Ollaan lähdössä kiertämään tuo pieni karhunkierros(12km) päiväreissuna. Mitäs luulette jaksaako 6kk ikäinen kääpiövillakoira kulkea sen matkan. Maasto on kuitenkin hieman erilainen kuin normaalilenkillä kaupungissa.
6kk koira vaelluksella
myllärikö
233593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
juuri oikea koira älykääpiölle.
kiitos =)
Ja sitten joku järkevämpi voisi vastata kuin tuollainen jälkeenjäänyt idiootti.
noin nuoren kanssa tuollaiselle lenkille lähteä. Nuori pentu yleensä pyörii alussa kuin väkkärä, ja hassaa kaiken energian ennen puolta väliä. Onhan siellä kaikkea kivaa nähtävää ja koettavaa...
Mutta onneksi on sen verran pieni että tuonhan kantaa loppumatkan kainalossa.
Omaani jouduin joskus vielä reilu vuotikkaana kantamaan harteilla, kun koirapuistossa hassasi kaiken energiansa tyhjiin. Niin duracell-pupu kuin onkin.
Samaa mietimme itsekkin, kun pennulle tuo matka saattaa tuplaantua kaiken hyörinän vuoksi. Kantaminen onneksi ei ole kova vaiva, kun painoakaan ei ole paljoa. Hoitoon jättäminen on tällähetkellä ykkösvaihtoehto ja reissulle varmaankin mukaan myöhemmin.
tuo tapahtui syksyllä jolloin lenkkipoluilla oli jo lunta.
tosin rodut on kult.n. karhuk. laika. s-lapin koira. ja s.ajok. sekoitus narttu.
päätti olla tulematta syliin ja hoopoilikin urakalla. tiedän ettei tuollainen ole suositeltavaa mutta minkäs voi kun ei syliin halunnut. puolessa välissä matkaa paistettiin maggaraa (2 maggaraa söi) ja vettä lämmitettiin... ja taas matka jatkui...
uskomatonta mutta totta... tosin loppu illan oli väsynyt mutta het aamulla jo ois pitäny taas leikkiä.
samainen koira selvisi mahalaukun kiertymäleikkauksesta 8 kk:n iässä...
ihme koirahan tuo on ja pirun vahva.
mutta kääpiö villakoiraa en veisi välttämättä ellei ole mahdollisuus kulkea kannossa.
oma pentu oli tuolloin n. 1kg & 25cm korkea.
että todella puhki olisi retken jälkeen. Minusta noin pitkä kieros ei olisi kovin fiksua. Koiralle liian rankka tuo ikä ja kasvuvaihe vielä. Jos epäröisin ite, kysyisin ilmanmuuta kasvattajalta.
tuolla konstein koira on luustoltaan rikki ennen aikuisikää .
Älkää hyvät ihmiset rasittako kasvavaa pentua liiaksi, sen kehitys on vielä aivan kesken ja luusto hauras ja pehmeä.
"tuolla konstein koira on luustoltaan rikki ennen aikuisikää"
Tuolta yhdistelmältä nyt saa luustoa rikki vaikka yrittäiskin. On sen verran parhaat rodut tossa yhdistelmässä.
Mutta jälkimmäinen kommenttisi oli kyllä ihan asiaa, silti.
en tarkoittanut vastausta henkilökohtaisesti juuri sinulle, joskin kultainen noutaja nyt ei luuston terveydellä rotuna loista, ei karjalankarhukoirakaan lonkkien osalta tilanne niin hyvä ole, että kannattaisi tietoista riskiä ottaa. Vuosina 2000-2009 lonkkakuvaustilastot karhukoirien osalta A 20% B 40% C 30% D10% . Pahoja lonkkavikojahan karhukoiralla ei juurikaan ole.
