En päässyt mihinkään hakemaani koulutukseen. En saanut valintakokeesta tarvittavia pisteitä. Itku pääsi. Olisin niin halunnut kyseiseen kouluun. Kaikkein eniten suututtaa se etten tiedä mitä tein tai sanoin kokeessa väärin. Mielestäni kokeet menivät hyvin (sos. ja terveysala), tosin en ehtinyt laskea kaikkia laskuja. Haastattelutkin ja ryhmätilanne menivät mielestäni hyvin.Nyt pitää varmaan toivoo et pääsis seuraavalla kerralla. Onneksi sain jo aiemmin ammattikoulupaikan, mutta ei sekään tällä hetkellä kovin paljoa lohduta.
en päässy...
nyyh...
231660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ja suututtaa/itkettää/masentaa... mut syksyllä haen uudestaan, ja niin kauan kunnes ovet avautuu haluaamani paikkaan!! Kaikella on tarkoitus, näin haluan uskoa...
ja kuvittelin pääsykokeiden menneen ihan ok. Pisteitä oli 26 ja alin pistemäärä millä oli sisään otettu oli 41. En kyllä todellakaan ymmärrä miten psykologit arvioivat ihmistä. Olen aina halunnut hoitoalalle ja kuvitellut olevani sopiva siihen, he eivät olleet sitten samaa mieltä :D
Sain paikan Seinäjoelta sosionomiksi. Se oli 4. toiveeni ja kävin Tampereella sosionomi-pääsykokeessa, mutta pisteet eivät riittäneet sinne. En ollut yhtään varautunut Sjoelle lähtöön, mutta täytyy olla iloinen että pääsi kuitenkin jonnekkin.
Ja tsemppiä sulle, monelle ei paikka lohkea ekalla kerralla. Ja syksyllä on jo seuraava hakukin.
ei takaa valintaa! Et voi myöskään itse arvioida menestystäsi pääsykoehaastatteluissa tms, saatikka omaa soveltuvuutta alalle. Oma arvio em. menee usein metsään...
Tiedän tapauksia jossa hoitoalan pääsykokeeseen on tullut joku ihan huvikseen kokeilemaan, eikä ole edes halunnut alalle. Silti he ovat päässeet sisään, ja eräs kenet tunnen oli pääsykokeiden tuloksissa erittäin korkealla sijalla :)
Kiinnostaisi silti tietää, miten psykologit soveltuvuutta arvioivat esimerkiksi haastattelussa. Jokainen voi sanoa siinä mitä vaan, mielenterveysongelmainen voi kirkkain silmin valehdella olevansa täysin terve yms. Ovatko psykologit sitten jollain tapaa "yli-ihmisiä", jotka arvioivat kehon kielestä jne ihmisen soveltuvuutta alalle? :D Uskallan väittää, ettei psykologit pysty tarpeeksi hyvää arviota suurimmassa osassa tapauksissa siinä 5min aikana tekemään. Ja tuo haastattelu on vain yksi osa, haluaisin silti kovasti tietää, miten haastattelu pisteytetään.
ettei lääkäriksi aikovia haastatella ollenkaan! (eikä myöskään metropoliassa haastateltu ainakaan hoitotyöhön vielä muutama vuosi sitten). Pelkällä keskiarvolla ja "älykkyydellä" niitä ihmisiä hoidetaan..
Tarpeeksi kauan työtään tehnyt psykologi näkee kyllä useimmissa tapauksissa, milloin kyseessä on mt-ongelmista kärsivä henkilö, ja milloin hakijaa vain jännittää.
Kysehän ei ole vain siitä, miten haastattelussa nyt elehtii tai puhelee, vaan hakijasta syntyvästä kokonaiskuvasta, johon kuuluvat myös ne testit (kyky- ja persoonallisuustestit, jos on) sekä ryhmätilanteen arviointi, jos sellaista on pääsäreissä ollut. Sen päälle mahdollisesti sitten vielä opettajien haastattelut sun muut. Nimenomaan yhtenäinen (tai rikkonainen) kokonaiskuva vaikuttaa, ei mikään yksittäinen osio. Eri kouluilla on eri käytännöt, mutta en usko minkään koulun tai psykologinkaan raakkaavan hakijoita kelpoihin ja epäkelpoihn "5 min haastattelun" perusteella.
Aika kylmäverinen valehtelija saa olla, jos puhuu läpiä päähänsä eikä elekielestä, sanavalinnoista, puhetavasta, äänenpainoista, taukojen paikoista (tai puutteista), tavoista vastata kysymykseen tai kierrellä sitä, näin pintaa raapaistakseni, ilmene yhtäkään ristiriitaa, joka kiinnittäisi arvioijan huomion. Ihmiset luulevat usein olevansa paljon parempia valehtelijoita kuin ovatkaan, erityisesti sellaisen henkilön edessä, jonka kokopäiväistä *työtä* on henkilöarviointi. Itse tuota työtä tehdessäni saatoin helposti tavata pääsykokeiden aikaan satoja nuoria viikossa; kyllä siinä aika nopeasti oppii asioita tunnistamaan, saati sitten, jos hommaa tekee vuosikausia.
