takaisin suomeen

Siis oikeasti sopeutuminen tänne takaisin on ihan kauheaa..Kreikassa kaikki on niin 'yksinkertaista', syntyi monenlaisia uusia suhteita, ja nyt taas uusi sopeutuminen tänne suomeen.
Lentokentälle menin minishortseissa, ja t-paidassa. Aamulla oli 5astetta lämmintä helsingissä. Silloin jo aattelin että nyt on pakko päästä takaisin..Nyt 2vk jo suomessa, alkaa sopeutuminen edistymään.
Halu takaisin on kova.

Sinun täytyy muistaa että Suomessa asuu 5miljoonaa ihmistä !

Kiintea Kunta kirjoitti:

Sinun täytyy muistaa että Suomessa asuu 5miljoonaa ihmistä !

Suomessa asuu 5 miljoonaa suomalaista ja Suomen rajojen ulkopuolella vielä yksi miljoona.

Jos nämä kaikki äänestäisivät samaa puoluetta...

Olin ulkosuomalaisparlamentin delegoituna aikoinaan valmistelemassa kaksoiskansalaisuutta ja lähdeveron poistamista ulkomailla asuvien eläkkeistä.
Äidin perintönä kansalaisuuden on saanut vasta vuodesta 1986, papiksi nainen pääsee vuodesta 1988 - se siitä suomalaisen naisen tasa-arvoisuudesta.

Viiteen miljoonaan mahtuisi vallan hyvin myös kaksi mielipidettä.
Vaan sepä ei käy, ei uskalleta.
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Tutkija Hyvä veli -verkostot ja puoluerahoitus korvaavat lahjonnan/1135247775854

Jos tuntuu pahalta palata, kannattaa pysyä poissa. Niin se on yksinkertaista.

Olen itse käynyt läpi sopeutumisen Suomeen 80-luvulla. Vaihe kesti kymmenisen vuotta. Sopeutumisvaiheessa on syytä muistaa, että mitään paratiisia (jossakin muualla kaikki on paremmin) ei ole jossakin muualla (kuten sopeutumisvaiheessa oleva usein haluaa uskoa) ja että jossakin maassa on elettävä, ihan villiä territoria kun ei taida enää lötyä.

Näennäisdemokratiaa lötyy jokaisesta maasta. Sitä paitsi tietynasteinen koheesio, konsensus, tarvitaan, jotta joku maa ylipäätään säilyisi yhtenäisenä ja hallitsemiskelpoisena.

Sopeutumisvaiheessa olevaa henkilöä ei auteta solvaamalla Suomea tai suomalaista järjestelmää, joka on ihmisten luoma ja aivan yhtä epätaydellinen kuin jossakin muussakin maassa.

Jos sopeutuminen Suomeen ei näytä onnistuvan hyvistä yrityksistä huolimatta, henkilön on syytä miettiä paluuta oleskelumaahan. Autuutta ei ole missään, mutta toki jossakin toisessa maassa voi olla onnellisempi. On myös syytä muistaa, että monelle vieraassa maassa asuminen on tuskallista. Moni ei kestä esim. sitä, että huomautetaan vieraasta korostuksesta.

Asuin itse ensimmäiset 20 vuotta maalla pienessä maalaispitäjässä, minkä jälkeen suoritin armeijan muualla ja lähdin opiskelemaan silloin yhteen Suomen kolmeksi suurimmasta kaupungista. Kolmen vuodesta päästä muutin Amerikkaan, jos suoritin opintoni loppuun, samalla työskentelin ja menin naimisiin. Palasin perheeni kanssa kuuden vuoden jälkeen Suomeen, Helsinkiin, jossa tein työurani, vajaat 30 vuotta. Varhaiseläkkeelle jäätyäni muutimme Azoreille, jossa nyt asumme. Täällä on hyvä olla: on aina sopivan lämmintä, rauhallista ja turvallista ja Suomeen verrattuna pienet verot. Portugalilaisessa demokratiassa ja yhteiskuntajärjestelmässä on omat puutteensa, mutta se toimii eikä Portugali kehu olevansakaan maailman paras kuten Suomi.

Poikamme asui ensimmäiset 27 vuotta Suomessa. Nyt hän on asunut kolme vuotta ulkomailla. Ensimmäisen vuoden hän opiskeli Walesissa ja sen jälkeen hän ollut työssä Puolassa ja viihtyy siellä ensishokin jälkeen mainiosti. Hän lomaili elokuussa Suomessa, Helsingissä ja kotipitäjässäni. Niillä luonnollisesti on merkitystä hänelle, mutta hän kertoi, ettei mielellään palaisi Helsinkiin.

Elämässä on päätöksiä mietittävä sekä järjellä että tunteella, mutta ei ainakaan pelkästään tunteella.