Aunuksessa ja vähän sen takanakin

Hei, me mentiin jo lauantaina 27.06 ja silloin tie Sortavalaan vielä ehjä. Pyykkilautaa se oli palatessamme 04.07. Mennessä Karjalan tullia kiinnosti, ei muu, kuin (lintu-)kaukoputki, joka, vaikka on vanha, kälyinen romu "trubka", piti väkisellä merkitä tulliselvitykseen. Maksoin kyseisestä valkovenäläisversiosta joskus viime vuosituhannen lopulla Pietarissa 350 € ! Toki se pelittää tosipaikassa tarpeellisesti.

Mutta Mandrogiin. Joka päivä kiinnittyy laituriin useita jokilaivoja , joista ryntää tuhansia vieraita jaloittelemaan ravintoloihin, baareihin, pubeihin, käsityöläisten pajoihin, urheilupaikkoihin yms. Ja näille vieraille on kylä rakennettu ja minkälainen kylä : kuin karamelli, värikäs, koristeellinen, kreisi, tyylitön jne. Vodkamuseossa voit maistella 2.800 eri vodkamerkkiä (varaa aikaa ja zakuskaa!), jossain lähistöllä on se Putinin huvila etc.

Kun päivän viimeinen laiva oli lähtenyt, suljettiin myymälät, baarit ja kahvilat. Ravintola sentään jäi odottamaan meitä mökkituristeja ja satunnaisia poikeajia. Illallinen käytiin sitten kolmistaan, yhden potiessa, syömässä ravintolassa, jossa edeskäypänä toimi tue mainittu "sisäkkömme" .

Aamulla toiset toipuneena, toiset voipuneena ylitimme Syvärin toistamiseen Podporozessa ja lähdimme etsimään Lyydiläisen Karjalan sielukkainta helmeä, Kuujärven kylää Yrjö Jylhän sotarunon näköispainos etuikkunalla. Mutta mitä tapahtui Vaasenin jälkeen matkalla Kuittisiin....

Oletteko lukeneet Markku Heikkilän kirjan "Laatokan kevät". Aika jännä juttu, että kun olin suunnitellut matkamme ja jo sen bookannutkin sattui käsiini kyseinen teos -ja kas kummaa, joku oli jo tehnyt meidän matkamme ! Se karttakin, joka olisi pitänyt ostaa jo edellispäivänä, mutta missattiin , ostettiin sitten vasta kun oli etsitty sitä pahuksen Kuujärveä niiden kelvottomien suurpiirteisten maantiekarttojen mukaan tunti ja toinen niin olemattomien autourien takaa Mihailovskojen pohjois, eikä ITÄPUOLELTA ! Ja pohja kolisi ja ura päättyi siltaan, joka lepäsi jokeen romahtaneena. Ja nyt kuulkaa, Te kaikki Kuujärven kalmistokuusten etsijät: tässä se vinkki on : sen kartan nimi on KOTKOZERO MEGREGA (1:100 000) ja sen saa Aunuksen ja Lotinanpellon välillä oblastin ja tasavallan rajalla (M18) olevalta huoltoasemalta siinä kuin saslikki vartaankin. Ostakaa !
Mentiin sitten lohdutukseksi Aleksanteri Syväriläisen luostariin, missä soittivat kelloilla herkän kappaleen: "Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu.." Luostarin ulkokehän rakennus on mentaalisairaala ja sen ikkunoista kuuluu inhimillisesti ottaen koskettava uikutus..
Kylän, nimeltään Troitsankontu, baarin henkilökunta, kaikki 8 tytsyä, olivat tunnistavinaan minut Ville Haapasaloksi ja tunnelma muodostui farssinomaiseksi. Mandrogiin pitsilakanoihin palasimme itseemme pettyneinä -Kuujärvi oli menetetty !
Aamulla vannoimme Mandrogin kauniin "Nastjan" kanssa ikuista ystävyyttä ja lupasin edistää kylän kaikinpuolista tunnettuutta ja mainostaa sen erinomaisuutta Suomessa, isiemme maassa. Läksimme väistelemään kuoppia nyt kohti Syvärin niskaa ja Äänisen aaltoja, mutta nyt pitää lopettaa, avata "Baltika" ja ...

za ruljom kirjoitti:

Oletteko lukeneet Markku Heikkilän kirjan "Laatokan kevät". Aika jännä juttu, että kun olin suunnitellut matkamme ja jo sen bookannutkin sattui käsiini kyseinen teos -ja kas kummaa, joku oli jo tehnyt meidän matkamme ! Se karttakin, joka olisi pitänyt ostaa jo edellispäivänä, mutta missattiin , ostettiin sitten vasta kun oli etsitty sitä pahuksen Kuujärveä niiden kelvottomien suurpiirteisten maantiekarttojen mukaan tunti ja toinen niin olemattomien autourien takaa Mihailovskojen pohjois, eikä ITÄPUOLELTA ! Ja pohja kolisi ja ura päättyi siltaan, joka lepäsi jokeen romahtaneena. Ja nyt kuulkaa, Te kaikki Kuujärven kalmistokuusten etsijät: tässä se vinkki on : sen kartan nimi on KOTKOZERO MEGREGA (1:100 000) ja sen saa Aunuksen ja Lotinanpellon välillä oblastin ja tasavallan rajalla (M18) olevalta huoltoasemalta siinä kuin saslikki vartaankin. Ostakaa !
Mentiin sitten lohdutukseksi Aleksanteri Syväriläisen luostariin, missä soittivat kelloilla herkän kappaleen: "Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu.." Luostarin ulkokehän rakennus on mentaalisairaala ja sen ikkunoista kuuluu inhimillisesti ottaen koskettava uikutus..
Kylän, nimeltään Troitsankontu, baarin henkilökunta, kaikki 8 tytsyä, olivat tunnistavinaan minut Ville Haapasaloksi ja tunnelma muodostui farssinomaiseksi. Mandrogiin pitsilakanoihin palasimme itseemme pettyneinä -Kuujärvi oli menetetty !
Aamulla vannoimme Mandrogin kauniin "Nastjan" kanssa ikuista ystävyyttä ja lupasin edistää kylän kaikinpuolista tunnettuutta ja mainostaa sen erinomaisuutta Suomessa, isiemme maassa. Läksimme väistelemään kuoppia nyt kohti Syvärin niskaa ja Äänisen aaltoja, mutta nyt pitää lopettaa, avata "Baltika" ja ...

Lue lisää

Hei,

Tällaiset kirjoitukset ovat palstan parasta antia. Tämän tarinan soisi jatkuvan loppuun asti, koska on se kuin jännittävä seikkalukertomus Syväriltä. Rivien välissä paljon hyviä vinkkejä ohjeita. Onkohan baltika jo saatu nautittua loppuun... Go for it!

Balis kirjoitti:

Hei,

Tällaiset kirjoitukset ovat palstan parasta antia. Tämän tarinan soisi jatkuvan loppuun asti, koska on se kuin jännittävä seikkalukertomus Syväriltä. Rivien välissä paljon hyviä vinkkejä ohjeita. Onkohan baltika jo saatu nautittua loppuun... Go for it!

Lue lisää

Baltikaa riittää, mutten ollut varma, riittääkö lukijoilla mielenkiintoa.
Mutta mentiin aamulla takaisin Podporozeen ja jatkettiin Syvärin vartta ylävirtaan poiketen ja kuvaten kyliä, kirkkoja ja ikkunanpieliä, joita Venäjällä riittää. Haastateltiin mummoja vajaalla venäjällä, nyt ei enään kieli kääntynyt karjalaksi kuten Syvärin pohjois/länsipuolella käy. Sellaista se on: mummoja perunamaalla perä pystyssä, vunukat telmimässä, sikoja, lampaita, hanhia ja kaiken yllä taivaallinen rauha. Tie muuttui lähellä Äänisen rantaa aivan toivottomaksi, viimeiset 30 km P37:ää Ostaan olivat yhtä kärsimystä. KAIKKI VENÄLÄISET TIESIVÄT SEN ja ajoivat kartan pikkupolkua. Ja sitten -kuin surrealistisesta filmistä: loistava, täydellinen, taatusti kaikkien standardien mukainen parikymmenkilometrinen uutta, tiemaalauksin ja liikennemerkein varustettua "avtomagistralia" , joka loppui yhtä keskelle ei mitään kuin alkoikin.
Vytegra on jo Vologdan oblastia. Suuri joki, osa Volga-Baltijskii kavavointia johtaa Ääniseltä Beloje ozerolle, jonka rannoilla vanha Vepsä sijaitsi. Vytegrassa oli yksi (sovjettistyle-)hotelli, joka kuitenkin ystävällisesti majoitti meidät ja ruokaakin löydettiin paikallisesta baarista. Kaalikeittoa ja jotain, joka osoittautui lihanpaloiksi ja perunoiksi. Kaupunki oli vähän nukkavieru, alakuloinen, jähmettynyt ja uinuva. V.I.Lenin oli läsnä vain rintakuvana tolpan päässä. Muutamat erittäin kauniit vanhat, palatsimaiset rakennukset odottivat restauroijaansa, kirkko samoin. Lintuharrastajien kannattaa jatkaa rannan kiertoa, sillä ainakin Tudorzerskin kylän jälkeen tie ylittää kaksi upeaa jokivarsiluhtaa, joilla näkyi yhdeltä seisomalta 5 petolintulajia, mm. maakotka ja haarahaukka.
Vytegrasta palasimme Syvärinniskalle eli Vozneseneen. Matkalla näimme jälleen ihmeen. Tienposkessa laski liikennettä mies, tupakka paloi, valkoinen kauluspaita, mustat housut, lippalakki- kuin kuka mies tahansa. Mutta tämä kaveri istui syvässä kyykyssä, nojaten pakaroitaan nilkkoihinsa - kuin miehet, isät ja pojat istuivat Suomessakin 50 ja vielä 60-luvullakin kauppojen pihoilla, venerannoilla ja peltojen pientareilla. Sen koommin ei sellaista ole Suomessa näkynyt- ja nyt taas täällä- kannatti tulla.
Syvärin yli ei luusuassa ole siltaa, mutta mielenkiintoinen laivalla työnnettävä lautta on. Siihen mahtuu muutama auto kerrallaan ja lähdöt ovat tunnin välein puolelta jos toiseltakin. Maksoi neljän hengen autokunnalta 150 ruplaa. Pohjoispuolella Syväriä oli laiturilla vastaanottokomiteana lehmälauma ja vuohikatras.
Matka läpi Vepsäläisen Volostin vei Äänisen rannan kyliin, jossa kukkivat talonkorkuiset juhannusruusut ja jossa taivaansininen väri taloissa, aidoissa, veneissä, silloissa ja autoissa muodosti taivaansinen ja Äänisen sinen välisen sidoksen. Soutjärven vepsäläistä museota ei matkailijan pidä sivuuttaa poikkematta. Soksun jälkeen alkaa jo tuntua Petroskoin lähestyminen. Kylissä on uusia datsoja, korkeita umpiaitoja, maastureita. Petroskoin kello neljän ruuhka on jo todellinen ja tilannetta ei suinkaan auta se, ettei kaupungin katuihin ole vieläkään maalattu kaistoja- liikenteessä vallitsee luova kaaos ! Illalla saunottiin tuttujen luona kaupungin ulkopuolella datsakylässä ja nukuttiin kuin vain viaton kulkija voi...
Mutta nyt riittää, onhan tässä jo baltikan verran..

za ruljom kirjoitti:

Baltikaa riittää, mutten ollut varma, riittääkö lukijoilla mielenkiintoa.
Mutta mentiin aamulla takaisin Podporozeen ja jatkettiin Syvärin vartta ylävirtaan poiketen ja kuvaten kyliä, kirkkoja ja ikkunanpieliä, joita Venäjällä riittää. Haastateltiin mummoja vajaalla venäjällä, nyt ei enään kieli kääntynyt karjalaksi kuten Syvärin pohjois/länsipuolella käy. Sellaista se on: mummoja perunamaalla perä pystyssä, vunukat telmimässä, sikoja, lampaita, hanhia ja kaiken yllä taivaallinen rauha. Tie muuttui lähellä Äänisen rantaa aivan toivottomaksi, viimeiset 30 km P37:ää Ostaan olivat yhtä kärsimystä. KAIKKI VENÄLÄISET TIESIVÄT SEN ja ajoivat kartan pikkupolkua. Ja sitten -kuin surrealistisesta filmistä: loistava, täydellinen, taatusti kaikkien standardien mukainen parikymmenkilometrinen uutta, tiemaalauksin ja liikennemerkein varustettua "avtomagistralia" , joka loppui yhtä keskelle ei mitään kuin alkoikin.
Vytegra on jo Vologdan oblastia. Suuri joki, osa Volga-Baltijskii kavavointia johtaa Ääniseltä Beloje ozerolle, jonka rannoilla vanha Vepsä sijaitsi. Vytegrassa oli yksi (sovjettistyle-)hotelli, joka kuitenkin ystävällisesti majoitti meidät ja ruokaakin löydettiin paikallisesta baarista. Kaalikeittoa ja jotain, joka osoittautui lihanpaloiksi ja perunoiksi. Kaupunki oli vähän nukkavieru, alakuloinen, jähmettynyt ja uinuva. V.I.Lenin oli läsnä vain rintakuvana tolpan päässä. Muutamat erittäin kauniit vanhat, palatsimaiset rakennukset odottivat restauroijaansa, kirkko samoin. Lintuharrastajien kannattaa jatkaa rannan kiertoa, sillä ainakin Tudorzerskin kylän jälkeen tie ylittää kaksi upeaa jokivarsiluhtaa, joilla näkyi yhdeltä seisomalta 5 petolintulajia, mm. maakotka ja haarahaukka.
Vytegrasta palasimme Syvärinniskalle eli Vozneseneen. Matkalla näimme jälleen ihmeen. Tienposkessa laski liikennettä mies, tupakka paloi, valkoinen kauluspaita, mustat housut, lippalakki- kuin kuka mies tahansa. Mutta tämä kaveri istui syvässä kyykyssä, nojaten pakaroitaan nilkkoihinsa - kuin miehet, isät ja pojat istuivat Suomessakin 50 ja vielä 60-luvullakin kauppojen pihoilla, venerannoilla ja peltojen pientareilla. Sen koommin ei sellaista ole Suomessa näkynyt- ja nyt taas täällä- kannatti tulla.
Syvärin yli ei luusuassa ole siltaa, mutta mielenkiintoinen laivalla työnnettävä lautta on. Siihen mahtuu muutama auto kerrallaan ja lähdöt ovat tunnin välein puolelta jos toiseltakin. Maksoi neljän hengen autokunnalta 150 ruplaa. Pohjoispuolella Syväriä oli laiturilla vastaanottokomiteana lehmälauma ja vuohikatras.
Matka läpi Vepsäläisen Volostin vei Äänisen rannan kyliin, jossa kukkivat talonkorkuiset juhannusruusut ja jossa taivaansininen väri taloissa, aidoissa, veneissä, silloissa ja autoissa muodosti taivaansinen ja Äänisen sinen välisen sidoksen. Soutjärven vepsäläistä museota ei matkailijan pidä sivuuttaa poikkematta. Soksun jälkeen alkaa jo tuntua Petroskoin lähestyminen. Kylissä on uusia datsoja, korkeita umpiaitoja, maastureita. Petroskoin kello neljän ruuhka on jo todellinen ja tilannetta ei suinkaan auta se, ettei kaupungin katuihin ole vieläkään maalattu kaistoja- liikenteessä vallitsee luova kaaos ! Illalla saunottiin tuttujen luona kaupungin ulkopuolella datsakylässä ja nukuttiin kuin vain viaton kulkija voi...
Mutta nyt riittää, onhan tässä jo baltikan verran..

Lue lisää

On erinomaisen hienoa, että joukoissamme on henkilöitä, jotka saavat tällaista kertomusta aikaiseksi.

Mutta miten matka sitten jatkui...?

Suoju kirjoitti:

On erinomaisen hienoa, että joukoissamme on henkilöitä, jotka saavat tällaista kertomusta aikaiseksi.

Mutta miten matka sitten jatkui...?

täälläkin.

Odotellaan kirjoitti:

täälläkin.

Veikö baltika lupaavan kynäilijän? Alkupään kertomuksesta voisi päätellä, että kynäilijä seurueineen on kyllä selviytynyt Suomeen, mutta tarina tyssäsi Petroskoihin..

Ozerojärven kiertäjä kirjoitti:

Veikö baltika lupaavan kynäilijän? Alkupään kertomuksesta voisi päätellä, että kynäilijä seurueineen on kyllä selviytynyt Suomeen, mutta tarina tyssäsi Petroskoihin..

Eihän toki kirjoittajalta voi vaatia, että hän jatkuvasti istuu koneella naputtelemassa jatkoa kertomukseensa. Varmaan välillä on hänellä muutakin tehtävää ja ehkä velvollisuuksiakin.

Odotellaan rauhassa ja maltetaan hetki - kyllä jatkoa varmaan seuraa häneltä näin mielenkiintoiseen juttuun...

pyymetso kirjoitti:

Eihän toki kirjoittajalta voi vaatia, että hän jatkuvasti istuu koneella naputtelemassa jatkoa kertomukseensa. Varmaan välillä on hänellä muutakin tehtävää ja ehkä velvollisuuksiakin.

Odotellaan rauhassa ja maltetaan hetki - kyllä jatkoa varmaan seuraa häneltä näin mielenkiintoiseen juttuun...

Lue lisää

Baltika! Baltika? Kokiko kynäilijä Olavi Paavolaisen ja Pentti Saarikosken kohtalon? Herkät sielut ovat kaikkein uhanalaisimpia..

Kinnermäki kirjoitti:

Baltika! Baltika? Kokiko kynäilijä Olavi Paavolaisen ja Pentti Saarikosken kohtalon? Herkät sielut ovat kaikkein uhanalaisimpia..

Koettelee - vaan ei hylkää herra.

za ruljom kirjoitti:

Baltikaa riittää, mutten ollut varma, riittääkö lukijoilla mielenkiintoa.
Mutta mentiin aamulla takaisin Podporozeen ja jatkettiin Syvärin vartta ylävirtaan poiketen ja kuvaten kyliä, kirkkoja ja ikkunanpieliä, joita Venäjällä riittää. Haastateltiin mummoja vajaalla venäjällä, nyt ei enään kieli kääntynyt karjalaksi kuten Syvärin pohjois/länsipuolella käy. Sellaista se on: mummoja perunamaalla perä pystyssä, vunukat telmimässä, sikoja, lampaita, hanhia ja kaiken yllä taivaallinen rauha. Tie muuttui lähellä Äänisen rantaa aivan toivottomaksi, viimeiset 30 km P37:ää Ostaan olivat yhtä kärsimystä. KAIKKI VENÄLÄISET TIESIVÄT SEN ja ajoivat kartan pikkupolkua. Ja sitten -kuin surrealistisesta filmistä: loistava, täydellinen, taatusti kaikkien standardien mukainen parikymmenkilometrinen uutta, tiemaalauksin ja liikennemerkein varustettua "avtomagistralia" , joka loppui yhtä keskelle ei mitään kuin alkoikin.
Vytegra on jo Vologdan oblastia. Suuri joki, osa Volga-Baltijskii kavavointia johtaa Ääniseltä Beloje ozerolle, jonka rannoilla vanha Vepsä sijaitsi. Vytegrassa oli yksi (sovjettistyle-)hotelli, joka kuitenkin ystävällisesti majoitti meidät ja ruokaakin löydettiin paikallisesta baarista. Kaalikeittoa ja jotain, joka osoittautui lihanpaloiksi ja perunoiksi. Kaupunki oli vähän nukkavieru, alakuloinen, jähmettynyt ja uinuva. V.I.Lenin oli läsnä vain rintakuvana tolpan päässä. Muutamat erittäin kauniit vanhat, palatsimaiset rakennukset odottivat restauroijaansa, kirkko samoin. Lintuharrastajien kannattaa jatkaa rannan kiertoa, sillä ainakin Tudorzerskin kylän jälkeen tie ylittää kaksi upeaa jokivarsiluhtaa, joilla näkyi yhdeltä seisomalta 5 petolintulajia, mm. maakotka ja haarahaukka.
Vytegrasta palasimme Syvärinniskalle eli Vozneseneen. Matkalla näimme jälleen ihmeen. Tienposkessa laski liikennettä mies, tupakka paloi, valkoinen kauluspaita, mustat housut, lippalakki- kuin kuka mies tahansa. Mutta tämä kaveri istui syvässä kyykyssä, nojaten pakaroitaan nilkkoihinsa - kuin miehet, isät ja pojat istuivat Suomessakin 50 ja vielä 60-luvullakin kauppojen pihoilla, venerannoilla ja peltojen pientareilla. Sen koommin ei sellaista ole Suomessa näkynyt- ja nyt taas täällä- kannatti tulla.
Syvärin yli ei luusuassa ole siltaa, mutta mielenkiintoinen laivalla työnnettävä lautta on. Siihen mahtuu muutama auto kerrallaan ja lähdöt ovat tunnin välein puolelta jos toiseltakin. Maksoi neljän hengen autokunnalta 150 ruplaa. Pohjoispuolella Syväriä oli laiturilla vastaanottokomiteana lehmälauma ja vuohikatras.
Matka läpi Vepsäläisen Volostin vei Äänisen rannan kyliin, jossa kukkivat talonkorkuiset juhannusruusut ja jossa taivaansininen väri taloissa, aidoissa, veneissä, silloissa ja autoissa muodosti taivaansinen ja Äänisen sinen välisen sidoksen. Soutjärven vepsäläistä museota ei matkailijan pidä sivuuttaa poikkematta. Soksun jälkeen alkaa jo tuntua Petroskoin lähestyminen. Kylissä on uusia datsoja, korkeita umpiaitoja, maastureita. Petroskoin kello neljän ruuhka on jo todellinen ja tilannetta ei suinkaan auta se, ettei kaupungin katuihin ole vieläkään maalattu kaistoja- liikenteessä vallitsee luova kaaos ! Illalla saunottiin tuttujen luona kaupungin ulkopuolella datsakylässä ja nukuttiin kuin vain viaton kulkija voi...
Mutta nyt riittää, onhan tässä jo baltikan verran..

Lue lisää

Kiitos mainiosta matkakertomuksesta. Kertakaikkiaan! Olet ainutlaatuisella tavalla tavoittanut vepsänkylien idyllin.

Eihän se Petroskoin ulkopuolella ollut datsakylä vaan ollut Tsalna? Ja miten matka jatkui Petroskoista Suomeen? Ajoitteko Säämäjärven kautta Suojärvelle, Kollaalle ja silleen. Vai uutta tietä Vieljärven - Kolatselän kautta?

Reki-i-ozera kirjoitti:

Kiitos mainiosta matkakertomuksesta. Kertakaikkiaan! Olet ainutlaatuisella tavalla tavoittanut vepsänkylien idyllin.

Eihän se Petroskoin ulkopuolella ollut datsakylä vaan ollut Tsalna? Ja miten matka jatkui Petroskoista Suomeen? Ajoitteko Säämäjärven kautta Suojärvelle, Kollaalle ja silleen. Vai uutta tietä Vieljärven - Kolatselän kautta?

Lue lisää

No mutta, poissa vain muutaman päivän ja jo täällä kaipaillaan. "Ei hän ole kuollut, vaan nukkuu..." Oikeasti olin alkuviikon eteläisessä Eestissä, hyvien teiden ja tavoitteellisen harmonian maassa. Siinä, missä venäjän kieli on pehmeää, soljuvaa runoilijan suulle kesäöiseen puistoon sopivaa, herättää eestin kieli mielikuvan toimivasta, tekevästä, mutta samalla hieman eksyksissä olevasta aerobikkaajasta.
Mutta se kylä ei kylläkään ollut Tsalna. Aamulla emäntämme vei meidät mukanaan Lohijärven lähistölle sijaitsevaan useiden satojen, ehkä yli tuhannen kesämökin keskittymään luvaten näyttää "oikean venäläisen kesämökkikylän". Kiersimme aluetta runsaan tunnin ajan näkemättä kahta samanlaista mökkiä ulkonäöltään, rakennusmateriaaleiltaan saatikka väreiltään. Nappailin kuvia omaperäisemmistä ja uskon, että olisi erinomainen elämäntehtävä toimittaa kuvakirja "Venäläiset datsat". Ehkä joku on jo aikoja aloittanut.
Datsojen ulkonäköä ei ole säädelty rakennusmääräyksin. Eikä olisi voitukaan, sillä ne ovat pääosin rakennettu neuvostojen aikaan, jolloin "tuotantovälineet olivat työtätekevien omistuksessa" ja siitä taas johtui, että kun tehtaat olivat erilaisia, olivat niistä "kähvellettävät" rakennustarvikkeetkin erilaisia, ja siitä johtui, että työtätekevien datsatkin olivat erilaisia.
Lohijärvi on suurehko järvi kaupungin länsipuolella, noin 15 km päässä kaupungista ja senkin syntyhistoria liittyy Pietari I:een "Pietarin tehtaan" - Pedrozavodskin perustajaan. Petroskoin valimot ja tykkitehtaat tarvitsivat tasaista vesivoimaa ja Lohijärvi synnytettiin patoamalla Lohijoki keskijuoksultaan. Kaikille tekoaltaiden vastustajille tiedoksi, että 300 vuotta ja tehtyä ei eroita oikeasta.
Matkaa jatkettiin venäläis-karjalaisen tarjoilun "uuvuttamana". Tietyö Murmanskin valtatiellä sai kulmakarvat kohoamaan, mutta olihan tien parantaminen jo sinällään positiivinen merkki ja usko tulevaan. Prääsän karjalaiskylässä käytiin kaupoilla ja Kolatselkää kohti kääntyminen oli kuin suuri periaatteellinen valinta: Suomea kohti, vaikka viimevoimilla.
Mutta ensin mentiin tietysti Kinnermäkeen. Prääsästä pitää ajaa 45 kilometriä ja sitten kääntyä vasemmalle 4 km Vieljärven kylään, jonka läpi ja vielä viisi kilometriä, niin ollaan vanhassa karjalaiskylässä, joka on niin aito kuin vain voi kolmannen vuosituhannen alussa olla. Kylässä on vain yksi sinne kuulumaton rakennus. Yksi peltinen autotalli. Senkin voisi varmaan tosipaikan tullen purkaa...
Kinnermäki on kylä, joka on samallakertaa elävä ja kuollut, tai oikeastaan ylösnoussut. Se ei sovi kaikille, mutta keille se sopii, se sopii täydellisesti.
Kaksi sisarusta Olga Oulussa ja Nadja Kinnermäessä ovat mahdollistaneet Kinnermäen henkiin heräämisen. Googleta siis, oi lukijani, Kinnermäkeä ja liitä se maailmankaikkeuden matkasuunnitelmiisi. Jos ei Sinua kiehdo pellavantuoksuinen uni vanhojen suurten karjalaistalojen makuukamareissa, eikä mieltäsi liikuta kyyneliin piirakat, munavoit, Vieljärven paistinkala tai muu karjalainen herkku, sinut lopulta kuitenkin parantaa "mustakyly", kinnermäkeläinen herkku, oikean savusaunan oikea henki...
Aamulla saat vielä kuulla Nadjalta kyän tsasounassa legendan Kinnermäen ihmeitätekevästä ikonista, jonka kuva on ikonostaasin kunniapaikalla. Se alkuperäinen on Petroskoin taidemuseossa ja myös katsomisenvaivan arvoinen.
No, on vielä sanottava, että eräästä matkan tavoitteesta olivat eväät jäljellä.
Haltuumme kulkeutui jo taannoin karviaishilloresepti, jota emme ollet onnistuneet tyydyttävästi suomentamaan ja joka siten kiehtoi mieltämme kuin blinitaikina. Reseptin seurana matkasi Karjalan teitä Saludo-paketti ja toiveena oli lahjoa hyväntahtoinen (olisiko muunkinlaisia?) babuska paljastamaan tuon ihmehillon- "hillo smaragdisen" salaisuuden. Kun sitten Se mummo ilmestyi Aunuksessa eteeni odottamatta, pyöreänä, eloisana ja sanatulvan taitajana, selvittäen hetkessä "resetin" salaisuuden, hämmästyin niin, että Saludo jäi luovuttamatta. No riittäähän Karjalassa mummoja. Päätettiin poiketa vielä uudelleen Impilahden kautta (sen kylän siis, jossa teinit eivät kuuntele kävellessään ipodia tai kailota kännykkään, vaan lukevat kirjaa..) ja seisauttaa sopiva mummo. Ja niin tehtiin. "Terve vaan Impilahden impi, tässä sulle suomalaisten hilloharrastajien lahja. Ota se vastaan kaikkien karjalan mummojen edustajana ja keitä väkevät päiväkahvit. Ja terveisiä kaikille mummokavereillesikin !" Sinne jäi pölisevän maantien varteen mummomannekiini vilkuttamaan.
Rajalla, senjälkeen kun oli ostokset tehty (suolattuja särkiä ja litran tölkkejä Baltika seiskaa ) olikin uusia yrittäjiä. Yksi myi lohivoileipiä, toinen aitoja piraatteja ja kolmas- kiva idea- "Karjalan Sanomien" tuoreinta numeroa. Ostin kaikkea, paitsi piraatteja. Kaksi ja puolituntia rajoilla, toinen tulliselvityskaavake uusiksi, kun oli vähän oiottu ohjeissa, rekisteröinnitkin riittivät,vaikka oli vähän ajateltu olevan "kiikunkaakun". Suomessa, Juvan ABC:llä maistui pihvi vähän mausteettomalta..

za ruljom kirjoitti:

No mutta, poissa vain muutaman päivän ja jo täällä kaipaillaan. "Ei hän ole kuollut, vaan nukkuu..." Oikeasti olin alkuviikon eteläisessä Eestissä, hyvien teiden ja tavoitteellisen harmonian maassa. Siinä, missä venäjän kieli on pehmeää, soljuvaa runoilijan suulle kesäöiseen puistoon sopivaa, herättää eestin kieli mielikuvan toimivasta, tekevästä, mutta samalla hieman eksyksissä olevasta aerobikkaajasta.
Mutta se kylä ei kylläkään ollut Tsalna. Aamulla emäntämme vei meidät mukanaan Lohijärven lähistölle sijaitsevaan useiden satojen, ehkä yli tuhannen kesämökin keskittymään luvaten näyttää "oikean venäläisen kesämökkikylän". Kiersimme aluetta runsaan tunnin ajan näkemättä kahta samanlaista mökkiä ulkonäöltään, rakennusmateriaaleiltaan saatikka väreiltään. Nappailin kuvia omaperäisemmistä ja uskon, että olisi erinomainen elämäntehtävä toimittaa kuvakirja "Venäläiset datsat". Ehkä joku on jo aikoja aloittanut.
Datsojen ulkonäköä ei ole säädelty rakennusmääräyksin. Eikä olisi voitukaan, sillä ne ovat pääosin rakennettu neuvostojen aikaan, jolloin "tuotantovälineet olivat työtätekevien omistuksessa" ja siitä taas johtui, että kun tehtaat olivat erilaisia, olivat niistä "kähvellettävät" rakennustarvikkeetkin erilaisia, ja siitä johtui, että työtätekevien datsatkin olivat erilaisia.
Lohijärvi on suurehko järvi kaupungin länsipuolella, noin 15 km päässä kaupungista ja senkin syntyhistoria liittyy Pietari I:een "Pietarin tehtaan" - Pedrozavodskin perustajaan. Petroskoin valimot ja tykkitehtaat tarvitsivat tasaista vesivoimaa ja Lohijärvi synnytettiin patoamalla Lohijoki keskijuoksultaan. Kaikille tekoaltaiden vastustajille tiedoksi, että 300 vuotta ja tehtyä ei eroita oikeasta.
Matkaa jatkettiin venäläis-karjalaisen tarjoilun "uuvuttamana". Tietyö Murmanskin valtatiellä sai kulmakarvat kohoamaan, mutta olihan tien parantaminen jo sinällään positiivinen merkki ja usko tulevaan. Prääsän karjalaiskylässä käytiin kaupoilla ja Kolatselkää kohti kääntyminen oli kuin suuri periaatteellinen valinta: Suomea kohti, vaikka viimevoimilla.
Mutta ensin mentiin tietysti Kinnermäkeen. Prääsästä pitää ajaa 45 kilometriä ja sitten kääntyä vasemmalle 4 km Vieljärven kylään, jonka läpi ja vielä viisi kilometriä, niin ollaan vanhassa karjalaiskylässä, joka on niin aito kuin vain voi kolmannen vuosituhannen alussa olla. Kylässä on vain yksi sinne kuulumaton rakennus. Yksi peltinen autotalli. Senkin voisi varmaan tosipaikan tullen purkaa...
Kinnermäki on kylä, joka on samallakertaa elävä ja kuollut, tai oikeastaan ylösnoussut. Se ei sovi kaikille, mutta keille se sopii, se sopii täydellisesti.
Kaksi sisarusta Olga Oulussa ja Nadja Kinnermäessä ovat mahdollistaneet Kinnermäen henkiin heräämisen. Googleta siis, oi lukijani, Kinnermäkeä ja liitä se maailmankaikkeuden matkasuunnitelmiisi. Jos ei Sinua kiehdo pellavantuoksuinen uni vanhojen suurten karjalaistalojen makuukamareissa, eikä mieltäsi liikuta kyyneliin piirakat, munavoit, Vieljärven paistinkala tai muu karjalainen herkku, sinut lopulta kuitenkin parantaa "mustakyly", kinnermäkeläinen herkku, oikean savusaunan oikea henki...
Aamulla saat vielä kuulla Nadjalta kyän tsasounassa legendan Kinnermäen ihmeitätekevästä ikonista, jonka kuva on ikonostaasin kunniapaikalla. Se alkuperäinen on Petroskoin taidemuseossa ja myös katsomisenvaivan arvoinen.
No, on vielä sanottava, että eräästä matkan tavoitteesta olivat eväät jäljellä.
Haltuumme kulkeutui jo taannoin karviaishilloresepti, jota emme ollet onnistuneet tyydyttävästi suomentamaan ja joka siten kiehtoi mieltämme kuin blinitaikina. Reseptin seurana matkasi Karjalan teitä Saludo-paketti ja toiveena oli lahjoa hyväntahtoinen (olisiko muunkinlaisia?) babuska paljastamaan tuon ihmehillon- "hillo smaragdisen" salaisuuden. Kun sitten Se mummo ilmestyi Aunuksessa eteeni odottamatta, pyöreänä, eloisana ja sanatulvan taitajana, selvittäen hetkessä "resetin" salaisuuden, hämmästyin niin, että Saludo jäi luovuttamatta. No riittäähän Karjalassa mummoja. Päätettiin poiketa vielä uudelleen Impilahden kautta (sen kylän siis, jossa teinit eivät kuuntele kävellessään ipodia tai kailota kännykkään, vaan lukevat kirjaa..) ja seisauttaa sopiva mummo. Ja niin tehtiin. "Terve vaan Impilahden impi, tässä sulle suomalaisten hilloharrastajien lahja. Ota se vastaan kaikkien karjalan mummojen edustajana ja keitä väkevät päiväkahvit. Ja terveisiä kaikille mummokavereillesikin !" Sinne jäi pölisevän maantien varteen mummomannekiini vilkuttamaan.
Rajalla, senjälkeen kun oli ostokset tehty (suolattuja särkiä ja litran tölkkejä Baltika seiskaa ) olikin uusia yrittäjiä. Yksi myi lohivoileipiä, toinen aitoja piraatteja ja kolmas- kiva idea- "Karjalan Sanomien" tuoreinta numeroa. Ostin kaikkea, paitsi piraatteja. Kaksi ja puolituntia rajoilla, toinen tulliselvityskaavake uusiksi, kun oli vähän oiottu ohjeissa, rekisteröinnitkin riittivät,vaikka oli vähän ajateltu olevan "kiikunkaakun". Suomessa, Juvan ABC:llä maistui pihvi vähän mausteettomalta..

