Olen ulkonäöltäni todella naisellinen (käytän meikkiä, korkokenkiä, mekkoja, olen pienikokoinen jne.), mutta luonteeni puolesta maskuliininen (en voisi kuvitella olevani raskaana, en ole koskaan viihtynyt keittiön puolella/kotia laittamassa, pienestä asti olen ollut hyvin poikamainen). Moni on minusta todennut, että olen mies joka on syntynyt naisen vartaloon, mutta en itse kyllä koe asiaa aivan näin. Viihdyn naisellisessa vartalossani, enkä todellakaan haluaisi olla mies. Olen oppinut hyväksymään itseni ja pitämään vahvuutena miesmäistä luonnettani, johon on kuitenkin sekoittunut herkkyyttä ja romanttisuuttakin sopivasti :) Syy miksi kirjoitan, on se, että naisystävää etsiessä identiteettini on mennyt uudelleen sekaisin. Toinen puoli minussa kaipaa vähän itseäni suurikokoisempaa ja rennomman oloista naista, mutta luonteeni puolesta kaipaisin ihmistä, jolta löytyisi myös niitä naisellisia piirteitä kuten esim. hoivaviettiä. Perhe olisi ihana asia myöhemmin elämässä, joten olisi ihana löytää nainen, joka kokisi haluavansa lapsia ja omaisi niitä naisellisia piirteitä joita minulta itseltäni puuttuu.
Löytyykö täältä muita, joilla feminiinisyys ja maskuliinisuus tulee näin selkeästi esille? Itse en tosin usko sosiaaliseen sukupuoleen lainkaan, enkä pidä sukupuolijärjestelmästä jossa pitäisi selkeästi olla joko nainen tai mies, mutta huomaan jollain tasolla kuitenkin etsiväni itseni vastakohtaa.
Löytyykö täältä muita, joilla feminiinisyys ja maskuliinisuus tulee näin selkeästi esille? Itse en tosin usko sosiaaliseen sukupuoleen lainkaan, enkä pidä sukupuolijärjestelmästä jossa pitäisi selkeästi olla joko nainen tai mies, mutta huomaan jollain tasolla kuitenkin etsiväni itseni vastakohtaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo on aika yleistä varmaan lesboilla, että ei voi kuvitella itseään raskaana olevaksi tai ruoanlaittopuuhi sun muuhun ompelupuuhiin.
Olen myös naisellinen, mutta koskaan en voisi kuvitella itseäni raskaana olevaksi.
Tunnen lukuisia hetero-naisia, joita ahdistaa heihin kohdistetut kodin hengetär-odotukset. Tuttavapiirissä roolijako tuntuu menevän nyt niin, että lesboparit hankkivat lapsia ja elävät sitä perinteistä perhe-elämää kun taas heteroparit tuntuvat harrastavan uran luomista, siivojan käyttämistä ja ulkona syömistä.
Huolestuttavaa kyllä, aika monin tuntemani ihminen ei osaa eikä viitsi tehdä ruokaa itse! Nappejakaan ei osata ommella enää, saatikka ottaa vasaraa kouraan pikkujutuissa.
Raskaaksitulemisen pelko on yhtä yleinen heteroiden keskuudessa. Se on rankka kokemus, myös terveydelle vaarallinen. Itse haluaisin saada lapsia ja haaveilin suurperheestä nuorena. Toisin kävi, ratsastusonnettomuus tuhosi sisuskalut ja vei mahdollisuuden tulla raskaaksi jo teininä,
Et ole mitenkään kummallinen. Tosiaan itsekin ymmärrät tämän yhteiskunnan määräämän sukupuolijärjestelmän aiheuttamat paineet. Naisen tulisi olla tietynlainen ja miehen tietynlainen. Jos olet naisellinen päällisinpuolin niin sinut automaattisesti leimataan äidilliseksi, hellan ääressä viihtyväksi, heteroksi, kotihengeettäreksi, yms. kaikkea mitä heteroyhteiskunta olettaa. Mutta älä huoli. Ei kaikki hererotkaan kuulu tuohon lokeroon. Minä olen samanlainen kuin sinä. Älä ota paineita. Ole sellainen kuin olet vaikka ihmettelijöitä tulee aina vastaan. Elämä on liian lyhyt siihen että yrittää muuttaa itseään.
Itse näytän hyvin paljon mieheltä, mutta sisäisesti olen naisellinen; pidän ruuanlaitosta, olen romantikko ja tunteellinen. Osaan kyllä laittaa listat ja korjata kodin pikku virheitä, mutta eiköhän kaikki osaa tuollaiset pikku asiat.
Opiskelen "miesten" alaa enkä itsekään usko sosiaaliseen sukupuoleen.
Tavallaan kuulostaa aika tutulta.. Mussa on jo ulkonäössä sekä miesmäisyyttä että naismaisuutta. Luonteessa myös molempia..
Mulla taas on vähän pullat ja vellit sekaisin siitä syystä, että en ole ikimaailmassa halunnut lapsia, mutta nyt kolmenkympin villityksessä haluaisin perheen ja oman lapsen. Toisaalta on muutosten aika muutenkin, joten lieneekö tuokaan kovin kummallista??
Tähän päivään asti olen myös ollut kiinnostunut ja seurustellut aina poikamaisten naisten kanssa - nyt sekin on kääntynyt ihan päälaelleen..! :S Naisen vartalo leveine vyötäröineen.. Huh, HOT HOT!! :D
En mä jotenkin ajattele, että se niin kamalan tavatonta on näyttää naiselliselta ja käyttäytyä miesmäisesti. Toisaalta tiedän myös poikamaisen näköisiä naisia, jotka ovat synnyttäneet lapsen ja ovat vaikka esim. siivoushulluja! ;) Meissä ihmisissä kun on kaikenlaisia puolia.. :)
Vähän ehkä menee tää viesti aiheen vierestä, mutta tällasia ajatuksia mulle tuli mieleen viestistäsi..
Minulla on melko kolho vartalo, pitkä, luinen, vahva ja maskuliininen ja lisäksi harrastan paljon liikuntaa, mutta yllätän monissa asioissa, olen boheemi, huithapeli, luontoihminen, naulan saaminen seinään ja lampun vaihto ovat suurimmat tekniset työt joihin minä pystyn, osaan laittaa hyvin ruokaa ja minulla on vahva hoivavietti, toisaalta sitten voin painua metsään elämään öttiäisten ja otusten kanssa ja palata kuiva kuusenoksa hiuksiin takertuneena. Taidan olla homo naisen ruumiissa :D .
Olen erittäin kiinnostunut sinusta. Kävisinkö kumppaniksesi vaikka olenkin heteromies? Toisinaan kyllä pukeudun naiseksi, mutta riittääkö se?
Jos käytät minihametta ja ajelet jalkakarvasi voisin lähteä kanssasi baanalle koska vaan :)