... ja rappusiakaan ei saa kävellä ennen puolen vuoden ikää...
luuletteko että jos pentu ei ois jaksanu niin olisin vaan vetäny perässä ja pakottanu?
tottakai sitä itte seurasin tarkasti. mutta jos se ei tule syliin niin siinäpä kävelee... kertaakaan ei pentu kävelly jäljessä.
tiedän kyllä nuo pennun liikuntarajoitukset, mutta tää meidän tyttö vaan on niin kovaa tekoa et oksat pois. :)
ja ennen reissua olin valmistautunut kantamaan pennun lähes koko matkan.
tavallisestihan pentu ei tuollaista matkaa jaksa mutta tämä teki poikkeuksen, minkäänlaista ruumiin vammaa ei syntynyt. nykyään 30 kilonen jössikkä ja vieläkin ketkuttelee menemään :)
oli rodut mitkä tahansa niin ei ne kaikki koirat samaan muottiin kuulu :)
ja kuka sanoi että koirani ruumiinrakenne on kuin kultsilla, tai karhukoiralla? isäänsä tuo tyttö on tullut isi oli laikan ja suomenlapinkoiran sekoitus. jaksoi vetää 120kiloisen miehen tonttiin... painoa oli 30kg ja vielä matalampi kuin meidän tyttö.
ei voi mitään kun mahtava pakkaus, varsinainen pikku nalle.
että parempaa koiraa ei löydy. sekoituksena tämä tyttö on loistava... ei mene rikki, kestävyys on ihan muuta luokkaa ja fiksu kun mikä...
ja koira on vielä ehjä :) ei menny rikki ennen aikuisikää...
puhukaa asioista mistä tiedätte jotain... oletteko ikinä tällaista sekoitusta nähneet? ei kaikkea tietoa koirakirjoista löydy.
sehän sekarotuisissa on hienoa... ikinä et tiedä minkälainen siitä tulee :)
samasta sukupuusta on veistetty 6 muuta pentua jotka sai eläinlääkärinkin ihmettelemmään. oli kuulemma harvinaisen vahvoja ja terveitä pentuja. ikinä ei ollut pitkän uran aikana nähny moisia.
tässä voi muuta sanoa, kun, että jos ihminen ei itse ymmärrä, niin sillehän ei sivullinen voi mitään.-Kyllä pentu seuraa laumaansa vaikka maailman tappiin asti pelätessään muuten jäävänsä yksin, sitä saniotaan henkiinjäämisvietiksi.
Terveisin nimimerkki "kokemusta koiraharrastuksesta 25 vuotta"
seurasimme pentua, suurin piirtein...
miksi koira ei saa väsyttää itseään vaan sitäkin pitää kontrolloida?
oli niitä vuosia vaikka kuinka paljon niin silti tuskin olet tätä akkaa tavannut, saatika sitten päässyt näkemään että miten se pentuna silloin kulki siellä poluilla...
itselläkin koirakokemusta on vaikka millä mitalla mutta silti ällistyn koirastani välillä.
jos koira ei saa väsyttää itseään niin miten sillä kunto kasvaa ja miten se oppii tuntemaan fyysiset rajansa jos omistaja pysäyttää puolen tunnin lenkin jälkeen ja pistää lepäämään niin ettei vaan raukka rasitu liikaa. ( esimerkki on sitten aikuisesta koirasta... ei pennusta) ja kyllä se osittain pätee pentuihinkin...
useimmat 8 viikkoiset väsyvät jo lenkin aikana jos vaikka kiertää noin 100 metriä, meidän tyttö vaan ei väsynyt.
ja jos pentu ois kulkenut väsyneenä jäljessä niin sylissä oisin kantanut ja vaikka repussa... mutta kun ei niin ei, koita nyt vaan uskoa.
Koiranpennunhan tulee liikkua juuri niin paljon kuin se itse haluaa ja jaksaa. Eli sinun tapauksessa tuon 13 kilometriä jopa. Onko kukaan täällä ikinä kävelly edes itse tuota matkaa? Ihme pullamössö kansaa suomalaiset nykyään, ja opetetaan koiristakin laiskoja mukavuuden haluisia ällötyksiä, jotka eivät voi mennä sateella uloskaan ilman omaa pientä sadetakkiaan..
Surettaa katsoa nykyajan koiria. Ihme pullamössöä. Lihaksistosta ei tietoakaan, ja ylipaino kasvaa. Pentuajan terve lihaksisto on edellytys terveelle aikuiselle koirallekkin. Hyvin harvassa ovat hyvännäköiset lihaksikkaat timmit koirat, joista terveys uhkuu. No eipä voi muuta ihmetellä, jos asenne on tuo että raukat rikki menevät kun vähän liikkuvat..
Ylisuojelevaa kanaemojen kotkotusta moinen meneerikki puhe. Nostakaa välillä nokkanne sieltä rakkaasta höpönassustanne, ja miettikää mistä koira on alkujaan kehittynyt.