Lue lisää

Lämmin kiitos hienosta jatkosta!

Katselin suurella mielenkiinnolla Kinnermäki-sivuston valokuvia. Laitoin jo viestiäkin sivustossa olevaan Olgan osoitteeseen. Pohdiskelen nimittäin Kinnermäen kirkon (tai tsasounan) historiaa. Näyttäisi joko vanhan tyyliseksi tehdyltä tai oikeasti vanhalta ja kunnostetulta. Mitähän kirkon historiasta tiedetään?

Eki

za ruljom kirjoitti:

No mutta, poissa vain muutaman päivän ja jo täällä kaipaillaan. "Ei hän ole kuollut, vaan nukkuu..." Oikeasti olin alkuviikon eteläisessä Eestissä, hyvien teiden ja tavoitteellisen harmonian maassa. Siinä, missä venäjän kieli on pehmeää, soljuvaa runoilijan suulle kesäöiseen puistoon sopivaa, herättää eestin kieli mielikuvan toimivasta, tekevästä, mutta samalla hieman eksyksissä olevasta aerobikkaajasta.
Mutta se kylä ei kylläkään ollut Tsalna. Aamulla emäntämme vei meidät mukanaan Lohijärven lähistölle sijaitsevaan useiden satojen, ehkä yli tuhannen kesämökin keskittymään luvaten näyttää "oikean venäläisen kesämökkikylän". Kiersimme aluetta runsaan tunnin ajan näkemättä kahta samanlaista mökkiä ulkonäöltään, rakennusmateriaaleiltaan saatikka väreiltään. Nappailin kuvia omaperäisemmistä ja uskon, että olisi erinomainen elämäntehtävä toimittaa kuvakirja "Venäläiset datsat". Ehkä joku on jo aikoja aloittanut.
Datsojen ulkonäköä ei ole säädelty rakennusmääräyksin. Eikä olisi voitukaan, sillä ne ovat pääosin rakennettu neuvostojen aikaan, jolloin "tuotantovälineet olivat työtätekevien omistuksessa" ja siitä taas johtui, että kun tehtaat olivat erilaisia, olivat niistä "kähvellettävät" rakennustarvikkeetkin erilaisia, ja siitä johtui, että työtätekevien datsatkin olivat erilaisia.
Lohijärvi on suurehko järvi kaupungin länsipuolella, noin 15 km päässä kaupungista ja senkin syntyhistoria liittyy Pietari I:een "Pietarin tehtaan" - Pedrozavodskin perustajaan. Petroskoin valimot ja tykkitehtaat tarvitsivat tasaista vesivoimaa ja Lohijärvi synnytettiin patoamalla Lohijoki keskijuoksultaan. Kaikille tekoaltaiden vastustajille tiedoksi, että 300 vuotta ja tehtyä ei eroita oikeasta.
Matkaa jatkettiin venäläis-karjalaisen tarjoilun "uuvuttamana". Tietyö Murmanskin valtatiellä sai kulmakarvat kohoamaan, mutta olihan tien parantaminen jo sinällään positiivinen merkki ja usko tulevaan. Prääsän karjalaiskylässä käytiin kaupoilla ja Kolatselkää kohti kääntyminen oli kuin suuri periaatteellinen valinta: Suomea kohti, vaikka viimevoimilla.
Mutta ensin mentiin tietysti Kinnermäkeen. Prääsästä pitää ajaa 45 kilometriä ja sitten kääntyä vasemmalle 4 km Vieljärven kylään, jonka läpi ja vielä viisi kilometriä, niin ollaan vanhassa karjalaiskylässä, joka on niin aito kuin vain voi kolmannen vuosituhannen alussa olla. Kylässä on vain yksi sinne kuulumaton rakennus. Yksi peltinen autotalli. Senkin voisi varmaan tosipaikan tullen purkaa...
Kinnermäki on kylä, joka on samallakertaa elävä ja kuollut, tai oikeastaan ylösnoussut. Se ei sovi kaikille, mutta keille se sopii, se sopii täydellisesti.
Kaksi sisarusta Olga Oulussa ja Nadja Kinnermäessä ovat mahdollistaneet Kinnermäen henkiin heräämisen. Googleta siis, oi lukijani, Kinnermäkeä ja liitä se maailmankaikkeuden matkasuunnitelmiisi. Jos ei Sinua kiehdo pellavantuoksuinen uni vanhojen suurten karjalaistalojen makuukamareissa, eikä mieltäsi liikuta kyyneliin piirakat, munavoit, Vieljärven paistinkala tai muu karjalainen herkku, sinut lopulta kuitenkin parantaa "mustakyly", kinnermäkeläinen herkku, oikean savusaunan oikea henki...
Aamulla saat vielä kuulla Nadjalta kyän tsasounassa legendan Kinnermäen ihmeitätekevästä ikonista, jonka kuva on ikonostaasin kunniapaikalla. Se alkuperäinen on Petroskoin taidemuseossa ja myös katsomisenvaivan arvoinen.
No, on vielä sanottava, että eräästä matkan tavoitteesta olivat eväät jäljellä.
Haltuumme kulkeutui jo taannoin karviaishilloresepti, jota emme ollet onnistuneet tyydyttävästi suomentamaan ja joka siten kiehtoi mieltämme kuin blinitaikina. Reseptin seurana matkasi Karjalan teitä Saludo-paketti ja toiveena oli lahjoa hyväntahtoinen (olisiko muunkinlaisia?) babuska paljastamaan tuon ihmehillon- "hillo smaragdisen" salaisuuden. Kun sitten Se mummo ilmestyi Aunuksessa eteeni odottamatta, pyöreänä, eloisana ja sanatulvan taitajana, selvittäen hetkessä "resetin" salaisuuden, hämmästyin niin, että Saludo jäi luovuttamatta. No riittäähän Karjalassa mummoja. Päätettiin poiketa vielä uudelleen Impilahden kautta (sen kylän siis, jossa teinit eivät kuuntele kävellessään ipodia tai kailota kännykkään, vaan lukevat kirjaa..) ja seisauttaa sopiva mummo. Ja niin tehtiin. "Terve vaan Impilahden impi, tässä sulle suomalaisten hilloharrastajien lahja. Ota se vastaan kaikkien karjalan mummojen edustajana ja keitä väkevät päiväkahvit. Ja terveisiä kaikille mummokavereillesikin !" Sinne jäi pölisevän maantien varteen mummomannekiini vilkuttamaan.
Rajalla, senjälkeen kun oli ostokset tehty (suolattuja särkiä ja litran tölkkejä Baltika seiskaa ) olikin uusia yrittäjiä. Yksi myi lohivoileipiä, toinen aitoja piraatteja ja kolmas- kiva idea- "Karjalan Sanomien" tuoreinta numeroa. Ostin kaikkea, paitsi piraatteja. Kaksi ja puolituntia rajoilla, toinen tulliselvityskaavake uusiksi, kun oli vähän oiottu ohjeissa, rekisteröinnitkin riittivät,vaikka oli vähän ajateltu olevan "kiikunkaakun". Suomessa, Juvan ABC:llä maistui pihvi vähän mausteettomalta..

Lue lisää

Hei,

"Aunuksessa ja vähän sen takanakin" on ollut komea kesälomareissu ja erinomaisen hienosti tässä meille tarjoiltu. Kiitos!

300-400 kilometrin säteellä Suomesta on vielä monille uskomaton ja "löytämätön" lähimatkailualue. Erilainen, hämmästyttävä maailma..


Tarinasta kimmonneena tässä vielä pari linkkiä:

http://www.mandrogi.ru/index.php?issue_id=35

http://www.kinnermaki.fi/

http://www.karjalansanomat.ru/Fin/indexF.htm


Arvoisat lukijat, hyvät palstalaiset! Kirjoittakaa tämän kesän 2009 retkenne, muistonne ja kokemuksenne tälle palstalle suoraan sanottuna ja vapaasti niin kuin puhutte ja hengitätte!

za ruljom kirjoitti:

No mutta, poissa vain muutaman päivän ja jo täällä kaipaillaan. "Ei hän ole kuollut, vaan nukkuu..." Oikeasti olin alkuviikon eteläisessä Eestissä, hyvien teiden ja tavoitteellisen harmonian maassa. Siinä, missä venäjän kieli on pehmeää, soljuvaa runoilijan suulle kesäöiseen puistoon sopivaa, herättää eestin kieli mielikuvan toimivasta, tekevästä, mutta samalla hieman eksyksissä olevasta aerobikkaajasta.
Mutta se kylä ei kylläkään ollut Tsalna. Aamulla emäntämme vei meidät mukanaan Lohijärven lähistölle sijaitsevaan useiden satojen, ehkä yli tuhannen kesämökin keskittymään luvaten näyttää "oikean venäläisen kesämökkikylän". Kiersimme aluetta runsaan tunnin ajan näkemättä kahta samanlaista mökkiä ulkonäöltään, rakennusmateriaaleiltaan saatikka väreiltään. Nappailin kuvia omaperäisemmistä ja uskon, että olisi erinomainen elämäntehtävä toimittaa kuvakirja "Venäläiset datsat". Ehkä joku on jo aikoja aloittanut.
Datsojen ulkonäköä ei ole säädelty rakennusmääräyksin. Eikä olisi voitukaan, sillä ne ovat pääosin rakennettu neuvostojen aikaan, jolloin "tuotantovälineet olivat työtätekevien omistuksessa" ja siitä taas johtui, että kun tehtaat olivat erilaisia, olivat niistä "kähvellettävät" rakennustarvikkeetkin erilaisia, ja siitä johtui, että työtätekevien datsatkin olivat erilaisia.
Lohijärvi on suurehko järvi kaupungin länsipuolella, noin 15 km päässä kaupungista ja senkin syntyhistoria liittyy Pietari I:een "Pietarin tehtaan" - Pedrozavodskin perustajaan. Petroskoin valimot ja tykkitehtaat tarvitsivat tasaista vesivoimaa ja Lohijärvi synnytettiin patoamalla Lohijoki keskijuoksultaan. Kaikille tekoaltaiden vastustajille tiedoksi, että 300 vuotta ja tehtyä ei eroita oikeasta.
Matkaa jatkettiin venäläis-karjalaisen tarjoilun "uuvuttamana". Tietyö Murmanskin valtatiellä sai kulmakarvat kohoamaan, mutta olihan tien parantaminen jo sinällään positiivinen merkki ja usko tulevaan. Prääsän karjalaiskylässä käytiin kaupoilla ja Kolatselkää kohti kääntyminen oli kuin suuri periaatteellinen valinta: Suomea kohti, vaikka viimevoimilla.
Mutta ensin mentiin tietysti Kinnermäkeen. Prääsästä pitää ajaa 45 kilometriä ja sitten kääntyä vasemmalle 4 km Vieljärven kylään, jonka läpi ja vielä viisi kilometriä, niin ollaan vanhassa karjalaiskylässä, joka on niin aito kuin vain voi kolmannen vuosituhannen alussa olla. Kylässä on vain yksi sinne kuulumaton rakennus. Yksi peltinen autotalli. Senkin voisi varmaan tosipaikan tullen purkaa...
Kinnermäki on kylä, joka on samallakertaa elävä ja kuollut, tai oikeastaan ylösnoussut. Se ei sovi kaikille, mutta keille se sopii, se sopii täydellisesti.
Kaksi sisarusta Olga Oulussa ja Nadja Kinnermäessä ovat mahdollistaneet Kinnermäen henkiin heräämisen. Googleta siis, oi lukijani, Kinnermäkeä ja liitä se maailmankaikkeuden matkasuunnitelmiisi. Jos ei Sinua kiehdo pellavantuoksuinen uni vanhojen suurten karjalaistalojen makuukamareissa, eikä mieltäsi liikuta kyyneliin piirakat, munavoit, Vieljärven paistinkala tai muu karjalainen herkku, sinut lopulta kuitenkin parantaa "mustakyly", kinnermäkeläinen herkku, oikean savusaunan oikea henki...
Aamulla saat vielä kuulla Nadjalta kyän tsasounassa legendan Kinnermäen ihmeitätekevästä ikonista, jonka kuva on ikonostaasin kunniapaikalla. Se alkuperäinen on Petroskoin taidemuseossa ja myös katsomisenvaivan arvoinen.
No, on vielä sanottava, että eräästä matkan tavoitteesta olivat eväät jäljellä.
Haltuumme kulkeutui jo taannoin karviaishilloresepti, jota emme ollet onnistuneet tyydyttävästi suomentamaan ja joka siten kiehtoi mieltämme kuin blinitaikina. Reseptin seurana matkasi Karjalan teitä Saludo-paketti ja toiveena oli lahjoa hyväntahtoinen (olisiko muunkinlaisia?) babuska paljastamaan tuon ihmehillon- "hillo smaragdisen" salaisuuden. Kun sitten Se mummo ilmestyi Aunuksessa eteeni odottamatta, pyöreänä, eloisana ja sanatulvan taitajana, selvittäen hetkessä "resetin" salaisuuden, hämmästyin niin, että Saludo jäi luovuttamatta. No riittäähän Karjalassa mummoja. Päätettiin poiketa vielä uudelleen Impilahden kautta (sen kylän siis, jossa teinit eivät kuuntele kävellessään ipodia tai kailota kännykkään, vaan lukevat kirjaa..) ja seisauttaa sopiva mummo. Ja niin tehtiin. "Terve vaan Impilahden impi, tässä sulle suomalaisten hilloharrastajien lahja. Ota se vastaan kaikkien karjalan mummojen edustajana ja keitä väkevät päiväkahvit. Ja terveisiä kaikille mummokavereillesikin !" Sinne jäi pölisevän maantien varteen mummomannekiini vilkuttamaan.
Rajalla, senjälkeen kun oli ostokset tehty (suolattuja särkiä ja litran tölkkejä Baltika seiskaa ) olikin uusia yrittäjiä. Yksi myi lohivoileipiä, toinen aitoja piraatteja ja kolmas- kiva idea- "Karjalan Sanomien" tuoreinta numeroa. Ostin kaikkea, paitsi piraatteja. Kaksi ja puolituntia rajoilla, toinen tulliselvityskaavake uusiksi, kun oli vähän oiottu ohjeissa, rekisteröinnitkin riittivät,vaikka oli vähän ajateltu olevan "kiikunkaakun". Suomessa, Juvan ABC:llä maistui pihvi vähän mausteettomalta..

Lue lisää

... ikiaikaisia suomensukuisten heimon asuttamia alueita. Siinäpä yksi peruste suunnata alueelle.

Perusyleissivistykseen kuuluu tietää, missä sijaitsevat esimerkiksi Syväri, Soutjärvi, Kuujärvi, Lotinanpelto, Vytegra, Vaaseni, Osta, Barani, Gora, Pidma,..

Maisemien puolesta Syväri ja Ääninen jo sinänsä ovat kokemisen arvoisia, mutta Ojat-joen laakso Vinnitsan ja Hetevistön välillä lyö matkailijan ällikällä.

Teitä Syvärin eteläpuolella on viime vuosina kunnostettu urakalla. Asialliset majoituspalvelut löytyvät mm. Aunuksen kaupungista, Mandrogista ja Podporozesta.

Tässä lisätietoa Vepsästä (Vepsä-Seuran sivut, hieman kökkö ulkoasu, mutta täältä saa aavistuksen):

http://www.veps.org/

Wikipediaan on viime kuukausina tullut paljon tietoa ja tunnelmia Vepsästä (ja omana osionaan Inkerinmasta). Tässä Vepsänmaasta kertova tarina, mukana myös Vepsän siniristilippu:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vepsänmaa


Hyvää matkailukesää!

za ruljom kirjoitti:

No mutta, poissa vain muutaman päivän ja jo täällä kaipaillaan. "Ei hän ole kuollut, vaan nukkuu..." Oikeasti olin alkuviikon eteläisessä Eestissä, hyvien teiden ja tavoitteellisen harmonian maassa. Siinä, missä venäjän kieli on pehmeää, soljuvaa runoilijan suulle kesäöiseen puistoon sopivaa, herättää eestin kieli mielikuvan toimivasta, tekevästä, mutta samalla hieman eksyksissä olevasta aerobikkaajasta.
Mutta se kylä ei kylläkään ollut Tsalna. Aamulla emäntämme vei meidät mukanaan Lohijärven lähistölle sijaitsevaan useiden satojen, ehkä yli tuhannen kesämökin keskittymään luvaten näyttää "oikean venäläisen kesämökkikylän". Kiersimme aluetta runsaan tunnin ajan näkemättä kahta samanlaista mökkiä ulkonäöltään, rakennusmateriaaleiltaan saatikka väreiltään. Nappailin kuvia omaperäisemmistä ja uskon, että olisi erinomainen elämäntehtävä toimittaa kuvakirja "Venäläiset datsat". Ehkä joku on jo aikoja aloittanut.
Datsojen ulkonäköä ei ole säädelty rakennusmääräyksin. Eikä olisi voitukaan, sillä ne ovat pääosin rakennettu neuvostojen aikaan, jolloin "tuotantovälineet olivat työtätekevien omistuksessa" ja siitä taas johtui, että kun tehtaat olivat erilaisia, olivat niistä "kähvellettävät" rakennustarvikkeetkin erilaisia, ja siitä johtui, että työtätekevien datsatkin olivat erilaisia.
Lohijärvi on suurehko järvi kaupungin länsipuolella, noin 15 km päässä kaupungista ja senkin syntyhistoria liittyy Pietari I:een "Pietarin tehtaan" - Pedrozavodskin perustajaan. Petroskoin valimot ja tykkitehtaat tarvitsivat tasaista vesivoimaa ja Lohijärvi synnytettiin patoamalla Lohijoki keskijuoksultaan. Kaikille tekoaltaiden vastustajille tiedoksi, että 300 vuotta ja tehtyä ei eroita oikeasta.
Matkaa jatkettiin venäläis-karjalaisen tarjoilun "uuvuttamana". Tietyö Murmanskin valtatiellä sai kulmakarvat kohoamaan, mutta olihan tien parantaminen jo sinällään positiivinen merkki ja usko tulevaan. Prääsän karjalaiskylässä käytiin kaupoilla ja Kolatselkää kohti kääntyminen oli kuin suuri periaatteellinen valinta: Suomea kohti, vaikka viimevoimilla.
Mutta ensin mentiin tietysti Kinnermäkeen. Prääsästä pitää ajaa 45 kilometriä ja sitten kääntyä vasemmalle 4 km Vieljärven kylään, jonka läpi ja vielä viisi kilometriä, niin ollaan vanhassa karjalaiskylässä, joka on niin aito kuin vain voi kolmannen vuosituhannen alussa olla. Kylässä on vain yksi sinne kuulumaton rakennus. Yksi peltinen autotalli. Senkin voisi varmaan tosipaikan tullen purkaa...
Kinnermäki on kylä, joka on samallakertaa elävä ja kuollut, tai oikeastaan ylösnoussut. Se ei sovi kaikille, mutta keille se sopii, se sopii täydellisesti.
Kaksi sisarusta Olga Oulussa ja Nadja Kinnermäessä ovat mahdollistaneet Kinnermäen henkiin heräämisen. Googleta siis, oi lukijani, Kinnermäkeä ja liitä se maailmankaikkeuden matkasuunnitelmiisi. Jos ei Sinua kiehdo pellavantuoksuinen uni vanhojen suurten karjalaistalojen makuukamareissa, eikä mieltäsi liikuta kyyneliin piirakat, munavoit, Vieljärven paistinkala tai muu karjalainen herkku, sinut lopulta kuitenkin parantaa "mustakyly", kinnermäkeläinen herkku, oikean savusaunan oikea henki...
Aamulla saat vielä kuulla Nadjalta kyän tsasounassa legendan Kinnermäen ihmeitätekevästä ikonista, jonka kuva on ikonostaasin kunniapaikalla. Se alkuperäinen on Petroskoin taidemuseossa ja myös katsomisenvaivan arvoinen.
No, on vielä sanottava, että eräästä matkan tavoitteesta olivat eväät jäljellä.
Haltuumme kulkeutui jo taannoin karviaishilloresepti, jota emme ollet onnistuneet tyydyttävästi suomentamaan ja joka siten kiehtoi mieltämme kuin blinitaikina. Reseptin seurana matkasi Karjalan teitä Saludo-paketti ja toiveena oli lahjoa hyväntahtoinen (olisiko muunkinlaisia?) babuska paljastamaan tuon ihmehillon- "hillo smaragdisen" salaisuuden. Kun sitten Se mummo ilmestyi Aunuksessa eteeni odottamatta, pyöreänä, eloisana ja sanatulvan taitajana, selvittäen hetkessä "resetin" salaisuuden, hämmästyin niin, että Saludo jäi luovuttamatta. No riittäähän Karjalassa mummoja. Päätettiin poiketa vielä uudelleen Impilahden kautta (sen kylän siis, jossa teinit eivät kuuntele kävellessään ipodia tai kailota kännykkään, vaan lukevat kirjaa..) ja seisauttaa sopiva mummo. Ja niin tehtiin. "Terve vaan Impilahden impi, tässä sulle suomalaisten hilloharrastajien lahja. Ota se vastaan kaikkien karjalan mummojen edustajana ja keitä väkevät päiväkahvit. Ja terveisiä kaikille mummokavereillesikin !" Sinne jäi pölisevän maantien varteen mummomannekiini vilkuttamaan.
Rajalla, senjälkeen kun oli ostokset tehty (suolattuja särkiä ja litran tölkkejä Baltika seiskaa ) olikin uusia yrittäjiä. Yksi myi lohivoileipiä, toinen aitoja piraatteja ja kolmas- kiva idea- "Karjalan Sanomien" tuoreinta numeroa. Ostin kaikkea, paitsi piraatteja. Kaksi ja puolituntia rajoilla, toinen tulliselvityskaavake uusiksi, kun oli vähän oiottu ohjeissa, rekisteröinnitkin riittivät,vaikka oli vähän ajateltu olevan "kiikunkaakun". Suomessa, Juvan ABC:llä maistui pihvi vähän mausteettomalta..

Lue lisää

Parikymmentä kilometriä Petroskoin eteläpuolella ihan Äänisen rantatien varressa on vaikuttava tutustumiskohde, jota on viime vuosina kunnostettu Stalinin vainojen uhrien muistoa kunnioittaen. Suomenkielinen linkki ja kuvaus tässä:

http://heninen.net/punakangas/suomeksi.htm

za ruljom kirjoitti:

No mutta, poissa vain muutaman päivän ja jo täällä kaipaillaan. "Ei hän ole kuollut, vaan nukkuu..." Oikeasti olin alkuviikon eteläisessä Eestissä, hyvien teiden ja tavoitteellisen harmonian maassa. Siinä, missä venäjän kieli on pehmeää, soljuvaa runoilijan suulle kesäöiseen puistoon sopivaa, herättää eestin kieli mielikuvan toimivasta, tekevästä, mutta samalla hieman eksyksissä olevasta aerobikkaajasta.
Mutta se kylä ei kylläkään ollut Tsalna. Aamulla emäntämme vei meidät mukanaan Lohijärven lähistölle sijaitsevaan useiden satojen, ehkä yli tuhannen kesämökin keskittymään luvaten näyttää "oikean venäläisen kesämökkikylän". Kiersimme aluetta runsaan tunnin ajan näkemättä kahta samanlaista mökkiä ulkonäöltään, rakennusmateriaaleiltaan saatikka väreiltään. Nappailin kuvia omaperäisemmistä ja uskon, että olisi erinomainen elämäntehtävä toimittaa kuvakirja "Venäläiset datsat". Ehkä joku on jo aikoja aloittanut.
Datsojen ulkonäköä ei ole säädelty rakennusmääräyksin. Eikä olisi voitukaan, sillä ne ovat pääosin rakennettu neuvostojen aikaan, jolloin "tuotantovälineet olivat työtätekevien omistuksessa" ja siitä taas johtui, että kun tehtaat olivat erilaisia, olivat niistä "kähvellettävät" rakennustarvikkeetkin erilaisia, ja siitä johtui, että työtätekevien datsatkin olivat erilaisia.
Lohijärvi on suurehko järvi kaupungin länsipuolella, noin 15 km päässä kaupungista ja senkin syntyhistoria liittyy Pietari I:een "Pietarin tehtaan" - Pedrozavodskin perustajaan. Petroskoin valimot ja tykkitehtaat tarvitsivat tasaista vesivoimaa ja Lohijärvi synnytettiin patoamalla Lohijoki keskijuoksultaan. Kaikille tekoaltaiden vastustajille tiedoksi, että 300 vuotta ja tehtyä ei eroita oikeasta.
Matkaa jatkettiin venäläis-karjalaisen tarjoilun "uuvuttamana". Tietyö Murmanskin valtatiellä sai kulmakarvat kohoamaan, mutta olihan tien parantaminen jo sinällään positiivinen merkki ja usko tulevaan. Prääsän karjalaiskylässä käytiin kaupoilla ja Kolatselkää kohti kääntyminen oli kuin suuri periaatteellinen valinta: Suomea kohti, vaikka viimevoimilla.
Mutta ensin mentiin tietysti Kinnermäkeen. Prääsästä pitää ajaa 45 kilometriä ja sitten kääntyä vasemmalle 4 km Vieljärven kylään, jonka läpi ja vielä viisi kilometriä, niin ollaan vanhassa karjalaiskylässä, joka on niin aito kuin vain voi kolmannen vuosituhannen alussa olla. Kylässä on vain yksi sinne kuulumaton rakennus. Yksi peltinen autotalli. Senkin voisi varmaan tosipaikan tullen purkaa...
Kinnermäki on kylä, joka on samallakertaa elävä ja kuollut, tai oikeastaan ylösnoussut. Se ei sovi kaikille, mutta keille se sopii, se sopii täydellisesti.
Kaksi sisarusta Olga Oulussa ja Nadja Kinnermäessä ovat mahdollistaneet Kinnermäen henkiin heräämisen. Googleta siis, oi lukijani, Kinnermäkeä ja liitä se maailmankaikkeuden matkasuunnitelmiisi. Jos ei Sinua kiehdo pellavantuoksuinen uni vanhojen suurten karjalaistalojen makuukamareissa, eikä mieltäsi liikuta kyyneliin piirakat, munavoit, Vieljärven paistinkala tai muu karjalainen herkku, sinut lopulta kuitenkin parantaa "mustakyly", kinnermäkeläinen herkku, oikean savusaunan oikea henki...
Aamulla saat vielä kuulla Nadjalta kyän tsasounassa legendan Kinnermäen ihmeitätekevästä ikonista, jonka kuva on ikonostaasin kunniapaikalla. Se alkuperäinen on Petroskoin taidemuseossa ja myös katsomisenvaivan arvoinen.
No, on vielä sanottava, että eräästä matkan tavoitteesta olivat eväät jäljellä.
Haltuumme kulkeutui jo taannoin karviaishilloresepti, jota emme ollet onnistuneet tyydyttävästi suomentamaan ja joka siten kiehtoi mieltämme kuin blinitaikina. Reseptin seurana matkasi Karjalan teitä Saludo-paketti ja toiveena oli lahjoa hyväntahtoinen (olisiko muunkinlaisia?) babuska paljastamaan tuon ihmehillon- "hillo smaragdisen" salaisuuden. Kun sitten Se mummo ilmestyi Aunuksessa eteeni odottamatta, pyöreänä, eloisana ja sanatulvan taitajana, selvittäen hetkessä "resetin" salaisuuden, hämmästyin niin, että Saludo jäi luovuttamatta. No riittäähän Karjalassa mummoja. Päätettiin poiketa vielä uudelleen Impilahden kautta (sen kylän siis, jossa teinit eivät kuuntele kävellessään ipodia tai kailota kännykkään, vaan lukevat kirjaa..) ja seisauttaa sopiva mummo. Ja niin tehtiin. "Terve vaan Impilahden impi, tässä sulle suomalaisten hilloharrastajien lahja. Ota se vastaan kaikkien karjalan mummojen edustajana ja keitä väkevät päiväkahvit. Ja terveisiä kaikille mummokavereillesikin !" Sinne jäi pölisevän maantien varteen mummomannekiini vilkuttamaan.
Rajalla, senjälkeen kun oli ostokset tehty (suolattuja särkiä ja litran tölkkejä Baltika seiskaa ) olikin uusia yrittäjiä. Yksi myi lohivoileipiä, toinen aitoja piraatteja ja kolmas- kiva idea- "Karjalan Sanomien" tuoreinta numeroa. Ostin kaikkea, paitsi piraatteja. Kaksi ja puolituntia rajoilla, toinen tulliselvityskaavake uusiksi, kun oli vähän oiottu ohjeissa, rekisteröinnitkin riittivät,vaikka oli vähän ajateltu olevan "kiikunkaakun". Suomessa, Juvan ABC:llä maistui pihvi vähän mausteettomalta..

Lue lisää

Privet Za ruljon!

Sinähän kirjoittelet kivasti.Olet kuin "pikku"Paasilinna.Tosin sinun tekstit ovat faktaa ainakin suurinpiirtein.Joo,se baltika antaa tietty vähän lisäväriä tekstiin kuten kuuluukin.Niinhän Paasilinnakin sanoo,että pienessä karohkassa tai nousuhumalassa kone ja ajatus lentää.
Nyt täytyy tässä valmistautua itsekkin taas lähtemään sinne "paratiisiin".Paljon siellä aikaa vietän,mutta ei ole tullu kirjoiteltua tänne.No toivottavasti kirjoittelen vielä joskus omia kokemuksia.
Hippolalle myös terveiset.
Jatkahan juttuja Za ruljon!

Terveisin

Skolka56

Vinitsa kirjoitti:

... ikiaikaisia suomensukuisten heimon asuttamia alueita. Siinäpä yksi peruste suunnata alueelle.

Perusyleissivistykseen kuuluu tietää, missä sijaitsevat esimerkiksi Syväri, Soutjärvi, Kuujärvi, Lotinanpelto, Vytegra, Vaaseni, Osta, Barani, Gora, Pidma,..

Maisemien puolesta Syväri ja Ääninen jo sinänsä ovat kokemisen arvoisia, mutta Ojat-joen laakso Vinnitsan ja Hetevistön välillä lyö matkailijan ällikällä.

Teitä Syvärin eteläpuolella on viime vuosina kunnostettu urakalla. Asialliset majoituspalvelut löytyvät mm. Aunuksen kaupungista, Mandrogista ja Podporozesta.

Tässä lisätietoa Vepsästä (Vepsä-Seuran sivut, hieman kökkö ulkoasu, mutta täältä saa aavistuksen):

http://www.veps.org/

Wikipediaan on viime kuukausina tullut paljon tietoa ja tunnelmia Vepsästä (ja omana osionaan Inkerinmasta). Tässä Vepsänmaasta kertova tarina, mukana myös Vepsän siniristilippu:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vepsänmaa


Hyvää matkailukesää!

Lue lisää

Tässä linkki Ojat laaksoa katselemaan ja sittn voikin lähteä paikan päälle katsastamaan
http://vinnici.ru
http://vinnici.ru/foto_30.php

Ojan pohjalla kirjoitti:

Tässä linkki Ojat laaksoa katselemaan ja sittn voikin lähteä paikan päälle katsastamaan
http://vinnici.ru
http://vinnici.ru/foto_30.php

Lue lisää

Hieno kuvasarja, kiitos!

Alkupään kuvat näyttävät olevan paikallisesta kansanjuhlasta. Värit ovat yltäkylläiset. Kkankaissa ryijyissä kulisseissa näkyy meille kaikille tutunoloisia symboleja ja merkkejä.. meitin porukkaa.

