Aivan ensimmäinen juttu, minkä Narrista muistan, on se kun Narri muutti naapuriin. Tosin tunsin Narrin jo ennen sitä, koska olimme samassa lastentarhassa. Narri hymyili paljon, ja muistan että olimme paljon yhdessä, kun olimme 5-vuotiaita. Tulimme hyvin toimeen keskenämme, ja uskallan rohkeasti väittää, että olemme olleet jopa parhaita kavereita joskus. Muistikuviini luottaen voin kertoa, että olimme hyvin samankaltaisia ja että meitä kiinnosti samat asiat, kuten
urheilu ja pelaaminen. Meidän ystävyys suhteessamme Narri oli jonkinlainen johtajantapainen, koska hän tunsi ns. isoja poikia. Koska tiedän, millainen Narri on nykyään, en haluaisi sanoa sauraavaa, mutta minusta tuntuu että Narrilla on ollut hyvin suuri vaikutus siihen, millainen minusta on tullut. uskon, että muunmuassa huumorintajuni kehittyi noihin aikoihin -nyt tietysti pidätte Narria jonkinlaisena viihdyttäjänä. Okei, huumori sikseen. Narri oli oikeasti hauska, vaikken sitä muistakkaa, niin tiedän sen, koska tiedän, että hän on se
kaveriporukan viihdyttäjä edelleen, ja ettei hänen luonteensa ole niiltä osin muuttunut. Narri oli ja on edelleen todella älykäs ja jonkinlainen monilahjakkuus. Hän on urheilija ja hänen verbaalinen sujuvuutensa vaikuttaa veitsenterävältä -päätellen hänen hauskoista
toteamuksista ja lausumoista. Nykyään minä olen erakoitunut ja yhteiskunnan piiristä vetäytyvä nuori mies. Narri puolestaan on suosittu kuin Jeesus ja lahjakas kuin jouluaatto.
En aio kertoa yksityiskohtia yhteisestä historiastamme ystävinä. Sanon vain että Narri on niitä henkilöitä, joita ei ikinä unohda, ei vaikka kuinka haluaisi. Narrin älykkyys ja sosiaaliset kyvyt ovat kuitenkin harhaanjohtavia argumentteja puhuttaessa Narrin todellisesta luonteesta, koska nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin näen, että Narri
on pelkkä hyväksikäyttäjä. Narri valehtelee jopa ystävilleen ja lähimmäisilleen. Narri on Egoisti, ja hänessä on havaittavissa myös narsistisia piirteitä. Aluksi luulin, että Narri muuttunut sellaiseksi, mutta nyt tosiaan näen, että Narri on ollut sellainen aina.
Nyt kaikki ihmettelevät, että miksi joku kirjoittaa jostain helvetin ihmissuhteesta kymmenen vuoden takaa. Voin ylpeänä kertoa miksi. Kirjoitan Narrin ja minun edesmenneestä ystävyydestä, koska sen muistelu saa minun vereni kiehumaan, varsinkin jos samalla katselen
mieleni silmin, mikä diiva ja paskamainen tärkeilijä hän on nykyään. Ei minua kaikki diivat ja tärkeilijät ota päähän. Oikeastaan voin vaikka nauraa heille päin naamaa osoittaakseni heille, kuinka rutkasti heitä kunnioitan. Narrille en nauraisi. Mieluummin katselisin häntä, kun koko maailma nauraa hänelle.
Pohdiskelen monesti, miksi Narrin miettiminen saa vereni kiehumaan. Uskon löytäneeni syyn. Narri ja minä olimme joskus hyvin läheiset, jonka takia olemme edelleen monella tavalla hyvin samankaltaisia persoonia. Meitä kahta erottaa se, että Narri saa huomiota ja minä en. Olemme niin samanlaiset, mutta toinen on suosittu ja toinen erakko.
Eikä se vituta yhtään. En halua olla suosittu. Vai haluankohan sittenkin sisimmässäni?