Sinä et ole liikuttanut koiraasi kovalla alustalla, asvaltilla. Tuo kilometrisäännös pätee lähinnä kaupunkikoirille. Vaihtelevassa maastossa liikkuminen kasvattaa pennulle tasaisesti lihasta, joka vuorostaan tukee luustoa. Ilman lihaksistoa rasitus kohdistuu nimenomaan luustoon, ja siitä ne nivelrikot aiheutuvat. Eli miten ihmeessä pennun lihaksisto vahvistuu muuten kuin liikkumalla paljon vaihtelevassa maastossa pehmeällä alustalla? Hyvä lihaksisto on tärkeämpää, kuin kilometrien tuijottelu. Omaa järkeä saa käyttää, ja jos pentu jaksaa niin sitten jaksaa.
kyllä tiedän että llikunta on koiran terveydelle a ja o, mutta enpä taida viitsiä alkaa vääntämään täällä, kun järjen sana ei kerta perille mene. Uskoisin teidän vastaan jankkavien olevan noin max 2-kymppisiä kaikkitietäviä aloittelijoita.
Omat koiranikaan eivät ole todella mitään höpönassuja ole, vaan isoja palveluskoiria kaikki olevat ja olleet. Säänkestäväiä urheilukoiria, mutta ehkäpä palstalaisilla onkin superkoiria.
Hyvä, että kyseisen henkilön koiralla ei ole haittoja tullut pentuajan rasituksesta, ja kuten jo aiemmin sanoin, vastaus ei ollut vain hänelle, vaan kaikille yhdessä ja erikseen, jos miettivät voiko koiraa liikuttaa pentuna ja miten paljon.Mutta älkää te hyvät ihmiset rohkaisko muita omanlaiseenne menettelyyn.
että pennun tulisi antaa liikkua niin paljon kuin itse haluaa ja jaksaa, vaihtelevassa maastossa? Eikö sen näin kuulu juuri ollakkin, vai oletko eri mieltä? Omat pentuni ovat aina saaneet liikkua omassa pihassaan meidän ja muiden koirien kanssa niin paljon kuin jaksaa, kyllä siitä päivänmittaan useampi kilometri tulee ja tähän vielä päälle varsinaiset "lenkitykset" metsissä, pelloilla ja totutellen hälinäänkin. Eipä ole yksikään mennyt rikki.
Kyllä pennusta huomaa kun se on väsynyt, vaikka pentu itse ei sitä älyäkkään vaan haluaisi jatkaa leikkiä..
Ikä on aina hyvä vetää lokaan. Eihän nuori voi mistään mitään tietää. Noh, onneksi en ole niin nuori kuin annat ymmärtää, reilu kolmikymppinen olen, ja myös palvelukoiria omannut, mutta jonka kotoa nyt valtaa miehekkeen metsästyshurtat.
Anna toki sinä viittelliset omat arviosi siitä kuinka paljon pennun tulee antaa liikkua, sen sijaan, että lauot perustelemattomia mielipiteitäsi. Paljonko sinun mielestäsi pentua voi liikuttaa ja miksi? Tuijotteletko itse kilometrejä, vaiko sitä miten pentu jaksaa ja haluaa? Omaa järkeä saa ihan oikeasti käyttää, jos kyseessä on tuollainen miksaus kuin ylempänä, niin eiköhän järkikin jo sano sen kestävän himena erilaisia liikkumistottumuksia kuin iso palveluskoira?
tulee juuri tuollaisesta toiminnasta, runsas raju liikunta ja runsas ruoka ovat vahvasti altistava yhdistelmä. Hyvä kun pentu selvisi.Ymmärsin kyllä, että tuo ei tapahtunut tässä kerrotun reissun päätteeksi.
tiedät, että ei ole rikki? Usein oireilee vasta vanhemmiten. Tosin tuskin yksi ainoa liiallinen kerta rikkookaan luustoa, mutta jos toistuvasti, riski on.
Se että ruumiinrakenne on toisen vanhemman kaltainen, ei tarkoita sitä, että koira ei olisi voinut periä jotain heikkouksia joltain muulta esivanhemmaltaan.Jos onnellisesti on käynyt, niin ei ole, mutta se mahdollisuus on.