Kuvasarjan kuvasetit 24 - 35 näyttävät hyvin maisema, tiestön kunnon, ynnä muuta. Tsekkaa!

za ruljom kirjoitti:

No mutta, poissa vain muutaman päivän ja jo täällä kaipaillaan. "Ei hän ole kuollut, vaan nukkuu..." Oikeasti olin alkuviikon eteläisessä Eestissä, hyvien teiden ja tavoitteellisen harmonian maassa. Siinä, missä venäjän kieli on pehmeää, soljuvaa runoilijan suulle kesäöiseen puistoon sopivaa, herättää eestin kieli mielikuvan toimivasta, tekevästä, mutta samalla hieman eksyksissä olevasta aerobikkaajasta.
Mutta se kylä ei kylläkään ollut Tsalna. Aamulla emäntämme vei meidät mukanaan Lohijärven lähistölle sijaitsevaan useiden satojen, ehkä yli tuhannen kesämökin keskittymään luvaten näyttää "oikean venäläisen kesämökkikylän". Kiersimme aluetta runsaan tunnin ajan näkemättä kahta samanlaista mökkiä ulkonäöltään, rakennusmateriaaleiltaan saatikka väreiltään. Nappailin kuvia omaperäisemmistä ja uskon, että olisi erinomainen elämäntehtävä toimittaa kuvakirja "Venäläiset datsat". Ehkä joku on jo aikoja aloittanut.
Datsojen ulkonäköä ei ole säädelty rakennusmääräyksin. Eikä olisi voitukaan, sillä ne ovat pääosin rakennettu neuvostojen aikaan, jolloin "tuotantovälineet olivat työtätekevien omistuksessa" ja siitä taas johtui, että kun tehtaat olivat erilaisia, olivat niistä "kähvellettävät" rakennustarvikkeetkin erilaisia, ja siitä johtui, että työtätekevien datsatkin olivat erilaisia.
Lohijärvi on suurehko järvi kaupungin länsipuolella, noin 15 km päässä kaupungista ja senkin syntyhistoria liittyy Pietari I:een "Pietarin tehtaan" - Pedrozavodskin perustajaan. Petroskoin valimot ja tykkitehtaat tarvitsivat tasaista vesivoimaa ja Lohijärvi synnytettiin patoamalla Lohijoki keskijuoksultaan. Kaikille tekoaltaiden vastustajille tiedoksi, että 300 vuotta ja tehtyä ei eroita oikeasta.
Matkaa jatkettiin venäläis-karjalaisen tarjoilun "uuvuttamana". Tietyö Murmanskin valtatiellä sai kulmakarvat kohoamaan, mutta olihan tien parantaminen jo sinällään positiivinen merkki ja usko tulevaan. Prääsän karjalaiskylässä käytiin kaupoilla ja Kolatselkää kohti kääntyminen oli kuin suuri periaatteellinen valinta: Suomea kohti, vaikka viimevoimilla.
Mutta ensin mentiin tietysti Kinnermäkeen. Prääsästä pitää ajaa 45 kilometriä ja sitten kääntyä vasemmalle 4 km Vieljärven kylään, jonka läpi ja vielä viisi kilometriä, niin ollaan vanhassa karjalaiskylässä, joka on niin aito kuin vain voi kolmannen vuosituhannen alussa olla. Kylässä on vain yksi sinne kuulumaton rakennus. Yksi peltinen autotalli. Senkin voisi varmaan tosipaikan tullen purkaa...
Kinnermäki on kylä, joka on samallakertaa elävä ja kuollut, tai oikeastaan ylösnoussut. Se ei sovi kaikille, mutta keille se sopii, se sopii täydellisesti.
Kaksi sisarusta Olga Oulussa ja Nadja Kinnermäessä ovat mahdollistaneet Kinnermäen henkiin heräämisen. Googleta siis, oi lukijani, Kinnermäkeä ja liitä se maailmankaikkeuden matkasuunnitelmiisi. Jos ei Sinua kiehdo pellavantuoksuinen uni vanhojen suurten karjalaistalojen makuukamareissa, eikä mieltäsi liikuta kyyneliin piirakat, munavoit, Vieljärven paistinkala tai muu karjalainen herkku, sinut lopulta kuitenkin parantaa "mustakyly", kinnermäkeläinen herkku, oikean savusaunan oikea henki...
Aamulla saat vielä kuulla Nadjalta kyän tsasounassa legendan Kinnermäen ihmeitätekevästä ikonista, jonka kuva on ikonostaasin kunniapaikalla. Se alkuperäinen on Petroskoin taidemuseossa ja myös katsomisenvaivan arvoinen.
No, on vielä sanottava, että eräästä matkan tavoitteesta olivat eväät jäljellä.
Haltuumme kulkeutui jo taannoin karviaishilloresepti, jota emme ollet onnistuneet tyydyttävästi suomentamaan ja joka siten kiehtoi mieltämme kuin blinitaikina. Reseptin seurana matkasi Karjalan teitä Saludo-paketti ja toiveena oli lahjoa hyväntahtoinen (olisiko muunkinlaisia?) babuska paljastamaan tuon ihmehillon- "hillo smaragdisen" salaisuuden. Kun sitten Se mummo ilmestyi Aunuksessa eteeni odottamatta, pyöreänä, eloisana ja sanatulvan taitajana, selvittäen hetkessä "resetin" salaisuuden, hämmästyin niin, että Saludo jäi luovuttamatta. No riittäähän Karjalassa mummoja. Päätettiin poiketa vielä uudelleen Impilahden kautta (sen kylän siis, jossa teinit eivät kuuntele kävellessään ipodia tai kailota kännykkään, vaan lukevat kirjaa..) ja seisauttaa sopiva mummo. Ja niin tehtiin. "Terve vaan Impilahden impi, tässä sulle suomalaisten hilloharrastajien lahja. Ota se vastaan kaikkien karjalan mummojen edustajana ja keitä väkevät päiväkahvit. Ja terveisiä kaikille mummokavereillesikin !" Sinne jäi pölisevän maantien varteen mummomannekiini vilkuttamaan.
Rajalla, senjälkeen kun oli ostokset tehty (suolattuja särkiä ja litran tölkkejä Baltika seiskaa ) olikin uusia yrittäjiä. Yksi myi lohivoileipiä, toinen aitoja piraatteja ja kolmas- kiva idea- "Karjalan Sanomien" tuoreinta numeroa. Ostin kaikkea, paitsi piraatteja. Kaksi ja puolituntia rajoilla, toinen tulliselvityskaavake uusiksi, kun oli vähän oiottu ohjeissa, rekisteröinnitkin riittivät,vaikka oli vähän ajateltu olevan "kiikunkaakun". Suomessa, Juvan ABC:llä maistui pihvi vähän mausteettomalta..

Lue lisää

Luonnonkauniiden maisemien ja eksotiikan (yms.) lisäksi meille monille on vielä yksi tärkeä syy matkailla Aunuksessa ja Syvärillä: sotahistorialliset muistot.

Kuten tiedetään, Jatkosodassa Syvärin rintamalla taisteli monta divisioonaamme ja ainakin 60 - 70000 Suomen miestä ja naista.

Nyt kotona monilla on tukeva nippu sodanaikaisia valokuvia, mutta ne ovat vailla sen tarkempia koordinaatteja? Ehkäpä joidenkin taustapuolelle on kirjoitettu jotakin tällaista: tukikohta Lontoo, Latvan asema, Kuujärvi, Pidman silta, taistelutoverini Vadrusjärvellä, Kimjärvi, Koskenalan parakit, Shemenski, Kuuttilahden hautausmaa, Gora, näkymä Ostaan, Vaaseni, Sammatus, Aunuksenlinna, Äänisen aallot, Jandeba-joella, jne.

Siellä kuljimme kerran. Ja nyt palaamme noille jäljille matkailun merkeissä.

Paljon on tehty hyvää sotahistoriallista tutkimusta ja kirjoitettu napakoita kirjoja Syvärin rintaman tilanteista ja tapahtumista.

Lisäksi Internet tarjoaa kätevän keinon tutkia ennen ehkä hankalasti haltuun haarukoitavia asioita. Yksi esimerkki tällaisesta haarukoinnista on seuraavan linkin sisältö; erinomainen selvitystyö ja tutkielma "Kädenlyönti Syvärillä". Esityksessä ovat hyvät kuvat ja kartat. Teksti on napakkaa ja yksityiskohtaistakin.

http://www.tampereensuomalainenklubi.fi/tapahtumat/21102008.html

´Tuntemattomassa sotilaassa´ on eräs kohtaus, jossa JR 8:n miehet ovat juuri asettuneet taloksi Petroskoin kasarmeille, kun jo tulee käsky lähteä etiäpäin. Nurina ja murina oli selviö.

Tämä liikkeellelähtö liittyi edellisen linkin sisällössä selostettuun suunnitelmaan, jossa saksalaisten joukkojen odotettiin ilmestyvän suomalaisten asemien eteen Tihvinän suunnasta. JR 8:lle oli varattu rooli maailmanhistoriaan vaikuttavassa sotatoimessa.

Kaikki Syvärin rintamalla olleet soturit jo kuulivat lounaasta lähestyvän armeijakunnan tykkitulen kumun... Vielä yksi viikko ja sitten...

Vinitsa kirjoitti:

... ikiaikaisia suomensukuisten heimon asuttamia alueita. Siinäpä yksi peruste suunnata alueelle.

Perusyleissivistykseen kuuluu tietää, missä sijaitsevat esimerkiksi Syväri, Soutjärvi, Kuujärvi, Lotinanpelto, Vytegra, Vaaseni, Osta, Barani, Gora, Pidma,..

Maisemien puolesta Syväri ja Ääninen jo sinänsä ovat kokemisen arvoisia, mutta Ojat-joen laakso Vinnitsan ja Hetevistön välillä lyö matkailijan ällikällä.

Teitä Syvärin eteläpuolella on viime vuosina kunnostettu urakalla. Asialliset majoituspalvelut löytyvät mm. Aunuksen kaupungista, Mandrogista ja Podporozesta.

Tässä lisätietoa Vepsästä (Vepsä-Seuran sivut, hieman kökkö ulkoasu, mutta täältä saa aavistuksen):

http://www.veps.org/

Wikipediaan on viime kuukausina tullut paljon tietoa ja tunnelmia Vepsästä (ja omana osionaan Inkerinmasta). Tässä Vepsänmaasta kertova tarina, mukana myös Vepsän siniristilippu:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vepsänmaa


Hyvää matkailukesää!

Lue lisää

Heipä, hei!

Kysyn tietoa ja neuvoa valtatien kunnosta Syvärin eteläpuolella seuraavilta osuuksilta. Millainen pinta, mikä voisi olla sopiva matkanopeus:

- Lotinanpelto --- Podporoze (Koskenala), 45 km?

- Podporoze --- Homorovitsin tienhaara (josta lähtee tie etelään Vinnitsan ja Ojat-joen laakson suuntaan), 35 km?

- Homorovitsin tienhaara --- Baranin tienhaara (,josta lähtee oikotie koilliseen Voznesenjan suuntaan), 35 km?

- Baranin tienhaara --- Osta (tämä osuus oli "Za ruljomin" mukaan kehno pätkä), 25 km?

- Baranin tienhaara --- koilliseen Voznesenjaan asti, 30 km?

Kuinka tiiviiseen tahtiin autolautta Voznesenjan kohdalla ylittää Syvärin? Mitkä ovat sen päivittäiset liikennöintiajat?


Suuret kiitokset!

Svir Timber kirjoitti:

Heipä, hei!

Kysyn tietoa ja neuvoa valtatien kunnosta Syvärin eteläpuolella seuraavilta osuuksilta. Millainen pinta, mikä voisi olla sopiva matkanopeus:

- Lotinanpelto --- Podporoze (Koskenala), 45 km?

- Podporoze --- Homorovitsin tienhaara (josta lähtee tie etelään Vinnitsan ja Ojat-joen laakson suuntaan), 35 km?

- Homorovitsin tienhaara --- Baranin tienhaara (,josta lähtee oikotie koilliseen Voznesenjan suuntaan), 35 km?

- Baranin tienhaara --- Osta (tämä osuus oli "Za ruljomin" mukaan kehno pätkä), 25 km?

- Baranin tienhaara --- koilliseen Voznesenjaan asti, 30 km?

Kuinka tiiviiseen tahtiin autolautta Voznesenjan kohdalla ylittää Syvärin? Mitkä ovat sen päivittäiset liikennöintiajat?


Suuret kiitokset!

Lue lisää

Terve Timberin mies !

Jos nyt oikein muistan, niin Lotinanpellosta Podporozeen on suomalaisittain kohtuullista öljysoraa. Vauhtia voi pitää (suomalaisittain70-80 km/ h). Kaikki venäläiset, jopa rekat, ajavat kuitenkin ohitsesi. "Normaaleja" päällystevaurioita esiintyy varsinkin lähestyessäsi Podporozea. Miliisi saattaa odottaa Sinua pitkän suoran jälkeisellä mäellä juuri ennen tuloa Podporozeen. Mutta ei hätää, kaikki vastaantulijat räpsivät valoja jo kilometriä ennen. Muuten ei ajovaloja käytetä. Podporosen jälkeen alkaa osuus, jolla on parempi ylävirtaan päin ajaa paikoin vasenta puolta tiestä, sillä se on, kumma kyllä, kuopattomampi. Tie on öljysoraa, mutta siinä on vedensyövyttämiä teräväreunaisia kuoppia. 70 matkavauhdilla pystyt normaalilla henkilöautolla väistämään niistä 80-90 %. Loput sitten koettelevat jousitusta ja matkustajien tarkkaavaisuutta (=ei pulloa tms. huulille)
Homorovitsin tienhaara --- Baranin tienhaara? Hmm, tätä en erityisesti muista, varmaan samanlaista kuin edellinen väli. Hiekkaa se ei ole. Sitten tuo jutussanikin mainittu Baranin tienhaara --- Osta -väli. Sitä ei mielestäni kannata ajaa. Se on täysin paska. Valtaosin soratietä, joka loppuu vesikuoppiin ja 1. - 2. vaihteella ajettaviin kuoppayhdistelmiin. Kun palasin Vytegrasta ( Osta-Voznesenie tietä), näin kuinka jengiä tuli Podporozen suunnasta Baranin tienhaara --- koilliseen Voznesenjan suuntaan -tietä ja kääntyivät vastaani Vytegran suuntaan. Joten heidän tapaansa käyttäisin sitä reittiä (Vytegraan) suoremman sijaan.
Autolautta kulkee tunnin välein. Harmi, etten katsonut aamu- ja ilta-aikoja, sillä minua kiinnosti tietty se ajankohta, jolloin itse olin kintaalla. Ainakin Petroskoihin päin kello 11 ja 12 sekä 13. Henkilöautolla aja lautalle yksin ja laita gasti kävelemään, sillä ajosilta on korkea ja pohja kolahtaa helposti !

za ruljom kirjoitti:

Terve Timberin mies !

Jos nyt oikein muistan, niin Lotinanpellosta Podporozeen on suomalaisittain kohtuullista öljysoraa. Vauhtia voi pitää (suomalaisittain70-80 km/ h). Kaikki venäläiset, jopa rekat, ajavat kuitenkin ohitsesi. "Normaaleja" päällystevaurioita esiintyy varsinkin lähestyessäsi Podporozea. Miliisi saattaa odottaa Sinua pitkän suoran jälkeisellä mäellä juuri ennen tuloa Podporozeen. Mutta ei hätää, kaikki vastaantulijat räpsivät valoja jo kilometriä ennen. Muuten ei ajovaloja käytetä. Podporosen jälkeen alkaa osuus, jolla on parempi ylävirtaan päin ajaa paikoin vasenta puolta tiestä, sillä se on, kumma kyllä, kuopattomampi. Tie on öljysoraa, mutta siinä on vedensyövyttämiä teräväreunaisia kuoppia. 70 matkavauhdilla pystyt normaalilla henkilöautolla väistämään niistä 80-90 %. Loput sitten koettelevat jousitusta ja matkustajien tarkkaavaisuutta (=ei pulloa tms. huulille)
Homorovitsin tienhaara --- Baranin tienhaara? Hmm, tätä en erityisesti muista, varmaan samanlaista kuin edellinen väli. Hiekkaa se ei ole. Sitten tuo jutussanikin mainittu Baranin tienhaara --- Osta -väli. Sitä ei mielestäni kannata ajaa. Se on täysin paska. Valtaosin soratietä, joka loppuu vesikuoppiin ja 1. - 2. vaihteella ajettaviin kuoppayhdistelmiin. Kun palasin Vytegrasta ( Osta-Voznesenie tietä), näin kuinka jengiä tuli Podporozen suunnasta Baranin tienhaara --- koilliseen Voznesenjan suuntaan -tietä ja kääntyivät vastaani Vytegran suuntaan. Joten heidän tapaansa käyttäisin sitä reittiä (Vytegraan) suoremman sijaan.
Autolautta kulkee tunnin välein. Harmi, etten katsonut aamu- ja ilta-aikoja, sillä minua kiinnosti tietty se ajankohta, jolloin itse olin kintaalla. Ainakin Petroskoihin päin kello 11 ja 12 sekä 13. Henkilöautolla aja lautalle yksin ja laita gasti kävelemään, sillä ajosilta on korkea ja pohja kolahtaa helposti !

Lue lisää

Tervehdys, Za ruljom!

Kiitti tiedoista! Artikkeliesi perustoilta on hyvä jatkaa myyttisen oman Syväri-matkan suunnittelua.

Ja on hyvä, että venäläisissä autoissa on ajovalot ja niillä aktiiviset käyttäjät.. Olen kuullut, että erityisesti Podporozen ympäristössä liikennemiliisi on erityisen aktiivinen niin lännestä kaupunkiin saapuvalla tiellä kuin eteläisellä ohitustiellä.

Ollaan liikenteessä valppaana.

Tvig-järven kiertäjä kirjoitti:

Luonnonkauniiden maisemien ja eksotiikan (yms.) lisäksi meille monille on vielä yksi tärkeä syy matkailla Aunuksessa ja Syvärillä: sotahistorialliset muistot.

Kuten tiedetään, Jatkosodassa Syvärin rintamalla taisteli monta divisioonaamme ja ainakin 60 - 70000 Suomen miestä ja naista.

Nyt kotona monilla on tukeva nippu sodanaikaisia valokuvia, mutta ne ovat vailla sen tarkempia koordinaatteja? Ehkäpä joidenkin taustapuolelle on kirjoitettu jotakin tällaista: tukikohta Lontoo, Latvan asema, Kuujärvi, Pidman silta, taistelutoverini Vadrusjärvellä, Kimjärvi, Koskenalan parakit, Shemenski, Kuuttilahden hautausmaa, Gora, näkymä Ostaan, Vaaseni, Sammatus, Aunuksenlinna, Äänisen aallot, Jandeba-joella, jne.

Siellä kuljimme kerran. Ja nyt palaamme noille jäljille matkailun merkeissä.

Paljon on tehty hyvää sotahistoriallista tutkimusta ja kirjoitettu napakoita kirjoja Syvärin rintaman tilanteista ja tapahtumista.

Lisäksi Internet tarjoaa kätevän keinon tutkia ennen ehkä hankalasti haltuun haarukoitavia asioita. Yksi esimerkki tällaisesta haarukoinnista on seuraavan linkin sisältö; erinomainen selvitystyö ja tutkielma "Kädenlyönti Syvärillä". Esityksessä ovat hyvät kuvat ja kartat. Teksti on napakkaa ja yksityiskohtaistakin.

http://www.tampereensuomalainenklubi.fi/tapahtumat/21102008.html

´Tuntemattomassa sotilaassa´ on eräs kohtaus, jossa JR 8:n miehet ovat juuri asettuneet taloksi Petroskoin kasarmeille, kun jo tulee käsky lähteä etiäpäin. Nurina ja murina oli selviö.

Tämä liikkeellelähtö liittyi edellisen linkin sisällössä selostettuun suunnitelmaan, jossa saksalaisten joukkojen odotettiin ilmestyvän suomalaisten asemien eteen Tihvinän suunnasta. JR 8:lle oli varattu rooli maailmanhistoriaan vaikuttavassa sotatoimessa.

Kaikki Syvärin rintamalla olleet soturit jo kuulivat lounaasta lähestyvän armeijakunnan tykkitulen kumun... Vielä yksi viikko ja sitten...

Lue lisää

Edellisessä artikkelissa oli mainittu suomalaisten joukkojen määriä Syvärin rintamalla. Lukemat pitävät hyvin paikkansa.

Vuonna 1942 Syväriä suojasi viisi divisioonaa (8. - 5. - 17. - 11. ja 7. Divisioona). Mainittu 8. Divisioona tuli saksalaisen 163. Divisioonan tilalle keväällä 1942.

Vuodesta 1943 lukien rintamassa olivat 15. Prikaati sekä neljä divisioonaa (5. - 17. - 11. ja 7. Divisioona).

Divisioonassa oli miehiä noin 10 - 16 000 henkeä. Prikaatissa oli noin 5000 henkeä.

Keskuudessamme on Syvärin rintamalla palvelleita veteraaneja melkoinen joukko.

Vielä suurempi joukko on niitä, joiden lähisukulainen (isä, setä, isoisä, eno, jne) taisteli Syvärillä.

Voidaan laskea, että tämä jälkeläisten joukko on vahvuudeltaan noin 350 - 400 000 henkeä.

Siinäpä se: Syvärin suunnan matkailijapotentiaali.

za ruljom kirjoitti:

Oletteko lukeneet Markku Heikkilän kirjan "Laatokan kevät". Aika jännä juttu, että kun olin suunnitellut matkamme ja jo sen bookannutkin sattui käsiini kyseinen teos -ja kas kummaa, joku oli jo tehnyt meidän matkamme ! Se karttakin, joka olisi pitänyt ostaa jo edellispäivänä, mutta missattiin , ostettiin sitten vasta kun oli etsitty sitä pahuksen Kuujärveä niiden kelvottomien suurpiirteisten maantiekarttojen mukaan tunti ja toinen niin olemattomien autourien takaa Mihailovskojen pohjois, eikä ITÄPUOLELTA ! Ja pohja kolisi ja ura päättyi siltaan, joka lepäsi jokeen romahtaneena. Ja nyt kuulkaa, Te kaikki Kuujärven kalmistokuusten etsijät: tässä se vinkki on : sen kartan nimi on KOTKOZERO MEGREGA (1:100 000) ja sen saa Aunuksen ja Lotinanpellon välillä oblastin ja tasavallan rajalla (M18) olevalta huoltoasemalta siinä kuin saslikki vartaankin. Ostakaa !
Mentiin sitten lohdutukseksi Aleksanteri Syväriläisen luostariin, missä soittivat kelloilla herkän kappaleen: "Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu.." Luostarin ulkokehän rakennus on mentaalisairaala ja sen ikkunoista kuuluu inhimillisesti ottaen koskettava uikutus..
Kylän, nimeltään Troitsankontu, baarin henkilökunta, kaikki 8 tytsyä, olivat tunnistavinaan minut Ville Haapasaloksi ja tunnelma muodostui farssinomaiseksi. Mandrogiin pitsilakanoihin palasimme itseemme pettyneinä -Kuujärvi oli menetetty !
Aamulla vannoimme Mandrogin kauniin "Nastjan" kanssa ikuista ystävyyttä ja lupasin edistää kylän kaikinpuolista tunnettuutta ja mainostaa sen erinomaisuutta Suomessa, isiemme maassa. Läksimme väistelemään kuoppia nyt kohti Syvärin niskaa ja Äänisen aaltoja, mutta nyt pitää lopettaa, avata "Baltika" ja ...

Lue lisää

Automatkailijalla on käytettävissä kolme ylityspaikkaa tuon mahtavan Syvärin yli.

1. Lotinanpellon maantiesilta.

2. Podporozen patosilta.

Kun Syvärin ylittää patosiltaa pitkin tullen kaupungin suunnasta (etelästä päin) yli, kääntyy tie sillan jälkeen sekä itään (vanhan Pidman kylän, ym.) suuntaan että länteen Vaasenin suuntaan.

Vaasenin kautta pääsee edelleen kohti länttä Kuujärvelle (Mihailovskoje). Itse Kuujärvi, joka on pohjois - eteläsuuntainen pitkula, tulee tiehen ihan kiinni, mutta varsinainen kylä jää muutama sata metriä tiestä pohjoiseen järven itärannalle.

Kuujärveltä tie jatkuu edelleen länteen mm. Kuittisen kylän läpi ja risteää Lotinanpelto - Prääzä - Petroskoi -valtatiehen.

3. Voznesenjan autolautta.

Lautalle mahtuu kerrallaan toistakymmentä henkilöautoa tai esim. yksi iso bussi muutama henkilöauto.

Nonarsson kirjoitti:

Automatkailijalla on käytettävissä kolme ylityspaikkaa tuon mahtavan Syvärin yli.

1. Lotinanpellon maantiesilta.

2. Podporozen patosilta.

Kun Syvärin ylittää patosiltaa pitkin tullen kaupungin suunnasta (etelästä päin) yli, kääntyy tie sillan jälkeen sekä itään (vanhan Pidman kylän, ym.) suuntaan että länteen Vaasenin suuntaan.

Vaasenin kautta pääsee edelleen kohti länttä Kuujärvelle (Mihailovskoje). Itse Kuujärvi, joka on pohjois - eteläsuuntainen pitkula, tulee tiehen ihan kiinni, mutta varsinainen kylä jää muutama sata metriä tiestä pohjoiseen järven itärannalle.

Kuujärveltä tie jatkuu edelleen länteen mm. Kuittisen kylän läpi ja risteää Lotinanpelto - Prääzä - Petroskoi -valtatiehen.

3. Voznesenjan autolautta.

Lautalle mahtuu kerrallaan toistakymmentä henkilöautoa tai esim. yksi iso bussi muutama henkilöauto.

Lue lisää

Terve Nonarsson !

Tulkitset Kuujärveksi Mihailovskojen, mutta niin se ei liene. Pitkulaisen järven nimi on venäjäksi Oz. Dolzoje ja Mihailovskoje sen eteläpäässä, itärannalla on pääasiassa venäläinen kylä, joka tuskin on ollut Jylhän runossaan tarkoittama "karsikkokuusten" paikka. Sensijaan tästä kylästä lähtee itään tie, joka kiertää alapuoliselle Oz. Lajanskojelle, jonka rannoilla on kaksikin kylää Taskenitsy ja Gizino, joita en matkallani löytänyt, koska en osannut etsiä Mihailovskojesta itään kääntyvää tietä. Mihailovskoje voisi olla sijaintinsa puolesta lyydiläinen Joensuu, mutta karjalainen tuo kylä ei kyllä ole. Olen lukenut paristakin lähteestä, että Kuujärveä pitää etsiä Mihailovskojen takaa, mm tuo retkikertomuksessakin mainittu Markku Heikkilän kirja "Laatokan kevät". . Heikkilällehän kävi kuten meille. Maantiekarttojen teiden päätyttyä Mihailovskojeen jatkoimme tieuraa pohjoiseen ja ajauduimme umpikujaan sortuneella Medveshje -joen sillalla. Pitäisi tietää, missä sijaitsi Syrjän kalmismaa, silloin löytyisi myös Jylhän näkemät karsikkokuuset. Olisi mukavaa, jos joku, joka on perehtynyt asiaan ottaisi tähän kantaa...

za ruljom kirjoitti:

Terve Nonarsson !

Tulkitset Kuujärveksi Mihailovskojen, mutta niin se ei liene. Pitkulaisen järven nimi on venäjäksi Oz. Dolzoje ja Mihailovskoje sen eteläpäässä, itärannalla on pääasiassa venäläinen kylä, joka tuskin on ollut Jylhän runossaan tarkoittama "karsikkokuusten" paikka. Sensijaan tästä kylästä lähtee itään tie, joka kiertää alapuoliselle Oz. Lajanskojelle, jonka rannoilla on kaksikin kylää Taskenitsy ja Gizino, joita en matkallani löytänyt, koska en osannut etsiä Mihailovskojesta itään kääntyvää tietä. Mihailovskoje voisi olla sijaintinsa puolesta lyydiläinen Joensuu, mutta karjalainen tuo kylä ei kyllä ole. Olen lukenut paristakin lähteestä, että Kuujärveä pitää etsiä Mihailovskojen takaa, mm tuo retkikertomuksessakin mainittu Markku Heikkilän kirja "Laatokan kevät". . Heikkilällehän kävi kuten meille. Maantiekarttojen teiden päätyttyä Mihailovskojeen jatkoimme tieuraa pohjoiseen ja ajauduimme umpikujaan sortuneella Medveshje -joen sillalla. Pitäisi tietää, missä sijaitsi Syrjän kalmismaa, silloin löytyisi myös Jylhän näkemät karsikkokuuset. Olisi mukavaa, jos joku, joka on perehtynyt asiaan ottaisi tähän kantaa...

Lue lisää

Heips!

Mikäli Wikipediaan voimme luottaa, asia saattaa olla näin:

Joensuu = Kuujärven kylä = Mihailovskoje.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuujärvi

Voihan tietysti olla, että muinainen Aunuksen Kuujärvi on jossain muussa kohdassa kuin nyk. Mihailovskoje.

Sodan seurauksena moni kylä menetti elinmahdollisuutensa ja asukkaansa, ja näin ne autioituivat, vaipuivat unholaan. Ehkä niin kävi Kuujärvelle?

Kuka osaisi neuvoa ja tietäisi vastauksen Kuujärven arvoitukseen?

za ruljom kirjoitti:

Terve Nonarsson !

Tulkitset Kuujärveksi Mihailovskojen, mutta niin se ei liene. Pitkulaisen järven nimi on venäjäksi Oz. Dolzoje ja Mihailovskoje sen eteläpäässä, itärannalla on pääasiassa venäläinen kylä, joka tuskin on ollut Jylhän runossaan tarkoittama "karsikkokuusten" paikka. Sensijaan tästä kylästä lähtee itään tie, joka kiertää alapuoliselle Oz. Lajanskojelle, jonka rannoilla on kaksikin kylää Taskenitsy ja Gizino, joita en matkallani löytänyt, koska en osannut etsiä Mihailovskojesta itään kääntyvää tietä. Mihailovskoje voisi olla sijaintinsa puolesta lyydiläinen Joensuu, mutta karjalainen tuo kylä ei kyllä ole. Olen lukenut paristakin lähteestä, että Kuujärveä pitää etsiä Mihailovskojen takaa, mm tuo retkikertomuksessakin mainittu Markku Heikkilän kirja "Laatokan kevät". . Heikkilällehän kävi kuten meille. Maantiekarttojen teiden päätyttyä Mihailovskojeen jatkoimme tieuraa pohjoiseen ja ajauduimme umpikujaan sortuneella Medveshje -joen sillalla. Pitäisi tietää, missä sijaitsi Syrjän kalmismaa, silloin löytyisi myös Jylhän näkemät karsikkokuuset. Olisi mukavaa, jos joku, joka on perehtynyt asiaan ottaisi tähän kantaa...

Lue lisää

Tästä on kysymys, eli mitä tarkempaa paikkaa tämä kuvaa, vai onko runo fiktiivinen koonnelma monestakin paikasta, monesta tunnelmasta, utuisesta unikuvasta?

" Oli marssittu Aunuksen teitä
ja taisteltu, tottavie;
tomupilvet peittivät meitä,
jalan alla upposi tie.
Oli meitä paahtanut helle,
tuli tykkien kärventänyt,
oli rynnätty lakeudele,
taas korpeen painuttu nyt.

Joka mies oli taas lopen kuitti,
lepotaukoa vartosi vain,
asemekkonsa hiessä uitti,
janon poltteessa taivaltain.
Kovin houkutti sammalmättäin
salon siimeessä viileä maa:
hyvä siinä taakkansa jättäin
ois soturin uinahtaa.

Mitä silloin äkkiä näimme,
sitä näitkö unissakaan?
Havahduimme ja mykkinä jäimme
yli maiseman tuijottamaan.
Niin pehmeä kumpujen kaarre,
niin kummasti kimaltaen
lepäs järvi kuin simpukan aarre
sylis´armaan vehreyden -

kylä harmaja niemekkeessä,
kylä heimomme vainotun:
koti siin´ oli silmäimme eessä,
koti ihmisen, sun ja mun!

Miten autuas iäti olla,
oi järvi, sun huomassaas ois,
miten vilvasta kuutamolla
sinun laineillas lipua pois!
Oli kolme veikkoa meitä,
ja me päätimme, koska taas
me marssimme Aunuksen teitä,
laulaa sun kunniaas:

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,
Kuujärven rannalla karsikkopuu
pilviä päin kuvastuu...

Ja se laulu lyhensi matkaa,
säe toiseen kun liittyi näin.
Piti laulua vieläkin jatkaa
sitä seutua vain ylistäin.
Mut kalliit on lulujen lunnaat -
sana suurten runoilijain -
ja sen tuntevat Karjalan kunnaat
läpi aikain katoavain.
Tyly kohtalo, valtias jäinen
sitä meille sallinut ei:
tulitaistelu ensimmäinen
ne veikot, ne laulajat vei.

Jäin yksin kolmesta meistä,
jäi kesken laulumme tää;
en lohtua saa säveleistä,
ja kesken se iäksi jää.

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,
Kuujärven rannalla karsikkopuu -
siinä mun lauluni taas tukahtuu,
siinä mun silmäni taas sumentuu ".

- Yrjö Jylhä

Svir Timber kirjoitti:

Heipä, hei!

Kysyn tietoa ja neuvoa valtatien kunnosta Syvärin eteläpuolella seuraavilta osuuksilta. Millainen pinta, mikä voisi olla sopiva matkanopeus:

- Lotinanpelto --- Podporoze (Koskenala), 45 km?

- Podporoze --- Homorovitsin tienhaara (josta lähtee tie etelään Vinnitsan ja Ojat-joen laakson suuntaan), 35 km?

- Homorovitsin tienhaara --- Baranin tienhaara (,josta lähtee oikotie koilliseen Voznesenjan suuntaan), 35 km?

- Baranin tienhaara --- Osta (tämä osuus oli "Za ruljomin" mukaan kehno pätkä), 25 km?

- Baranin tienhaara --- koilliseen Voznesenjaan asti, 30 km?

Kuinka tiiviiseen tahtiin autolautta Voznesenjan kohdalla ylittää Syvärin? Mitkä ovat sen päivittäiset liikennöintiajat?


Suuret kiitokset!

Lue lisää

Tuosta löytyy lossin aikataulu
http://bpeme4ko.livejournal.com/393278.html
parin vkn kulutua kirjoitan lisää tiestön kunnosta

TW-EA5 kirjoitti:

Tästä on kysymys, eli mitä tarkempaa paikkaa tämä kuvaa, vai onko runo fiktiivinen koonnelma monestakin paikasta, monesta tunnelmasta, utuisesta unikuvasta?

" Oli marssittu Aunuksen teitä
ja taisteltu, tottavie;
tomupilvet peittivät meitä,
jalan alla upposi tie.
Oli meitä paahtanut helle,
tuli tykkien kärventänyt,
oli rynnätty lakeudele,
taas korpeen painuttu nyt.

Joka mies oli taas lopen kuitti,
lepotaukoa vartosi vain,
asemekkonsa hiessä uitti,
janon poltteessa taivaltain.
Kovin houkutti sammalmättäin
salon siimeessä viileä maa:
hyvä siinä taakkansa jättäin
ois soturin uinahtaa.

Mitä silloin äkkiä näimme,
sitä näitkö unissakaan?
Havahduimme ja mykkinä jäimme
yli maiseman tuijottamaan.
Niin pehmeä kumpujen kaarre,
niin kummasti kimaltaen
lepäs järvi kuin simpukan aarre
sylis´armaan vehreyden -

kylä harmaja niemekkeessä,
kylä heimomme vainotun:
koti siin´ oli silmäimme eessä,
koti ihmisen, sun ja mun!

Miten autuas iäti olla,
oi järvi, sun huomassaas ois,
miten vilvasta kuutamolla
sinun laineillas lipua pois!
Oli kolme veikkoa meitä,
ja me päätimme, koska taas
me marssimme Aunuksen teitä,
laulaa sun kunniaas:

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,
Kuujärven rannalla karsikkopuu
pilviä päin kuvastuu...