Toki virheitäkin voi sattua ja sattuukin. Jos kuitenkin kokee, että itselle on tehty epäoikeudenmukaisuutta, omasta pääsykokeesta voi varmasti pyytää palautetta, jos sitä on ollut tekemässä ulkopuolinen yritys. Siihen kouluun vaan yhteyttä, jossa testinsä teki.
Kannattaa soitella sinne kouluun ja kysyä, josko antavat tietoja, että miten on kokeet menny. Jotkut koulut ainakin kertovat. Jossain vaiheessa saat myös lapun, jossa kerrotaan pisteesi kuhunkin hakemaasi koulutukseen ja lopullinen sijoituksesi, niistä on hyvä kanssa katsoa vähän, että miten meni. Oletko soitellut kouluihin, jos vaikka olisit varasijalla? Tsemppiä :)
Tuollaisille luusereille ei niitä opiskelupaikkoja kuulu edes antaa. Onneksi et päässyt. Se tarkoittaa vain, ettet ole tarpeeksi hyvä ja viisas ihminen näihin kouluihin. Mutta mee vaikka uudelleen amikseen..
mistä päättelit et oon amiksesta?!? ihan kuule on lukio käytynä ja vielä tosi hyvin paperein!
Sun kannattaa siinä tapauksessa vain katsoa itseäsi peiliin.
PS. Itse olen keskiverto opiskelija, ja kauppis tausta, ja pääsin ensimmäisellä kerralla opiskelemaan inssiksi... Että ei se sitä lukiota vaadi!
nimim. 3 vuosi alkamassa.
Inssiopintoihinhan on luonnonvara-alan jälkeen helpointa päästä. Opiskelupaikkoja on paljon ja kaikki hakukelpoiset kutsutaan kokeisiin. Sosiaali- ja terveysalalle ei edes kaikkia kutsuta kokeeseen.
kommentti! Ihminen, joka haluaa opiskelemaan ei todellakaan ole luuseri!
Mahdat olla aikamoisen itserakas pässinpää. "Viisas" ihminen, joka ilmeisesti kuvittelet olevasi, ei tule jakamaan tuollaisia kommentteja muille.
Helppo päästä, ehkä, ja vaikea valmistua. Ylipäätään koulumenestys vaatii huomattavasti enemmän töitä kuin sosterissa. Sosteriin vaan on ylipäätään liian kova tunku, siksi sinne otetaan vaan parhaat. Tekussa parhaat katsotaan sitten siinä vaiheessa kun valmistuu ja kilpaillaan töistä..
Hah, ootkohan nyt liian ylpee itse! Tiesiks muuten, että pääsykoe ratkaisee, saako paikan ja jos jostain syystä vaikka haastattelu menee pieleen (jännittää liikaa tms) tai naamakerroin ei miellytä jostain syystä, niin sekin voi tyssätä opiskelupaikan saamisen.. Ettei aina ole osaamisesta kiinni, oiskin niin!
hei, kurjaahan se on. Voi itku. Mutta nyt oikeasti annan pari vinkkiä. Ensinnäkin mieti tarkkaan se eka hakupaikkatoive, siitä saa viisi pistettä. Eli jos on yhtään epäilystä, ettei pääse välttämättä, ottaa varman päälle ja hakee sellaseen, mihin pääsis noilla pisteillä. Sitten työkokemuksesta hankit toiset viisi ensi vuoden aikana. Ja jos oikeasti haluat, niin mene avoimeen ammattikorkeakouluun suorittamaan ihan niitä samoja kursseja kuin kaikki muutkin.
Eli pääset kyllä opiskelemaan avoimessa varmasti. Ja seuraavissa pääsykokeissa sulla on jo opiskeluja, työpisteitä, ja ihan varmasti intoa ja näkevät, että olet tosissaan. Ja mieti se opiskelupaikka valmiiksi. Ja harjoitteluun saa hyvitystä ja kursseja voit käydä etukäteen. Jos joku reitti ei mene, löytyy toinen, aivan varmasti.
Vaikka tuntus, et siellä hesassa ja tampereella vaan on sitä elämää, niin on sitä muuallakin. :D ja jos haluaa hoitsuksi, samaa kivaa porukkaa löytyy ympäri maata.
Eli jos ei ota niin vakavasti sitä opiskelukaupunkia, niin varmasti pääsee ja siirtomahdollisuuskin on esim vuoden päästä, jos on vielä sitä mieltä. Noissa pienempien paikkakuntien kouluissa on myös oikein mukavaa ja muutaman opiskelijan kanssa on juteltu, kun niissä tuntuu oevan helpompi järjestellä asioitaan ja kurssejaan ja on jotekin kotoisempaa.
Ja ota kuule ihan puhelin käteen ja soita sinne kouluun ja pyydä sitä haastattelijaa tai psykologia ihan kertomaan, että mikä se tilanne oli. Kyllä ne kertoo, tai pyytää jutella ihan vaikka alan opettajan kanssa, että millasta ne hakee. Ne ei ole mitään salaisuuksia.
