pikkuinen vikani on
opettanut minut kulkemaan
näkemättä, et voinut tietää
kaikki tämä on syytäni
olen kärsinyt sydänsuruista
kovin ja minuun sattuu kun
ajattelen hukkaan valunutta aikaa
ja se että jos tahattomasti
olen satuttanut sinua
haluaisin niin kovin
jatkaa matkaa kanssasi
tästä eteenpäin jättää
tämän kaiken epäselvän
jota en ymmärrä
opettanut minut kulkemaan
näkemättä, et voinut tietää
kaikki tämä on syytäni
olen kärsinyt sydänsuruista
kovin ja minuun sattuu kun
ajattelen hukkaan valunutta aikaa
ja se että jos tahattomasti
olen satuttanut sinua
haluaisin niin kovin
jatkaa matkaa kanssasi
tästä eteenpäin jättää
tämän kaiken epäselvän
jota en ymmärrä
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuljettaa ja opettaa meitä jokaista, joskus kovin käsin. Aikakin on suhteellinen käsite tai vääristymä, vaikka olemme sen armoilla. Kohtalo meitä kolhii, antaa ajateltavaa. Emme näe niin selkeästi kun haluamme. Onnea on ymmärtää ajoissa, elämä kun on rajallinen. Asiat yleensä selkenevät ajan kuluessa.
Näen toivoa paremmasta surullisessa runossasi, ja nöyryyttäkin. Kirjoittamasi on kaunis, kuin anteeksipyyntö, sydämestä kirjoitettu. Pidän tästä hyvin paljon. :)
Yökyöpeli vastaa :)..
aitoa rehellistä tekstiä.. surua :(..
eikä runostasi voi olla pitämättä :)
..mutta asioita ei voi lakaista maton alle :/
eivät ne sillä selviä.
Surukin kuuluu elämään..opettaa meitä..
*pijä itestäs huolta kuitenki ensimmäiseks*
tällä hetkellä
sinä et olisi sinä
enkä minä olisi minä
ellemme
olisi kokenut menneisyydessä sitä mitä olemme kokeneet,
Ei aika kulu hukkaan vaan me kasvamme kokemuksistamme
ja ymmärrämme niin paljon paremmin toisiamme...
toivottavasti huominen antaa mahdollisuuden myös meille :)
..allekirjoitan kaiken tämän : )