Ja se laulu lyhensi matkaa,
säe toiseen kun liittyi näin.
Piti laulua vieläkin jatkaa
sitä seutua vain ylistäin.
Mut kalliit on lulujen lunnaat -
sana suurten runoilijain -
ja sen tuntevat Karjalan kunnaat
läpi aikain katoavain.
Tyly kohtalo, valtias jäinen
sitä meille sallinut ei:
tulitaistelu ensimmäinen
ne veikot, ne laulajat vei.

Jäin yksin kolmesta meistä,
jäi kesken laulumme tää;
en lohtua saa säveleistä,
ja kesken se iäksi jää.

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,
Kuujärven rannalla karsikkopuu -
siinä mun lauluni taas tukahtuu,
siinä mun silmäni taas sumentuu ".

- Yrjö Jylhä

Lue lisää

siis www.karjalankartat.fi ja sinne hauks kuujärvi, rupeaa löytymään fakta tietoa missa se on/on ollut. Gepsiin kortinaatit ja menoksi.

heloppoo on tämä nykyaikainen suunnistaminen ja etsiminen.

on kuujärvi kirjoitti:

siis www.karjalankartat.fi ja sinne hauks kuujärvi, rupeaa löytymään fakta tietoa missa se on/on ollut. Gepsiin kortinaatit ja menoksi.

heloppoo on tämä nykyaikainen suunnistaminen ja etsiminen.

Lue lisää

Yrjö Jylhän runossa kerrotaan Kuujärvestä, joka on Aunuksen Kannaksella.

Karjalan Kannaksella on oma Kuujärvensä, joka siis löytyy, kun laittaa hakusanan tuohon karjalankartat.fi - palveluun. Kätevä karttapalvelu, ja ihan OK moniin tarpeisiin, siitä iso kiitos.

Nyt pitäisi vielä vaan löytää Aunuksen Kuujärven koordinaatit ja yksiselitteinen ajo-ohje sinne..

raspisanie kirjoitti:

Tuosta löytyy lossin aikataulu
http://bpeme4ko.livejournal.com/393278.html
parin vkn kulutua kirjoitan lisää tiestön kunnosta

Lue lisää

No niin, kyllä matkakansa tietää!

Suuret kiitokset!

Tästä "Za ruljomin" aloittamasta Aunus-hersytyksestä ja muiden talkoohengessä jatkamasta täydentelystä näyttää kehittyvän merkittävä ja arvokas matkailijan Aunus-tietopaketti... jatketaan kartoittamista ja kokonaiskuvan täydentämistä, siitä hyötyvät kaikki.

Geps kirjoitti:

Yrjö Jylhän runossa kerrotaan Kuujärvestä, joka on Aunuksen Kannaksella.

Karjalan Kannaksella on oma Kuujärvensä, joka siis löytyy, kun laittaa hakusanan tuohon karjalankartat.fi - palveluun. Kätevä karttapalvelu, ja ihan OK moniin tarpeisiin, siitä iso kiitos.

Nyt pitäisi vielä vaan löytää Aunuksen Kuujärven koordinaatit ja yksiselitteinen ajo-ohje sinne..

Lue lisää

Privjet kaikille !

Kiitos hyvästä pohdinnasta ja erityiskiitos TW-EA5, kun ymmärsit laittaa Jylhän runonkin nähtäville !
Kuujärvestä vielä; Jylhä sanoo, tietty runoilijan vapaudella, että "kylä harmaja niemekkeessä, kylä heimomme vainotun.." Mihailovskoje ei ole niemekkeessä, eikä koko Oz. Dolzojella ole kunnon niemekettä. Sensijaan Oz. Lajanskojella siis alapuolisella idänpuolisella on niemekkeitä ja sen rannan molemmat kylätkin sijaitsevat niemillä tai niiden tyvellä.
Joku tai jotkut tietävät ehkä tarkastikin, missä 1941-1944 silloinen Kuujärvi sijaitsi. Ehkä ne, jotka järjestävät veteraani/sotahistoriallisia matkoja. Katsokaa

http://keskustelu.suomi24.fi/node/1922705

Siinä mainittua (jyrkkää) laskeutumista tieltä Kuujärvelle (järven rantaan vai kylään järven rannalla ?) ei Mihailovskojessa näkynyt.
Sitten on tuo kahdesti mainitsemani Markku Heikkilän kirja "Laatokan kevät". Kirja ei ole nyt tarkastettavissani, mutta muistikuva on selkeä.
Vielä on Lyydiläinen Seura, jossa varmaan tiedetään, missä on Syrjän kalmismaa.
Nykykarjalaisista esim. Karjan Sanomien toimittaja Ilona Veikkolaisesta ei ole historiaan apua, hänelle Mihailovskoje on Kuujärvi: "Kuujärven taajamaan voi päästä vain metsätietä. Tie mutkittelee pienten karjalaiskylien lomitse eikä tienviittoja näy. Ensi kertaa Kuujärveen on parasta ajaa tarkan reitin tietävän henkilön kanssa. Muuten voi harhailla eksyksissä tuntikaupalla ennen kuin tulee näkyviin sinivärinen kilpi kylän nimineen. Kuujärvi on jo lähellä.
Taajaman tuntumassa oikealla puolen tietä seisoo puukirkko. Se näyttää vanhalta, vaikka onkin rakennettu kolme vuotta sitten. Kirkko on rakennettu lahjoitusrahoilla. Ortodoksiset suomalaiset ja kyläläiset keräsivät rahaa yhteisvoimin. Rakennustyöt kestivät vuoden. Aikaisemmin kirkon paikalla seisoi kerhotalo. Viime vuosikymmenten aikana se ei toiminut. Rakennus purettiin ja laudat myytiin."
Parhainta onnea yritykselle löytää ehkä jokaisen oma "Kuujärvi" !

Telewelt kirjoitti:

No niin, kyllä matkakansa tietää!

Suuret kiitokset!

Tästä "Za ruljomin" aloittamasta Aunus-hersytyksestä ja muiden talkoohengessä jatkamasta täydentelystä näyttää kehittyvän merkittävä ja arvokas matkailijan Aunus-tietopaketti... jatketaan kartoittamista ja kokonaiskuvan täydentämistä, siitä hyötyvät kaikki.

Lue lisää

Kyllä joo,

Tähän ´za ruljomin´ komean retken ja ansiokkaan kirjoituksen ympärille voimme rakennella pitkin kesää ja syksyä "Aunuksen matkakirjaston" omine kertomuksineen, kokemuksineen, havaintoineen, kulttuurikohteineen linkkeineen.

"Kirjaston" avulla kukin voi sitten juonitella ja suunnitella omia matkojaan.
Jaetaan tietoa tällä foorumilla.

Aunus, Syväri ja Vepsä ovat suomalaisen lähialuematkailun löytämätön helmi. Sinne siis ja sillä hyvä.

Nonarsson kirjoitti:

Automatkailijalla on käytettävissä kolme ylityspaikkaa tuon mahtavan Syvärin yli.

1. Lotinanpellon maantiesilta.

2. Podporozen patosilta.

Kun Syvärin ylittää patosiltaa pitkin tullen kaupungin suunnasta (etelästä päin) yli, kääntyy tie sillan jälkeen sekä itään (vanhan Pidman kylän, ym.) suuntaan että länteen Vaasenin suuntaan.

Vaasenin kautta pääsee edelleen kohti länttä Kuujärvelle (Mihailovskoje). Itse Kuujärvi, joka on pohjois - eteläsuuntainen pitkula, tulee tiehen ihan kiinni, mutta varsinainen kylä jää muutama sata metriä tiestä pohjoiseen järven itärannalle.

Kuujärveltä tie jatkuu edelleen länteen mm. Kuittisen kylän läpi ja risteää Lotinanpelto - Prääzä - Petroskoi -valtatiehen.

3. Voznesenjan autolautta.

Lautalle mahtuu kerrallaan toistakymmentä henkilöautoa tai esim. yksi iso bussi muutama henkilöauto.

Lue lisää

Jatkosodan aikana pääasialliset ylityspaikat olivat:

A. Syvärin voimalaitoksen kohta.

B. Muurmannin radan kohta Koskenalassa (nyk. Podporoze).

C. Pidman kenttäsilta. Sillalle johti tie Homorovicin kylästä.

D. Vosnesenjen ponttoonisilta, pituus 450 metriä.

Kaksi viimemainittua siltaa olivat pioneeritaidon mestarinäytteitä. Sillat kestivät raskaan huoltoliikenteen hyvin.

Varateitä rakennettiin muutamiin kohtiin siltä varalta, että silloille johtavien teiden käyttö estyisi. Yksi sellainen (kapulatie) rakennettiin Baranista pohjoiseen virran ääreen asti.

Ploticno kirjoitti:

Jatkosodan aikana pääasialliset ylityspaikat olivat:

A. Syvärin voimalaitoksen kohta.

B. Muurmannin radan kohta Koskenalassa (nyk. Podporoze).

C. Pidman kenttäsilta. Sillalle johti tie Homorovicin kylästä.

D. Vosnesenjen ponttoonisilta, pituus 450 metriä.

Kaksi viimemainittua siltaa olivat pioneeritaidon mestarinäytteitä. Sillat kestivät raskaan huoltoliikenteen hyvin.

Varateitä rakennettiin muutamiin kohtiin siltä varalta, että silloille johtavien teiden käyttö estyisi. Yksi sellainen (kapulatie) rakennettiin Baranista pohjoiseen virran ääreen asti.

Lue lisää

opas: Karjala , kirjopittanut Markus Lehtipuu,ISBN 952-9715-17-X

sivu 469

"kuujärvi eli Lojanitsi tai Mihailovskoje on aluekeskus, jossa noin 800 asukasta.
Neuvostoaikana siellä on harrastetu minkintarhausta ja maanviljelyä.
Kylä ja samanniminen järvi tulivat tunnetuksi jatkosodan aikana Yrjö Jylhän runosta Laulu Kuujärvestä, jossa kehuttiin järveä näin.

Mitä silloin äkkiä näimme,
sitä näitkö unissaan,
Havahduimme ja mykkinä jäimme
yli maiseman tuijottamaan."

edellisen sivun kartta vinkkaa paikaa aunuksen viereen
ihan hyödyllinen on tuon Lehtipuun kirjoittama Karjalan opas

za ruljom kirjoitti:

Privjet kaikille !

Kiitos hyvästä pohdinnasta ja erityiskiitos TW-EA5, kun ymmärsit laittaa Jylhän runonkin nähtäville !
Kuujärvestä vielä; Jylhä sanoo, tietty runoilijan vapaudella, että "kylä harmaja niemekkeessä, kylä heimomme vainotun.." Mihailovskoje ei ole niemekkeessä, eikä koko Oz. Dolzojella ole kunnon niemekettä. Sensijaan Oz. Lajanskojella siis alapuolisella idänpuolisella on niemekkeitä ja sen rannan molemmat kylätkin sijaitsevat niemillä tai niiden tyvellä.
Joku tai jotkut tietävät ehkä tarkastikin, missä 1941-1944 silloinen Kuujärvi sijaitsi. Ehkä ne, jotka järjestävät veteraani/sotahistoriallisia matkoja. Katsokaa

http://keskustelu.suomi24.fi/node/1922705

Siinä mainittua (jyrkkää) laskeutumista tieltä Kuujärvelle (järven rantaan vai kylään järven rannalla ?) ei Mihailovskojessa näkynyt.
Sitten on tuo kahdesti mainitsemani Markku Heikkilän kirja "Laatokan kevät". Kirja ei ole nyt tarkastettavissani, mutta muistikuva on selkeä.
Vielä on Lyydiläinen Seura, jossa varmaan tiedetään, missä on Syrjän kalmismaa.
Nykykarjalaisista esim. Karjan Sanomien toimittaja Ilona Veikkolaisesta ei ole historiaan apua, hänelle Mihailovskoje on Kuujärvi: "Kuujärven taajamaan voi päästä vain metsätietä. Tie mutkittelee pienten karjalaiskylien lomitse eikä tienviittoja näy. Ensi kertaa Kuujärveen on parasta ajaa tarkan reitin tietävän henkilön kanssa. Muuten voi harhailla eksyksissä tuntikaupalla ennen kuin tulee näkyviin sinivärinen kilpi kylän nimineen. Kuujärvi on jo lähellä.
Taajaman tuntumassa oikealla puolen tietä seisoo puukirkko. Se näyttää vanhalta, vaikka onkin rakennettu kolme vuotta sitten. Kirkko on rakennettu lahjoitusrahoilla. Ortodoksiset suomalaiset ja kyläläiset keräsivät rahaa yhteisvoimin. Rakennustyöt kestivät vuoden. Aikaisemmin kirkon paikalla seisoi kerhotalo. Viime vuosikymmenten aikana se ei toiminut. Rakennus purettiin ja laudat myytiin."
Parhainta onnea yritykselle löytää ehkä jokaisen oma "Kuujärvi" !

Lue lisää

Moi,

Tässä on näppärä internet-kartasto Aunuksesta ja Vienasta.

Itseasiassa kartasto kattaa Karjalan Tasavallan alueen. Klikkaamalla numeroitua indeksilehteä karttakuva aukeaa näkyville. Kartastossa voi liikkua reunoilla olevien nuolten avulla lehdeltä toiselle.

http://www.afanas.ru/maps/kar-ind.html

Karttamateriaali ei ole ihan tuoreinta tavaraa, mutta aikas hyvin siitä voi tutkia erilaisia kiinnostavia kohteita noilla seutuvilla.

Pohjois-eteläsuuntainen, pitkänomainen järvi, jota epäillään Yrjö Jylhän runon Kuujärveksi, on karttalehden 121 oikeassa alakulmassa tai karttalehden 122 vasemmassa alakulmassa. Järven eteläosissa itärannalla on Mihailovskoje.

Aunuksen Kannaksen (muinainen) Kuujärvi lienee tarkasti ottaen suoraan Mihailovskojen kylän pohjoispuolella kahden kilometrin päässä, eli saman pitkänomaisen järven pohjoisosassa itärannalla? Sieltä löytyy myös kiinnostava niemeke.

Ennenkuin mitään varmaa ja lopullista tästä julistetaan, odotellaan yhä todellisten paikkatietoasiantuntijoiden esiinmarssia tälle palstalle.

Ploticno kirjoitti:

Jatkosodan aikana pääasialliset ylityspaikat olivat:

A. Syvärin voimalaitoksen kohta.

B. Muurmannin radan kohta Koskenalassa (nyk. Podporoze).

C. Pidman kenttäsilta. Sillalle johti tie Homorovicin kylästä.

D. Vosnesenjen ponttoonisilta, pituus 450 metriä.

Kaksi viimemainittua siltaa olivat pioneeritaidon mestarinäytteitä. Sillat kestivät raskaan huoltoliikenteen hyvin.

Varateitä rakennettiin muutamiin kohtiin siltä varalta, että silloille johtavien teiden käyttö estyisi. Yksi sellainen (kapulatie) rakennettiin Baranista pohjoiseen virran ääreen asti.

Lue lisää

Olisi hauskaa ja kiinnostavaa tutkia Syväriä risteillen ensi kesänä.

Tiedätkö, mitkä matkatoimistot järjestävät näitä risteilyjä? Mistä risteilyt lähtevät? Jos olet risteillyt, mikä on yleisesti arviosi hinta/laatu - suhteesta tällaisella risteilyllä? Muuta huomioitavaa...?

Millainen paikka Mandrogi vodkamuseoineen jne. on risteilyasiakkaan näkökulmasta? Muita näkemyksiä matkasta?

Jos joku/jotkut kirjoittaisivat tälle "Aunus ja vähän sen takanakin" -palstalle oman matkakertomuksensa, sellainen olisi hienoa. Siitä vaan!

Simanova kirjoitti:

Edellisessä artikkelissa oli mainittu suomalaisten joukkojen määriä Syvärin rintamalla. Lukemat pitävät hyvin paikkansa.

Vuonna 1942 Syväriä suojasi viisi divisioonaa (8. - 5. - 17. - 11. ja 7. Divisioona). Mainittu 8. Divisioona tuli saksalaisen 163. Divisioonan tilalle keväällä 1942.

Vuodesta 1943 lukien rintamassa olivat 15. Prikaati sekä neljä divisioonaa (5. - 17. - 11. ja 7. Divisioona).

Divisioonassa oli miehiä noin 10 - 16 000 henkeä. Prikaatissa oli noin 5000 henkeä.

Keskuudessamme on Syvärin rintamalla palvelleita veteraaneja melkoinen joukko.

Vielä suurempi joukko on niitä, joiden lähisukulainen (isä, setä, isoisä, eno, jne) taisteli Syvärillä.

Voidaan laskea, että tämä jälkeläisten joukko on vahvuudeltaan noin 350 - 400 000 henkeä.

Siinäpä se: Syvärin suunnan matkailijapotentiaali.

Lue lisää

Hei,

Jatkosodan aikaiset taistelupaikat ja tapahtumat kiinnostavat meitä suomalaisia.

Historian ankarat ja merkittävät vuodet yhdistävät meitä monia.

Itsekin haluaisin palata Aunuksenmaahan ja Syvärin rintamalle, jossa en ole ollut, mutta joka koskettaa minuakin.

Haluaisin halata puuta sillä kohtaa, missä isäni kaatui ja katosi; itkeä pois ikäväni, isänkaipuuni. Hän oli Isänmaan pelastaja parhaasta päästä. Kiitos kaikesta, isä.

Mari Anjuska kirjoitti:

Hei,

Jatkosodan aikaiset taistelupaikat ja tapahtumat kiinnostavat meitä suomalaisia.

Historian ankarat ja merkittävät vuodet yhdistävät meitä monia.

Itsekin haluaisin palata Aunuksenmaahan ja Syvärin rintamalle, jossa en ole ollut, mutta joka koskettaa minuakin.

Haluaisin halata puuta sillä kohtaa, missä isäni kaatui ja katosi; itkeä pois ikäväni, isänkaipuuni. Hän oli Isänmaan pelastaja parhaasta päästä. Kiitos kaikesta, isä.

Lue lisää

Isäni kaatui kesäkuussa 1944 venäläisten suuressa ylimenohyökkäyksessä Lotinanpellon suunnalla. Hyökkäyksen tykistövalmistelu kesti kuulemma 3,5 tuntia ja lentopommitukset siihen samaan rytinään päälle.

Tein vihdoin viime vuonna oman matkan Syvärille. Matkan jälkeen tunsin helpotusta. Siksi kai matkalle lähdinkin. Outo möykky, torjuttu tunnetila sisältäni suli pois. Isänikävä ei varmaan koskaan mene pois, mutta sain rauhan sisälleni.
Kiitollisuus hänelle ja muille puolustajille vapaasta Suomesta säilyy aina.

TW-EA5 kirjoitti:

Tästä on kysymys, eli mitä tarkempaa paikkaa tämä kuvaa, vai onko runo fiktiivinen koonnelma monestakin paikasta, monesta tunnelmasta, utuisesta unikuvasta?

" Oli marssittu Aunuksen teitä
ja taisteltu, tottavie;
tomupilvet peittivät meitä,
jalan alla upposi tie.
Oli meitä paahtanut helle,
tuli tykkien kärventänyt,
oli rynnätty lakeudele,
taas korpeen painuttu nyt.

Joka mies oli taas lopen kuitti,
lepotaukoa vartosi vain,
asemekkonsa hiessä uitti,
janon poltteessa taivaltain.
Kovin houkutti sammalmättäin
salon siimeessä viileä maa:
hyvä siinä taakkansa jättäin
ois soturin uinahtaa.

Mitä silloin äkkiä näimme,
sitä näitkö unissakaan?
Havahduimme ja mykkinä jäimme
yli maiseman tuijottamaan.
Niin pehmeä kumpujen kaarre,
niin kummasti kimaltaen
lepäs järvi kuin simpukan aarre
sylis´armaan vehreyden -

kylä harmaja niemekkeessä,
kylä heimomme vainotun:
koti siin´ oli silmäimme eessä,
koti ihmisen, sun ja mun!

Miten autuas iäti olla,
oi järvi, sun huomassaas ois,
miten vilvasta kuutamolla
sinun laineillas lipua pois!
Oli kolme veikkoa meitä,
ja me päätimme, koska taas
me marssimme Aunuksen teitä,
laulaa sun kunniaas:

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,
Kuujärven rannalla karsikkopuu
pilviä päin kuvastuu...

Ja se laulu lyhensi matkaa,
säe toiseen kun liittyi näin.
Piti laulua vieläkin jatkaa
sitä seutua vain ylistäin.
Mut kalliit on lulujen lunnaat -
sana suurten runoilijain -
ja sen tuntevat Karjalan kunnaat
läpi aikain katoavain.
Tyly kohtalo, valtias jäinen
sitä meille sallinut ei:
tulitaistelu ensimmäinen
ne veikot, ne laulajat vei.

Jäin yksin kolmesta meistä,
jäi kesken laulumme tää;
en lohtua saa säveleistä,
ja kesken se iäksi jää.

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,
Kuujärven rannalla karsikkopuu -
siinä mun lauluni taas tukahtuu,
siinä mun silmäni taas sumentuu ".

- Yrjö Jylhä

Lue lisää

Hoi,

Kova on kiinnostukseni käydä Kuujärvellä ja bongata maisemat. Tarvitsen apuja sijainnin suhteen ja tarkan ajo-ohjeen. Moni muukin varmaan aprikoi juuri tätä asiaa. Hyvät tietäjät, esiin!

Muuten olen sitä mieltä, että Laulu Kuujärvestä on jylhämäisen runouden mestariteos, maaailmanluokan kulttuuriteos.

Rulli kirjoitti:

Kyllä joo,

Tähän ´za ruljomin´ komean retken ja ansiokkaan kirjoituksen ympärille voimme rakennella pitkin kesää ja syksyä "Aunuksen matkakirjaston" omine kertomuksineen, kokemuksineen, havaintoineen, kulttuurikohteineen linkkeineen.

"Kirjaston" avulla kukin voi sitten juonitella ja suunnitella omia matkojaan.
Jaetaan tietoa tällä foorumilla.

Aunus, Syväri ja Vepsä ovat suomalaisen lähialuematkailun löytämätön helmi. Sinne siis ja sillä hyvä.

Lue lisää

Za ruljomin kirjoitus on hyvä alkupääoma tässä Aunuksen matkatarinapankissa.

Kirjoituksen kautta avautuu kiinnostava maailma Aunuksen ja Vepsän ihmisten elämään ja kulttuuriin. Tähän runkoon voimme rakennella palasia lisää.

Juuri omakohtaiset kokemukset ovat arvokkaita ikkunoita ja tietolähteitä. Tarinoissa kaikki muuttuu eläväksi - Aunuksenmaa, Syväri, kirkonkellot, luonto, järvet, karsikkopuut, tiet, hahmot, jne.

Tarinoita ja tietoja voi sitten jokainen käyttää inspiraation lähteenä.

Tadak kirjoitti:

Parikymmentä kilometriä Petroskoin eteläpuolella ihan Äänisen rantatien varressa on vaikuttava tutustumiskohde, jota on viime vuosina kunnostettu Stalinin vainojen uhrien muistoa kunnioittaen. Suomenkielinen linkki ja kuvaus tässä:

http://heninen.net/punakangas/suomeksi.htm

Lue lisää

Pitäisi käydä sielläkin.

Muistelen, että tämän muistomerkin uhrit liittyvät erityisesti Hiilisuo-nimisen kolhoosin suomalaisten kohtaloon. Olen yrittänyt googlettaa Hiilisuota, mutta en ole kovin paljon löytänyt. Luin jostain kirjasta tästä kolhoosista.

Vepsäläisukko kirjoitti:

Isäni kaatui kesäkuussa 1944 venäläisten suuressa ylimenohyökkäyksessä Lotinanpellon suunnalla. Hyökkäyksen tykistövalmistelu kesti kuulemma 3,5 tuntia ja lentopommitukset siihen samaan rytinään päälle.

Tein vihdoin viime vuonna oman matkan Syvärille. Matkan jälkeen tunsin helpotusta. Siksi kai matkalle lähdinkin. Outo möykky, torjuttu tunnetila sisältäni suli pois. Isänikävä ei varmaan koskaan mene pois, mutta sain rauhan sisälleni.
Kiitollisuus hänelle ja muille puolustajille vapaasta Suomesta säilyy aina.

Lue lisää

Oletko tilannut isästäsi kantakortin Kansallisarkistosta?
Sen saa tilattua postitse pientä maksua vastaan.

Kantakortissa on merkinnät kaikista taistelupaikoista talvisodassa ja jatkosodassa. Joukko-osastot on merkitty korttiin. Esim. JR 31. Siinä on tiedot myös haavoittumisista, katoamisesta ja kuolemasta. Myös sodan jälkeinen kuolema on merkitty korttiin.

Haluatko lisätietoja?

Geps kirjoitti:

Moi,

Tässä on näppärä internet-kartasto Aunuksesta ja Vienasta.

Itseasiassa kartasto kattaa Karjalan Tasavallan alueen. Klikkaamalla numeroitua indeksilehteä karttakuva aukeaa näkyville. Kartastossa voi liikkua reunoilla olevien nuolten avulla lehdeltä toiselle.

http://www.afanas.ru/maps/kar-ind.html

Karttamateriaali ei ole ihan tuoreinta tavaraa, mutta aikas hyvin siitä voi tutkia erilaisia kiinnostavia kohteita noilla seutuvilla.

Pohjois-eteläsuuntainen, pitkänomainen järvi, jota epäillään Yrjö Jylhän runon Kuujärveksi, on karttalehden 121 oikeassa alakulmassa tai karttalehden 122 vasemmassa alakulmassa. Järven eteläosissa itärannalla on Mihailovskoje.

Aunuksen Kannaksen (muinainen) Kuujärvi lienee tarkasti ottaen suoraan Mihailovskojen kylän pohjoispuolella kahden kilometrin päässä, eli saman pitkänomaisen järven pohjoisosassa itärannalla? Sieltä löytyy myös kiinnostava niemeke.

Ennenkuin mitään varmaa ja lopullista tästä julistetaan, odotellaan yhä todellisten paikkatietoasiantuntijoiden esiinmarssia tälle palstalle.

Lue lisää

Minulla on samaisen kartan paperiversio karttakirjana. Ostin sen jostain Venäjältä kauan sitten. Se on ihan kätevä automatkalla. Kartassa näkyy aika pienetkin kylätiet, järvet ja metsäpolut. Tosin siinä on jonkin verran "valkeita alueita", joita ei ole kartoitettu. Sotilaskohteet ja esimerkiksi Venäjän presidentin huvila-alue Petroskoin pohjoispuolella "Shuiskaja Shubassa".

Matkalla se on hyvä, sillä ei eksy kauas.

Ploticno kirjoitti:

Jatkosodan aikana pääasialliset ylityspaikat olivat:

A. Syvärin voimalaitoksen kohta.

B. Muurmannin radan kohta Koskenalassa (nyk. Podporoze).

C. Pidman kenttäsilta. Sillalle johti tie Homorovicin kylästä.

D. Vosnesenjen ponttoonisilta, pituus 450 metriä.

Kaksi viimemainittua siltaa olivat pioneeritaidon mestarinäytteitä. Sillat kestivät raskaan huoltoliikenteen hyvin.

Varateitä rakennettiin muutamiin kohtiin siltä varalta, että silloille johtavien teiden käyttö estyisi. Yksi sellainen (kapulatie) rakennettiin Baranista pohjoiseen virran ääreen asti.

Lue lisää

Jatkosodassa isäni ja hänen veljensä palvelivat Pioneeripataljoona 28:ssa. Tämä pataljoona edisti liikettä, raivasi reittejä, miinoitti, ansoitti, purki miinoja ja rakensi monenlaista tarpeellista. Kuului 11. Divisioonaan, jonka rykmenttejä olivat JR 8, JR 29 ja JR 50.

Tuo Pidman kenttäsilta minua kiinnostaa.

Missä kohtaa se tarkemmin sanottuna sijaitsi. Pääseekö tämän entisen sillan kohdalle tänä päivänä jotakin tietä pitkin Syvärin pohjoispuolelta tai eteläpuolelta? Oletko käynyt paikalla, mitkä olivat vaikutelmasi?

Vecka kirjoitti:

Jatkosodassa isäni ja hänen veljensä palvelivat Pioneeripataljoona 28:ssa. Tämä pataljoona edisti liikettä, raivasi reittejä, miinoitti, ansoitti, purki miinoja ja rakensi monenlaista tarpeellista. Kuului 11. Divisioonaan, jonka rykmenttejä olivat JR 8, JR 29 ja JR 50.

Tuo Pidman kenttäsilta minua kiinnostaa.

Missä kohtaa se tarkemmin sanottuna sijaitsi. Pääseekö tämän entisen sillan kohdalle tänä päivänä jotakin tietä pitkin Syvärin pohjoispuolelta tai eteläpuolelta? Oletko käynyt paikalla, mitkä olivat vaikutelmasi?

Lue lisää

Vecalle: Jatkosodan kuluessa Pidman kylän kohdalla Syvärin yli rakennettiin ensin proomusilta. Sen proomut rakennettiin talven 1942 kuluessa. Silta oli käytössä saman em. vuoden toukokuusta joulukuulle 1943, jolloin sen viereen kesällä-43 aloitettu yli 280 metriä pitkä kiinteä kenttäsilta valmistui. Proomusilta purettiin heti kenttäsillan valmistuttua. Kenttäsiltaa rakennettaessa käytettiin yli 20-metrisiäkin paaluja, mitkä juntattiin Helsingin kaupungilta lainaksi saadulla paaluyusjuntalla. Jo rakennusvaiheessa ajateltiin myös mahdollista sillan tuhoamistarvetta. Niinpä silta varustettiin syvälle ulottuvilla panostustorvilla. Lisäksi tehtiin panostusta helpottavia hyllyjä ja kaappeja. Myös maatukiin kaivettiin panostuskaivoja.
Neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen alla 19.6.1944 oltiin Pidmassakin jo vetäydytty ja silta aiottiin räjäyttää. Tähän rytäkkään tulikin vihollisen ilmahyökkäys. Sen seurauksena silta tuhoutui ja sen mukana räjäytystöissä olleet 8 suomalaispioneeria kuolivat.
Pidman kohdalla ei nyt pääse Syvärin yli kuin veneellä. Kylän asutus on Syvärin pohjoispuolella. Sinne pääsee parhaiten ajamalla Lotinapellosta Podporotsheen, missä sitten ajellaan voimalaitoksen patosiltaa Syvärin pohjoispuolelle. Sieltä on lyhyempi ja huonompi Syvärin rantoja seuraileva reitti itään, siis myös Pidmaan. Toinen, parempi ja pidempi reitti on ajella Podporotshen Sillan ylityksen jälkeen länttä koti ja kääntyä sitten pohjoiseen Grishinoon, sieltä itään Tokariin ja edelleen Posadiin, mistä etelä-kaakkoon Pidmaan.
Jos haluat vain katsella sillan aluetta, on helpointa ajaa Lotinapelto-Podporotshe-tietä edelleen ohi Podporotshen aina Gomorovitsiin (Homorovits), mistä kääntyy tie vasemmalle. Aivan heti tälle tielle päästyä pitää kääntyä taas oikealle menevälle soratielle, mikä johtaa Syvärin rantaa Plotitsnoon. Ajettuasi tätä tietä n. 6km, tulee tienhaara vasemmalle. Se tie vie Syvärin rantaan vastapäätä Pidmaa, eli sieltä näet alueen.
Itse olen kulkenut tämän Plotitsnon tien linja-autossa. Pidmassa en ole käynyt, mutta karttojen perusteella tuo pidempi reitti näyttää siltä, että sinne pääsee ilman maasturia. Plotitsnosta jäi tosi kivat muistot. Saimme päiväkahviseurakasemme kaksi tosi ihmisrakasta heppaa. Toinen niistä jopa pyrki bussiimme, kun olimme poislähdössä.
Onnea matkallesi. Suosittelen sinne menoa. Itse kolaan Aunuksen ja Syvärin tienoita joka kesä.

Ploticno kirjoitti:

Jatkosodan aikana pääasialliset ylityspaikat olivat:

A. Syvärin voimalaitoksen kohta.

B. Muurmannin radan kohta Koskenalassa (nyk. Podporoze).

C. Pidman kenttäsilta. Sillalle johti tie Homorovicin kylästä.

D. Vosnesenjen ponttoonisilta, pituus 450 metriä.

Kaksi viimemainittua siltaa olivat pioneeritaidon mestarinäytteitä. Sillat kestivät raskaan huoltoliikenteen hyvin.

Varateitä rakennettiin muutamiin kohtiin siltä varalta, että silloille johtavien teiden käyttö estyisi. Yksi sellainen (kapulatie) rakennettiin Baranista pohjoiseen virran ääreen asti.

Lue lisää

Plotisnolle: Joukosta unohtui pitkään käytössä ollut Nisin silta Podporotshen ja Pidman välissä. Tämä proomusilta rakennettiin 1941 syksyllä, purettiin talveksi, mutta rakennettiin kesällä-42 uudelleen. Silta olikin käytössä aina sulan veden aikana kesää-44 asti. Perääntymisvaiheessa, 21.6.1944 silta räjäytettiin.
Syvärin yli tehtiin jatkosodan talvina myös rubsaasti jääteitä. Niitä vahvistettiin nostamalla tielle vettä.

za ruljom kirjoitti:

Privjet kaikille !