Käy läpi tuo tilanne ihan ajan ja niiden ihmisten kanssa. Joskus tulee takapakkia, mutta itse kun lähden opiskelemaan nyt vasta 27 vuotiaana, ei se ole vieläkään myöhäistä.
Jotenkin tuntuu hullulta, että periaatteessa pitäis olla valmennettu jo tota kouluun hakemista varten kovasti.
Jotenkin koin, että sellanen reilun ja asiallisen, ja mukavan kontaktin luominen siihen haastattelijaan oli se ehkä tärkein asia. Sitten reipas olemus, vähän saa vaikka naureskella, ettei se ole niin vakava juttu, vaan mukava jutustelu.
Tämä aihe ei kosketa minua mitenkään mutta pakko sanoa että todella hieno kirjoitus yllä ja totta joka sana.
joo munki pakko sanooo et kertakaikkiaaan.. ihana kirjotus :) tuli oikeen hyvälle mielelle :)
Se, että ei pääse opiskelemaan sitä mitä tahtoisi on kammottava tunne. Tuntuu epäreilulta, että joku tuntematon taho voi päättää onko sinusta jollekin alalle vai ei. Ja jos ala vielä on sellainen, josta on vaikka koko ikänsä unelmoinut.
Minä täytin tänä vuonna 26 vuotta. Lukion jälkeen olen hakenut eri kouluihin ehkä noin 20 kertaa, en tiedä tarkalleen, laskut on menneet aikoja sitten sekaisin. Ja yhtä monta kertaa on tullut pettymys ja itku. On ollut vaikea ymmärtää, miksi en ole kouluun päässyt. Toisaalta olen ehkä hakenut kovin suosituille aloille.
Tällä viikolla postiluukusta kolahti paksu kirjekuori; olin vihdoinkin saanut opiskelupaikan kauan haluamaltani linjalta! Itku pääsi, tällä kertaa helpotuksesta ja onnesta.
Alkuperäisen viestin kirjoittajalle toivotan onnea seuraaviin pääsykokeisiin, kyllä se mieluinen opiskelupaikka vielä jostain joku päivä irtoaa. Välivuodetkaan ei ole niin paha juttu; mikä kiire sitä on nuoruuttaan opiskeluun käyttämään. Kyllä sitä ehtii opiskella ja rahaa tahkoa myöhemminkin!
En ymmärrä,miksi nykypäivänä hehkutetaan lukiolaisia ja "amiksia" pidetään jotenki tyhmempänä... Itselläni ravintolakokin tutkinto ja pääsin opiskelemaan toimintaterapiaa. Enkä todellakaan pidä itseäni tyhmempänä,kuin lukiolainen. :DDD
joka pääsykokeet teki. Ainakin itse hakiessani sosiologin koulutusohjelmaan, kyseessä oli joku psykologitiimi xx ja ne antoivat hakupäivänä tiedot, mistä voi kysellä omasta pääsykokeestaan myöhemmin. Jollei mitään ulkopuolista firmaa ollut, niin sitten yhteys kouluun. Sillä se selviää. Jos ei soveltuvuutta alalle ole, pitää vaan keksiä jotain muuta. Kyllä se siitä. Ensi vuonna uudestaan. :)
Hain itse moneen amk:n sos- ja terveysalanpuolen linjoille, mutta kun on varasijalla nro 49 voi ottaa rauhallisesti. Sitten panostin yliopiston sisäänpääsykokeisiin ja opiskelen nyt farmaseutiksi, mikä on verrattuna sh:n työhön huomattavasti siistimpää ja työajatkin ovat mukavia. Mulla on opiskelukavereina useita, jotka eivät päässeet opiskelemaan sairaanhoitajiksi ja nyt he ovat aivan tyytyväisiä!!!
Lisäksi farmaseuttikurssille pyrkii todella paljon valmiita sairaanhoitajia!!!
Juuri valmistuneelta proviisorikurssilta, on kuulema osa hakenut lääkikseen.
Paras juttu mitä olen kuullut amk-pyrkimisestä on yksi entinen työkaveri joka pääsi tradenomikoulutukseen varasijalta nro 102, taisi se kurssi olla sellainen hätävara. Hän tosin keskeytti sen ja opiskelee nykyisin teologiaa.
Oletko kokeillut Suuhygienisti-koulutusta, mielestäni sinne ei ole yhtä kova tunku kuin sh:ksi. Hammaslääkärini mukaan suuhygienistien toimenkuvakin tulee laajenemaan hammaskivenpoistosta esim. pieniin paikkauksiin, purentakiskojen sovitukseen ja sellaiseen jossa ei tarvita vaativampaa koulutusta. Niillä on vielä se työaikakin miellyttävämpi.
ei kyllä ole mikään sen helpompi päästä, kun paikkoja on vain 20 ja kouluja taitaa olla, neljä vai jopa kolme. Sairaanhoitajaksi toki enemmän hakijoita, mutta paikkoja on ympäri Suomen, jonnekin pienemmälle paikkakunnalle ainakin pitäisi päästä.