Tiesitkö muuten, että paitsi toiminnalliset riskitekijät, myös perinnöllinen alttius mm. ruumiinrakenteen kautta altistaa mahalaukunkiertymälle?Tämä nyt vain siksi että joka koirassa on vahvuuksia sekä heikkouksia joillain enemmän, joillain vähemmän.
juuri annoit viitteelliset arviot, eli jaksamisen mukaan irrallaan pihassa ja pieniä metsälenkkejä, sekä pelloilla juoksentelua, lyhyitä hihnalenkkejä. Pitkä patikkamatka on ihan eri asia, se on sitten sama onko koiralla hihna, vai onko se vapaana, mutta pakkohan sen on mukana kulkea, ei vireä pentu malta sylissä kökkiä, vaikka rasitus käy liialliseksi.
Luulisi, jos itselläsi ollut isoja palveluskoiria, että tietäisit nämä rajoitukset hyvinkin. Pennun lihaksistoa, motoriikkaa jne kehitetään juuri tuolla vapaalla lähiympäristössä tapahtuvalla liikunnalla, sekä tietysti sosiaalista kehitystä noilla kaupunki ym. harjoituksilla.Tietysti pennun kasvaessa lisätään suhteessa kehitysvaiheeseen. Kun luusto on kehittynyt, sitten aletaan varsinaisesti kestävyysliikuntaa harrastamaan ja kasvattamaan lihasmassaa.
Missään vaiheessa en edellistä syyllistänyt, tietoa pitää osata ottaa myös vastaan.Roduissa on eroja, toki, mutta kyllä yleispäteviäkin ohjeistuksia on. Etsikää tietoa.
ei tapahtunut saman viikon aikana.
tiedän kyllä hyvin mistä se mahalaukun kiertymä tulee. onko oma koirasi ikinä sairastanut sitä?
ja kun tuo kiertymä iski niin ei kävelty 13 km lenkkejä... kyll ne tavallisia lenkkejä oli ja pentu oli 8kk ikäinen. kuten sanoit koirilla on heikkoudet ja vahvuudet, koirani heikkous ei ole liikunta.
sen tiedän et periytyvä se ei ollut, ja älkää nyt ruvetko tivaamaan ja manaamaan...
koittakaa nyt vaan kestää se ajatus että koirani käveli 13 kilsaa 8 viikkoisena ja selvisi, eikä metriäkään pakotettu liikkumaan vaan kaikki tapahtui omasta tahdosta.
itse taidatte luulla olevanne kaikki tietäviä ja kun joku sanoo jotain niin heti pitää pätee... sitä vihaan ehkä eniten hurttamummoissa.
no älä ny, ihanko totta.
"Se että ruumiinrakenne on toisen vanhemman kaltainen, ei tarkoita sitä, että koira ei olisi voinut periä jotain heikkouksia joltain muulta esivanhemmaltaan.Jos onnellisesti on käynyt, niin ei ole, mutta se mahdollisuus on."
-valitettavasti minulla sattuu olemaan tuo asia jo tiedossa.
miltä se tuntuu kun pitää yrittää pätee?
tiedän kyllä riskitekijät mahalaukun kiertymässä ja satun jopa tietämään paljon muutakin aiheesta.
Me käytiin noin 10 km lenkillä (ilman pitkiä taukoja, ainostaan juomataukoja) seropimme kanssa sen ollessa noin 6kk. Kyse on keskikokoisesta koirasta. Ajattelimme että kävellään koiran jaksamisen mukaan, mutta koirahan jaksoi paremmin kuin me! :) Maasto oli vaihtelevaa ja vesipullo sekä -kippo oli matkalla mukana. Välillä jouduttiin "pakottamaan" koiraa tauolle, sillä koira olisi vaan halunut jatkaa pysähtymättä. Tämä kävely sijoittui syksyyn, joten liian lämpimät säät ei myöskään ollut.
Vaikea on kuitenkin sanoa miten teidän koiranne jaksaa, mutta mikäli mukaan matkalle tulee niin seuratkaa sen jaksamista ja kantakaa tarpeen tullen...
napakasti useita kilometrejä päivittäin, mutta rotu on toinen kun sinulla.
Jos on välttämättä otettava mukaan kanna repussa välillä.
Mieluummin kuitenkin jätä kotiin, pieni riski on ottaa mukaan.