Kiitos hyvästä pohdinnasta ja erityiskiitos TW-EA5, kun ymmärsit laittaa Jylhän runonkin nähtäville !
Kuujärvestä vielä; Jylhä sanoo, tietty runoilijan vapaudella, että "kylä harmaja niemekkeessä, kylä heimomme vainotun.." Mihailovskoje ei ole niemekkeessä, eikä koko Oz. Dolzojella ole kunnon niemekettä. Sensijaan Oz. Lajanskojella siis alapuolisella idänpuolisella on niemekkeitä ja sen rannan molemmat kylätkin sijaitsevat niemillä tai niiden tyvellä.
Joku tai jotkut tietävät ehkä tarkastikin, missä 1941-1944 silloinen Kuujärvi sijaitsi. Ehkä ne, jotka järjestävät veteraani/sotahistoriallisia matkoja. Katsokaa

http://keskustelu.suomi24.fi/node/1922705

Siinä mainittua (jyrkkää) laskeutumista tieltä Kuujärvelle (järven rantaan vai kylään järven rannalla ?) ei Mihailovskojessa näkynyt.
Sitten on tuo kahdesti mainitsemani Markku Heikkilän kirja "Laatokan kevät". Kirja ei ole nyt tarkastettavissani, mutta muistikuva on selkeä.
Vielä on Lyydiläinen Seura, jossa varmaan tiedetään, missä on Syrjän kalmismaa.
Nykykarjalaisista esim. Karjan Sanomien toimittaja Ilona Veikkolaisesta ei ole historiaan apua, hänelle Mihailovskoje on Kuujärvi: "Kuujärven taajamaan voi päästä vain metsätietä. Tie mutkittelee pienten karjalaiskylien lomitse eikä tienviittoja näy. Ensi kertaa Kuujärveen on parasta ajaa tarkan reitin tietävän henkilön kanssa. Muuten voi harhailla eksyksissä tuntikaupalla ennen kuin tulee näkyviin sinivärinen kilpi kylän nimineen. Kuujärvi on jo lähellä.
Taajaman tuntumassa oikealla puolen tietä seisoo puukirkko. Se näyttää vanhalta, vaikka onkin rakennettu kolme vuotta sitten. Kirkko on rakennettu lahjoitusrahoilla. Ortodoksiset suomalaiset ja kyläläiset keräsivät rahaa yhteisvoimin. Rakennustyöt kestivät vuoden. Aikaisemmin kirkon paikalla seisoi kerhotalo. Viime vuosikymmenten aikana se ei toiminut. Rakennus purettiin ja laudat myytiin."
Parhainta onnea yritykselle löytää ehkä jokaisen oma "Kuujärvi" !

Lue lisää

Tämä viesti on kaikille, jotka haluavat tietää oikean "Yrjö Jylhän" Kuujärven. Olen käynyt siellä varmaan 10 kertaa, minulle on näytetty alamäen kohta, mistä Yrjö Jylhän kerrotaan lumoutuneena katselleen kylää, mikä sitten tekikin häneen lähtemättömän vaikutuksen.

Kuujärven kylien rypäs on kehittynyt neljän järven muodostamalle laakso ja kunnasalueelle. Kylistä suurin on nykyään Mihailovskoje, entinen Joensuun kylä. Mutta Jylhän Kuujärven kylä oli nimeltään Palaniemi /Paloniemeäkin kuulee käytettävän. Sinne löytää parhaiten näin: Käänny Aunus-Lotinapelto-tieltä (siis Murmanskin valtatieltä pohjois-koilliseen, Kuittisiin. Aja läpi Kuittisten kääntymättä millekään pikkutielle, jatka edelleen ohi Reznaja Selgan, Megrozeron ja metsäalueitten, kunnes tulet kohtaan, missä järvi on vasemmalla aivan lähellä tietä. Aja edelleen, äläkä käänny vasemmalle menevälle Mihailovskojen tielle, vaan aja eteenpäin Vaasheniin johtavaa soratietä n. 2 km. Vasemmalle menee pikapuoliin kaksikin tietä, joista jälkimmäinen vie Palaniemen kylään. Linja-auto mahtuu juuri ja juuri parkkiin tienhaaraan. Tie alas kylälle on aika jyrkkää mäkeä. Sadevedet ovat vieneet maa-ainekset niin, että isot kivet ovat jääneet tienpinnalle. Kävellen sinne pääsee ja maasturilla tai jollakin Ladalla kyllä. Kävelymatka kylälle on n.400 metriä, mutta kyllä se kannattaa. Seistessäsi kylän alkupään rannalla näet järven takana etuvasemmalla avoimen kunnaan, millä aikoinaan seisoi Jylhän kuuluisaksi tekemä karsikkopuu. Sitä ei enää ole. Tämä Palaniemen kylä on kesäkylä. Viime vuosina siellä on vakinaisesti asunut vain yksi vanha mies. En tiedä, elääkö hän vielä. Hänen kotinsa on kylän perällä.
Kuujärven alueen vanhat kylännimet olivat lyydiläisiä: Palaniemi oli Palanjiem, Joensuu oli Djogensuunhieru (hieru=kylä), muita olivat Hidjumenhieru, Syrdjenhieru, Tuatskalanhieru, Ylitsin, Adveh, Novikku, Metsuonjiem ja Sjola. Nythän nimet ovat muuttuneet ja jäljellä on vähemmän kyliä.
Jylhän tiedetään ihastuneen Palaniemeen niin, että hän oli maininnut perustavansa kylään taiteilijasiirtolan. Tunteet näkyvät hyvin hänen runossaan Laulu Kuujärvestä.
Niin, matkaa Aunuksenkaupungista Palaniemen kylään on n. 45 km. Tie Mägriältä Kuittisten kautta sinne on muuten sitä tietä, mitä isämme korjasivat jatkosodan vuosina. Tiellä näkyy edelleenkin sotilaitten laittamia pitkiä puusälpiä paikkapaikoin. Oma isänikin on ollut siellä tietöissä. Hän oli Ilvesdivisioonassa, siis VI Armeijakunnan mukana, kuten Jylhäkin, joka taas oli Tiedotuskomppaniassa.
Olen kuullut, että joillekin porukoille olisi oltu Kuujärvellä viime vuosin töykeitä. Itse en ole tällaista kohdannut. Siellä, kuten kaillialla Karjalan tasavallan alueella kannattaa rohkeasti mennä jutustamaan, kun tapaa ihmisen. Juttelun voi aina aloittaa kysymällä puhutteko suomea tai karjalaa. Mummot pyytävät koteihinsa ja ovat ylen onnellisia, jos noudatamme heidän kutsujaan. Minä olen tällä tapaa saanut monia ystäviä Karjalan tasavallasta.
Joku kirjoitti Joensuun kylän veneläisyydestä. Kylä, siis nyky-Mihailovskoje on kyllä myös vanha lyydiläiskylä. Edelleenkin järven rannalla on vanhoja hienoja "karjalataloja" pystyssä. Jos teille tulee tilaisuus päästä tällaiseen taloon, menkää ihmeessä sisälle. Talot ovat käytännöllisyydessään melkoisia taidonnäytteitä.
Onnea matkoillenne!

Aunusfanitar kirjoitti:

Plotisnolle: Joukosta unohtui pitkään käytössä ollut Nisin silta Podporotshen ja Pidman välissä. Tämä proomusilta rakennettiin 1941 syksyllä, purettiin talveksi, mutta rakennettiin kesällä-42 uudelleen. Silta olikin käytössä aina sulan veden aikana kesää-44 asti. Perääntymisvaiheessa, 21.6.1944 silta räjäytettiin.
Syvärin yli tehtiin jatkosodan talvina myös rubsaasti jääteitä. Niitä vahvistettiin nostamalla tielle vettä.

Lue lisää

Kirjoittelin tuonne ylemmäksi ajo-ohjetta Jylhän Kuujärvelle. Jäi mainitsematta, että Markus Lehtipuun Karjala ei ohjaa oikealle kylälle.

Aunusfanitar kirjoitti:

Kirjoittelin tuonne ylemmäksi ajo-ohjetta Jylhän Kuujärvelle. Jäi mainitsematta, että Markus Lehtipuun Karjala ei ohjaa oikealle kylälle.

jos et osaa niin ota Nikolai Zaitzeva Aunuksesta oppaaksi niin löytyy varmasti ja saat samalla tietoa menneistä ajoista.

Aunusfanitar kirjoitti:

Kirjoittelin tuonne ylemmäksi ajo-ohjetta Jylhän Kuujärvelle. Jäi mainitsematta, että Markus Lehtipuun Karjala ei ohjaa oikealle kylälle.

Hienoa, oma seikkailuni ja sen krapula osoittautuivat oikeansuuntaisiksi (kts. viestin alkua). Mihailovskoje ei voinut olla Kuujärvi, emmekä osanneet etsiä sitä oikeasta suunnasta ilman karttaa. Niinpä toistan tässä: ostakaa kartta nimeltä Kotkozero Megrega vaikka siitä huoltoasemalta, joka on Aunuksesta tultaessa oblastin rajalla. Se on 1:100 000, eli sentti on yksi kilometri. Aunusfanittaren antamien ajo-ohjeiden ja kilometrien mukaan Kuujärvi on kartalla nimetön taloryhmä Lojanskoje-järven lounaisrannalla nimekkeessä vastapäätä järveen Dolzoje -järvestä laskevan joen suistoa. Myös tuo annettu 400 metriä tieltä sopii hyvin tuohon niemekkeeseen. Taisi löytyä nyt Kuujärvi. "Moni on käynyt, mutta harva löytänyt!"

za ruljom kirjoitti:

Hienoa, oma seikkailuni ja sen krapula osoittautuivat oikeansuuntaisiksi (kts. viestin alkua). Mihailovskoje ei voinut olla Kuujärvi, emmekä osanneet etsiä sitä oikeasta suunnasta ilman karttaa. Niinpä toistan tässä: ostakaa kartta nimeltä Kotkozero Megrega vaikka siitä huoltoasemalta, joka on Aunuksesta tultaessa oblastin rajalla. Se on 1:100 000, eli sentti on yksi kilometri. Aunusfanittaren antamien ajo-ohjeiden ja kilometrien mukaan Kuujärvi on kartalla nimetön taloryhmä Lojanskoje-järven lounaisrannalla nimekkeessä vastapäätä järveen Dolzoje -järvestä laskevan joen suistoa. Myös tuo annettu 400 metriä tieltä sopii hyvin tuohon niemekkeeseen. Taisi löytyä nyt Kuujärvi. "Moni on käynyt, mutta harva löytänyt!"

Lue lisää

Kiitos za ruljomille tuosta edellisestä! Aivan oikein päättelet Jylhän Kuujärvi-runon kohdekylän. Sinne vaan uimaan järven lempeisiin vesiin. Joskus on kyllä sinilevä iskenyt niin, että meikäplikkakin on jättänyt uimisen, vaikka monissa Karjalan vesissä olenkin plutikoinut.

Ajattelin kysäistä, olisiko joku kiinnostunut tietämään Aunuksen ja Syvärin suunnan paikoista? Esim. Talvisodan suomalaisten siviilivankien (esim Hyrsylän mutkan asukkaat) sijoituspaikalla olen käynyt muutaman kerran, voin neuvoa paikan. Jatkosodan PSS-linjan (Pisi-Saarimäki-Sammatus) puolustusrakennelmia voin neuvoa katsastamaan ym.

Siitä Petroskoin eteläpuolella olevasta Stalinin uhrien teloitus- ja hautapaikasta voin kertoa ja viisasta tarkat ohjeet. Paikan löytymiselle on oma tarinanasa. Samoin on Kollaan kenttähautausmaan vainajien kohtalolle. Petroskoin eli silloisen Äänislinnan suomalaismiehityksen aikaiset keskitysleirit ovat oma lukunsa (ja olihan niitä leirejä muuallakin).

Mukavia kyläkohteita siellä ovat esimerkiksi Utjärvi, mistä on kirja "Utjärven uljaat naiset", Suurimäki, mistä suosittelen kirjaa "Vie sinne mun kaihoni", Tuulosjoen vanhan tien ja sillan alue (koskien 4.9.-41 Tuulosjoen ylimenohyökkäystä), Nurmoila Olavi Paavolaisen majapaikkoineen ja sota-ajan lentokenttineen ym (kylän kalmismaa on yksi Karjalan kauneimmista ja sen kruunaa vanha tsasouna), ns. Selkien reitti ikivanhoine karjalataloineen, Sambatuksa / Sammatus (tosin kylään johtava silta oli tänä kesänä sellainen, ettei siitä linjabiilillä yli menty), Saarimäki mahtavine näkymineen, Pisi, Kinkijeva sotaan liittyen, ja vielä Syvärin tuolla puolen olevista ainakin Tenenitsi ja Shemenski, syystä, että ne liittyvät kovin ikävällä tavalla hämäläisjoukkojenkin jatkosotaan.
Äänis-Vepsän kylät ovat sitten oma lukunsa, mutta niistä sitten, jos kiinnostaa.
Yksi luovutetun alueen kiintoisimpia entisiä pitäjiä oli Salmi. Siellä riittää katsottavaa niin sotaan, kuin muuhunkin liittyen. Historian tulva suorastaan hyökyy siellä päälle.
Ihanaa, että niin monet ovat kiinnostuneita Karjalasta! Huomaatte, että käytän rajantakaisesta Karjalasta tuota Karjala-nimeä. En ole lainkaan niin hyvin perillä Suomen Karjalasta, kuin tuosta luovutetusta osasta ja ns. Itä-Karjalasta.
Sotaan liittyviä kirjavinkkejä voin antaa halukkaille. Tosin lähinnä dokumenttipohjaisia, koska itse pitäydyn lähinnä sellaisissa. Jylhän Aunukseen ja Syväriin liittyvät sensuroidut runotkin minulla on. Niitähän ei ole missään julkaistuissa kirjoissa.
Mukavia Karjala-hetkiä itse kullekin!

Aunusfanitar kirjoitti:

Plotisnolle: Joukosta unohtui pitkään käytössä ollut Nisin silta Podporotshen ja Pidman välissä. Tämä proomusilta rakennettiin 1941 syksyllä, purettiin talveksi, mutta rakennettiin kesällä-42 uudelleen. Silta olikin käytössä aina sulan veden aikana kesää-44 asti. Perääntymisvaiheessa, 21.6.1944 silta räjäytettiin.
Syvärin yli tehtiin jatkosodan talvina myös rubsaasti jääteitä. Niitä vahvistettiin nostamalla tielle vettä.

Lue lisää

Hyvä nimimerkki Aunusfanitar!

Jos mitenkään voit, ota yhteyttä minuun sähkärillä yksityis.ajattelija (at) luukku.com

Kovasti olisin noista silloista kiinnostunut.

Tässä yksi kuva-albumi, johon olen noita vastaan tulleita Syvärin siltakuvia kerännyt. Kaikki kuvatekstit eivät ehkä ole oikein.

http://picasaweb.google.fi/Perinteet/KenttSillat

Eki

Reki-i-ozera kirjoitti:

Hyvä nimimerkki Aunusfanitar!

Jos mitenkään voit, ota yhteyttä minuun sähkärillä yksityis.ajattelija (at) luukku.com

Kovasti olisin noista silloista kiinnostunut.

Tässä yksi kuva-albumi, johon olen noita vastaan tulleita Syvärin siltakuvia kerännyt. Kaikki kuvatekstit eivät ehkä ole oikein.

http://picasaweb.google.fi/Perinteet/KenttSillat

Eki

Lue lisää

Hyvä Reki-i-ozera! Olipa hieno kuvakokoelma niistä silloista! Palailen asiaan. Minulla on niistä kysyttävää.
Taitaa Sinulla olla jo melkoinen määrä siltatietoutta. Voinkohan antaa siihen enää mitään uutta. Vinkin annan ja meneepä sitten muillekin: Koita saada Sotaveteraani 5/2004, siis lehti. Siinä on hyvä artikkeli "Kun virran uomaa nyt mies vartioi" / Syvärin sillat. Artikkelin lopussa on hyvä lähdeaineisto, mistä varmaan taas löytyy jotakin. Ei taida vielä olla netissä noin vanhaa lehteä, mutta Suomen Sotaveteraaniliitosta varmaan saa ainakin kopiot
Olen aika kitsas antamaan tietojani eli en ainakaan vielä laita Sinulle sähköpostia. Ethän loukkaannu?

Aunusfanitar kirjoitti:

Hyvä Reki-i-ozera! Olipa hieno kuvakokoelma niistä silloista! Palailen asiaan. Minulla on niistä kysyttävää.
Taitaa Sinulla olla jo melkoinen määrä siltatietoutta. Voinkohan antaa siihen enää mitään uutta. Vinkin annan ja meneepä sitten muillekin: Koita saada Sotaveteraani 5/2004, siis lehti. Siinä on hyvä artikkeli "Kun virran uomaa nyt mies vartioi" / Syvärin sillat. Artikkelin lopussa on hyvä lähdeaineisto, mistä varmaan taas löytyy jotakin. Ei taida vielä olla netissä noin vanhaa lehteä, mutta Suomen Sotaveteraaniliitosta varmaan saa ainakin kopiot
Olen aika kitsas antamaan tietojani eli en ainakaan vielä laita Sinulle sähköpostia. Ethän loukkaannu?

Lue lisää

Kiitos vinkistä! Tuollaista en ole huomannutkaan.

Näyttää netissä olevan lehdet vuodesta 2005 asti. Etsinkin käsiini tuon numeron 5/2004.

En toki loukkaannu.

Hyvää jatkoa!

Eki

Aunusfanitar kirjoitti:

Hyvä Reki-i-ozera! Olipa hieno kuvakokoelma niistä silloista! Palailen asiaan. Minulla on niistä kysyttävää.
Taitaa Sinulla olla jo melkoinen määrä siltatietoutta. Voinkohan antaa siihen enää mitään uutta. Vinkin annan ja meneepä sitten muillekin: Koita saada Sotaveteraani 5/2004, siis lehti. Siinä on hyvä artikkeli "Kun virran uomaa nyt mies vartioi" / Syvärin sillat. Artikkelin lopussa on hyvä lähdeaineisto, mistä varmaan taas löytyy jotakin. Ei taida vielä olla netissä noin vanhaa lehteä, mutta Suomen Sotaveteraaniliitosta varmaan saa ainakin kopiot
Olen aika kitsas antamaan tietojani eli en ainakaan vielä laita Sinulle sähköpostia. Ethän loukkaannu?

Lue lisää

Kiitos viitteestä! Sainkin jo artikkelin luettavakseni.

Mainioon tyyliin laadittu juttu. Kuten Sotaveteraani-lehdessä yleensäkin. Asiatiedot poimittu arvostetuista kirjallisuuslähteistä.

Silti olen edelleen yhtä ymmälläni kuin ennenkin. En saa sovitettua vastaani tulleita valokuvia ja kirjallisuuden antamaa kuvaa keskenään. Aika pieni murhe noin tosissaan!

Kun sota-aikaisiin karttoihin on merkitty ponttonisilta noin kilometri Podporozen rautatiesillasta itään, niin varmaan tuo silta on ollut siinä pitkään. Eli ehkä niin, että se on tehty syksyllä 1941 ja hävitetty 21.6.1941. Albumissani kuvat 3, 4, 5 , 6 ja 7 sekä kuvassa 8 oleva kartta, jossa merkintä "ponttonisilta." Ja varmaan vielä sama silta kuvissa 9 ja 10.

http://picasaweb.google.com/Perinteet/KenttSillat

Sitten tuo Nishin silta Ala-Podporozessa eli Nishin telakan alueella (kuva 11) on kyllä varma juttu. Kuvassa taustalla näkyvä Syvärinkaupungin kirkko on varma tunniste.

Kuvan 12 tulkinta, Pidman ruuhisilta on lähinnä arvaukseni. Mutta kuvassa 13 on varmasti Pidman ruuhisilta ja ajankohta toukokuu 1942. Kuvat 14 ja 15 ovat samasta tilanteesta. Onko silta sitten tuo Pidman kiinteä, se on eri juttu.

Kuvat 16 ja 17 eivät ole itse Syväri- joelta, vaan ehkä siihen laskevan Pidma-joen suulta. Lossirampit ja silta vierekkäin. Rannalla on ollut Kirovin patsas, jalusta näkyy kuvissa. Oliko Pidmassa sellainen patsas?

Sitten voi arvailla, onko nro 18 Vosnesenja. Nro 19 ainakin pitäisi olla. Sama kuva oli Sataveteraani-lehden artikkelissa.

Eki

Reki-i-ozera kirjoitti:

Kiitos viitteestä! Sainkin jo artikkelin luettavakseni.

Mainioon tyyliin laadittu juttu. Kuten Sotaveteraani-lehdessä yleensäkin. Asiatiedot poimittu arvostetuista kirjallisuuslähteistä.

Silti olen edelleen yhtä ymmälläni kuin ennenkin. En saa sovitettua vastaani tulleita valokuvia ja kirjallisuuden antamaa kuvaa keskenään. Aika pieni murhe noin tosissaan!

Kun sota-aikaisiin karttoihin on merkitty ponttonisilta noin kilometri Podporozen rautatiesillasta itään, niin varmaan tuo silta on ollut siinä pitkään. Eli ehkä niin, että se on tehty syksyllä 1941 ja hävitetty 21.6.1941. Albumissani kuvat 3, 4, 5 , 6 ja 7 sekä kuvassa 8 oleva kartta, jossa merkintä "ponttonisilta." Ja varmaan vielä sama silta kuvissa 9 ja 10.

http://picasaweb.google.com/Perinteet/KenttSillat

Sitten tuo Nishin silta Ala-Podporozessa eli Nishin telakan alueella (kuva 11) on kyllä varma juttu. Kuvassa taustalla näkyvä Syvärinkaupungin kirkko on varma tunniste.

Kuvan 12 tulkinta, Pidman ruuhisilta on lähinnä arvaukseni. Mutta kuvassa 13 on varmasti Pidman ruuhisilta ja ajankohta toukokuu 1942. Kuvat 14 ja 15 ovat samasta tilanteesta. Onko silta sitten tuo Pidman kiinteä, se on eri juttu.

Kuvat 16 ja 17 eivät ole itse Syväri- joelta, vaan ehkä siihen laskevan Pidma-joen suulta. Lossirampit ja silta vierekkäin. Rannalla on ollut Kirovin patsas, jalusta näkyy kuvissa. Oliko Pidmassa sellainen patsas?

Sitten voi arvailla, onko nro 18 Vosnesenja. Nro 19 ainakin pitäisi olla. Sama kuva oli Sataveteraani-lehden artikkelissa.

Eki

Lue lisää

Hei taas!
Laitan Sinulle säjköpostia lähipäivinä. Palataan siltoihin.

Aunusfanitar kirjoitti:

Hei taas!
Laitan Sinulle säjköpostia lähipäivinä. Palataan siltoihin.

Hei,

Mitä uutta Aunuksen kannakselta tänä kesänä? Missä kuljit, mitä havaintoja teit? Jos kävit Ojatti-joen laaksossa tai Moisseinvaaralla tai Ostassa tai Gorassa, kerro.

Työlista kirjoitti:

Hei,

Mitä uutta Aunuksen kannakselta tänä kesänä? Missä kuljit, mitä havaintoja teit? Jos kävit Ojatti-joen laaksossa tai Moisseinvaaralla tai Ostassa tai Gorassa, kerro.

Lue lisää

Tänä kesänä ajelin toisten kyydissä. Ensin Tallinnaan laivalla ja sieltä bussilla Tarttoon ja edelleen Pihkovaan eli venäläisittäin Pskoviin. Balttiassa ja venäjällähän bussit ovat paitsi halpoja, myös toisinaan originaalin epämoderneja. Pihkovassa ihastelin, ateisti kun olen, kirkkoja ja luostareita, ostin piletin Petserin luostariin kuumana elokuun päivänä sekä vierailin Irbozkan linnoituksella, joka lienee alunalkaen pystytetty jo 600 luvulla. Oltiin siis luoteisen "Rusin" syntymäsijoilla. Takaisin tulin vuorobussilla Narvan kautta, joka on yksi niistä kolmesta paikasta Euroopassa, missä itä kohtaa lännen samassa kaupungissa. Siis kaksoiskaupunki Narva-Ivangorad. Ne muut kaksi ? No sano Sinä !

za ruljom kirjoitti:

Tänä kesänä ajelin toisten kyydissä. Ensin Tallinnaan laivalla ja sieltä bussilla Tarttoon ja edelleen Pihkovaan eli venäläisittäin Pskoviin. Balttiassa ja venäjällähän bussit ovat paitsi halpoja, myös toisinaan originaalin epämoderneja. Pihkovassa ihastelin, ateisti kun olen, kirkkoja ja luostareita, ostin piletin Petserin luostariin kuumana elokuun päivänä sekä vierailin Irbozkan linnoituksella, joka lienee alunalkaen pystytetty jo 600 luvulla. Oltiin siis luoteisen "Rusin" syntymäsijoilla. Takaisin tulin vuorobussilla Narvan kautta, joka on yksi niistä kolmesta paikasta Euroopassa, missä itä kohtaa lännen samassa kaupungissa. Siis kaksoiskaupunki Narva-Ivangorad. Ne muut kaksi ? No sano Sinä !

Lue lisää

Kyselit viime kesän matkoista. En käynyt noissa paikoissa, mitä mainitsit. Ostakin jäi vähän sivuun. Tulimme kyllä Äänisen rantatietä Syvärinniskalle, mutta suunnistimme oikotietä Pietariin johtavalle tielle. Ojatti-joki kiinnostaa. Ehkä ensi kesänä?? Siellähän asuu vepsäläisiä. Äänis-Vepsää onkin jo koluttu.
Viime kesän reittiäni (bussimatka): Niirala-Pälkjärvi-Ruskeala-Sortavalan mlk-Sortavala (yö). Hämekoski-Läskelä-Alattu-Suistamo-Leppäsyrjä-Roikonkoski-Loimola-Kollaanjoki-Suojärvi-Jessoila-Petroskoi (yö). Karhumäki-Poventsan Tapponiemi ja kanava, Sandarmohin muistolehto, Maaselän asema, Petroskoi (yö). Rantatietä Äänis-Vepsän kautta Syvärinniskalle ja Podporotsheen, edelleen Jandebajoelle, Ala-Syvärin voimalaitoskylään (se jatkosotaan liittyvä) ja Aunuksenkaupungiin (2 yötä). Aleksanteri Syväriläisen luostari, PSS-linjaan tutustumista, Sammatus, Kuittinen, Pieni Selkä, Suuri Selkä, Hattu, Nurmoilan lentokenttä ja kylä. Vitele, Suurimäki, Rautamäki, Kinalahti, Kinnermäki, Vieljärvi, Tulemajärvi ja siellä Kollaanjoen ylitys, Lemetin mottialue, Sortavala, mistä seuraavana päivänä kotiin.
Toinen matka oli yksityisluonteinen, 7 henkilöä. Kiertelimme jatkosotaan liittyvillä paikoilla lähinnä Syvärin Voimalaitoksen ja Lotinapellon lohkojen alueella. Näimme mm majavien tuhoaman sotaan liittyvän Punaisen lipun sillan jäänteitä. Pss-linjaa katsastimme Sammatuksen tienhaaran lähellä ja Laatokan rantamilla eli Pisistä Laatokalle johtavan tien lähettyviltä. Saarimäelläkin tuli käytyä.

za ruljom kirjoitti:

Tänä kesänä ajelin toisten kyydissä. Ensin Tallinnaan laivalla ja sieltä bussilla Tarttoon ja edelleen Pihkovaan eli venäläisittäin Pskoviin. Balttiassa ja venäjällähän bussit ovat paitsi halpoja, myös toisinaan originaalin epämoderneja. Pihkovassa ihastelin, ateisti kun olen, kirkkoja ja luostareita, ostin piletin Petserin luostariin kuumana elokuun päivänä sekä vierailin Irbozkan linnoituksella, joka lienee alunalkaen pystytetty jo 600 luvulla. Oltiin siis luoteisen "Rusin" syntymäsijoilla. Takaisin tulin vuorobussilla Narvan kautta, joka on yksi niistä kolmesta paikasta Euroopassa, missä itä kohtaa lännen samassa kaupungissa. Siis kaksoiskaupunki Narva-Ivangorad. Ne muut kaksi ? No sano Sinä !

Lue lisää

Aluksi minäkin kiittäisin Za Ruljomia hyvistä raporteista. Myös muita palstan ihmisiä siitä että vaihteeksi kommentointikin ollut asiallista ja asiantuntevaa - mikä ei suinkaan aina itsestäänselvyys.
Noista kaksoiskaupungeista voi olla monella tavalla eri tai samaa mieltä. Narva - Jaanilinn/Iivananlinna/Ivangorod kieltämättä Euroopassa melkomoinen idän ja lännen kuilu - vielä hurjempi jos Narvan väestöpohja olisi samantyyppinen kuin ennen 1945 kevättalvea.
Euroopassa moisia itä-länsi -kaupunkeja oikeasti vähän. Tornio-Haaparanta kieltämättä yksi, ainakin aikaero, valuuttaero ja tietty filosofinen ero sen tekevät. Nykyisellä Saksan-Puolan rajalla Oder-Neisse -linjalla myös kaksoiskaupunkeja kuten Görlitz-Zgorzelec tai Frankfurt and der Oder - Slubice, Zittau - Bogatynia, Guben - Gubin jne. Muita varsinaisia yhtenäisiä kaupunkeja ei ole rajalinjojen eri puolilla, Valga/Valka ei ole kulttuuriraja, vain valtionraja ja nykyisin myös kieliraja. La Linea de Concepcion - Gibraltar samaten, tosin Gibbiksen espanjalaistumisen myötä kielirajankin merkitys vähenee - ja itä-länsi -aspekti olematon. Istanbul - Aasian puolen ûsküdar, Haydarpasa jne tietysti itä/länsi samassa mutta ei suurta eroa puoliskojen välillä. Königsberg siksi, että siellä saksalainen historia kohtaa neuvostotodellisuuden.
Kerro, Za Ruljom, mitä itse ajattelit?
Terveisin
Enologi

Enologi kirjoitti:

Aluksi minäkin kiittäisin Za Ruljomia hyvistä raporteista. Myös muita palstan ihmisiä siitä että vaihteeksi kommentointikin ollut asiallista ja asiantuntevaa - mikä ei suinkaan aina itsestäänselvyys.
Noista kaksoiskaupungeista voi olla monella tavalla eri tai samaa mieltä. Narva - Jaanilinn/Iivananlinna/Ivangorod kieltämättä Euroopassa melkomoinen idän ja lännen kuilu - vielä hurjempi jos Narvan väestöpohja olisi samantyyppinen kuin ennen 1945 kevättalvea.
Euroopassa moisia itä-länsi -kaupunkeja oikeasti vähän. Tornio-Haaparanta kieltämättä yksi, ainakin aikaero, valuuttaero ja tietty filosofinen ero sen tekevät. Nykyisellä Saksan-Puolan rajalla Oder-Neisse -linjalla myös kaksoiskaupunkeja kuten Görlitz-Zgorzelec tai Frankfurt and der Oder - Slubice, Zittau - Bogatynia, Guben - Gubin jne. Muita varsinaisia yhtenäisiä kaupunkeja ei ole rajalinjojen eri puolilla, Valga/Valka ei ole kulttuuriraja, vain valtionraja ja nykyisin myös kieliraja. La Linea de Concepcion - Gibraltar samaten, tosin Gibbiksen espanjalaistumisen myötä kielirajankin merkitys vähenee - ja itä-länsi -aspekti olematon. Istanbul - Aasian puolen ûsküdar, Haydarpasa jne tietysti itä/länsi samassa mutta ei suurta eroa puoliskojen välillä. Königsberg siksi, että siellä saksalainen historia kohtaa neuvostotodellisuuden.
Kerro, Za Ruljom, mitä itse ajattelit?
Terveisin
Enologi

Lue lisää

Kiitos kiitoksista Enologille. Eihän tämä idän ja lännen rajakaupunkilista ole omaa keksintöäni, mutta en kyllä muistakaan, mistä sen olen taannoin lainannut.
Kyllä siihen listaan kuului Konstantinopol- Istambul, ehkä syvän historiallisen draaman
takia, mutta myös pikku yllätys ja pala nykypäivää: Imatra-Svetogorsk (Enso). No kuten totesit, näistä on kiva keskustella, mutta lista taitaa aina jäädä epäviralliseksi.

za ruljom kirjoitti:

Kiitos kiitoksista Enologille. Eihän tämä idän ja lännen rajakaupunkilista ole omaa keksintöäni, mutta en kyllä muistakaan, mistä sen olen taannoin lainannut.
Kyllä siihen listaan kuului Konstantinopol- Istambul, ehkä syvän historiallisen draaman
takia, mutta myös pikku yllätys ja pala nykypäivää: Imatra-Svetogorsk (Enso). No kuten totesit, näistä on kiva keskustella, mutta lista taitaa aina jäädä epäviralliseksi.

Lue lisää

Hauskaa kuvausta. Jatkakaa, oi pyydän. Olen asunut talven Podborozessa ja kurkistelen välillä netistä, mitä aiheesta löytyy..

Ja nyt löysin tämän. Kiitos !

Työlista kirjoitti:

Hei,

Mitä uutta Aunuksen kannakselta tänä kesänä? Missä kuljit, mitä havaintoja teit? Jos kävit Ojatti-joen laaksossa tai Moisseinvaaralla tai Ostassa tai Gorassa, kerro.

Lue lisää

Aunuksen kannaksella kehitys kehittyy; valtatie Lotinanpellosta pohjoiseen Karjalan Tasavallan rajalle asti on saanut uuden päällysteen menneen kesän aikana. Siitä edelleen pohjoiseen, aina Äänislinnaan asti tämä valtatie on hyvässä kunnossa.

Prääzän tienhaaran kahvilan tarjonta on parantunut ja ruokalista on käännetty myös suomeksi. Hyvä taukopaikka, kyllä.

Kesällä kiersin ryhmämatkalla Äänisen. Matkalla yövyttiin Aunuksessa hotelli Olongassa. Hotellin toiminnallisuus on mennyt sen verran alaspäin, että paikka on jatkossa syytä kiertää.

Illallinen oli todella niukka. Aamiainen oli sitäkin niukempi. Huoneisiin ei tullut lämpöistä vettä. Tämä oli erityisesti naisväen hankala ymmärtää saatikka tulla asian kanssa toimeen. Vastaanotossa vain esiteltiin lappua, jossa todettiin lämpöisen veden katko. Kai tämä kaikki oli säästämistä? Jos bussilastillinen matkailijoita eivät kuluta lämpöistä vettä, kyllä siinä säästöä syntyy.

Alakerran sauna oli ainut paikka, jossa pystyi ottamaan suihkun. Niin että se siitä.

Tiestö ja majoituspaikkojen tarjonta ovat onneksi Aunuksen kannaksella parantuneet sen verran viime vuosina, että matkailijalla on valinnanvaraa ajaa toimiviin majoituksiin.

Tosiasia on, että Aunuksen Olonga-hotelli ei ole pysynyt matkailupalveluiden kehittymisen rintamassa.

Samoja kokemuksia?

Noteeraus kirjoitti:

Aunuksen kannaksella kehitys kehittyy; valtatie Lotinanpellosta pohjoiseen Karjalan Tasavallan rajalle asti on saanut uuden päällysteen menneen kesän aikana. Siitä edelleen pohjoiseen, aina Äänislinnaan asti tämä valtatie on hyvässä kunnossa.