PS. Käytin Juusosta nimeä Narri, koska halusin kätkeä Juuson
todellisen henkilöllisyyden. Mutta nyt ikäännyttyäni ja viisastuttuani päätin, että kerrotaan nimi pois, niin että tiedätte sitten varoa kyseistä henkilöä. Eli jos liikkuu Juuso siellä päin, niin luokaa tuima katse.
urheilu ja pelaaminen. Meidän ystävyys suhteessamme Narri oli jonkinlainen johtajantapainen, koska hän tunsi ns. isoja poikia. Koska tiedän, millainen Narri on nykyään, en haluaisi sanoa sauraavaa, mutta minusta tuntuu että Narrilla on ollut hyvin suuri vaikutus siihen, millainen minusta on tullut. uskon, että muunmuassa huumorintajuni kehittyi noihin aikoihin -nyt tietysti pidätte Narria jonkinlaisena viihdyttäjänä. Okei, huumori sikseen. Narri oli oikeasti hauska, vaikken sitä muistakkaa, niin tiedän sen, koska tiedän, että hän on se
kaveriporukan viihdyttäjä edelleen, ja ettei hänen luonteensa ole niiltä osin muuttunut. Narri oli ja on edelleen todella älykäs ja jonkinlainen monilahjakkuus. Hän on urheilija ja hänen verbaalinen sujuvuutensa vaikuttaa veitsenterävältä -päätellen hänen hauskoista
toteamuksista ja lausumoista. Nykyään minä olen erakoitunut ja yhteiskunnan piiristä vetäytyvä nuori mies. Narri puolestaan on suosittu kuin Jeesus ja lahjakas kuin jouluaatto.
En aio kertoa yksityiskohtia yhteisestä historiastamme ystävinä. Sanon vain että Narri on niitä henkilöitä, joita ei ikinä unohda, ei vaikka kuinka haluaisi. Narrin älykkyys ja sosiaaliset kyvyt ovat kuitenkin harhaanjohtavia argumentteja puhuttaessa Narrin todellisesta luonteesta, koska nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin näen, että Narri
on pelkkä hyväksikäyttäjä. Narri valehtelee jopa ystävilleen ja lähimmäisilleen. Narri on Egoisti, ja hänessä on havaittavissa myös narsistisia piirteitä. Aluksi luulin, että Narri muuttunut sellaiseksi, mutta nyt tosiaan näen, että Narri on ollut sellainen aina.
Nyt kaikki ihmettelevät, että miksi joku kirjoittaa jostain helvetin ihmissuhteesta kymmenen vuoden takaa. Voin ylpeänä kertoa miksi. Kirjoitan Narrin ja minun edesmenneestä ystävyydestä, koska sen muistelu saa minun vereni kiehumaan, varsinkin jos samalla katselen
mieleni silmin, mikä diiva ja paskamainen tärkeilijä hän on nykyään. Ei minua kaikki diivat ja tärkeilijät ota päähän. Oikeastaan voin vaikka nauraa heille päin naamaa osoittaakseni heille, kuinka rutkasti heitä kunnioitan. Narrille en nauraisi. Mieluummin katselisin häntä, kun koko maailma nauraa hänelle.
Pohdiskelen monesti, miksi Narrin miettiminen saa vereni kiehumaan. Uskon löytäneeni syyn. Narri ja minä olimme joskus hyvin läheiset, jonka takia olemme edelleen monella tavalla hyvin samankaltaisia persoonia. Meitä kahta erottaa se, että Narri saa huomiota ja minä en. Olemme niin samanlaiset, mutta toinen on suosittu ja toinen erakko.
Eikä se vituta yhtään. En halua olla suosittu. Vai haluankohan sittenkin sisimmässäni?
