Tässä runo, saa kommentoida jos tekee sen nätisti =)
*SIRPALEITA*
Maailmani on kovin pieni tänään
vaikkei se koskaan ole ollut suurensuuri
Ei sinne mahdu suuria ajatuksia
eikä mahtavia tekoja
pieniä vain
minulle sopivia
Seison ruohikolla illan viiletessä
Paljain jaloin, paljain mielin
Synkkyys saa minusta otteen,
tiukan ja tukehduttavan
Sitten - jostain kuului ääni
kuin helähdys
Kauniit ajatukset ja vaivalla rakentamani haaveet
putosivat ja hajosivat kuin hauraat lasiesineet
Hei kuule, älä tule luokseni juuri nyt..
- maa on sirpaleita täynnä.
*SIRPALEITA*
Maailmani on kovin pieni tänään
vaikkei se koskaan ole ollut suurensuuri
Ei sinne mahdu suuria ajatuksia
eikä mahtavia tekoja
pieniä vain
minulle sopivia
Seison ruohikolla illan viiletessä
Paljain jaloin, paljain mielin
Synkkyys saa minusta otteen,
tiukan ja tukehduttavan
Sitten - jostain kuului ääni
kuin helähdys
Kauniit ajatukset ja vaivalla rakentamani haaveet
putosivat ja hajosivat kuin hauraat lasiesineet
Hei kuule, älä tule luokseni juuri nyt..
- maa on sirpaleita täynnä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...*snif*..oikein kaunista, ja tuntuu jotenkin tutulta. Moni voi varmasti samaistua runon "minäkertojaan" (jos niissä sellaista on?)..pidin etenkin viimeisestä kappaleesta, se oli jotenkin vertauskuvallinen. =)
Kiitos. Kiva kun pidit. Kirjoitin tuon runon uudestaan noin tuhat kertaa, kun se aina tuntui jotenkin kliseiseltä....ja nyt se on tuommoinen ja sellaiseksi jää. Se kuvaa vain yhtä lyhyttä hetkeä elämästäni. Hienoa jos siihen tosiaan voi samaistua, edes jollain tasolla.Kiitos =)
..ja ole hyvä. =)
Kirjoita lisää!!
Herkän kaunis.
Kiitos kauniista kahdesta sanastasi, ne riittivät enemmän kuin hyvin, jos todella olet tuota mieltä. =)
Vau, upea!
Ei liian kliseinen ja sopivan... maanläheinen. :D
Ei suuria tunteita, vaan pieniä asioita. Loppu on erityisen hieno.
Jäämme odottamaan mielenkiinnolla lisää.
Jahas,sinäkin täällä? =) Joka tapauksessa kiitos, kivasti sanottu. En nyt sit tiedä uskallanko näitä runojani täällä enempää julkaista,ehkäpä? Katellaan. Joo mutta kiitos vielä =)
Ensimmäisen säkeistön alleviivattu itsensä vähättely tekee vaatimattomuudesta ja vähäeleisyydestä tässä kerjäävän ja kliseisen.
Lisää kliseitä: paljain mielin, synkkyys saa tukahduttavan otteen, särkyy kilahtaen kuin lasiesine, särkyneet sirpaleet, nyt on jäljellä onnestain jne. eli tämän sanoi joku jo..
Hei hoi, missä on omaperäisyys? Olisiko ollut kuitenkin parempi paljastaa tunteet raa'an avoimesti - kenties tuoreutta?
Ei se alku ole itsensä vähättelyä vaan itsensä heikoksi tuntemista. Ja se mitä sanoit siitä, tunteita olisi pitäny kuvata raaemmin...se ei mielestäni sopisi juuri tähän runoon,jonka teemana nimenomaan on lyhyt heikkouden hetki. Noista kliseistä en sitten tiedä... en ole mikään runoasiantuntija. Kiitos palautteesta =)
...minusta runosi oli kaunis ja sai minut aivan kuin muistamaan jotain...Eikö niistä kliseistä jauhamisen voisi joskus jättää?
Kiitos oikein paljon tuosta.:) Olen periaatteessa samaa mieltä siitä, että kliseisiin puuttuminen on aika kliseistä =) ja turhaa... eikös koko runous tavallaan ole klisee? Jokainen pukee asiat sanoiksi omalla tavallaan.