Prääzän tienhaaran kahvilan tarjonta on parantunut ja ruokalista on käännetty myös suomeksi. Hyvä taukopaikka, kyllä.

Kesällä kiersin ryhmämatkalla Äänisen. Matkalla yövyttiin Aunuksessa hotelli Olongassa. Hotellin toiminnallisuus on mennyt sen verran alaspäin, että paikka on jatkossa syytä kiertää.

Illallinen oli todella niukka. Aamiainen oli sitäkin niukempi. Huoneisiin ei tullut lämpöistä vettä. Tämä oli erityisesti naisväen hankala ymmärtää saatikka tulla asian kanssa toimeen. Vastaanotossa vain esiteltiin lappua, jossa todettiin lämpöisen veden katko. Kai tämä kaikki oli säästämistä? Jos bussilastillinen matkailijoita eivät kuluta lämpöistä vettä, kyllä siinä säästöä syntyy.

Alakerran sauna oli ainut paikka, jossa pystyi ottamaan suihkun. Niin että se siitä.

Tiestö ja majoituspaikkojen tarjonta ovat onneksi Aunuksen kannaksella parantuneet sen verran viime vuosina, että matkailijalla on valinnanvaraa ajaa toimiviin majoituksiin.

Tosiasia on, että Aunuksen Olonga-hotelli ei ole pysynyt matkailupalveluiden kehittymisen rintamassa.

Samoja kokemuksia?

Lue lisää

Tuosta lämpimästä vedestä, Olongassa ei ole ollut lämmintä vettä koskaan tuskin on edes putkistuja hanoille todellisuudessa.

Aunus on täysin näivettyvä kyläpahanen kuten muutkin syrjäiset kylät varsinkin Suomalasten karkoitus alueella Karjalassa.

Monta matkaa on tullut tehtyä Laatokan Karjalaan ja Viipurista Rajajoki, Terijoki ja Laatokan ympäri.

Suurissa keskuksissa ja kaupungeissa teollisuutta lisätty, sitä kautta väestön keskittymistä on tapahtunut.

Sortavalassa, Petroskoissa ja valtaväylien varressa olevissa kylissä saa kunnollista majoitusta mutta yleensä hintataso ei vastaa laatua valiettavasti,
ja Suomesta ostettuna vähintään 50% matkatoimisto lisää hotelli hinnassa.

Karjan musikka kirjoitti:

Tuosta lämpimästä vedestä, Olongassa ei ole ollut lämmintä vettä koskaan tuskin on edes putkistuja hanoille todellisuudessa.

Aunus on täysin näivettyvä kyläpahanen kuten muutkin syrjäiset kylät varsinkin Suomalasten karkoitus alueella Karjalassa.

Monta matkaa on tullut tehtyä Laatokan Karjalaan ja Viipurista Rajajoki, Terijoki ja Laatokan ympäri.

Suurissa keskuksissa ja kaupungeissa teollisuutta lisätty, sitä kautta väestön keskittymistä on tapahtunut.

Sortavalassa, Petroskoissa ja valtaväylien varressa olevissa kylissä saa kunnollista majoitusta mutta yleensä hintataso ei vastaa laatua valiettavasti,
ja Suomesta ostettuna vähintään 50% matkatoimisto lisää hotelli hinnassa.

Lue lisää

Olin viime kesänä kaksi yötä Hotelli Olongassa. Majoituksen suhteen ei ole mitään muuta huonoa kuin se lämmin vesi, jota kyllä saa tarvittaessa respan
avustuksella alakerran saunatiloista, mutta eihän se niin pitäisi olla.

Siksi hotellin hinta-laatu -suhde ei ole nyt kohdillaan.

Hotellin ravintola on heikkotasoinen. 15 euron hintainen päivällinen on järkyttävä. Kyllähän sillä jotenkin juuri ja juuri vatsan täyttää, mutta, mutta ...

Ravintolan omistaja vaihtui vuosi sitten, ja tasoa on jouduttu laskemaan.

Hotelli - ja sen myötä ravintola - ovat ilmeisesti melkoisissa taloudellisissa vaikeuksissa. Menot on vedetty minimiin. Kävijöiden määrä on romahtanut viime vuosina merkittävästi. Tämä johtuu isojen turistiryhmien vähenemisestä lähes kokonaan.

Tätä negatiivista kierrettä on vaikea ryhtyä oikaisemaan ilman pätevää liikkeenjohtoa ja yrittämistä.

Kuitenkin, Aunuksesta löytyy hyvä, uusi ruokapaikka. Se sijaitsee 250 - 300 metrin päässä hotellista. Kun pääovesta lähtee kävelemään oikealle, kohti torin kulmaa, ja torin kulmalle tullessa (.. ei mene toriaukiolle vaan ..) kääntyy vasempaan ja kadun yli ja etenee sitten 300 metrin mittaista sivukatua pitkin, on sivukadun vasemmalla puolella, kulmassa ensin tasokas lähikauppa (ruokatarvikkeita, juomia), sitten uudehko ravintola, jolla on runsas, edullinen ja maukaita ruokia sisältävä menu, ja edelleen kadun päässä pankki, jossa voi vaihtaa rahaa klo 10 - 17.

Testasin viime kesänä kaikki nämä mainitut liikkeet, OK. Tällä lyhyellä sivukadulla, joka on siis umpitie, on muutama muukin pientavaraliike: kukkakauppa, lihakauppa, vaatekauppa, päivittäistavarakauppa, jne.

Tien päästä pääsee Aunus-joen ylittävälle, puiselle kävelysillalle. Pieni erikoisuus sekin.

Tertza kirjoitti:

Olin viime kesänä kaksi yötä Hotelli Olongassa. Majoituksen suhteen ei ole mitään muuta huonoa kuin se lämmin vesi, jota kyllä saa tarvittaessa respan
avustuksella alakerran saunatiloista, mutta eihän se niin pitäisi olla.

Siksi hotellin hinta-laatu -suhde ei ole nyt kohdillaan.

Hotellin ravintola on heikkotasoinen. 15 euron hintainen päivällinen on järkyttävä. Kyllähän sillä jotenkin juuri ja juuri vatsan täyttää, mutta, mutta ...

Ravintolan omistaja vaihtui vuosi sitten, ja tasoa on jouduttu laskemaan.

Hotelli - ja sen myötä ravintola - ovat ilmeisesti melkoisissa taloudellisissa vaikeuksissa. Menot on vedetty minimiin. Kävijöiden määrä on romahtanut viime vuosina merkittävästi. Tämä johtuu isojen turistiryhmien vähenemisestä lähes kokonaan.

Tätä negatiivista kierrettä on vaikea ryhtyä oikaisemaan ilman pätevää liikkeenjohtoa ja yrittämistä.

Kuitenkin, Aunuksesta löytyy hyvä, uusi ruokapaikka. Se sijaitsee 250 - 300 metrin päässä hotellista. Kun pääovesta lähtee kävelemään oikealle, kohti torin kulmaa, ja torin kulmalle tullessa (.. ei mene toriaukiolle vaan ..) kääntyy vasempaan ja kadun yli ja etenee sitten 300 metrin mittaista sivukatua pitkin, on sivukadun vasemmalla puolella, kulmassa ensin tasokas lähikauppa (ruokatarvikkeita, juomia), sitten uudehko ravintola, jolla on runsas, edullinen ja maukaita ruokia sisältävä menu, ja edelleen kadun päässä pankki, jossa voi vaihtaa rahaa klo 10 - 17.

Testasin viime kesänä kaikki nämä mainitut liikkeet, OK. Tällä lyhyellä sivukadulla, joka on siis umpitie, on muutama muukin pientavaraliike: kukkakauppa, lihakauppa, vaatekauppa, päivittäistavarakauppa, jne.

Tien päästä pääsee Aunus-joen ylittävälle, puiselle kävelysillalle. Pieni erikoisuus sekin.

Lue lisää

Aunus on jäänyt syrjään turistivirroista. Suomesta Petroskoihin suuntautuva matkailu ohjautuu uudelle tielle Koirinojan ja Prääsän välille. M-18 tie ohittaa sopivasti Aunuksen ja matkailijat ajelevat saman tien Petroskoin majoituspalveluiden äärelle.
Sinällään se on vähän surku, koska onhan Aunus myös historiallinen kaupunki ympäristöineen. Nähtävää riittää ainakin suomalaisille. Hotelli Olonga taitaa olla kaiken lisäksi vähän huonolla hoidolla, paikkaa ei ole kunnostettu eikä markkinoitu kunnolla.

Tekisi mieli ensi kesänä lähteä veneen kanssa Laatokalle. Kävisi vähän ajelemassa Laatokan rantoja ja mahdollisesti kalastaisi, jos siihen saa luvat. Moottoriveneen kuulemma voi viedä Venäjälle samaan tapaan kuin autonkin.

Syrjässä.... kirjoitti:

Aunus on jäänyt syrjään turistivirroista. Suomesta Petroskoihin suuntautuva matkailu ohjautuu uudelle tielle Koirinojan ja Prääsän välille. M-18 tie ohittaa sopivasti Aunuksen ja matkailijat ajelevat saman tien Petroskoin majoituspalveluiden äärelle.
Sinällään se on vähän surku, koska onhan Aunus myös historiallinen kaupunki ympäristöineen. Nähtävää riittää ainakin suomalaisille. Hotelli Olonga taitaa olla kaiken lisäksi vähän huonolla hoidolla, paikkaa ei ole kunnostettu eikä markkinoitu kunnolla.

Tekisi mieli ensi kesänä lähteä veneen kanssa Laatokalle. Kävisi vähän ajelemassa Laatokan rantoja ja mahdollisesti kalastaisi, jos siihen saa luvat. Moottoriveneen kuulemma voi viedä Venäjälle samaan tapaan kuin autonkin.

Lue lisää

Nurmoilan kylässä järven takana sijaitseva, perinteinen aunuksenkarjalainen kaksikerroksinen talo, johon majoittui Jatkosodan aikana Päämajan alaisen Tiedotuskomppaninan (TK-komppanian) väkeä, on muutettu ulkonäöltään.

Muun muassa Olavi Paavolainen asui rakennuksen toisessa kerroksessa, mutta myös teki retkiä Aunuksen kannaksella laatien kirjoituksia näkemästään.

Tunnettuja teoksia ovat mm. Aunus harmaasilmä, Syvärin virsi ja Taistelun melskeen tauottua.

Ilmeisesti on niin, että koska rakennuksen katto oli alkanut vuotaa viime vuosina, rakennusta on nyt madallettu kerroksen verran ja rakennukseen on tehty uusi katto.

Muilta osin Nurmoilan kylä vuonna 2011 on ennallaan, uinuva.

Syrjässä.... kirjoitti:

Aunus on jäänyt syrjään turistivirroista. Suomesta Petroskoihin suuntautuva matkailu ohjautuu uudelle tielle Koirinojan ja Prääsän välille. M-18 tie ohittaa sopivasti Aunuksen ja matkailijat ajelevat saman tien Petroskoin majoituspalveluiden äärelle.
Sinällään se on vähän surku, koska onhan Aunus myös historiallinen kaupunki ympäristöineen. Nähtävää riittää ainakin suomalaisille. Hotelli Olonga taitaa olla kaiken lisäksi vähän huonolla hoidolla, paikkaa ei ole kunnostettu eikä markkinoitu kunnolla.

Tekisi mieli ensi kesänä lähteä veneen kanssa Laatokalle. Kävisi vähän ajelemassa Laatokan rantoja ja mahdollisesti kalastaisi, jos siihen saa luvat. Moottoriveneen kuulemma voi viedä Venäjälle samaan tapaan kuin autonkin.

Lue lisää

Matkailukeskus Zolotaya Gorka, Lykkälä

Tämä matkailukeskus on 12 km Lotinanpellon ohitustieltä Hetevistön ja Tihvinän suuntaan, siis etelään. Hyvä asfalttitie vie aivan viereen. Ympäröivän kylän nimi on Lykkälä ( = Ljukovici).

Matkailukeskus on järven rannalla, pari kilometriä asfalttitieltä. Keskuksen hotellissa on noin 10 kpl 2-3 hengen huonetta, ja keskuksen alueella on 8 uutta pyöröhirsikesämökkiä, rantasauna ja uimapaikka. Uusia tiloja rakennetaan parhaillaan.

Ravintola kokkeineen on erittäin hyvä. Paikka on rauhallinen, siisti ja miellyttävästi hoidettu. Hotellin toimistopäällikkö (nainen) on suomensukuinen, osaa jopa hieman suomea. Kesällä 2011 kahden hengen huone maksoi kesällä 1750 ruplaa.

Linkit:

http://www.zgpole.spb.ru/

http://золотая-горка.рф/

Koska valtatie on hyväkuntoinen koko matkan Petroskoi - Lotinanpelto, Zolotaya Gorkaan ajelee mielellään pohjoisesta, Aunuksenkaupungista päin.

Jos tulee Ostan ja Podporozen suunnasta Lotinanpellon tuntumaan ja aikoo jatkaa seuraavana päivänä kohti Pietaria, säästyy aikaa, kun ei tarvitse edellisenä iltana ajaa "ylös" Aunuksenkaupunkiin eikä seuraavana päivänä sieltä pois "alas", kun menee majoitukseen Zolotaya Gorkaan hotelli Aunuksen sijasta. Tämä säästö on ajallisesti pari tuntia ja matkassa yli 100 kilometriä.

Ja edelleen: Zolotaya Gorka on sopivassa maantieteellisessä paikassa, jos pitää ajaa Suomeen seuraavana päivänä jommalta kummalta puolelta Laatokkaa.


Matkailukeskus "13kordon", Salmi

Sijainti: Salmin keskustasta kilometri - kaksi kilometriä Pitkärantaan päin ja vasempaan. Siellä Laatokan rannassa on uudehko matkailukeskus, jossa on siistejä majoitusmökkejä ja matkailun muut palvelut.

Ravintola on hyvä ja siisti, paikka rauhallinen. Tämä matkailukeskus voi toimia vaihtoehtona Pitkäranta-hotellille ja Hotelli Aunukselle. Sähköposti: [email protected]. Puhelin: 8-(926)-225-9038. Internet:

www.13kordon.ru


Hotelli Ujut, Petroskoi

Ujut-minihotelli on noin 1 km Sigma-kauppakeskuksen liikenneympyrästä pohjoiseen (linnuntietä tämä 1 km). Hotellille päin pääsee kätevästi, kun kääntyy liikenneympyrästä kohti keskustaa, kohti rautatiealitusta, mutta ajaa vain 700 metriä ja kääntyy siitä sitten vasempaan. Kartta:

http://www.yutplus.ru/map

Katuverkkoa hieman mutkitellen löytää hotellille varsin kätevästi. Kaupunkikartta on hyvä olla mukana. Hotellilta on noin 2 km Petroskoin rautatieasemalle.

Hotellilta pääsee kätevästi takaisin Petroskoin ohitustielle. Tämä säästää aikaa, kun ei tarvitse ensin pyöriä keskustan katuverkostossa.

Ohitustien varressa, Sigma-kauppakeskuksen lähellä on myös Lukoilin bensa-asema. jossa käy Beoscanin kortti. Sirgma-kauppakeskus valtavine juusto- ja lihatiskeineen on jo sinällään aikas verraton näky ja kokemus.

Ujut-hotellilla 2-hengen hotellihuone maksaa 1400 ruplaa. Aamupala on erikseen hotellin cafessa 100 - 200 ruplaa lisäksi. Toisaalta 200 metrin päässä on hyvä lähikauppa, josta tarvittaessa saa aamupalatarvikkeet, ynnä muut virvokkeet vähäisellä pikkusummalla. Yhteystiedot tässä:

http://www.ticrk.ru/en/rests/10749.html

http://yut.onego.ru/


Matkailukeskus Mandrogi on mainittu aikaisemmin tässä keskusteluketjussa. Paikka on erikoisesti ja komeasti rakennettu. Tarunhohtoinen Syväri virtaa aivan vieressä. Majoituskapasiteettia Mandgogista löytyy suuremmillekin ryhmille. Tästä lisätiedot:

http://www.mandrogi.ru/index.php?issue_id=35


Toivotaan, että tälle palstalle, juuri tähän keskusteluketjuun saadaan lisää tietoja ja kokemuksia Aunuksen ja Itä-Karjalan majoituspaikoista, nähtävyyksistä ja erikoisuuksista.

Nurmoilan idylli kirjoitti:

Nurmoilan kylässä järven takana sijaitseva, perinteinen aunuksenkarjalainen kaksikerroksinen talo, johon majoittui Jatkosodan aikana Päämajan alaisen Tiedotuskomppaninan (TK-komppanian) väkeä, on muutettu ulkonäöltään.

Muun muassa Olavi Paavolainen asui rakennuksen toisessa kerroksessa, mutta myös teki retkiä Aunuksen kannaksella laatien kirjoituksia näkemästään.

Tunnettuja teoksia ovat mm. Aunus harmaasilmä, Syvärin virsi ja Taistelun melskeen tauottua.

Ilmeisesti on niin, että koska rakennuksen katto oli alkanut vuotaa viime vuosina, rakennusta on nyt madallettu kerroksen verran ja rakennukseen on tehty uusi katto.

Muilta osin Nurmoilan kylä vuonna 2011 on ennallaan, uinuva.

Lue lisää

Ajoin elokuussa 2011 tavallisella henkilöautolla, eli Nissan Almeralla reitin Värtsilästä Jänisjärven ITÄPUOLELTA Harluun.

Tie on ihan ajokelpoinen, muun muassa kaikki sillat ovat hyvässä kunnossa.

Värtsilästä lähdettäessä ensimmäiset kilometrit ovat kuoppaista asfalttitietä, joka loppuu noin 5 kilometrin päässä ortodoksisen hautausmaan kohdalla.

Sen jälkeen alkaa varsin hyväkuntoinen hiekkatie. Noin 8 kilometrin päässä Värtsilän kylästä, Jänisjärven itärannalla ovat Jänisjärven Matkailukeskus (noin 10 vuotta toimineena) ja uudehko Gardarika Countryclub. Tällä kohtaa tiessä on asfalttia ja hidastetöyssyjä. Gardarikan sivut kertovat lisää:

http://www.ticrk.ru/en/rests/9163.html

Matkailukeskus Gardarikasta etiäpäin tie on edelleen hyväkuntoista hiekkatietä, joka mutkittelee karjalaisessa vaaramaisemassa. Puusto ja puskat ovat aivan tien reunaan asti kasvaneet.

Kartta on hyvä pitää auki, koska pienempiä teitä lähtee "päätieltä" aika ajoin, ja koska tienviittoja ei ole. Lehtevänä aikana ei Jänisjärveä näe autosta.

Soanlahti on korkean harjanteen päällä. Kyläkyltti on paikoillaan. Kylässä on muutama asuinrakennus, mutta kolhoosin navetta on samalla tavalla rauniona kuin navetat tapaavat olla kaikkialla lähialueillamme.

Soanlahdelta näkyy Jänisjärven selälle. Jänisjärvi on syntynyt aikoinaan meteoriitin iskusta Maan pintaan. Se on siis kraatterijärvi. Järvi on kalaisa.

Soanlahdelta hyväkuntoinen hiekkatie vie Suistamon kirkolle. Empiretyylinen kirkko vaikuttaa hyväkuntoiselta. Kirkon suunnitteli aikoinaan Carl Ludvig Engel; huippuarkkitehti, jonka vaikutus näkyy myös Ruskelan ja Jaakkiman kirkkojen upeissa rakennemuotoiluissa. Sama veitikka kunnostautui myös monumentaalisen Senaatintorin suunnittelijana ja rakennuttajana.

Suistamon kirkolta edelleen hyväkuntoinen tie jatkuu uneliaaseen Alatun kylään. Ennen kylää ylitetään Matkaselkä - Suojärvi -rautatie. Alatun rautatieasemarakennus on palanut muutama vuosi sitten kivijalkaan asti. Vain taivaita kurottelevat tiiliset savupiiput kertovat aseman kohtalosta.

Heti Alatun kylän jäljeen pitää kääntyä oikealle, jos mielii Hämekoskelle ja Harluun (suoraan jatkuva tie menee Läskelään). Tie jatkuu hyväkuntoisena. Erinomaisen hyvässä kunnossä on Hämekosken ylittävä maantiesilta. Se on kunnostettu järeäksi ja kestäväksi sillaksi. Tämä havainto hiukan yllättää korpitaipaleiden jälkeen; miksi on näin?

Jänisjoki kimaltelee ja solisee Hämekoskelta kohti Laatokkaa. Hämekosken sillalta pari kilometriä alavirtaan on voimalaitos, jossa rakennusmiehet olivat töissä. Sähköntuotanto näyttää olevan viriämässä pitkin Jänisjoen vartta; ehkä näkyvin työmaa on ollut Läskelässä.

Kohta Hämekosken sillan jälkeen pienempi tie kääntyy oikealle, Jänisjärven länsipuolelle. Tämä tie oli kuitenkin kesällä 2011 varsin heikkokuntoinen ja vaatisi kulkupeliksi Ladan tai maasturin. Heikkokuntoista osuutta on noin 8 kilometriä, jonka jälkeen tie yhtyy Mustat Kivet -matkailukeskukseen johtavaan tiehen. Varsinaisesti Mustat Kivet -matkailukeskukseen johtava hiekkatie lähtee Pälkjärven Ilmakanvuoren päältä. Siellä on iso opastetaulukin. Tien päässä, Kirkkolahdella, Jänisjärven länsirannalla on Mustat Kivet, Tsornije Kamni:

http://www.karjala.ru/content/view/6/5/lang,en/

Mutta palataanpa Hämekoskelle. Käännytään tienristeyksestä vasempaan. Tämä tie kulkee kohti etelää, kohti Harlua ja Laatokkaa. Tie on hyväkuntoinen ja ajokelpoinen niin kuin vain tie venäläisen tienpidon jäljiltä voi olla; vaatii vain hieman valppautta ja ajonopeuden sovittelemista tien pinnan mukaisella tavalla, ei siinä sen kummempaa.

Kauniin Jänisjoen kimmellys häikäisee kulkijaa. Tie johtaa Harlun kylään, jonka torilla muutamat kauppiaat pitävät kojujaan. Torin laidalla on kauppa, jonka ovesta sisään astuttaessa vastaan tuoksuu kyläkaupan kuolema.

Edelleen, Harlusta tie vie korkeaprofiilisten kalliomaastojen sivuitse Sortavala - Prääsä -maantielle. Laatokan synnyttämän mikroilmaston vaikutuksen voi nähdä kasvillisuuden rehevyydessä selvästi.

Yhteenvetona voin todeta, että Jänisjärven itäpuolinen reitti Värtsilästä Harluun (noin 60 km) on kiinnostava matkailijalle, jolla on riittävästi aikaa viipyillä ja katsella eri kohteita rauhalliseen tahtiin. Jänisjoen välke on komeaa katseltavaa. Tiellä keskinopeus ei nouse kovin suureksi, mikä on hyvä huomioida suunnitteluissa.

Vepsäläisukko kirjoitti:

Isäni kaatui kesäkuussa 1944 venäläisten suuressa ylimenohyökkäyksessä Lotinanpellon suunnalla. Hyökkäyksen tykistövalmistelu kesti kuulemma 3,5 tuntia ja lentopommitukset siihen samaan rytinään päälle.

Tein vihdoin viime vuonna oman matkan Syvärille. Matkan jälkeen tunsin helpotusta. Siksi kai matkalle lähdinkin. Outo möykky, torjuttu tunnetila sisältäni suli pois. Isänikävä ei varmaan koskaan mene pois, mutta sain rauhan sisälleni.
Kiitollisuus hänelle ja muille puolustajille vapaasta Suomesta säilyy aina.

Lue lisää

Sodan järkytyksistä vaikeneminen tai epätietoisuus suvun miesten ja naisten vaiheista ja kohtaloista on aiheuttanut monille ahdistusta.

Sotatraumat ja selvittämättömät asiat ovat siirtyneet puhumattomina möykkyinä sukupolvelta toiselle.

On varmaan niinkin, että monella meistä näkymätön sotareppu kulkee yhä mukana ja painaa.

Mitä sodassa todella tapahtui? Missä isoisä, isoäiti tai isä, äiti silloin kulki? Miten sota-aika värjäsi hänen elämäänsä? Miten hänestä tuli hän?

Omakohtainen muistelu ja erityisesti matkat entisille taistelu-urille ja -paikoille auttavat jälkipolvia, joiden elämää sota on koskettanut läheisten kautta suoraan tai epäsuorasti.

Muistelu ja selvitystyö ovat myös tärkeä osa itsetuntemusta ja mahdollista eheytymistä. Näin voi saada heitettyä pois näkymättömän sotarepun, jättää jäähyväiset sille.

Suomessa on erittäin ansiokkaasti tutkittu ja kirjoitettu dokumentttimuodossa selvityksiä sodan eri vaiheista jopa komppanian tarkkuudella. Nämä tutkimukset osaltaan perustuvat Kansallisarkiston Sota-arkistossa säilytettäviin sotapäiväkirjoihin, joiden tuotanto on ollut mittava. Lisäksi jokaisesta sotilaasta on olemassa Kantakortti, josta käyvät selville hänen tietonsa ja vaiheensa sodassa.

Joten aineistoista ei ole pulaa, jos haluaa asioita selvittää itselleen ja suvulleen.

Edelleen, Suomessa on lukuisia matkatoimistoja, pieniä ja isompia, jotka tekevät sotahistoriallisia matkoja lähialueillemme, mm. Aunuksen kannakselle. Sellaisella matkalla on hyvä aloittaa matkat Itä-Karjalaan. Myöhemmin matkailua voi syventää pienemmillä kimppakyyti -tyyppisillä ja räätälöidymmillä matkoilla ja oman intressin mukaan.

Nykyään on myös ihan kätevää suunnitella ja toteuttaa omatoiminen matka henkilöautolla rajan taa ja takaisin. Sehän on pääpiirtein samanlaista automatkailua kuin mitä Baltian maiden suunnassakin tehdään. Majoituspaikoista löytyy hyviä matkailuportaaleja, mm. tämä:

http://www.ticrk.ru/en/

Jänisjärvi, itäpuoli kirjoitti:

Ajoin elokuussa 2011 tavallisella henkilöautolla, eli Nissan Almeralla reitin Värtsilästä Jänisjärven ITÄPUOLELTA Harluun.

Tie on ihan ajokelpoinen, muun muassa kaikki sillat ovat hyvässä kunnossa.

Värtsilästä lähdettäessä ensimmäiset kilometrit ovat kuoppaista asfalttitietä, joka loppuu noin 5 kilometrin päässä ortodoksisen hautausmaan kohdalla.

Sen jälkeen alkaa varsin hyväkuntoinen hiekkatie. Noin 8 kilometrin päässä Värtsilän kylästä, Jänisjärven itärannalla ovat Jänisjärven Matkailukeskus (noin 10 vuotta toimineena) ja uudehko Gardarika Countryclub. Tällä kohtaa tiessä on asfalttia ja hidastetöyssyjä. Gardarikan sivut kertovat lisää:

http://www.ticrk.ru/en/rests/9163.html

Matkailukeskus Gardarikasta etiäpäin tie on edelleen hyväkuntoista hiekkatietä, joka mutkittelee karjalaisessa vaaramaisemassa. Puusto ja puskat ovat aivan tien reunaan asti kasvaneet.

Kartta on hyvä pitää auki, koska pienempiä teitä lähtee "päätieltä" aika ajoin, ja koska tienviittoja ei ole. Lehtevänä aikana ei Jänisjärveä näe autosta.

Soanlahti on korkean harjanteen päällä. Kyläkyltti on paikoillaan. Kylässä on muutama asuinrakennus, mutta kolhoosin navetta on samalla tavalla rauniona kuin navetat tapaavat olla kaikkialla lähialueillamme.

Soanlahdelta näkyy Jänisjärven selälle. Jänisjärvi on syntynyt aikoinaan meteoriitin iskusta Maan pintaan. Se on siis kraatterijärvi. Järvi on kalaisa.

Soanlahdelta hyväkuntoinen hiekkatie vie Suistamon kirkolle. Empiretyylinen kirkko vaikuttaa hyväkuntoiselta. Kirkon suunnitteli aikoinaan Carl Ludvig Engel; huippuarkkitehti, jonka vaikutus näkyy myös Ruskelan ja Jaakkiman kirkkojen upeissa rakennemuotoiluissa. Sama veitikka kunnostautui myös monumentaalisen Senaatintorin suunnittelijana ja rakennuttajana.

Suistamon kirkolta edelleen hyväkuntoinen tie jatkuu uneliaaseen Alatun kylään. Ennen kylää ylitetään Matkaselkä - Suojärvi -rautatie. Alatun rautatieasemarakennus on palanut muutama vuosi sitten kivijalkaan asti. Vain taivaita kurottelevat tiiliset savupiiput kertovat aseman kohtalosta.

Heti Alatun kylän jäljeen pitää kääntyä oikealle, jos mielii Hämekoskelle ja Harluun (suoraan jatkuva tie menee Läskelään). Tie jatkuu hyväkuntoisena. Erinomaisen hyvässä kunnossä on Hämekosken ylittävä maantiesilta. Se on kunnostettu järeäksi ja kestäväksi sillaksi. Tämä havainto hiukan yllättää korpitaipaleiden jälkeen; miksi on näin?

Jänisjoki kimaltelee ja solisee Hämekoskelta kohti Laatokkaa. Hämekosken sillalta pari kilometriä alavirtaan on voimalaitos, jossa rakennusmiehet olivat töissä. Sähköntuotanto näyttää olevan viriämässä pitkin Jänisjoen vartta; ehkä näkyvin työmaa on ollut Läskelässä.

Kohta Hämekosken sillan jälkeen pienempi tie kääntyy oikealle, Jänisjärven länsipuolelle. Tämä tie oli kuitenkin kesällä 2011 varsin heikkokuntoinen ja vaatisi kulkupeliksi Ladan tai maasturin. Heikkokuntoista osuutta on noin 8 kilometriä, jonka jälkeen tie yhtyy Mustat Kivet -matkailukeskukseen johtavaan tiehen. Varsinaisesti Mustat Kivet -matkailukeskukseen johtava hiekkatie lähtee Pälkjärven Ilmakanvuoren päältä. Siellä on iso opastetaulukin. Tien päässä, Kirkkolahdella, Jänisjärven länsirannalla on Mustat Kivet, Tsornije Kamni:

http://www.karjala.ru/content/view/6/5/lang,en/

Mutta palataanpa Hämekoskelle. Käännytään tienristeyksestä vasempaan. Tämä tie kulkee kohti etelää, kohti Harlua ja Laatokkaa. Tie on hyväkuntoinen ja ajokelpoinen niin kuin vain tie venäläisen tienpidon jäljiltä voi olla; vaatii vain hieman valppautta ja ajonopeuden sovittelemista tien pinnan mukaisella tavalla, ei siinä sen kummempaa.

Kauniin Jänisjoen kimmellys häikäisee kulkijaa. Tie johtaa Harlun kylään, jonka torilla muutamat kauppiaat pitävät kojujaan. Torin laidalla on kauppa, jonka ovesta sisään astuttaessa vastaan tuoksuu kyläkaupan kuolema.

Edelleen, Harlusta tie vie korkeaprofiilisten kalliomaastojen sivuitse Sortavala - Prääsä -maantielle. Laatokan synnyttämän mikroilmaston vaikutuksen voi nähdä kasvillisuuden rehevyydessä selvästi.

Yhteenvetona voin todeta, että Jänisjärven itäpuolinen reitti Värtsilästä Harluun (noin 60 km) on kiinnostava matkailijalle, jolla on riittävästi aikaa viipyillä ja katsella eri kohteita rauhalliseen tahtiin. Jänisjoen välke on komeaa katseltavaa. Tiellä keskinopeus ei nouse kovin suureksi, mikä on hyvä huomioida suunnitteluissa.

Lue lisää

Kyllä olette fiksuja, kun kerrotte osviittaa meille tumpeloille! Jotkut takavuosina varoittelivat Jänisjärven itäpuolen teistä, mutta vaikuttaa siltä, että maailma muuttuuu. Ihe en ole kuvitellutkaan että pelottomasti lähtisin seikkailemaan "huonomaineisille" reiteille. Mutta kuitenkin Jänisjoen monet vaiheet voisivat kiinnostaa nykykulkijaa. Arvokkaita tietoja olen ahminut tästäkin ketjusta, ja tietysti tallentanut kansioon.
Suomessa me emme kyllä saa mitään tietoa naapurin asioista, vaikka olisi tie poikki tai uusi asfaltti vedetty, tulipaloista tai liikenneonnettomuuksista tms puhumattakaan. Sen hyödyllisempiä ovat nämä jutut.

tähmitäh kirjoitti:

Kyllä olette fiksuja, kun kerrotte osviittaa meille tumpeloille! Jotkut takavuosina varoittelivat Jänisjärven itäpuolen teistä, mutta vaikuttaa siltä, että maailma muuttuuu. Ihe en ole kuvitellutkaan että pelottomasti lähtisin seikkailemaan "huonomaineisille" reiteille. Mutta kuitenkin Jänisjoen monet vaiheet voisivat kiinnostaa nykykulkijaa. Arvokkaita tietoja olen ahminut tästäkin ketjusta, ja tietysti tallentanut kansioon.
Suomessa me emme kyllä saa mitään tietoa naapurin asioista, vaikka olisi tie poikki tai uusi asfaltti vedetty, tulipaloista tai liikenneonnettomuuksista tms puhumattakaan. Sen hyödyllisempiä ovat nämä jutut.

Lue lisää

Löysin netistä erään matkan kuvakertomuksen, jossa on kuva Hämekosken uudesta maantiesillasta. Tämä on viesti on täydennystä "tähmitäh"- ja "Jänisjärvi, itäpuoli"-nimimerkkien teksteihin (edellä). Kuva on kolmantena tässä sarjassa, ja se on otettu idästä lännen suuntaan:

http://www.rul.fi/hameenkyro/images/karjala2010.pdf

Kuvasarjan lopussa on muutama kuva Suistamolta ja Soanlahdelta.

Aunuksen majapaikat kirjoitti:

Matkailukeskus Zolotaya Gorka, Lykkälä

Tämä matkailukeskus on 12 km Lotinanpellon ohitustieltä Hetevistön ja Tihvinän suuntaan, siis etelään. Hyvä asfalttitie vie aivan viereen. Ympäröivän kylän nimi on Lykkälä ( = Ljukovici).