PS. Käytin Juusosta nimeä Narri, koska halusin kätkeä Juuson
todellisen henkilöllisyyden. Mutta nyt ikäännyttyäni ja viisastuttuani päätin, että kerrotaan nimi pois, niin että tiedätte sitten varoa kyseistä henkilöä. Eli jos liikkuu Juuso siellä päin, niin luokaa tuima katse.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aivan ensimmäinen juttu, minkä Narrista muistan, on se kun Narri muutti naapuriin. Tosin tunsin Narrin jo ennen sitä, koska olimme samassa lastentarhassa. Narri hymyili paljon, ja muistan että olimme paljon yhdessä, kun olimme 5-vuotiaita. Tulimme hyvin toimeen keskenämme, ja uskallan rohkeasti väittää, että olemme olleet jopa parhaita kavereita joskus. Muistikuviini luottaen voin kertoa, että olimme hyvin samankaltaisia ja että meitä kiinnosti samat asiat, kuten urheilu ja pelaaminen. Meidän ystävyys suhteessamme Narri oli jonkinlainen johtajantapainen, koska hän tunsi ns. isoja poikia. Koska tiedän, millainen Narri on nykyään, en haluaisi sanoa sauraavaa, mutta minusta tuntuu että Narrilla on ollut hyvin suuri vaikutus siihen, millainen minusta on tullut. uskon, että muunmuassa huumorintajuni kehittyi noihin aikoihin -nyt tietysti pidätte Narria jonkinlaisena viihdyttäjänä. Okei, huumori sikseen. Narri oli oikeasti hauska, vaikken sitä muistakkaa, niin tiedän sen, koska tiedän, että hän on se
kaveriporukan viihdyttäjä edelleen, ja ettei hänen luonteensa ole niiltä osin muuttunut. Narri oli ja on edelleen todella älykäs ja jonkinlainen monilahjakkuus. Hän on urheilija ja hänen verbaalinen sujuvuutensa vaikuttaa veitsenterävältä -päätellen hänen hauskoistatoteamuksista ja lausumoista. Nykyään minä olen erakoitunut ja yhteiskunnan piiristä vetäytyvä nuori mies. Narri puolestaan on suosittu kuin Jeesus ja lahjakas kuin jouluaatto.
En aio kertoa yksityiskohtia yhteisestä historiastamme ystävinä. Sanon vain että Narri on niitä henkilöitä, joita ei ikinä unohda, ei vaikka kuinka haluaisi. Narrin älykkyys ja sosiaaliset kyvyt ovat kuitenkin harhaanjohtavia argumentteja puhuttaessa Narrin todellisesta luonteesta, koska nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin näen, että Narri on pelkkä hyväksikäyttäjä. Narri valehtelee jopa ystävilleen ja lähimmäisilleen. Narri on Egoisti, ja hänessä on havaittavissa myös narsistisia piirteitä. Aluksi luulin, että Narri muuttunut sellaiseksi, mutta nyt tosiaan näen, että Narri on ollut sellainen aina.
Nyt kaikki ihmettelevät, että miksi joku kirjoittaa jostain helvetin ihmissuhteesta kymmenen vuoden takaa. Voin ylpeänä kertoa miksi. Kirjoitan Narrin ja minun edesmenneestä ystävyydestä, koska sen muistelu saa minun vereni kiehumaan, varsinkin jos samalla katselen mieleni silmin, mikä diiva ja paskamainen tärkeilijä hän on nykyään. Ei minua kaikki diivat ja tärkeilijät ota päähän. Oikeastaan voin vaikka nauraa heille päin naamaa osoittaakseni heille, kuinka rutkasti heitä kunnioitan. Narrille en nauraisi. Mieluummin katselisin häntä, kun koko maailma nauraa hänelle.
Pohdiskelen monesti, miksi Narrin miettiminen saa vereni kiehumaan. Uskon löytäneeni syyn. Narri ja minä olimme joskus hyvin läheiset, jonka takia olemme edelleen monella tavalla hyvin samankaltaisia persoonia. Meitä kahta erottaa se, että Narri saa huomiota ja minä en. Olemme niin samanlaiset, mutta toinen on suosittu ja toinen erakko.
Eikä se vituta yhtään. En halua olla suosittu. Vai haluankohan sittenkin sisimmässäni?
PS. Käytin Juusosta nimeä Narri, koska halusin kätkeä Juuson
todellisen henkilöllisyyden. Mutta nyt ikäännyttyäni ja viisastuttuani päätin, että kerrotaan nimi pois, niin että tiedätte sitten varoa kyseistä henkilöä. Eli jos liikkuu Juuso siellä päin, niin luokaa tuima katse.