiskella raikasta viiniä iltaauringossa.

Minulla on ikioma terassi rannallani ja toinen Peterin korpilammella. Nautimme istua hiljaisuudessa ja keskustella häiriöittä puhtaan veden ääressä. Tarjoilu pelaa eikä tarvitse jonotella. Naapuripöydästä ei tungeta väen väkisin puhumaan englantia pöytäämme. Viinit saa nautittua ihanteellisissa lämpö/kylmätiloissa ja puolta halvemmalla kuin kirkonkylän terasseilla ; )

old_profile_29497 kirjoitti:

Olen käynyt kirkonkylän terasilla tasan kerran tälle kesälle. Koen pienen paikkakunnan terassit sellaiseksi näyttäymisen paikoiksi "minäkin olen täällä".

Euroopan cityissä suorastaan rakastan istuskella terasseilla. Saa häiriöttä istuskella kun kukaan ei tunne minua, joten terassin perimmäinen tarkoitus toteutuu. Istuskella ja katsella ohikulkevia, ihastella ja kauhistella sekä nautiskella raikasta viiniä iltaauringossa.

Minulla on ikioma terassi rannallani ja toinen Peterin korpilammella. Nautimme istua hiljaisuudessa ja keskustella häiriöittä puhtaan veden ääressä. Tarjoilu pelaa eikä tarvitse jonotella. Naapuripöydästä ei tungeta väen väkisin puhumaan englantia pöytäämme. Viinit saa nautittua ihanteellisissa lämpö/kylmätiloissa ja puolta halvemmalla kuin kirkonkylän terasseilla ; )

Tilanteen mukaan, on minullakin ne omat yksityiset 'terassit' rakkaani kanssa. Mutta Suomessa terassit ovat oiva kesäelämän muoto. Niitä ei suinkaan aina ole ollut ja on vain mukava, kun suomalainenkin puhkeaa kukkaan koko olemuksellaan kesällä. Ja hän osaa käyttäytyä mannermaiseen tapaan terassilla ja seurustella kohteliaasti muiden kanssa. Ja terassillahan nähdään ja tullaan nähdyksi - ei siinä mitään kummallista ole.