Matkailukeskus on järven rannalla, pari kilometriä asfalttitieltä. Keskuksen hotellissa on noin 10 kpl 2-3 hengen huonetta, ja keskuksen alueella on 8 uutta pyöröhirsikesämökkiä, rantasauna ja uimapaikka. Uusia tiloja rakennetaan parhaillaan.

Ravintola kokkeineen on erittäin hyvä. Paikka on rauhallinen, siisti ja miellyttävästi hoidettu. Hotellin toimistopäällikkö (nainen) on suomensukuinen, osaa jopa hieman suomea. Kesällä 2011 kahden hengen huone maksoi kesällä 1750 ruplaa.

Linkit:

http://www.zgpole.spb.ru/

http://золотая-горка.рф/

Koska valtatie on hyväkuntoinen koko matkan Petroskoi - Lotinanpelto, Zolotaya Gorkaan ajelee mielellään pohjoisesta, Aunuksenkaupungista päin.

Jos tulee Ostan ja Podporozen suunnasta Lotinanpellon tuntumaan ja aikoo jatkaa seuraavana päivänä kohti Pietaria, säästyy aikaa, kun ei tarvitse edellisenä iltana ajaa "ylös" Aunuksenkaupunkiin eikä seuraavana päivänä sieltä pois "alas", kun menee majoitukseen Zolotaya Gorkaan hotelli Aunuksen sijasta. Tämä säästö on ajallisesti pari tuntia ja matkassa yli 100 kilometriä.

Ja edelleen: Zolotaya Gorka on sopivassa maantieteellisessä paikassa, jos pitää ajaa Suomeen seuraavana päivänä jommalta kummalta puolelta Laatokkaa.


Matkailukeskus "13kordon", Salmi

Sijainti: Salmin keskustasta kilometri - kaksi kilometriä Pitkärantaan päin ja vasempaan. Siellä Laatokan rannassa on uudehko matkailukeskus, jossa on siistejä majoitusmökkejä ja matkailun muut palvelut.

Ravintola on hyvä ja siisti, paikka rauhallinen. Tämä matkailukeskus voi toimia vaihtoehtona Pitkäranta-hotellille ja Hotelli Aunukselle. Sähköposti: [email protected]. Puhelin: 8-(926)-225-9038. Internet:

www.13kordon.ru


Hotelli Ujut, Petroskoi

Ujut-minihotelli on noin 1 km Sigma-kauppakeskuksen liikenneympyrästä pohjoiseen (linnuntietä tämä 1 km). Hotellille päin pääsee kätevästi, kun kääntyy liikenneympyrästä kohti keskustaa, kohti rautatiealitusta, mutta ajaa vain 700 metriä ja kääntyy siitä sitten vasempaan. Kartta:

http://www.yutplus.ru/map

Katuverkkoa hieman mutkitellen löytää hotellille varsin kätevästi. Kaupunkikartta on hyvä olla mukana. Hotellilta on noin 2 km Petroskoin rautatieasemalle.

Hotellilta pääsee kätevästi takaisin Petroskoin ohitustielle. Tämä säästää aikaa, kun ei tarvitse ensin pyöriä keskustan katuverkostossa.

Ohitustien varressa, Sigma-kauppakeskuksen lähellä on myös Lukoilin bensa-asema. jossa käy Beoscanin kortti. Sirgma-kauppakeskus valtavine juusto- ja lihatiskeineen on jo sinällään aikas verraton näky ja kokemus.

Ujut-hotellilla 2-hengen hotellihuone maksaa 1400 ruplaa. Aamupala on erikseen hotellin cafessa 100 - 200 ruplaa lisäksi. Toisaalta 200 metrin päässä on hyvä lähikauppa, josta tarvittaessa saa aamupalatarvikkeet, ynnä muut virvokkeet vähäisellä pikkusummalla. Yhteystiedot tässä:

http://www.ticrk.ru/en/rests/10749.html

http://yut.onego.ru/


Matkailukeskus Mandrogi on mainittu aikaisemmin tässä keskusteluketjussa. Paikka on erikoisesti ja komeasti rakennettu. Tarunhohtoinen Syväri virtaa aivan vieressä. Majoituskapasiteettia Mandgogista löytyy suuremmillekin ryhmille. Tästä lisätiedot:

http://www.mandrogi.ru/index.php?issue_id=35


Toivotaan, että tälle palstalle, juuri tähän keskusteluketjuun saadaan lisää tietoja ja kokemuksia Aunuksen ja Itä-Karjalan majoituspaikoista, nähtävyyksistä ja erikoisuuksista.

Lue lisää

Mukavaa, kun täällä on noita tie- ja majoitustietoja. Jänisjärven itäpuoleinen reitti kiinnostaa kovasti. Onko tie isolle bussille ajokelpoinen?

Hämekosken uudehko maantiesilta liittyynee (oma arveluni) valtatien Prääsä - Koirinoja länteen rakennettavan jatkeen suunnitelmiin. Tietähän onkin jo rakennettu Koirinojalta lännemmäksi. Epäilen, että muutaman vuoden kuluttua meitä turisteja ei enää mielellään lasketa kauniille, mutta ahtaalle Laatokan rantatielle, vaan ohjataan ylemmälle uudelle tielle, mikä kulkee Värtsilä - Sortavalatieltä itään Jänisjärven eteläpuolelta juuri Hämekosken sillan kautta ja edlleen Koiriojalle.

Olavi Paavolaisen asuttama talo Nurmoilassa ei ole se kaksikerroksinen komeahko talo, kuten tuolla aiemmin kerrottiin. Tosin joku matkaopaskin näin väittää. Paavolainen asusti ja kirjoitteli sen talon alapuolella rannassa olevassa talossa, mikä on karjalaistyylisesti sikäli eroava, että talon pitkä sivu on rannan suuntaisesti. Talo on sen parinkymmenen vuoden aikana, mitä olen Aunuksessa reissaillut, näyttänyt aina asumattomalta. Googlessa kuvahaulla "Olavi Paavolaisen talo Nurmoilassa" saat näkyviin oikean talon. Näyttää, että talolle tehdään nyt remonttiakin!

Kun kuljet Nurmoilan rantatietä kalmismaata kohti, Paavolaisen talo jää Sinun ja rannan väliin vasemmalle. Talo on siis aivan rannassa.

Petroskoissa ilmestyvä Karjalan Sanomat antaa kyllä jonkin verran tietoa Karjalan tasavallan majoitus- ja tieasioistakin, samoin muistakin palveluista. Lehteä voi lukea myös netistä, tosin ilmaiseksi vain osittain. Itselleni lehti tuli vuosikausia, mutta postimaksut nostivat tilaushinnan yli kipurajan. Pyysin kirjastoamme tilaamaan lehden, ja he toteuttivat toiveeni.

Aunusfanitar kirjoitti:

Mukavaa, kun täällä on noita tie- ja majoitustietoja. Jänisjärven itäpuoleinen reitti kiinnostaa kovasti. Onko tie isolle bussille ajokelpoinen?

Hämekosken uudehko maantiesilta liittyynee (oma arveluni) valtatien Prääsä - Koirinoja länteen rakennettavan jatkeen suunnitelmiin. Tietähän onkin jo rakennettu Koirinojalta lännemmäksi. Epäilen, että muutaman vuoden kuluttua meitä turisteja ei enää mielellään lasketa kauniille, mutta ahtaalle Laatokan rantatielle, vaan ohjataan ylemmälle uudelle tielle, mikä kulkee Värtsilä - Sortavalatieltä itään Jänisjärven eteläpuolelta juuri Hämekosken sillan kautta ja edlleen Koiriojalle.

Olavi Paavolaisen asuttama talo Nurmoilassa ei ole se kaksikerroksinen komeahko talo, kuten tuolla aiemmin kerrottiin. Tosin joku matkaopaskin näin väittää. Paavolainen asusti ja kirjoitteli sen talon alapuolella rannassa olevassa talossa, mikä on karjalaistyylisesti sikäli eroava, että talon pitkä sivu on rannan suuntaisesti. Talo on sen parinkymmenen vuoden aikana, mitä olen Aunuksessa reissaillut, näyttänyt aina asumattomalta. Googlessa kuvahaulla "Olavi Paavolaisen talo Nurmoilassa" saat näkyviin oikean talon. Näyttää, että talolle tehdään nyt remonttiakin!

Kun kuljet Nurmoilan rantatietä kalmismaata kohti, Paavolaisen talo jää Sinun ja rannan väliin vasemmalle. Talo on siis aivan rannassa.

Petroskoissa ilmestyvä Karjalan Sanomat antaa kyllä jonkin verran tietoa Karjalan tasavallan majoitus- ja tieasioistakin, samoin muistakin palveluista. Lehteä voi lukea myös netistä, tosin ilmaiseksi vain osittain. Itselleni lehti tuli vuosikausia, mutta postimaksut nostivat tilaushinnan yli kipurajan. Pyysin kirjastoamme tilaamaan lehden, ja he toteuttivat toiveeni.

Lue lisää

Vastaus kysymykseen: "Onko Jänisjärven itäpuolinen tie isolle bussille ajokelpoinen?"

Jos isolla bussilla tarkoitetaan yli 30 hengen bussia, vastaus on: ei ole.

Jänisjärven itäpuolista tietä pystyy kulkemaan aivan normaalisti pikkubussilla 1 8 henkeä tai bussilla kokoon 1 17 henkeä asti.

Tämän suuremmilla autoilla sinne ei kannata lähteä seikkailemaan, sillä eräs silta, joka sinällään on ihan ajettava ja vahva puusta tehty silta muutama kilometri ennen Soanlahden harjanteelle nousua, ei ole tarkoitettu isommille busseille.

Sotareppu kirjoitti:

Sodan järkytyksistä vaikeneminen tai epätietoisuus suvun miesten ja naisten vaiheista ja kohtaloista on aiheuttanut monille ahdistusta.

Sotatraumat ja selvittämättömät asiat ovat siirtyneet puhumattomina möykkyinä sukupolvelta toiselle.

On varmaan niinkin, että monella meistä näkymätön sotareppu kulkee yhä mukana ja painaa.

Mitä sodassa todella tapahtui? Missä isoisä, isoäiti tai isä, äiti silloin kulki? Miten sota-aika värjäsi hänen elämäänsä? Miten hänestä tuli hän?

Omakohtainen muistelu ja erityisesti matkat entisille taistelu-urille ja -paikoille auttavat jälkipolvia, joiden elämää sota on koskettanut läheisten kautta suoraan tai epäsuorasti.

Muistelu ja selvitystyö ovat myös tärkeä osa itsetuntemusta ja mahdollista eheytymistä. Näin voi saada heitettyä pois näkymättömän sotarepun, jättää jäähyväiset sille.

Suomessa on erittäin ansiokkaasti tutkittu ja kirjoitettu dokumentttimuodossa selvityksiä sodan eri vaiheista jopa komppanian tarkkuudella. Nämä tutkimukset osaltaan perustuvat Kansallisarkiston Sota-arkistossa säilytettäviin sotapäiväkirjoihin, joiden tuotanto on ollut mittava. Lisäksi jokaisesta sotilaasta on olemassa Kantakortti, josta käyvät selville hänen tietonsa ja vaiheensa sodassa.

Joten aineistoista ei ole pulaa, jos haluaa asioita selvittää itselleen ja suvulleen.

Edelleen, Suomessa on lukuisia matkatoimistoja, pieniä ja isompia, jotka tekevät sotahistoriallisia matkoja lähialueillemme, mm. Aunuksen kannakselle. Sellaisella matkalla on hyvä aloittaa matkat Itä-Karjalaan. Myöhemmin matkailua voi syventää pienemmillä kimppakyyti -tyyppisillä ja räätälöidymmillä matkoilla ja oman intressin mukaan.

Nykyään on myös ihan kätevää suunnitella ja toteuttaa omatoiminen matka henkilöautolla rajan taa ja takaisin. Sehän on pääpiirtein samanlaista automatkailua kuin mitä Baltian maiden suunnassakin tehdään. Majoituspaikoista löytyy hyviä matkailuportaaleja, mm. tämä:

http://www.ticrk.ru/en/

Lue lisää

Taannoin löysin Kansallisarkiston sotapäiväkirjat digimuodossa.

Jos on käytössä henkilön KANTAKORTTI siinä olevine tietoineen, voi yksikön, jossa henkilö on palvellut sota-aikana, vaiheita seurata tarkemmin sotapäiväkirjojen avulla.

Periaatteessa jokaisesta soturista löytyy Kantakortti Kansallisarkiston Sota-arkistosta (Sörnäisistä), käyntiosoite Työpajankatu 6:

http://maps.google.com/maps?f=q&source=s_q&hl=fi&geocode=&q=työpajakatu 6, helsinki&aq=&sll=37.0625,-95.677068&sspn=54.401733,114.169922&ie=UTF8&hq=&hnear=Työpajakatu 6, 00580 Helsinki, Suomi&ll=60.187228,24.979455&spn=0.008438,0.027874&z=16

Kokonaiskuvaa voi täydentää lukemalla myös naapuriyksiköiden sotapäiväkirjat, sillä eri kirjoittajilla oli erilaiset painotukset siitä, mitä muistiinmerkittiin. Joskus voi sotapäiväkirjasta tulla vastaan oman sukulaisen tai muuten tutun henkilön nimi.

Lisäksi on kiinnostavaa katsella tiettyjen ratkaisutaistelupäivien tilanteita ja merkintöjä useammasta sotapäiväkirjasta, kun tietää taisteluissa olleiden rykmenttien, pataljoonien tai komppanioitten pääpiirteisen paikan ao. päivänä.

HUOM. Koska jo Sotapäiväkirjojen järjestelylista on pitkä, alla olevan linkin aukeaminen voi kestää minuutin, pari. Se kannattaa odottaa!

Muuta ei voi sanoa tästä kuin että valtava on ollut Suomen kansan kirjallinen tuotanto sotiemme aikana! Siitä riittää vieläkin hurjasti pureksittavaa monelta kantilta. On hienoa, että materiaali on digimuodossa.

Linkki aineistoon on tässä:

http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=SARJA&avain=326.SARK

Materiaalin tulkintaa varten on olemassa ohje, kas tässä:

http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Ohjeita_kantakortin_merkintöjen_tulkintaan

Jos tietää Jalkaväkirykmentin (tai Divisioonankin), jossa henkilö palveli Talvi- tai Jatkosodan aikana, löytyy tästäkin jo hyvää tietoa internetistä. Tässä ovat esimerkiksi Jatkosodan Jalkaväkirykmentit:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Jatkosodan_suomalaiset_jalkaväkirykmentit

Kantakortin, sotapäiväkirjan ja karttojen rinnalla on hyvä seurata jotakin tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa historiateosta. Olen havainnut erinomaisen hyviksi seuraavat kirjat:

- Sodan taisteluja 1 - Talvisota. Ari Raunio - Juri Kilin. 2005.

- Sodan taisteluja 2 - Jatkosota. Ari Raunio - Juri Kilin. 2005.

- Sotatoimet - Suomen sotien 1939-45 kulku kartoin. Ari Raunio. 2004.

Näiden lisäksi yksityiskohtaista tietoa löytyy joukkojemme historiateoksista. Niissä on yleensä käsitelty yhden rykmentin tai pataljoonan sotatietä (esim. Taisteleva JR 9 - Jalkaväkirykmentti 9 1941 - 1944 tai Tuolla puolen Syvärin - Rajajääkäripataljoona 4 Jatkosodassa. Henttonen, Antti & Lappalainen, Matti, 1991), tietyn aselajijoukon sotatoimet (esim. Pioneeripataljoona 35 Jatkosodassa 1941-44. Aarno Söder, 2007), tai taistelukohtaisia kertomuksia (esim. Veren kostuttamat saaret - Teikarin ja Melansaaren taistelut kesällä 44. Lappalainen, Niilo. 1983). Ynnä muuta, ynnä muuta.

Aineistoa täydentävät hyvin Karjalan kartat, jossa on taloudellisen kartan 1:100 000 lisäksi lähes kaikki peruskartat 1:20000 Aunuksen Karjalan ja Karjalan Kannaksen alueelta. Nämä soveltuvat tarkkuutensa puolesta maastossa tapahtuvaan suunnistamiseen.

Aineistossa pääsee yhä tarkempaan mittakaavaan joko rullaamalla hiiren pyörää tai käyttämällä karttaikkunan vasemman yläkulman /- toimintoa. Mukana on myös paikannimihaku:

http://www.karjalankartat.fi/

Karttalehtiä saa kopioina Kansallisarkiston Sota-arkistosta Sörnäisistä.

Sota-arkisto DIGI kirjoitti:

Taannoin löysin Kansallisarkiston sotapäiväkirjat digimuodossa.

Jos on käytössä henkilön KANTAKORTTI siinä olevine tietoineen, voi yksikön, jossa henkilö on palvellut sota-aikana, vaiheita seurata tarkemmin sotapäiväkirjojen avulla.

Periaatteessa jokaisesta soturista löytyy Kantakortti Kansallisarkiston Sota-arkistosta (Sörnäisistä), käyntiosoite Työpajankatu 6:

http://maps.google.com/maps?f=q&source=s_q&hl=fi&geocode=&q=työpajakatu 6, helsinki&aq=&sll=37.0625,-95.677068&sspn=54.401733,114.169922&ie=UTF8&hq=&hnear=Työpajakatu 6, 00580 Helsinki, Suomi&ll=60.187228,24.979455&spn=0.008438,0.027874&z=16

Kokonaiskuvaa voi täydentää lukemalla myös naapuriyksiköiden sotapäiväkirjat, sillä eri kirjoittajilla oli erilaiset painotukset siitä, mitä muistiinmerkittiin. Joskus voi sotapäiväkirjasta tulla vastaan oman sukulaisen tai muuten tutun henkilön nimi.

Lisäksi on kiinnostavaa katsella tiettyjen ratkaisutaistelupäivien tilanteita ja merkintöjä useammasta sotapäiväkirjasta, kun tietää taisteluissa olleiden rykmenttien, pataljoonien tai komppanioitten pääpiirteisen paikan ao. päivänä.

HUOM. Koska jo Sotapäiväkirjojen järjestelylista on pitkä, alla olevan linkin aukeaminen voi kestää minuutin, pari. Se kannattaa odottaa!

Muuta ei voi sanoa tästä kuin että valtava on ollut Suomen kansan kirjallinen tuotanto sotiemme aikana! Siitä riittää vieläkin hurjasti pureksittavaa monelta kantilta. On hienoa, että materiaali on digimuodossa.

Linkki aineistoon on tässä:

http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=SARJA&avain=326.SARK

Materiaalin tulkintaa varten on olemassa ohje, kas tässä:

http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Ohjeita_kantakortin_merkintöjen_tulkintaan

Jos tietää Jalkaväkirykmentin (tai Divisioonankin), jossa henkilö palveli Talvi- tai Jatkosodan aikana, löytyy tästäkin jo hyvää tietoa internetistä. Tässä ovat esimerkiksi Jatkosodan Jalkaväkirykmentit:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Jatkosodan_suomalaiset_jalkaväkirykmentit

Kantakortin, sotapäiväkirjan ja karttojen rinnalla on hyvä seurata jotakin tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa historiateosta. Olen havainnut erinomaisen hyviksi seuraavat kirjat:

- Sodan taisteluja 1 - Talvisota. Ari Raunio - Juri Kilin. 2005.

- Sodan taisteluja 2 - Jatkosota. Ari Raunio - Juri Kilin. 2005.

- Sotatoimet - Suomen sotien 1939-45 kulku kartoin. Ari Raunio. 2004.

Näiden lisäksi yksityiskohtaista tietoa löytyy joukkojemme historiateoksista. Niissä on yleensä käsitelty yhden rykmentin tai pataljoonan sotatietä (esim. Taisteleva JR 9 - Jalkaväkirykmentti 9 1941 - 1944 tai Tuolla puolen Syvärin - Rajajääkäripataljoona 4 Jatkosodassa. Henttonen, Antti & Lappalainen, Matti, 1991), tietyn aselajijoukon sotatoimet (esim. Pioneeripataljoona 35 Jatkosodassa 1941-44. Aarno Söder, 2007), tai taistelukohtaisia kertomuksia (esim. Veren kostuttamat saaret - Teikarin ja Melansaaren taistelut kesällä 44. Lappalainen, Niilo. 1983). Ynnä muuta, ynnä muuta.

Aineistoa täydentävät hyvin Karjalan kartat, jossa on taloudellisen kartan 1:100 000 lisäksi lähes kaikki peruskartat 1:20000 Aunuksen Karjalan ja Karjalan Kannaksen alueelta. Nämä soveltuvat tarkkuutensa puolesta maastossa tapahtuvaan suunnistamiseen.

Aineistossa pääsee yhä tarkempaan mittakaavaan joko rullaamalla hiiren pyörää tai käyttämällä karttaikkunan vasemman yläkulman /- toimintoa. Mukana on myös paikannimihaku:

http://www.karjalankartat.fi/

Karttalehtiä saa kopioina Kansallisarkiston Sota-arkistosta Sörnäisistä.

Lue lisää

Edellisessä viestissä mainitut peruskartat mittakaavassa 1:20 000 Kannakselta ja muilta Suomen mailta ovat olleet korkeaa tasoa jo ennen sotia.

Kartat löytyvät alueiltamme kattavasti. Liitän tähän esimerkkinä peruskartan Tali-Ihantalan alueesta. Kartta on valmistunut vuonna 1938. Karttalehteä klikkaamalla saa esiin suurennoksen:

http://mapy.mk.cvut.cz/data/Finsko-Finlandia/Karjala/cd1/kartat/topografinen_20000/411104.jpg

Paikkatieto kirjoitti:

Edellisessä viestissä mainitut peruskartat mittakaavassa 1:20 000 Kannakselta ja muilta Suomen mailta ovat olleet korkeaa tasoa jo ennen sotia.

Kartat löytyvät alueiltamme kattavasti. Liitän tähän esimerkkinä peruskartan Tali-Ihantalan alueesta. Kartta on valmistunut vuonna 1938. Karttalehteä klikkaamalla saa esiin suurennoksen:

http://mapy.mk.cvut.cz/data/Finsko-Finlandia/Karjala/cd1/kartat/topografinen_20000/411104.jpg

Lue lisää

Suomen armeija on lyhenteiden maailma.

Sota-arkisto on laatinut vuonna 2005 luettelon kantakorteista käytetyistä lyhenteistä. Niiden avulla voit tulkita joukkoyksiköitä, paikkakuntia ja tehtäviäkin.

Samoja merkintöjä käytettiin sotilaspassissa. Tästä linkistä löytyy lista:

http://www.arkisto.fi/uploads/Aineistot/sotilaslyhenteet.pdf

TW-EA5 kirjoitti:

Tästä on kysymys, eli mitä tarkempaa paikkaa tämä kuvaa, vai onko runo fiktiivinen koonnelma monestakin paikasta, monesta tunnelmasta, utuisesta unikuvasta?

" Oli marssittu Aunuksen teitä
ja taisteltu, tottavie;
tomupilvet peittivät meitä,
jalan alla upposi tie.
Oli meitä paahtanut helle,
tuli tykkien kärventänyt,
oli rynnätty lakeudele,
taas korpeen painuttu nyt.

Joka mies oli taas lopen kuitti,
lepotaukoa vartosi vain,
asemekkonsa hiessä uitti,
janon poltteessa taivaltain.
Kovin houkutti sammalmättäin
salon siimeessä viileä maa:
hyvä siinä taakkansa jättäin
ois soturin uinahtaa.

Mitä silloin äkkiä näimme,
sitä näitkö unissakaan?
Havahduimme ja mykkinä jäimme
yli maiseman tuijottamaan.
Niin pehmeä kumpujen kaarre,
niin kummasti kimaltaen
lepäs järvi kuin simpukan aarre
sylis´armaan vehreyden -

kylä harmaja niemekkeessä,
kylä heimomme vainotun:
koti siin´ oli silmäimme eessä,
koti ihmisen, sun ja mun!

Miten autuas iäti olla,
oi järvi, sun huomassaas ois,
miten vilvasta kuutamolla
sinun laineillas lipua pois!
Oli kolme veikkoa meitä,
ja me päätimme, koska taas
me marssimme Aunuksen teitä,
laulaa sun kunniaas:

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,
Kuujärven rannalla karsikkopuu
pilviä päin kuvastuu...

Ja se laulu lyhensi matkaa,
säe toiseen kun liittyi näin.
Piti laulua vieläkin jatkaa
sitä seutua vain ylistäin.
Mut kalliit on lulujen lunnaat -
sana suurten runoilijain -
ja sen tuntevat Karjalan kunnaat
läpi aikain katoavain.
Tyly kohtalo, valtias jäinen
sitä meille sallinut ei:
tulitaistelu ensimmäinen
ne veikot, ne laulajat vei.

Jäin yksin kolmesta meistä,
jäi kesken laulumme tää;
en lohtua saa säveleistä,
ja kesken se iäksi jää.

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,
Kuujärven rannalla karsikkopuu -
siinä mun lauluni taas tukahtuu,
siinä mun silmäni taas sumentuu ".

- Yrjö Jylhä

Lue lisää

Kuva Kuujärven kylästä Jatkosodan ajalta:

http://nettiradiomikaeli.internetix.fi/mikaeli/arkisto/tutkimus/aunus/kuujarvi.htm

Nurmoilan idylli kirjoitti:

Nurmoilan kylässä järven takana sijaitseva, perinteinen aunuksenkarjalainen kaksikerroksinen talo, johon majoittui Jatkosodan aikana Päämajan alaisen Tiedotuskomppaninan (TK-komppanian) väkeä, on muutettu ulkonäöltään.

Muun muassa Olavi Paavolainen asui rakennuksen toisessa kerroksessa, mutta myös teki retkiä Aunuksen kannaksella laatien kirjoituksia näkemästään.

Tunnettuja teoksia ovat mm. Aunus harmaasilmä, Syvärin virsi ja Taistelun melskeen tauottua.

Ilmeisesti on niin, että koska rakennuksen katto oli alkanut vuotaa viime vuosina, rakennusta on nyt madallettu kerroksen verran ja rakennukseen on tehty uusi katto.

Muilta osin Nurmoilan kylä vuonna 2011 on ennallaan, uinuva.

Lue lisää

Pittoreski Nurmoila on suomalaisille tuttu paikka. Se muistetaan ehkä parhaiten Olavi Paavolainen yhteydestään ja Nurmoilan lentokentästä.

Paavolainen saapui syyskuun lopulla 1941 Aunukseen ja majoittui Nurmoilan kylään. Siellä hänen ensimmäisimpiä merkintöjään oli tämä:

21.9.1941 "Hautausmaa on harvinainen lehtipuukalmisto. Se parveilee täynnä pyhäpukuista väkeä, etupäässä vanhempia vaimoja ja lapsia... Herään havaitsemaan, että vasta nyt olen nähnyt ensimmäiset aunukselaiset... En malta olla Pälsille huomauttamatta, että nämä "bolshevikit" ovat tosin rumasti ja satumaisen vanhanaikaisesti, mutta varsin tarkoituksenmukaisesti vaatetettuja ja ehdottomasti hyvin syöneen näköisiä."

Seuraavien kuukausien aikana Paavolainen kierteli ja havainnoi laajasti Aunusta. Hän sai keväällä 1942 käskyn saapua työskentelemään Mikkeliin. Tämän jälkeen retket Aunukseen toteutuivat enää harvoin.

Tässä on lyhyt kuvaus ja selostus Olavi Paavolaisen työskentelystä Aunuksessa:

http://nettiradiomikaeli.internetix.fi/mikaeli/arkisto/tutkimus/aunus/aunus.htm

Nurmoila 2 kirjoitti:

Pittoreski Nurmoila on suomalaisille tuttu paikka. Se muistetaan ehkä parhaiten Olavi Paavolainen yhteydestään ja Nurmoilan lentokentästä.

Paavolainen saapui syyskuun lopulla 1941 Aunukseen ja majoittui Nurmoilan kylään. Siellä hänen ensimmäisimpiä merkintöjään oli tämä:

21.9.1941 "Hautausmaa on harvinainen lehtipuukalmisto. Se parveilee täynnä pyhäpukuista väkeä, etupäässä vanhempia vaimoja ja lapsia... Herään havaitsemaan, että vasta nyt olen nähnyt ensimmäiset aunukselaiset... En malta olla Pälsille huomauttamatta, että nämä "bolshevikit" ovat tosin rumasti ja satumaisen vanhanaikaisesti, mutta varsin tarkoituksenmukaisesti vaatetettuja ja ehdottomasti hyvin syöneen näköisiä."

Seuraavien kuukausien aikana Paavolainen kierteli ja havainnoi laajasti Aunusta. Hän sai keväällä 1942 käskyn saapua työskentelemään Mikkeliin. Tämän jälkeen retket Aunukseen toteutuivat enää harvoin.

Tässä on lyhyt kuvaus ja selostus Olavi Paavolaisen työskentelystä Aunuksessa:

http://nettiradiomikaeli.internetix.fi/mikaeli/arkisto/tutkimus/aunus/aunus.htm

Lue lisää

Paavolainen syksyllä 1941 saapuessaan Suojärven suunnalta Aunukseen:

"Vaikka olenkin jo valmis ihastumaan kaikesta, on Aunuksen mahtavan jokivarsiasutuksen ilmestyminen näkyviin sittenkin henkeä salpaava näky. Melkein kevätiltaa muistuttava kostea utu tekee pöydänlaaksean maiseman piirteet kuvaamattoman pehmeiksi."

"22.9.41: Todellinen kauneusaarteisto on aivan kasarmialueen vieressä sijaitseva Nurmoilan kylä, jota pidetään eräänä Aunuksen maalauksellisimmista. Sen tumma kalmistokumpu näkyy jo pitkän matkan päähän... Tuulet ovat muovanneet kalmiston tuuheita ja käkkyräisiä mäntyjä kuin saksilla leikaten; kalmiston tumma varjokuva on aivan säännöllinen puoliympyrä... Kylä ja kalmisto kuvastuvat järven pinnassa epätodellisen tyylikkäinä kuin jokin teatterikulissi."

Olavi Paavolaisen vaiheita ja koko sota on tässä selkeässä portaalissa:

http://nettiradiomikaeli.internetix.fi/mikaeli/arkisto/tutkimus/aunus/index.htm

-

Aunusfanitar kirjoitti:

Mukavaa, kun täällä on noita tie- ja majoitustietoja. Jänisjärven itäpuoleinen reitti kiinnostaa kovasti. Onko tie isolle bussille ajokelpoinen?

Hämekosken uudehko maantiesilta liittyynee (oma arveluni) valtatien Prääsä - Koirinoja länteen rakennettavan jatkeen suunnitelmiin. Tietähän onkin jo rakennettu Koirinojalta lännemmäksi. Epäilen, että muutaman vuoden kuluttua meitä turisteja ei enää mielellään lasketa kauniille, mutta ahtaalle Laatokan rantatielle, vaan ohjataan ylemmälle uudelle tielle, mikä kulkee Värtsilä - Sortavalatieltä itään Jänisjärven eteläpuolelta juuri Hämekosken sillan kautta ja edlleen Koiriojalle.

Olavi Paavolaisen asuttama talo Nurmoilassa ei ole se kaksikerroksinen komeahko talo, kuten tuolla aiemmin kerrottiin. Tosin joku matkaopaskin näin väittää. Paavolainen asusti ja kirjoitteli sen talon alapuolella rannassa olevassa talossa, mikä on karjalaistyylisesti sikäli eroava, että talon pitkä sivu on rannan suuntaisesti. Talo on sen parinkymmenen vuoden aikana, mitä olen Aunuksessa reissaillut, näyttänyt aina asumattomalta. Googlessa kuvahaulla "Olavi Paavolaisen talo Nurmoilassa" saat näkyviin oikean talon. Näyttää, että talolle tehdään nyt remonttiakin!

Kun kuljet Nurmoilan rantatietä kalmismaata kohti, Paavolaisen talo jää Sinun ja rannan väliin vasemmalle. Talo on siis aivan rannassa.

Petroskoissa ilmestyvä Karjalan Sanomat antaa kyllä jonkin verran tietoa Karjalan tasavallan majoitus- ja tieasioistakin, samoin muistakin palveluista. Lehteä voi lukea myös netistä, tosin ilmaiseksi vain osittain. Itselleni lehti tuli vuosikausia, mutta postimaksut nostivat tilaushinnan yli kipurajan. Pyysin kirjastoamme tilaamaan lehden, ja he toteuttivat toiveeni.

Lue lisää

AUNUSFANITAR ON OIKEASSA: talo, jossa Paavolainen Nurmoilassa majaili, on pitkältä sivultaan rannan suuntainen. Tässäkin talossa on kaksi kerrosta.

"Kirottu Syväri" -teoksen laatijat tekivät useita sotahistoriallisia tutkimusmatkoja Aunukseen viime vuosikymmenellä. Kirja "Kirottu Syväri" ilmestyi heinäkuussa 2011. Kirjan verkkoversiossa löytyy informatiivisia kuvasivuja. Esimerkiksi tässä on kuvat Nurmoilasta ja Paavolaisen majapaikasta:

http://vanha.tyrvanto.net/diat/nayttely/karjala3.htm

Tässä ON Paavolaisen majoitustalo:

http://vanha.tyrvanto.net/diat/nayttely/karjala/22.jpg

Moni luulee tietävänsä, tietää luulevansa, että majoitustalo olisi tämä (nykyään talon runkoa on madallettu ja talon katto on korjattu), mutta asiassa ei ole perää; tämä EI OLE Paavolaisen majoitus- tai työskentelytalo:

http://vanha.tyrvanto.net/diat/nayttely/karjala/24.jpg


20.9.1941 Paavolainen saapui Aunukseen Tsalkista, Suojärven suunnalta. Matkalla Martti Haavion kanssa kohti päämääräänsä, Nurmoilan kylää, Paavolainen oli jo tunneliikutuksen valtaama:

"Aunuksen lumous valtaa minut yhä kiihkeämmin. Olen jo täysin valmis hyväksymään sellaisetkin Haavion huudahdukset kuin "Tuollaista iltaruskoa kuin Tuulosjoen yllä, et näe muualla kuin Aunuksessa!" Omasta puolestani hurmaan Haavion sanomalla, että tuo rusko, jossa aniliinin- ja lohenpunainen niin kauniisti sekaantuvat, on "aunuksenpunaista"... Matka jatkuu siis täyden yhteisymmärryksen ja vilkkaan sulostelun merkeissä."

Jänisjärvi, itäpuoli kirjoitti:

Ajoin elokuussa 2011 tavallisella henkilöautolla, eli Nissan Almeralla reitin Värtsilästä Jänisjärven ITÄPUOLELTA Harluun.

Tie on ihan ajokelpoinen, muun muassa kaikki sillat ovat hyvässä kunnossa.

Värtsilästä lähdettäessä ensimmäiset kilometrit ovat kuoppaista asfalttitietä, joka loppuu noin 5 kilometrin päässä ortodoksisen hautausmaan kohdalla.

Sen jälkeen alkaa varsin hyväkuntoinen hiekkatie. Noin 8 kilometrin päässä Värtsilän kylästä, Jänisjärven itärannalla ovat Jänisjärven Matkailukeskus (noin 10 vuotta toimineena) ja uudehko Gardarika Countryclub. Tällä kohtaa tiessä on asfalttia ja hidastetöyssyjä. Gardarikan sivut kertovat lisää:

http://www.ticrk.ru/en/rests/9163.html

Matkailukeskus Gardarikasta etiäpäin tie on edelleen hyväkuntoista hiekkatietä, joka mutkittelee karjalaisessa vaaramaisemassa. Puusto ja puskat ovat aivan tien reunaan asti kasvaneet.

Kartta on hyvä pitää auki, koska pienempiä teitä lähtee "päätieltä" aika ajoin, ja koska tienviittoja ei ole. Lehtevänä aikana ei Jänisjärveä näe autosta.

Soanlahti on korkean harjanteen päällä. Kyläkyltti on paikoillaan. Kylässä on muutama asuinrakennus, mutta kolhoosin navetta on samalla tavalla rauniona kuin navetat tapaavat olla kaikkialla lähialueillamme.

Soanlahdelta näkyy Jänisjärven selälle. Jänisjärvi on syntynyt aikoinaan meteoriitin iskusta Maan pintaan. Se on siis kraatterijärvi. Järvi on kalaisa.

Soanlahdelta hyväkuntoinen hiekkatie vie Suistamon kirkolle. Empiretyylinen kirkko vaikuttaa hyväkuntoiselta. Kirkon suunnitteli aikoinaan Carl Ludvig Engel; huippuarkkitehti, jonka vaikutus näkyy myös Ruskelan ja Jaakkiman kirkkojen upeissa rakennemuotoiluissa. Sama veitikka kunnostautui myös monumentaalisen Senaatintorin suunnittelijana ja rakennuttajana.

Suistamon kirkolta edelleen hyväkuntoinen tie jatkuu uneliaaseen Alatun kylään. Ennen kylää ylitetään Matkaselkä - Suojärvi -rautatie. Alatun rautatieasemarakennus on palanut muutama vuosi sitten kivijalkaan asti. Vain taivaita kurottelevat tiiliset savupiiput kertovat aseman kohtalosta.

Heti Alatun kylän jäljeen pitää kääntyä oikealle, jos mielii Hämekoskelle ja Harluun (suoraan jatkuva tie menee Läskelään). Tie jatkuu hyväkuntoisena. Erinomaisen hyvässä kunnossä on Hämekosken ylittävä maantiesilta. Se on kunnostettu järeäksi ja kestäväksi sillaksi. Tämä havainto hiukan yllättää korpitaipaleiden jälkeen; miksi on näin?

Jänisjoki kimaltelee ja solisee Hämekoskelta kohti Laatokkaa. Hämekosken sillalta pari kilometriä alavirtaan on voimalaitos, jossa rakennusmiehet olivat töissä. Sähköntuotanto näyttää olevan viriämässä pitkin Jänisjoen vartta; ehkä näkyvin työmaa on ollut Läskelässä.

Kohta Hämekosken sillan jälkeen pienempi tie kääntyy oikealle, Jänisjärven länsipuolelle. Tämä tie oli kuitenkin kesällä 2011 varsin heikkokuntoinen ja vaatisi kulkupeliksi Ladan tai maasturin. Heikkokuntoista osuutta on noin 8 kilometriä, jonka jälkeen tie yhtyy Mustat Kivet -matkailukeskukseen johtavaan tiehen. Varsinaisesti Mustat Kivet -matkailukeskukseen johtava hiekkatie lähtee Pälkjärven Ilmakanvuoren päältä. Siellä on iso opastetaulukin. Tien päässä, Kirkkolahdella, Jänisjärven länsirannalla on Mustat Kivet, Tsornije Kamni:

http://www.karjala.ru/content/view/6/5/lang,en/

Mutta palataanpa Hämekoskelle. Käännytään tienristeyksestä vasempaan. Tämä tie kulkee kohti etelää, kohti Harlua ja Laatokkaa. Tie on hyväkuntoinen ja ajokelpoinen niin kuin vain tie venäläisen tienpidon jäljiltä voi olla; vaatii vain hieman valppautta ja ajonopeuden sovittelemista tien pinnan mukaisella tavalla, ei siinä sen kummempaa.

Kauniin Jänisjoen kimmellys häikäisee kulkijaa. Tie johtaa Harlun kylään, jonka torilla muutamat kauppiaat pitävät kojujaan. Torin laidalla on kauppa, jonka ovesta sisään astuttaessa vastaan tuoksuu kyläkaupan kuolema.

Edelleen, Harlusta tie vie korkeaprofiilisten kalliomaastojen sivuitse Sortavala - Prääsä -maantielle. Laatokan synnyttämän mikroilmaston vaikutuksen voi nähdä kasvillisuuden rehevyydessä selvästi.

Yhteenvetona voin todeta, että Jänisjärven itäpuolinen reitti Värtsilästä Harluun (noin 60 km) on kiinnostava matkailijalle, jolla on riittävästi aikaa viipyillä ja katsella eri kohteita rauhalliseen tahtiin. Jänisjoen välke on komeaa katseltavaa. Tiellä keskinopeus ei nouse kovin suureksi, mikä on hyvä huomioida suunnitteluissa.

Lue lisää

Vuolas Jänisjoki siis laskee Läskelän kautta Laatokkaan.
Joki lähtee Jänisjärvestä. Järviallas on suuri meteoriittikraatteri alkuperältään.

Jänisjärven ja Laatokan välinen korkeusero on 60 metriä, josta Läskelässä hupenee 13 metriä.

Läskelän juuri uudistetussa vesivoimalassa on 6 turbiinia, joiden teho on yhteensä 4,8 megawattia. Voimala turvaa Valamon, Läskelän ja lähikylien sähkönsaannin.

Jänisjoen ylävirrassa on kolme muuta vesivoimalaa.

Ploticno kirjoitti:

Jatkosodan aikana pääasialliset ylityspaikat olivat:

A. Syvärin voimalaitoksen kohta.

B. Muurmannin radan kohta Koskenalassa (nyk. Podporoze).

C. Pidman kenttäsilta. Sillalle johti tie Homorovicin kylästä.

D. Vosnesenjen ponttoonisilta, pituus 450 metriä.

Kaksi viimemainittua siltaa olivat pioneeritaidon mestarinäytteitä. Sillat kestivät raskaan huoltoliikenteen hyvin.

Varateitä rakennettiin muutamiin kohtiin siltä varalta, että silloille johtavien teiden käyttö estyisi. Yksi sellainen (kapulatie) rakennettiin Baranista pohjoiseen virran ääreen asti.

Lue lisää

Vosnesenjan silta oli junttapaalujen varaan rakennettu silta. Ainoastaan laivojen kulkuaukon muodosti kääntyvä ponttoniosa. Sillan pituus oli 392,15 m. (Pioneeripataljoona 35 jatkosodassa 1941-1944 s. 190)
Terv. A. Söder

Vinitsa kirjoitti:

... ikiaikaisia suomensukuisten heimon asuttamia alueita. Siinäpä yksi peruste suunnata alueelle.

Perusyleissivistykseen kuuluu tietää, missä sijaitsevat esimerkiksi Syväri, Soutjärvi, Kuujärvi, Lotinanpelto, Vytegra, Vaaseni, Osta, Barani, Gora, Pidma,..

Maisemien puolesta Syväri ja Ääninen jo sinänsä ovat kokemisen arvoisia, mutta Ojat-joen laakso Vinnitsan ja Hetevistön välillä lyö matkailijan ällikällä.

Teitä Syvärin eteläpuolella on viime vuosina kunnostettu urakalla. Asialliset majoituspalvelut löytyvät mm. Aunuksen kaupungista, Mandrogista ja Podporozesta.

Tässä lisätietoa Vepsästä (Vepsä-Seuran sivut, hieman kökkö ulkoasu, mutta täältä saa aavistuksen):

http://www.veps.org/

Wikipediaan on viime kuukausina tullut paljon tietoa ja tunnelmia Vepsästä (ja omana osionaan Inkerinmasta). Tässä Vepsänmaasta kertova tarina, mukana myös Vepsän siniristilippu:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vepsänmaa


Hyvää matkailukesää!

Lue lisää

Olisiko tosiaan joku kartta jossa juurikin tuo Barani näkyisi? Mieluummin läntisin kirjaimin, mutta venäjäksikin käy.

Baranin haussa kirjoitti:

Olisiko tosiaan joku kartta jossa juurikin tuo Barani näkyisi? Mieluummin läntisin kirjaimin, mutta venäjäksikin käy.

Niin tässä kartassahan se tosiaan näkyy aivan selvästi, oikea yläkulma = Barany

http://www.lib.utexas.edu/maps/ams/eastern_europe/txu-oclc-6519747-np35-16.jpg

Baranin haussa kirjoitti:

Olisiko tosiaan joku kartta jossa juurikin tuo Barani näkyisi? Mieluummin läntisin kirjaimin, mutta venäjäksikin käy.

Tässä on hieman tuoreempi kartta, mutta ilman paikannimeä "Barani:"

http://download.maps.vlasenko.net/smtm100/p-36-119_120.jpg

Baranin kylä sijaitsi kohdassa, jossa Kiprusinon-Кипрушино:n suunnasta (koillisesta) tuleva valkoinen tie liittyy ruskeaan tiehen (tiehen P37, Lotinanpelto-Osta-Vytegra). Nykyään alueella on vain vanhoja niittyjä ja vain vähäisiä jälkiä rakennuksista.

Barani satelliittikuvalla (valkea risti): http://wikimapia.org/#lang=en&lat=60.907404&lon=35.244141&z=12&m=b

Ennen paikalla oli normaali kylä. Baranista noin 5-6 km etelään on kuuluisa taistelupaikka Gora, joka on noin kahden neliökilometrin laajuinen, korkeahko mäki.

Talvisodan aikana Uuksalonpäässä käytiin rajuja torjuntataisteluja.

Puna-armeija yritti tuhota tai työntää Uuksalonpään puolustajat niemen kärkeen ja Laatokalle, mutta nämä pitivät sitkeästi puolensa.

Lounais-Hämeessä pitkään asunut Lauri Immonen kirjoitti myöhemmin kaksi Laatokan saarten ja Talvisodan tapahtumia käsittelevää teosta:

1) Kaksi tykkiä: Mantsinsaari Talvisodassa (WSOY, 1966).

2) Unohdettujen rintama (WSOY, 1967).

Immosen kiinnostus sota-ajan tapahtumiin erityisesti Laatokan koillisnurkassa johtuu siitä, että hän ja koko hänen sukunsa on kotoisin Mantsinsaaresta.

Teoksensa Kaksi tykkiä: Mantsinsaari Talvisodassa aineistona ja runkona Lauri Immonen käytti saatavilla olleita arkistotietoja ja päiväkirjoja.

Lisäksi hän haastatteli lähes viittäkymmentä Talvisodan kokenutta henkilöä eri puolilta maata.

Teoksessa kuvataan Mantsinsaaren taisteluja tavalla, jossa yhdistyvät tilannekuvaukset, taktilliset näkemykset sekä niiden rinnalla omaa maataan puolustavan suomalaisen sotilaan taistelumieli ja -tarmo.

Laatokan taisteluista Olavi Väliaho on kirjoittanut kirjan:

3) Laatokan puolustajat (Karjalan Kirjapaino Oy, 1995)

Mukava lukea, että Aunuksen kulkijat ja Venäjän etsijät yleensäkin eivät ole kangistuneet telineisiinsä, vaan vaeltavat sinisen maan maisemissa, joko valkeiden heisipuiden kukkiessa tai muulloinkin. Taipaleella tavataan....

za ruljom kirjoitti:

Mukava lukea, että Aunuksen kulkijat ja Venäjän etsijät yleensäkin eivät ole kangistuneet telineisiinsä, vaan vaeltavat sinisen maan maisemissa, joko valkeiden heisipuiden kukkiessa tai muulloinkin. Taipaleella tavataan....

Lue lisää

Se Koirinojan seutu pitäisi nyt selvittää uudestaan. Uuden tien myötä paikkoja on hävinnyt. Yritin etsiä erästä venäläistä sotilashautausmaata, jossa kävin viimeksi reilut 10 vuotta sitten.
Siellä pitäisi katsella sitä seutua uudelleen, jotta hahmottaisi sen uuden tien paikan.

Ressu

Työni puolesta olen oppinut tuntemaan Suomessa useita suojärveläisiä ja lähialueiden ihmisiä, jotka ovat olleet lapsina vankeina Interposelokassa. Olen tavannut heitä Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Heiltä olen kuullut mielenkiintoisia asioita sen kylän oloista talvisodan aikana ja tarinoita vangiksi joutumisesta Suojärven tienoilla. Kyllä näitä ihmisiä on edelleen elossa.

Ressu

ggg

Testiviesti

nnn

Testiviesti vaan kirjoitti:

ggg

Testiviesti

nnn

testi.

Testiviesti 2 kirjoitti:

testi.

sssss Testaus

Kun kerrot Rajakonnun elämyksestäsi, muistan oman kokemukseni kun eka kerran tajusin, mitä tuolta mäeltä voi nähdä. Olin ajanut jo monta kertaa paikan ohi, enkä mitään erityisempää huomannut, mutta sitten erään kerran sää oli otollinen ja näin taivaalla laivan! Ja tajusin, että se mitä olin pitänyt taivaana onkin Laatokkaa. Ei täällä Itä-Suomessa sellaisia vesiä nää, ei ole silmä tottunut. Nyt kun harvoin pääsen enää Rajakonnun kautta kulkemaan, toivon kovasti, että sattuisi selkeä ja sää ja näkisin Laatokan kunnolla.

Kiitos hienosta matkakertomuksesta!

Tshuudit kirjoitti:

Kun kerrot Rajakonnun elämyksestäsi, muistan oman kokemukseni kun eka kerran tajusin, mitä tuolta mäeltä voi nähdä. Olin ajanut jo monta kertaa paikan ohi, enkä mitään erityisempää huomannut, mutta sitten erään kerran sää oli otollinen ja näin taivaalla laivan! Ja tajusin, että se mitä olin pitänyt taivaana onkin Laatokkaa. Ei täällä Itä-Suomessa sellaisia vesiä nää, ei ole silmä tottunut. Nyt kun harvoin pääsen enää Rajakonnun kautta kulkemaan, toivon kovasti, että sattuisi selkeä ja sää ja näkisin Laatokan kunnolla.

Kiitos hienosta matkakertomuksesta!

Lue lisää

Kun ensimmäisen kerran ajelin Petroskoihin Salmin-Rajakonnun kautta, huomasin, että oli erikoinen näky Laatokalle, kun Laatokka näkyi niin avoimena mäeltä.
Vanha raja on aivan siinä mäellä lähellä vanhaa kauppaa. Siihenkin liittyisi kertomuksia entisiltä matkareissuilta.
Mutta että itäsuomalaisia? Minä myös.

Ressu

Tshuudit kirjoitti:

Kun kerrot Rajakonnun elämyksestäsi, muistan oman kokemukseni kun eka kerran tajusin, mitä tuolta mäeltä voi nähdä. Olin ajanut jo monta kertaa paikan ohi, enkä mitään erityisempää huomannut, mutta sitten erään kerran sää oli otollinen ja näin taivaalla laivan! Ja tajusin, että se mitä olin pitänyt taivaana onkin Laatokkaa. Ei täällä Itä-Suomessa sellaisia vesiä nää, ei ole silmä tottunut. Nyt kun harvoin pääsen enää Rajakonnun kautta kulkemaan, toivon kovasti, että sattuisi selkeä ja sää ja näkisin Laatokan kunnolla.

Kiitos hienosta matkakertomuksesta!

Lue lisää

Tuli mieleeni.
Milloin olet k'äynyt viimeksi Laatokan-Karjalassa?

Minulla on mennyt muutamia vuosia, kun olen siellä viimeksi käynyt. Olen tosin välillä käynyt Petroskoissa ja Kannaksella, mutta se nyt ei ole aivan sama asia. Nykyään mennään Koirinojalta suoraan Prääsään ja entinen reitti Pitkäranta-Aunus jää unholaan.

Kiinnostaisiko sinua Pitkärannan ja Aunuksen tienoot?
Isäni oli jatkosodassa Syvärillä ja niillä seutuvilla, pitäisi jotenkin kuitata isäni sotareissut.
Isossa porukassa ei voi tutustua mihinkään itselle tärkeään asiaan. Puhun hieman venäjää.

En tiedä, onko tämä oikea palsta, mutta tosin onhan tämä kuitenkin Venäjän matkailua.

Ressu

.
Goran taistelu ratkesi 10.1.1942 eli tasan 70 vuotta sitten.

Netissä on sivusto, jossa muuan "Vonka" tarinoi Jatkosodan tapahtumista "päivä päivältä".

Goran osalta tarinaa on ollut viime viikkoina aika tavalla, katso tästä:

http://www.res.fi/foorumi/index.php?action=printpage;topic=5518.0

.

Goran sijainti on tällä kartalla valkoisen kohdistusristin kohdalla.
Gora-vaara on vaaleanvihreä pyöreähkö pinta ristin ympärillä. Vaaran päällä sijaitsi Gora-niminen kylä:

http://wikimapia.org#lat=60.8566165&lon=35.2223397&z=13&l=17&m=b

Vihollisen 144. Divisioona valtasi Gora-vaaran laen joulukuun lopulla 1941, ja pyrki välitavoitteeseensa Baranin tienhaara-alueelle, joka on Gorasta 5-6 kilometriä pohjoisempana. Suomalaisjoukot kävivät ankaran tuhoamistaistelun vihollista vastaan Gorassa.

Taistelu ratkesi suomalaisjoukkojen voittoon 10.1.1942.

--
Onpahan komea kuvasarja kirkoista; katsoin kaikki läpi, kiitokset!

Joo, sama Minovan kirkko on kysessä.

Muun muassa ikkunoiden määrä ja paikat täsmäävät.

Hieno on ollut tuo Minovan kirkko. Nyt se on aikas heikossa hapessa, kuten tämä kuva kertoo:

http://static.panoramio.com/photos/original/33147424.jpg

Tulipas kirjoiteltua epätarkasti tuosta Vjassaaren kenttäradasta, pahoittelen!

" Kartoissa muuten näkyy hyvin selvänä Syvärin rannalta Vjassaaresta suoraan etelään kulkeva vanha kapearaiteisen radan pohja. Kyseistä, 1980-luvun puolivälissä purettua rataa hyödynsivät suomalaisetkin jatkosodan aikana. Veturia radalla ei silloin ollut, vaan pieniä vaunuja veti hevonen."

Radalla tosiaan liikennöitiin hevosvetoisesti. Mutta sodan loppuvaiheessa saatiin sinne jo pieni veturikin. Tämä veturi nro 12 oli ollut aikoinaan Koiviston saaristossa sijainneella Saarenpään linnakkeella.

Tässä linkki, jossa mainioita kuvia aiheesta. Tosin kuva, jossa on kapearaiteisen radan juna, ei ole Vjassaaren radalta, vaan Podporoze - Shemenski kenttäradalta. Syvärin eteläpuolella kyllä oli sekin!

Yhdessä kuvassa näkyvä alus on siipirataslaiva "Siikakoski" jolla liikennöitiin Vosnesenjasta Podporozeen.

http://www.tampereensuomalainenklubi.fi/tapahtumat/27042009.html

Lisään tähän kohtaa pari kuvaa Juksovan kirkosta.

Jos haluaa nähdä vepsäläistä puuosaamista, "wood-innoa", eikä halua tehdä laivamatkaa Kizhille, missä ovat kaikkein suurimmat puukirkot, voi Äänisen rantatien varrella tutustua Himjoen ja Kallion puukirkkoihin. Sitten vaan lossilautalla Syvärin ylitse ja ajo Juksovan kirkon luo avaran järvimaiseman äärelle.

Kuvat 3 kpl ovat tässä:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=184&with_photo_id=25353418&order=date_desc&user=3514459

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=353&with_photo_id=36393865&order=date_desc&user=2574877

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=264&with_photo_id=42122748&order=date_desc&user=1397780

Syvärinniskalla eli Voznesenjassa asuu 2 600 asukasta (2010).

Edellä on kerrottu, kuinka Voznesenjan sillan tekivät Pioneeripataljoona 13 ja 1. Sillanrakennuskomppania.

Sillalla oli pituutta 392 metriä, leveyttä 6 metriä ja kantavuutta 12 tonnia.
Se valmistui huhtikuussa 1942, tasan 70 vuotta sitten.

Miten sillan myöhemmin kävi?

Kesään 1944 mennessä venäläisen olivat kehittäneet kavalan sotajuonen: vihollisen tarkoituksena oli ratkaista sota tällä rintamalla Syvärin sillat tuhoamalla ja näin suomalaiset miehet virran eteläpuolelle saartamalla ja viimeiseen mieheen tappamalla.

Suomalaiset arvasivat juonen ja vetäytyivät asemistaan kesäkuussa 1944 Syvärin pohjoisrannalle viholliselta salaa. Taisteluvarustukset jätettiin osin miinoitettuina ehjiksi ja tyhjiksi. Kului pari päivää ennen kuin venäläiset hoksasivat suomalaisten lähteneen.

Suomalaiset puolustajat olivat siis vetäytyneet kaikessa rauhassa Voznesenjan sillan kautta Syvärin pohjoisrannalle ja asettuneet puolustukseen. Kenttäsilta oli panostettu, ja viimeiset pioneerit olivat juuri palaamassa omalle puolelleen muista töistään.

Vihollinen, joka oli viimein tajunnut, että suomalaiset olivat todellakin lähteneet, lähetti kiireesti kymmenen syöksypommittajaa tuhoamaan Voznesenjan siltaa.

Syöksypommittajat järjestivät sillan vaiheille hurjan karusellin, jonka tuloksena osa panostetusta sillasta räjähti ja muutama pohjoisrannalla sijaitseva talo syttyi tuleen. Vahingoittuneenakin silta jäi vielä liikennöitävään kuntoon.

Tämän ilmahyökkäyksen ilmeinen tarkoitus oli tuhota kenttäsilta suomalaisten vetäytymisen estämiseksi, mutta tuhoaminen epäonnistui ja olisi tapahtunut jokatapauksessa liian myöhään.

Pioneeripataljoona 35 hävitti Voznesenjan sillan 19.6.1944 klo 5:30.

Sillan jäännökset lähtivät virran mukana kohti Laatokkaa...

Sen pituinen oli Voznesenjan sillan taru.

Yleisesti voidaan todeta, että millään muulla Jatkosodan rintamanosalla sillat eivät olleet niin merkittävässä roolissa kuin mitä ne olivat Syvärillä.
Sillan rakentaminen vaati suurta osaamista etenkin, kun virta oli leveä, vuolas ja välillä jäässä sekä ylikuljetettavat kuormat raskaita.

Kunnia suomalaisille sillanrakentamisen sankareille.

Voznesenjan silta kirjoitti:

Edellä on kerrottu, kuinka Voznesenjan sillan tekivät Pioneeripataljoona 13 ja 1. Sillanrakennuskomppania.

Sillalla oli pituutta 392 metriä, leveyttä 6 metriä ja kantavuutta 12 tonnia.
Se valmistui huhtikuussa 1942, tasan 70 vuotta sitten.

Miten sillan myöhemmin kävi?

Kesään 1944 mennessä venäläisen olivat kehittäneet kavalan sotajuonen: vihollisen tarkoituksena oli ratkaista sota tällä rintamalla Syvärin sillat tuhoamalla ja näin suomalaiset miehet virran eteläpuolelle saartamalla ja viimeiseen mieheen tappamalla.

Suomalaiset arvasivat juonen ja vetäytyivät asemistaan kesäkuussa 1944 Syvärin pohjoisrannalle viholliselta salaa. Taisteluvarustukset jätettiin osin miinoitettuina ehjiksi ja tyhjiksi. Kului pari päivää ennen kuin venäläiset hoksasivat suomalaisten lähteneen.

Suomalaiset puolustajat olivat siis vetäytyneet kaikessa rauhassa Voznesenjan sillan kautta Syvärin pohjoisrannalle ja asettuneet puolustukseen. Kenttäsilta oli panostettu, ja viimeiset pioneerit olivat juuri palaamassa omalle puolelleen muista töistään.

Vihollinen, joka oli viimein tajunnut, että suomalaiset olivat todellakin lähteneet, lähetti kiireesti kymmenen syöksypommittajaa tuhoamaan Voznesenjan siltaa.

Syöksypommittajat järjestivät sillan vaiheille hurjan karusellin, jonka tuloksena osa panostetusta sillasta räjähti ja muutama pohjoisrannalla sijaitseva talo syttyi tuleen. Vahingoittuneenakin silta jäi vielä liikennöitävään kuntoon.

Tämän ilmahyökkäyksen ilmeinen tarkoitus oli tuhota kenttäsilta suomalaisten vetäytymisen estämiseksi, mutta tuhoaminen epäonnistui ja olisi tapahtunut jokatapauksessa liian myöhään.

Pioneeripataljoona 35 hävitti Voznesenjan sillan 19.6.1944 klo 5:30.

Sillan jäännökset lähtivät virran mukana kohti Laatokkaa...

Sen pituinen oli Voznesenjan sillan taru.

Yleisesti voidaan todeta, että millään muulla Jatkosodan rintamanosalla sillat eivät olleet niin merkittävässä roolissa kuin mitä ne olivat Syvärillä.
Sillan rakentaminen vaati suurta osaamista etenkin, kun virta oli leveä, vuolas ja välillä jäässä sekä ylikuljetettavat kuormat raskaita.

Kunnia suomalaisille sillanrakentamisen sankareille.

Lue lisää

Syvärin yli Pidman kylän kohdalle Pioneeripataljoona 13 ja
1. Sillanrakennuskomppania tekivät kaksi siltaa.

Ensin tehtiin virran yli proomusilta. Se valmistui keväällä 1942.
Proomusilta sittemmin purettiin pois, kun saatiin valmiiksi kenttäsilta vuoden 1943 lopulla.

Pioneeripataljoona 28, joka pääasiassa kuului 11. Divisioonaan (rykmentit:
JR 8 - JR 29 - JR 50) panosti Pidman kenttäsillan hävittämistä varten kesällä 1944..

Vihollisen ilmapommitus 19.6.1944 osui siltaan, jolloin räjähdepanoksetkin räjähtivät ja niitä viimeistelemässä olleet kymmenkunta sotilasta kuolivat.

Vihollisen ilmavoimat pääsi häiritsemättä sillan päälle, koska ilmatorjuntayksiköt olivat Pidmasta, Syvärin pohjoisrannalta jo vetäytyneet.

Jatkosodan aikana Aunuksen ja Syvärin rintaman rakennustöissä pystyttiin valtaaviin suorituksiin, mikä käy hyvin selville Ylä-Syvärin kenttäradan rakentamiseen liittyvästä kuvasarjasta:

http://www.palasuomenhistoriaa.net/kuvat/rata/

Nyt jännitetään, onko seuraava kylä Ruoppaoja vai Kalajoki ...

" Kylässä huomio kiinnittyi tiilirakenteiseen kirkonraunioon. Muutamia karjalaistyylisiä taloja oli siellä täällä. "

Voisko Soutjärven Mäkikylän kirkonraunioista saada valokuvan tai linkin!



Eki

Reki-i-ozera_ kirjoitti:

" Kylässä huomio kiinnittyi tiilirakenteiseen kirkonraunioon. Muutamia karjalaistyylisiä taloja oli siellä täällä. "

Voisko Soutjärven Mäkikylän kirkonraunioista saada valokuvan tai linkin!



Eki

Lue lisää

Kiitti!

Laitetaan muillekin tiedoksi

http://sobory.ru/photo/?photo=83908

Vepsänmaan voi kartoittaa myös kielen avulla. Tässä ovat vepsän tärkeimmät ja pääpiirteiset puhuma-alueet nykyisin. Ladvan kylä on merkattu punaisella ympyrällä:

http://www.helsinki.fi/hum/sugl/vepsaproj/puhuma-alue.html

Seuraavassa kartassa näkyvät laajemmin myös muut itämerensuomalaiset alueet. Hyödyllistä kertausta ja yleistietoa jokaiselle matkailijalle:

http://www.finsk.no/fi.asp?id=238&nc=7087

Suomalais-ugrilaisten kielten puhuma-alueet ovat sitten jo aika laaja-alainen juttu. Näiden kohteiden saavuttamiseksi ja tutkimiseksi pitänee vuokrata Lada tai Volga. Kyse on helposti monen vuoden matkailuprojektista:

http://www.helsinki.fi/hyy/skv/sukukansat.html

Tähän tilanteeseen jatkosodan loppuvaiheissa oli jouduttu siitä syystä, että ei oltu otettu huomioon lainkaan sitä, että vihollinen voisi nousta maihin laivaston avulla Ääniseltä. Laivat olisi voitu tuhota tykistöllä Ääniselle, mutta tykistö oli häipynyt asemistaan omin päin ilman lupaa.
Tästä syystä jäätiin ankariin taisteluihin ja kärsittiin merkittäviä miehistö- ja kalustotappioita ja jouduttiin perääntymään paniikissa.
Samaan aikaan Petroskoi oli jo menetetty ja joukot vetäytyivät Prääsän ja Suojärven suuntiin.

Oma moka.... kirjoitti:

Tähän tilanteeseen jatkosodan loppuvaiheissa oli jouduttu siitä syystä, että ei oltu otettu huomioon lainkaan sitä, että vihollinen voisi nousta maihin laivaston avulla Ääniseltä. Laivat olisi voitu tuhota tykistöllä Ääniselle, mutta tykistö oli häipynyt asemistaan omin päin ilman lupaa.
Tästä syystä jäätiin ankariin taisteluihin ja kärsittiin merkittäviä miehistö- ja kalustotappioita ja jouduttiin perääntymään paniikissa.
Samaan aikaan Petroskoi oli jo menetetty ja joukot vetäytyivät Prääsän ja Suojärven suuntiin.

Lue lisää

On totta, että Soutjärvellä Osasto Vuorensola laiminlöi tähystyksen järjestämisen Ääniselle.

Osastoa oli varoiteltu lentäjien Äänisellä havaitsemista aluksista.
Vihollisen yllätysmomentti olisi voitu klaarata parilla tähystäjällä ja esimerkiksi laittamalla yksi pst-tykki edulliseen asemaan satamalahden rantaan, vaikkapa Nurkanniemeen.

Käsitykseni on, että tykistön siirrot tehtiin kaikkialla Aunuksessa järkevästi ja oikeaan aikaan. Kalustomenetyksiä ei juuri tullut, ja torjuntatuli oli valtavaa loppupeleissä, ratkaisutaisteluissa U-asemassa.

Taisteluosasto Vuorensolalla olisi ollut riittävästi tulivoimaa maihinnousun 26.6. torjuntaan jo merellä, jos ja jos..

”Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi parasta käyttäytyä. Tässä lajissa on ihminen viisaimmillaan… Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin…” Näin sanoi Konsta Pylkkänen.

Toisaalta, toki voimme ottaa opiksi tapahtuneista tilanteista ja parantaa toimintamme tasoa. Näitä maihinnousun torjuntaoppeja Maanpuolustuskorkeakoulu takoo jatkuvasti opiskelijoittensa päihin.

Aunuksen Kannas on melkoinen alue hallussa pidettävää maata, jopa hirvittävän iso. Kesäkuun 1944 lopun tilanteessa, kun lähes puolet Aunuksen puolustusjoukoista oli siirretty pois pika-pikaa Karjalan Kannakselle, Aunuksen pitäminen hallussamme oli mahdotonta.

Heikkoja kohti jäi runsaasti, kun ei ollut enää resursseja kattavaan puolustukseen maalla, merellä eikä ilmassa. Piti vain nopsasti supistaa puolustettavaa alaa ja saada puolustusasemat yhtenäisemmiksi.

Siispä aloitettiin viivyttävä vetäytyminen kohti edullisempia tasoja.
Välillä vetäytyminen oli tehtävä rivakasti, ei siinä mitään. Tuli & liike.

Kun vihollinen aloitti Syväin rintamalla (Lotinanpellosta) kolmannen suurhyökkäyksensä 21.6.1944, suomalaiset olivat jo vetäytymässä.

Vetäytymisvauhti ei kuitenkaan saanut olla liian nopea. Ensin piti saada pois Syvärin yläjuoksun ja Äänisen rannikon puolustajat, etteivät ne olisi tulleet saarretuiksi suureen mottiin. Sellaiseen Suomella ei olisi ollut varaa.

Kun Laatokan rannikolla vihollisen merijalkaväkiprikaati nousi 23.6. maihin Tuuloksessa, puolustus oli järjestettävä ehdottomasti uudelleen.
Kiperästä tilanteesta huolimatta tässä onnistuttiin.

Edelleen, mihinkään kaupunkiin ei sotaväen kannata hirttäytyä.

Jalkaväkirykmentti 9:n 7. Komppania jätti Äänislinnan (Petroskoin) kaupungin viimeisenä joukkoyksikkönä kesäkuun 28. päivän alkaessa. Neuvostojoukkoihin ei ollut tuolloin kosketusta. Eikä ollut tarkoituskaan.

Nimittäin 7. Divisioona ryhmittyi 27.-28.6. vauhdilla puolustukseen tasalle Topasjärvi-Nuosjärvi-Vahatjärvi. Eri suunnissa pitkin laajaa Aunusta viivyttäneet joukot siis koottiin ravakasti tälle järkevälle ja otolliselle tasalle.

Topasjärvi-linjalla suomalaiset saavuttivat murskaavan torjuntavoiton 29.-30.6.

Neuvostodivisioonien eteneminen pysäytettiin. Torjuntataistelu kulutti merkittävästi vihollisen hyökkäysvoimaa. Tämäkin taistelu kuuluu sarjaan "sotiemme suurimmat tuntemattomat torjuntavoitot".

Miten turvallista on yöpyä luonnossa Karjalassa vaikkapa teltassa? Voiko sytyttää nuotion?
Onko paikalliset asukkaat kiinnostuneita tulijoista?